Äiti tilittää hesarille, kun lapsi ei ole päässyt mihinkään opiskelemaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Björn
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;29967670:
No tietyllä tavalla maailmassa kyllä on virhe. Nykyisin ei ilman koulutusta oikeasti ole elämässä paljonkaan mahdollisuuksia, ja nuoren on melkein pakko olla jossain opiskelemassa, koska muuten putoaa jo taloudellisestikin tyhjän päälle. En yhtään ihmettele, että tuossa tilanteessa masentaa ja ahdistaa. Jos on varaa, voi tilannetta paikata vaikka opiskelemalla avoimessa, menemällä vuodeksi ulkomaille, tms mitä tuossa ylempänä ehdotinkin, mutta esimerkiksi köyhällä ihmisellä ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin mennä jonnekin hanttihommiin. Mitä töitä saa kouluttamaton nuori? Aivan. Ja kyllähän silloin kunnianhimoista ihmistä voi alkaa ahdistaa se ajatus, että mitä jos en ikinä pääse opiskelemaan ja jään loppuiäkseni siivoamaan.

Kyllä ainakin itse tunnen sympatiaa sellaista nuorta kohtaan, joka ei toiveista ja yrityksistä huolimatta saa opiskelupaikkaa, mutta lannistua ei toki kannata, vaan yrittää keksiä keinoja tilanteesta selviytymiseen ja ongelman ratkaisemiseen. Esim. se johonkin muuhun aineeseen hakeminen voi olla asia, jota ei tule ajatelleeksi, jos ei tiedä tai jos ei äitikään muista/tiedä, miten yliopisto oppilaitoksena toimii - että siellä tosiaan voi vaihtaa pääaineesta toiseen kohtalaisen helposti.

Tiedän kyllä tämän kaiken koska olen nähnyt itse vaivaa opiskelupaikkojeni eteen, työpaikkaa ei ole ja ikää alle 30v. Huippulukioihin en koskaan päässyt. Ei tullut kuitenkaan mieleen napista hesarissa asiassa, koska juuri tämä on sitä elämää: kaikkea haluamaansa ei voi aina saada ja vastoinkäymisiä tulee. Se miten selviää vastoinkäymisistä kertoo myös paljon ihmisestä.
 
"Yliopistoonhan voi pääsääntöisesti joitain poikkeuksia lukuunottamatta hakea pelkässä koepistekiintiössä, silloin riittää, että tavaa pääsykoematskut tarpeeksi hyvin. Sitäkään ei ole tämän mamman silmäterä saanut tehtyä, mitä tosin en ihmettele; jo yksi välivuosi voi kadottaa opiskelirutiinin ihan tyystiin. "

On yrittänyt, mutta ei ole päässyt. Se ei ole mikään ihme, sillä yliopistoon ei ole helppo päästä. Halveksiva sävy sun kirjoituksessa, kun puhut "mamman kullannupusta".

Mulle ei hesaria tule, joten tapauksen yksityiskohtia en tiedä. Kannattaisi ehkä hakea usempaan yliopistoonkin sitä samaa ainetta lukemaan, itse pääsin Kuopioon aikoinani ekalla yrittämällä, kun olin aiemmin käynyt kahdesti Helsingissä pääsykokeissa. Kyllä mun mielestä sinne meni melko helposti. Helsinkiin taas ei.
 
Jos masentuu siitä, kun kokee ettei ketään kiinnosta, niin sitten yliopisto on totaalisen väärä paikka. Siellä opiskelu on melkoisen itsenäistä ja omaehtoista. Noin masentumisalttiille henkilölle parempi paikka olisi joku ohjatumpi koulu, esim. ammattikorkeakoulu, jossa on selkeät raamit ja tiivis luokkayhteisö.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Björn;29967687:
Et niin. Sinä tuhlaisit aikaasi kotona toimettomana odottaen, että päivä kuluisi loppuun ja voisit mennä nukkumaan herätäksesi uuteen toimettomaan päivään.

Mikä todennäköisyys on, että toimeton nuori saa itsensä yhtäkkiä ponnistamaan tyhjästä yliopistoon, kun ei se ole viimeisinä vuosinakaan onnistunut.

On sitä muitakin vaihtoehtoja kuin amis ja toimettomuus. Minä lähtisin mielummin avoimeen yliopistoon, jos yliopisto on se lopullinen tavoite.
 
"Yliopistoonhan voi pääsääntöisesti joitain poikkeuksia lukuunottamatta hakea pelkässä koepistekiintiössä, silloin riittää, että tavaa pääsykoematskut tarpeeksi hyvin. Sitäkään ei ole tämän mamman silmäterä saanut tehtyä, mitä tosin en ihmettele; jo yksi välivuosi voi kadottaa opiskelirutiinin ihan tyystiin. "

On yrittänyt, mutta ei ole päässyt. Se ei ole mikään ihme, sillä yliopistoon ei ole helppo päästä. Halveksiva sävy sun kirjoituksessa, kun puhut "mamman kullannupusta".

Niin, sitähän minä juuri sanoin, ettei se ole mikään ihme, kun opiskelurutiini ihan oikeasti katoaa vuosien saatossa. Ei sen pitäisi olla mikään yllättävä asia.
 
[QUOTE="bibi";29967697]Mulle ei hesaria tule, joten tapauksen yksityiskohtia en tiedä. Kannattaisi ehkä hakea usempaan yliopistoonkin sitä samaa ainetta lukemaan, itse pääsin Kuopioon aikoinani ekalla yrittämällä, kun olin aiemmin käynyt kahdesti Helsingissä pääsykokeissa. Kyllä mun mielestä sinne meni melko helposti. Helsinkiin taas ei.[/QUOTE]

Mä hain Ruotsiin, kun Helsinkiin en päässyt pääsykokeista. Ruotsiin pääsin pelkän yo-todistuksen perusteella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Björn;29967701:
Niin, sitähän minä juuri sanoin, ettei se ole mikään ihme, kun opiskelurutiini ihan oikeasti katoaa vuosien saatossa. Ei sen pitäisi olla mikään yllättävä asia.

Ap, missä sinulla meni vikaan? Etkö päässyt sinne minne halusit opiskelemaan?
 
[QUOTE="bibi";29967697]Mulle ei hesaria tule, joten tapauksen yksityiskohtia en tiedä. Kannattaisi ehkä hakea usempaan yliopistoonkin sitä samaa ainetta lukemaan, itse pääsin Kuopioon aikoinani ekalla yrittämällä, kun olin aiemmin käynyt kahdesti Helsingissä pääsykokeissa. Kyllä mun mielestä sinne meni melko helposti. Helsinkiin taas ei.[/QUOTE]

Kirjoituksessa ei eritellä, kuinka moneen yliopistoon on pyrkinyt haluamalleen alalle, mutta voisin kuvitella, että useammalle paikkakunnalle on hakenut, sillä äiti kirjoittaa, että yliopiston rinnalle ovat tulleet useat ammattikorkeakoulut ja opistot ympäri Suomen. Jos tyttö on hakenyt ammattikorkeisiin ympäri Suomen, niin miksipä ei sitten yliopistoihinkin, jos yliopistossa se ensisijainen alahaave olisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Björn;29967701:
Niin, sitähän minä juuri sanoin, ettei se ole mikään ihme, kun opiskelurutiini ihan oikeasti katoaa vuosien saatossa. Ei sen pitäisi olla mikään yllättävä asia.

Outo teoria. Että jos ei ensimmäisellä yrittämällä pääse sisään, niin toisella pääsee vielä epätodennäköisemmin, koska opiskelurutiini on kadonnut. Olet väärässä, useampi hakukerta tekee sisäänpääsystä todennäköisempää.
 
[QUOTE="bibi";29967697]Mulle ei hesaria tule, joten tapauksen yksityiskohtia en tiedä. Kannattaisi ehkä hakea usempaan yliopistoonkin sitä samaa ainetta lukemaan, itse pääsin Kuopioon aikoinani ekalla yrittämällä, kun olin aiemmin käynyt kahdesti Helsingissä pääsykokeissa. Kyllä mun mielestä sinne meni melko helposti. Helsinkiin taas ei.[/QUOTE]

Menestyslukiosta valmistuneelle on häpeällistä opiskella missään muualla kuin Helsingissä. Tärkeämpää kuin se, että opiskelee on se missä opiskelee.
 
[QUOTE="Hanna";29967698]Jos masentuu siitä, kun kokee ettei ketään kiinnosta, niin sitten yliopisto on totaalisen väärä paikka. Siellä opiskelu on melkoisen itsenäistä ja omaehtoista. Noin masentumisalttiille henkilölle parempi paikka olisi joku ohjatumpi koulu, esim. ammattikorkeakoulu, jossa on selkeät raamit ja tiivis luokkayhteisö.[/QUOTE]

Uskoisin, että tytön masennus pohjautuu siihen, että omien unelmien saavuttaminen tuntuu mahdottomalta, kun opiskelupaikka ei aukene. Silloinhan tulee tunne, ettei tiedä, mitä elämässä tekisi, jos ei pääse tekemään sitä, mistä on unelmoinut. En usko, että "masennusalttius" johtaisi automaattisesti siihen, että tyttö olisi täysin kykenemätön opiskelemaan yliopistossa, mikäli sinne pääsisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;29967670:
Mitä töitä saa kouluttamaton nuori? Aivan.

No mitä töitä kouluttamaton nuori mielestäsi ansaitsee? Ihan niinkuin esimerkiksi merkonomiopinnoissa jauhettaisiin kolme vuotta jotain ihan jonninjoutavaa, millä ei ole mitään merkitystä ammattitaidon kannalta. Surkein paperein valmistuneella merkonomillakin on sentään työkokemusta ja edes jotain näkemystä liiketaloudesta. Vastavalmistuneella ensimmäistä duunipaikkaansa hakevalla lukiolaisella ei ole sitäkään vähää.
 
Outo teoria. Että jos ei ensimmäisellä yrittämällä pääse sisään, niin toisella pääsee vielä epätodennäköisemmin, koska opiskelurutiini on kadonnut. Olet väärässä, useampi hakukerta tekee sisäänpääsystä todennäköisempää.

Minun kokemukseni on se, että opiskelurutiini jopa kehittyy vuosien kuluessa. Reilusti päälle parikymppisenä opiskelin kokeisiin paljon tehokkaammin kuin lukiolaisena. Luulisi pätevän pääsykokeisiinkin. Jotenkin ajattelu vaan kehittyy tosi paljon yli kaksikymppisenä.
 
Kirjoituksessa ei eritellä, kuinka moneen yliopistoon on pyrkinyt haluamalleen alalle, mutta voisin kuvitella, että useammalle paikkakunnalle on hakenut, sillä äiti kirjoittaa, että yliopiston rinnalle ovat tulleet useat ammattikorkeakoulut ja opistot ympäri Suomen. Jos tyttö on hakenyt ammattikorkeisiin ympäri Suomen, niin miksipä ei sitten yliopistoihinkin, jos yliopistossa se ensisijainen alahaave olisi.
No enpä tiedä, mitä tässä sitten voi tehdä. Hän voi jatkaa hakemista tai sitten jäädä sinne kotiin makaamaan. Hankala tilanne, mutta ei hän sitten vissiin ole mikään huippuoppilas, jos ei yhtään mihinkään pääse. Tällaisia mulla ei ole lähipiirissä yhtään. Kyllä kaikki on johonkin päässyt viimeistään sillä kolmannella hakukerralla, suurin osa pääsi heti ekalla. En tiiä miten asiat on nyt yli kymmenessä vuodessa sitten muuttuneet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Björn;29967751:
Koska? Enpä ole vuosiin hakenut mihinkään. Viimeksi kun hain, niin pääsin molempiin paikkoihin joihin hain. Mutta minä teinkin sen eteen töitä... Lukematta en olisi päässyt, eikä lukiopaperitkaan 90-luvulta kauheasti imartele.

Oletko opiskellut yliopistossa useamman eri ammatin silti työllistymättä vai miksi olet niin vihainen?
 
Outo teoria. Että jos ei ensimmäisellä yrittämällä pääse sisään, niin toisella pääsee vielä epätodennäköisemmin, koska opiskelurutiini on kadonnut. Olet väärässä, useampi hakukerta tekee sisäänpääsystä todennäköisempää.

Aivan varmasti katoaa, kun välivuodet menee kotona maaten. Turha laittaa nyt taas sanoja suuhun. Jos ihminen tekee asian eteen jotain, niin eihän ikä siihen vaikuta. Mutta tästähän me emme ole puhuneet.
 
[QUOTE="bibi";29967748]No enpä tiedä, mitä tässä sitten voi tehdä. Hän voi jatkaa hakemista tai sitten jäädä sinne kotiin makaamaan. Hankala tilanne, mutta ei hän sitten vissiin ole mikään huippuoppilas, jos ei yhtään mihinkään pääse. Tällaisia mulla ei ole lähipiirissä yhtään. Kyllä kaikki on johonkin päässyt viimeistään sillä kolmannella hakukerralla, suurin osa pääsi heti ekalla. En tiiä miten asiat on nyt yli kymmenessä vuodessa sitten muuttuneet.[/QUOTE]

Mä kirjoitin ylioppilaaksi hyvästä lukiosta muutama vuosi sitten. Suuri osa koulukavereista ei päässyt ensimmäisellä kerralla haluamallensa alalle, varmaan johtuu siitä, että suosituimmat alat olivat lääkis, oikkis, opettajankoulutus, psykologia ja logopedia. Kaikki pääsivät kuitenkin omalle alalle viimeistään toisella hakukerralla ja sen ensimmäisen vuoden he käyttivät joko opiskellen jotain muuta alaa tai tehden työharjoitteluja, joista sai lisäpisteitä haussa.

Jotenkin tuntuu, että joko kyseisellä tytöllä ei ole lukupäätä tai sitten hän ei ole oikeasti tehnyt kaikkea sen eteen, että pääsisi opiskelemaan.
 
Mitenkäs tämä katkerankuuloinen kommentti liittyy ketjun aiheeseen? =)

Olen huomannut että tietyistä perheistä ja kouluista tulleille nuorille on tosi tärkeää päästä niihin tiettyihin oppilaitoksiin, muut eivät kelpaa vaikka niissä voisi opiskella samaa ainetta ja päästä sisään helpommin.

Enkä todellakaan ole katkera, katkeruus taitaa olla sinun pääsi sisällä kun tuolla lailla tulkitset. :) :) :) Opiskelen sitä mitä haluan ja pääsin Helsinkiin vaikka hain ympäri Suomea. Siinä sulle katkeruutta. :) :) :)
 
Tänä vuonna tuli toinen uudistus sen juuri valmistuneet etusijalle asettavan lisäksi. Jos on jo suorittanut yhden ammattitutkinnon, yhteishaussa EI VOI ENÄÄ HAKEA. Jos on suorittanut lukion, voi hakea VAIN erikseen määriteltyihin yo-pohjaisiin, joita on vähän. https://opintopolku.fi/wp/fi/ammatillinen-koulutus/nain-haet-ammatillisen-ja-lukiokoulutuksen-yhteishaussa/
 

Yhteistyössä