Kuvittele tilanne, että saat tietää teini-ikäisen poikasi olevan homo, miten suhtaudut, mitä ajattelet, m

mitä ehkä sanot ensimmäiseksi jos löytäisit toiselta pojalta rakkauskirjeitä?

 

Varmaan ekana miettisin missä kohtaa olen tehnyt väärin jos ei poika uskalla moista asiaa kertoa itse. Kyllä sen verran täytyy voida luottaa vanhempien tukeen.

Itse seksuaalisuus ei minua heilauttaisi mihinkään suuntaan, pääasia että poika saa olla oma itsensä eikä tarvitse salailla eikä piilotella

 

Sitten on homo. Mä en voi sille mitään. Harmi vain että minusta ei tulisi koskaan mummia.

 

Vaikea sanoa mitä ajattelisin riippuisi niin tilanteesta. Se mitä sanoisin ääneen on taas toinen asia ja riippuu myös tilanteesta.

 

No en lue kenenkään kirjeitä. Jos hän kertoisi itse asiasta niin suhtautuisin samalla tavalla, oli ystävä sitten tyttö tai poika, eli utelisin kaikkee.

 

Sitten on homo. Mä en voi sille mitään. Harmi vain että minusta ei tulisi koskaan mummia.

Tääkään ei oo ihan itsestäänselvää nykypäivänä - tiedän useammankin homo- tai lesboparin, joilla on lapsia.

Mutta enpä ajattelisi juuri mitään sen ihmeempää. Ehkä toivoisin, että lapsi olisi uskaltanut kertoa minulle jo aiemmin, toivoisin että olisi voinut luottaa äitiinsä.

 

Tulisi varmaan kova suojelureaktio poikaa kohtaan.
Homoilla ei aina ole kovin helppoa noin yleensäkään, saati sitten "miesten maailmassa". Saavat niskaansa paljon enemmän lokaa ja jopa fyysistä väkivaltaa, kuin lesbot.

 

Eka kysymys olisi varmistus, onko lapsi homo vai ei. Mistäs sitä noista kirjeistä tietää onko vitsi tms. Kysyisin uteliaisuutta kuinka kauan on tiennyt ja miksi ei ole kertonut jos on pitkään tiennyt.

Haluaisin tavata sen tyypin mielelläni ja toivoisin, että jatkossa uskaltaisi puhua asioista avoimemmin. Tuntuisi ehkä pienenä pettymyksenä jos olisi kauankin tiennyt eikä silti kokisi minua niin ymmärtäväiseksi, että olisi voinut keskustella siitä. Tuossa tilanteessa kun moni on kärvistellyt pitkään sen salaisuuden kanssa tuskallisesti. En halua sellaista lapsille.

Varmaan moni vastaa, ettei hetkauttaisi ollenkaan, mutta en usko siihen. On tuo sen verran iso asia, vaikkei olekaan kamala asia.

 

[QUOTE="Jenis";29969632]Tääkään ei oo ihan itsestäänselvää nykypäivänä - tiedän useammankin homo- tai lesboparin, joilla on lapsia.

Mutta enpä ajattelisi juuri mitään sen ihmeempää. Ehkä toivoisin, että lapsi olisi uskaltanut kertoa minulle jo aiemmin, toivoisin että olisi voinut luottaa äitiinsä.[/QUOTE]

Ei se ole sama asia kuin miehen ja naisen saama yhteinen lapsi.

 

Tulisi varmaan kova suojelureaktio poikaa kohtaan.
Homoilla ei aina ole kovin helppoa noin yleensäkään, saati sitten "miesten maailmassa". Saavat niskaansa paljon enemmän lokaa ja jopa fyysistä väkivaltaa, kuin lesbot.

Uskon ja toivon, että tämä helpottaa vuosi vuodelta ja sukupolvi sukupolvelta. Huomaahan nytkin ihan selkeän eron kun vertaa meitä parikymppisiä yleisesti eläkeikäisiin.

 

Ihan ensiksi menisin itseeni. Toisten kirjeitä ei lueta.

 

Tarkoitit varmaan sähköpostia tai facebookin viestiä.

 

Ei se ole sama asia kuin miehen ja naisen saama yhteinen lapsi.

Millä tavalla se ei ole sama asia? Jos vertaa vaikkapa adoptio- tai hedelmöityshoidoilla syntyneisiin lapsiin ylipäätään?

 

mitä ehkä sanot ensimmäiseksi jos löytäisit toiselta pojalta rakkauskirjeitä?

"Anteeksi. Olen todella pahoillani, että rikoin yksityisyyttäsi ja kirjesalaisuutta. Se oli vahinko, vaikka se ei millään tavalla tee teosta yhtään vähemmän väärää. Onneksi ehdin ajoissa tervehdyksestä huomata, että kirje oli osoitettu sinulle enkä jatkanut lukemista pidemmälle."

 

Mua ällötää kattoo Salkkareiden homoja ja niiden nyhjäystä et jos tällänen tilanne olisi niin toivoisin ettei mun edessä pussailtais tai nyhjättäs.

 

Eka kysymys olisi varmistus, onko lapsi homo vai ei. Mistäs sitä noista kirjeistä tietää onko vitsi tms. Kysyisin uteliaisuutta kuinka kauan on tiennyt ja miksi ei ole kertonut jos on pitkään tiennyt.

Haluaisin tavata sen tyypin mielelläni ja toivoisin, että jatkossa uskaltaisi puhua asioista avoimemmin. Tuntuisi ehkä pienenä pettymyksenä jos olisi kauankin tiennyt eikä silti kokisi minua niin ymmärtäväiseksi, että olisi voinut keskustella siitä. Tuossa tilanteessa kun moni on kärvistellyt pitkään sen salaisuuden kanssa tuskallisesti. En halua sellaista lapsille.

Varmaan moni vastaa, ettei hetkauttaisi ollenkaan, mutta en usko siihen. On tuo sen verran iso asia, vaikkei olekaan kamala asia.

Varmaan hyvin pitkälti kiinni millainen lapsi on. Jos on itsevarma, osaa normaalistikin pitää puolensa ja käyttäytyy fiksusti, niin en mä kokis syytä huoleen. Mulla on muutama gebardi ystävä ja he elävät ihan normaalia elämää homoina. He tietävät että ovat ihan yhtä arvokkaita ihmisenä kuin heterotkin, lähinnä säälivät ihmistä joka on niin umpimielinen ettei hyväksy homoutta.

Jos lapsi olisi sulkeutunut, epävarma etc. niin varmasti asia huolettaisi äitinä, tottakai.

 

Mulla ei ole poikaa. Ei mulla homoja vastaan mitään ole. Mutta kyllähän se olis kuin märkä rätti vasten kasvoja, jos lapseni ilmoittaisi olevansa homo/lesbo. Ehkä mä jossain vaiheessa toipuisin järkytyksestä. Jota en varmaankaan näyttäisi sille lapselle. Toivottavasti.

 

Ihan ensiksi menisin itseeni. Toisten kirjeitä ei lueta.

Samaa mieltä.

 

Ihan ekaksi, mä en "löytäis" rakkauskirjeitä, jotka kuuluu toiselle ihmiselle.
Miten tuo asia nyt sitten tulisikaan tietooni, varmaan rutistaisin poikaani pitkään ja sanoisin, että mä rakastan sitä. Odottaisin, että poika itse haluaisi jutella asiasta.

 

uskomatonta että tällaisia pitäisi edes miettiä. ensinnäkään, en lukisi lapseni kirjeitä, oli ne lähetetty poliisilta tai toiselta pojalta. toisekseen, lapseni olisi lapseni vaikka olisikin homoseksuaali.

1st world problems, hohhoijakkaa

 

Toisin kuin jotkut naiset ja äidit luulee, niin jokaisella on oikeus yksityisyyteen. Joidenkin naisten on tätä todella vaikea ymmärtää, joku pikkumainen ihminen voisi tehdä monista naisten stalkkaamisesta rikosilmoituksen halutessaan. Harva siihen ryhtyy kuitenkaan.

Jotkut eivät ymmärrä sitäkään, että jos kerran jonkun luottamuksen pettää lukemalla vaikka hänen henk.kohtaisia kirjeitä tai mitä hyvänsä, niin sitä luottamusta ei ihan helpolla saa enää takaisin. Joten miettikää kaksi kertaa, kun urkitte toisten asioita salaa, onko se sen arvoista.

 

[QUOTE="källe";29969794]Toisin kuin jotkut naiset ja äidit luulee, niin jokaisella on oikeus yksityisyyteen. Joidenkin naisten on tätä todella vaikea ymmärtää, joku pikkumainen ihminen voisi tehdä monista naisten stalkkaamisesta rikosilmoituksen halutessaan. Harva siihen ryhtyy kuitenkaan.

Jotkut eivät ymmärrä sitäkään, että jos kerran jonkun luottamuksen pettää lukemalla vaikka hänen henk.kohtaisia kirjeitä tai mitä hyvänsä, niin sitä luottamusta ei ihan helpolla saa enää takaisin. Joten miettikää kaksi kertaa, kun urkitte toisten asioita salaa, onko se sen arvoista.[/QUOTE]
Ajattelin, että pääpointti tässä oli ko asian paljastuminen, ei se lukeeko äidit lastensa kirjeitä. Ja en lukisi.

 

[QUOTE="lapseton";29969789]uskomatonta että tällaisia pitäisi edes miettiä. ensinnäkään, en lukisi lapseni kirjeitä, oli ne lähetetty poliisilta tai toiselta pojalta. toisekseen, lapseni olisi lapseni vaikka olisikin homoseksuaali.

1st world problems, hohhoijakkaa[/QUOTE]

Miten tää on 1st world problem? Jos sama "problem" tulis vastaan nigerialaiselle äidille, tilanne ois toki aika lailla eri noin niinku yleisen turvallisuuden kannalta, mutta silti. Ja jos sun lapsi sais kirjeen poliisilta (lähetteleekö ne useinkin kirjeitä?), miten siihen asiaan suhtautuisit? Et mitenkään, koska hohhoijakkaa?

 

Joo, no en olisi lukenut toisen kirjeitä. Mutta minulle ei ole mitään merkitystä sillä, tykkääkö lapseni tytöistä vai pojista, kunhan on itse onnellinen. Se voisi kuitenkin vähän surettaa, että lastenlapsia minulle ei todennäköisesti sitten tulisi (jos lapseni olisi silloin edelleen ainut lapseni). Tai voi homotkin joillain tavoilla lapsia hankkia, mutta mitään sijaissynnytyskuvioita en oikein hyväksy, en toivoisi sillä tavalla saavani lapsenlasta. Ja adoptiolapsen saaminen on heteropariskunnillekin niin vaikeaa, että saavatkohan homoparit tulevaisuudessakaan adoptiolapsia kovinkaan usein.

 

[QUOTE="lapseton";29969789]
1st world problems, hohhoijakkaa[/QUOTE]

Sikäli olet oikeassa, että meillä täällä oman pienen järkytyksen tai muun miettiminen on ihan toista (=1st world problem?) kuin sellaisissa maissa, joissa homoseksuaalisuuden julkitulo aiheuttaisi kuolemanrangaistuksen tai vankilatuomion ja vanhempi saisi tosissaan miettiä, millä tavoin uskaltaa reagoida aiheeseen.