Toggle sidebar

Onko ADHD tutkittava jos se ei haittaa elämää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja *hubba*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
*hubba*

*hubba*

Jäsen
21.06.2013
493
6
18
Epäilen että pojalla on jonkinsortin adhd. On kylläkin hyvä koulussa, keskittyy tehtäviin, ei häiriköi, on sosiaalinen eikä siinä suhteessa ongelmia. Kun keskittyy johonkin niin todella keskittyy.
Muutoin on levoton, liikehtii koko ajan, näpertää jotain, heiluu. Mikä tolla on?

Koulusta ei ole koskaan mitään huomautettu. Ainoa asia minkä koulukin on huomannut, on että tavaroista voisi pitää parempaa huolta. (Saattaa hukata niitä jne.)

Pitäisikö poikaa tutkia vai antaa olla kun koulu kuitenkin sujuu hyvin eikä muutenkaan tunnu vaikuttavan jokapäiväiseen elämään mitenkään radikaalisti?
 
Ei tietenkään, mutta tokihan siitä voi apua olla jossakin vaiheessa koulu-uraa. Jos asia sinua äitinä jopa huolestuttaa, niin sitten kannattaa käydä ainakin lääkärin puheilla.
 
Mietinkin että eikö tuo tosiaan heilu tuolla tavalla koulussa.

Löysin tämmösen tekstin touretten oireyhtymästä:

"Touretten oireyhtymästä kärsivä voi pidättää pakkoliikkeiden tuloa sekunteja tai jopa tunteja, mutta pidättäminen saattaa johtaa vain vakavampiin purkauksiin. Pakkoliikkeet syntyvät yhtä pakottavina kuin tarve aivastaa, ja ne pitää lopulta ilmaista. TS-henkilöt usein pidättävät oireita koulussa tai työpaikalla, kunnes pääsevät johonkin suojaiseen paikkaan, kuten kotiin. Tyypillisesti pakkoliikkeet lisääntyvät stressin kasvaessa (vaikka stressi ei aiheutakaan niitä) ja vähenevät rentoutumisen tai tiettyyn tehtävään keskittymisen myötä."

Voisko olla niin että koulussa on suht normaali ja kotona alkaa toi älytön heiluminen. Rykii myös mutta on ajateltu liittyvän toistuviin yskiin ja sairasteluihin.

En mä nyt niin kauhean huolissani ole ollut kun asiat sujuu, mutta ihmeissäni kyllä vähän. Ja olen luottanut siihen että koulusta kyllä huomautetaan jos on jotain häikkää havaittavissa.
 
Anteeksi, mutta oma mielipide on että TOSI tyhmä kysymys. Miksi ihmeessä pitäisi tutkia? Jos mitään ongelmia ei ole, miksi pitäisi tutkia mitään? Joku heiluminen nyt voi olla täysin normaalia muutenkin, mutta ennenkaikkea vaikka kuuluisikin johonkin muuhun juttuun, siitä tuskin mitään haittaa on. Kumma kun kaikille täytyisi nykyään hankkimalla hankkia jos jonkinlaista diagnoosia.

Yleensä lääkäriin hakeudutaan jos tulee jotain OIKEITA ongelmia.
 
No miksi tutkia jos ei haittaa millään elämän osa-alueella. Voi tosiaan olla vain vilkas, mutta mikäs siinä, jos kouluukaan ei mainitse levotTomasta liikehdinnästä.

Mainittu si-häiriö (sensorisen intergraation eli aistisäätelyn vaikeudet) voivat aiheuttaa levottomuutta, jos on vaikka yliherkkä äänille, valolle tms. Sitä voi myös tutkituttaa, esim. Toimintaterapeutilla ja siihen saada kuntoutusta tai keksiä arjen apukeinoja (kuulosuojaimet, rauhallinen istumapaikka tms.) mutta ei minusta sitäkään kannata tehdä, jos ei ole mitään haittaa ja lapsikaan ei valita että olisi vaikeata tietyissä tilanteissa.

Tietty voi olla jos vaiks ipanalla olisi si-häiriö ja koulupäivän aikana tulee kuppi täyteen aistiärykkeitä ja ne sitten purkautuu kotona levottomana köytöksenä/ylikierroksina.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nohh.:
Anteeksi, mutta oma mielipide on että TOSI tyhmä kysymys. Miksi ihmeessä pitäisi tutkia? Jos mitään ongelmia ei ole, miksi pitäisi tutkia mitään? Joku heiluminen nyt voi olla täysin normaalia muutenkin, mutta ennenkaikkea vaikka kuuluisikin johonkin muuhun juttuun, siitä tuskin mitään haittaa on. Kumma kun kaikille täytyisi nykyään hankkimalla hankkia jos jonkinlaista diagnoosia.

Yleensä lääkäriin hakeudutaan jos tulee jotain OIKEITA ongelmia.
Click to expand...

Olen sikäli sun kanssa samoilla linjoilla että turhaan hakea mitään diagnoosia jos ei oikeasti ole ongelmaa.
Tää juttu nyt on kuitenkin mua ihmetyttänyt ja ajattelin kysäistä, lähinnä siksi että voiko siitä olla jotain haittaa tulevaisuuden kannalta jos ei tutkita.

En nyt osaa tuota heilumista sen kummemmin selittää mutta on se sellaista että ei ihan normaalilta vaikuta.

Nuorempana oli vaihe että kaikkea piti nuolaista ja maistaa. Joskus 5-vuotiaana oli tic-oireita mutta ne meni ohi.

Tavallaan haluan olla tietoinen jo ajoissa mistä vois johtua JOS tulee sitten ihan oikeit ongelmia elämässä, niin tietäis mikä mahdollisesti niitä aiheuttaa.

Kysyminenhän ei koskaan ole tyhmää ;)
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Jos ei haittaa ole esim koulussa tai kotona niin miksi ihmeessä asiasta pitäisi tehdä "suurempi haloo kuin se oikeasti onkaan?" Luulisin että ADHD olisi jo huomattu koulussa... Kyse voi olla jostain muusta ja myös semmoisesta mikä "väistyy" iän myötä. Meillä esim pojalla oli todella huomattavan paljon TIC-oireita pienempänä, nykyään aika vähän... Meillä TIC-oireita oli mm. rykiminen (jatkuva ja päälle jäävä) käsien nykiminen, pakonomainen liikehdintä, tavaroiden pakonomainen syöminen... Söi mm kumit ja kynät loppuun... Lisäksi pureskeli vaatteensa... Pakonomaisesti. Lisämausteena pakonomaiset kiljahtelut, hyppelehtiminen... jep. Ja stressissä kaikki oireet pahenivat ihan älyttömiin mittasuhteisiin.
 
Voihan olla että poika pärjää nyt koulussa mutta miten tulevaisuudessa.kun esim koulu ei enää niin helppoa. Mä ymmärrän huolesi. Ei mun lapset kyllä heilu. Mutta mä heilun ja mulla on diagnoosi tarkkaavaisuushäiriö..
 
Alkuperäinen kirjoittaja *hubba*:
Olen sikäli sun kanssa samoilla linjoilla että turhaan hakea mitään diagnoosia jos ei oikeasti ole ongelmaa.
Tää juttu nyt on kuitenkin mua ihmetyttänyt ja ajattelin kysäistä, lähinnä siksi että voiko siitä olla jotain haittaa tulevaisuuden kannalta jos ei tutkita.

En nyt osaa tuota heilumista sen kummemmin selittää mutta on se sellaista että ei ihan normaalilta vaikuta.

Nuorempana oli vaihe että kaikkea piti nuolaista ja maistaa. Joskus 5-vuotiaana oli tic-oireita mutta ne meni ohi.

Tavallaan haluan olla tietoinen jo ajoissa mistä vois johtua JOS tulee sitten ihan oikeit ongelmia elämässä, niin tietäis mikä mahdollisesti niitä aiheuttaa.

Kysyminenhän ei koskaan ole tyhmää ;)
Click to expand...

Koulupsykologia voisi konsultoida. Häntä voi lähestyä myös vanhempi, ei tarvita opettajaa siihen väliin. Itse ainakin otin suoraan koulupsykologiin yhteyttä.
 
  • Tykkää
Reactions: Moraalinvartija
Alkuperäinen kirjoittaja aapeelle:
Voihan olla että poika pärjää nyt koulussa mutta miten tulevaisuudessa.kun esim koulu ei enää niin helppoa. Mä ymmärrän huolesi. Ei mun lapset kyllä heilu. Mutta mä heilun ja mulla on diagnoosi tarkkaavaisuushäiriö..
Click to expand...

Tätä myös mietin, voihan olla että ap:n lapsella on tarkkavaisuushäiriö ilman ylivilkkautta. Meillä kahdella lapsella sellainen... ei virallista diagnoosia kummallakaan, eikä aiota hakeakaan ellei tule ajankohtaiseksi. koulussa tietävät mistä on kyse. Nuorempi onkin erkkaluokalla..
 
Millä luokalla apn lapsi? Vaatimusten kasvaessa tilanne voi muutua.

Tässä muutama päivä vanha juttu is:stä ad(h)d lapsesta, joa voi jutun otsikosta huolimatta olla pojallakin. http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288689676356.html?pos=ok-trm-perh
 
Kiitos hyvistä vastauksista!

En nyt toistaiseksi aio mitenkään puuttua, seurailen tilannetta esim.. että mitenkä kesällä menee, loppuuko nuo liikehdinnät kun saa rauhoittua koulusta jne.
Poika on sen verran älykäs että koulu sujuu helposti, mutta mistä sitä koskaan tietää missä vaiheessa voi muuttua vaikeaksi.

Joissain asioissa on aika yliherkkä noin niinkuin tunteiden tasolla. Saattaa helposti pahoittaa mielensä eräänkin kaverin kanssa ja tulee itkien kotiin.

Vaikka on tavallan vilkas ja rohkea niin esim. pyörällä ajamisen opetteluun meni kauan että suostui ilman appareita ajamaan. Ei siis ole mikään huimapää tyyppi vaan pikemminkin arka.

Edelleen on tuo että pakko kosketella kaikkea, varsinkin uutta materiaalia ja hypistelee aina jotain.

Ymmärrän että nämä ei kuulosta vakavilta (eivätkä varmaan olekaan) sellaisille joiden lapsilla on vakavampia ongelmia esim. just koulussa.

Ja yks syy vielä mun tarkkailuun on myös se, että suvussa on jonkinlaista tarkkaavaisuushäiriötä poikapuolisilla, vaikka ovatkin koulussa hyvin menestyneet. Että liekö myös geeneissä sitten...
 
Alkuperäinen kirjoittaja *hubba*:
Kiitos hyvistä vastauksista!

En nyt toistaiseksi aio mitenkään puuttua, seurailen tilannetta esim.. että mitenkä kesällä menee, loppuuko nuo liikehdinnät kun saa rauhoittua koulusta jne.
Poika on sen verran älykäs että koulu sujuu helposti, mutta mistä sitä koskaan tietää missä vaiheessa voi muuttua vaikeaksi.

Joissain asioissa on aika yliherkkä noin niinkuin tunteiden tasolla. Saattaa helposti pahoittaa mielensä eräänkin kaverin kanssa ja tulee itkien kotiin.

Vaikka on tavallan vilkas ja rohkea niin esim. pyörällä ajamisen opetteluun meni kauan että suostui ilman appareita ajamaan. Ei siis ole mikään huimapää tyyppi vaan pikemminkin arka.

Edelleen on tuo että pakko kosketella kaikkea, varsinkin uutta materiaalia ja hypistelee aina jotain.

Ymmärrän että nämä ei kuulosta vakavilta (eivätkä varmaan olekaan) sellaisille joiden lapsilla on vakavampia ongelmia esim. just koulussa.

Ja yks syy vielä mun tarkkailuun on myös se, että suvussa on jonkinlaista tarkkaavaisuushäiriötä poikapuolisilla, vaikka ovatkin koulussa hyvin menestyneet. Että liekö myös geeneissä sitten...
Click to expand...

Näin saattaa hyvinkin olla.... Meillä on ADD:ta suvussa. Ja psykiatri sanoi, että kyllä ne saattavat olla periytyviä. Ainakin joissain määrin. No, kiva tietää että omenat tippuvat siihen puunjuureen... ;)
 
ADHD-diagnoosin asettaminen edellyttää merkittävää haittaa kahdella tai useammalla elämän osa-alueella (esim. kotona ja koulussa). Eli jos siitä ei ole haittaa, se ei ole adhd -ainakaan virallisesti.

Sensorisen integraation häiriö on yksi hyvin varteenotettava oireisiin sopiva vaihtoehto. MUTTA lapsella voi olla mitä tahansa muutakin, taikka sitten ei yhtään mitään.

Jos asia kovasti vaivaa, niin onhan se hyvä selvittää. Ainakin jos oudot maneerit alkavat tuottaa sosiaalisia haittoja, menisin viivana tutkituttamaan mistä on kyse. Mutta kun ei haittaa nyt tunnu olevan, niin voihan tuota seurailla hiljaksiin. Sinuna lukisin tuntoali- ja yliherkkyyteen liittyvää materiaalia ihan kokeeksi, esim. kirja "Tahatonta tohellusta" on aika kattava teos si-häiriöistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Moraalinvartija:
ADHD-diagnoosin asettaminen edellyttää merkittävää haittaa kahdella tai useammalla elämän osa-alueella (esim. kotona ja koulussa). Eli jos siitä ei ole haittaa, se ei ole adhd -ainakaan virallisesti.

Sensorisen integraation häiriö on yksi hyvin varteenotettava oireisiin sopiva vaihtoehto. MUTTA lapsella voi olla mitä tahansa muutakin, taikka sitten ei yhtään mitään.

Jos asia kovasti vaivaa, niin onhan se hyvä selvittää. Ainakin jos oudot maneerit alkavat tuottaa sosiaalisia haittoja, menisin viivana tutkituttamaan mistä on kyse. Mutta kun ei haittaa nyt tunnu olevan, niin voihan tuota seurailla hiljaksiin. Sinuna lukisin tuntoali- ja yliherkkyyteen liittyvää materiaalia ihan kokeeksi, esim. kirja "Tahatonta tohellusta" on aika kattava teos si-häiriöistä.
Click to expand...

Ok, kiitos tästä! Tuo "tahaton kohellus" kuulostaa juuri sopivalta kuvaamaan meidänkin poikaa :D
 
Tunnettuja ADHD-oireisia:

Adam Levine, muusikko
Jarmo Luttinen, taikuri
Matti Nykänen, mäkihyppääjä ja laulaja
Ty Pennington, malli ja televisiojuontaja
Michael Phelps, olympiauimari
will.i.am, rap-artisti, laulaja, musiikkituottaja, näyttelijä ja yksi hip hop -yhtye The Black Eyed Peasin perustajajäsenistä.
Aste, rap-artisti
 
Mä en ole koskaan ennen kuullut ADHD:stä, joka ei haittaisi elämää. Ajatuksenakin tuo tuntuu aivan...no ei se vaan voi olla noin :D

Mua itseäni ei haittaa se, että olen motorisesti levoton arjessa, sillä en itse edes huomaa sitä, että vispaan jalkaa jatkuvasti tms. Mutta pitää myöntää, että kun istuin muutama viikko sitten 1,5h kestävässä tentissä, se koko tentin ajan jatkunut jalan nytkytys häiritsi. Kun kaikkialla on aivan hiljaista, eikä liikettäkään ole juuri sen enempää, kuin mitä kädet liikuttaa kynää, niin koin oloni vaivaantuneeksi, kun en kyennyt olemaan paikoillani, kuten kaikki muut.

Olen myös muutoin levoton. En viihdy paikoillani pitkään ja koen sen kyllä tietyssä määrin ongelmalliseksi. Välillä siitä ei ole haittaa, välillä se suorastaan vituttaa.

Kokeeko LAPSI tuon kaiken ongelmaksi? Haluaisiko hän, ettei sitä ylimääräistä häspäämistä olisi? Onko lapsella edes tietoa ja ymmärrystä siitä, että elo ja olo voisi olla helpompaakin?

Omista lapsistani 1-2 on rajalla. Ollakko, vaiko eikö olla...siinäpä vasta pulma. Mutta onneksi mulla on diagnoosi. Sen varjolla lapseni ovat tarkemassa syynissä ja heille siis tarjutuu tarpeen niin vaatiessa mahdollisuus käydä tutkimukset läpi. Itse saan niin suurta apua ja helpotusta lääkkeistä, etten voisi kuvitellakaan tilannetta, jossa en tutkituttaisi lastani, mikäli epäilisin, että tarvetta moiselle ehkä olisi. Tapoihini ei kuulu jäädä menneeseen vellomaan, mutta kyllähän sitä on tullut mietittyä, että miten helvetissä kukaan ei nähnyt, mikä tilanteeni oli. Sain siis oman diagnosini vasta aikuisena, vaikka ympärillä oli kymmenen ammattikasvattajaa (asuin lastenkodissa). Olisi elämä ollut melkolailla helpompaa, kun oltaisiin jo 20v sitten tiedetty, että olen addi.

Noh, onneksi elämäni on nyt ja jatkossa paljon parempaa. Ja saman suon kyllä myös omille lapsilleni, jos niikseen. Yhtään negatiivista asiaa en ole diagnoosistani vielä löytänyt. Positiivisia puolia on sitten senkin edestä :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa