Maailmassa ei ole mitään niin kivaa kuin leikkivien lasten äänet ja ilonhuudot. Tuommoista lisää, kiitos.
Työn äänet ymmärrän kans hirveen hyvin. Milloin ovat aamuseittemän ja iltauutisten välisenä aikana, niin eivät häiritse tippaakaan. Tai ehkä vähän, mut ei kiusaa.
Mut milloin kännipäissään hakataan vaimoa ja kaadetaan kirjahyllyä, niin mä suutun ja lujaa. Jos olen kiltillä mielellä, niin käyn tiputtamassa jotain kättä pidempää postilaatikosta ihan siks, et jos hyvä tuuri kävis niin toinen tappais toisen, mut tulishan hiljaista. Jos en o kiltillä päällä, niin menen ovesta läpi. Menen. Mun on saatava nukkua.
Mis helvetissä on rauha ja hiljaisuus milloin kiltti ihminen semmoista kaipaa.
Jos toi infernaalinen möykkä ei hyvin pian pääty, niin mä lakkaan olemasta kiltti.
Kiitos ja anteeks.
-ak