Onko yhden yön jutusta alkunsa saanella lapsella oikeus periä isänsä?

[Zombi]

Nytkö sitten verokalentereita rupeet zekkaa?

 

[rops]

Suhteessa syntyneet, avo- tai avioliitossa. Siis sellaiset, jotka mies on muitta mutkitta tunnustanut lapsikseen, joitten isä hän ehdottomasti haluaa olla.
En usko, että yhden yön jutuista alkunsa saaneet lapset on ihan automaattisesti samassa asemassa isänsä silmissä.

Eli siis perinnönjakotilaisuudessa saattaa ilmaantua paikalle sisarpuoli ihan puskista?

Noinkin voi käydä.

 

[Metsäpeikko]

Noinkin voi käydä.

On toki se mahdollisuus mutta kuka häntä informoisi perukirjoituksen ym. ajankohdista ja paikoista?

Kutsu kun lähtee vain kuolinpesän osakkaille.

 

[kylkyl]

Olen juuri tällainen "puskista tuleva puolisisarus". En ole uskaltanut koskaan ottaa yhteyttä puolisisaruksiini isän puolelta ja epäilen hyvin vahvasti etteivät he tiedä minusta. Isäni vaimo kyllä tietää minusta. Eli sen lisäksi, että olen elänyt ilman isää koko elämäni ajan, en olisi muka oikeutettu hänen perintöönsäkään vai? Noh luultavasti saan korkeintaan pennosia muutenkin, kun isäni perhe on siirtänyt kaiken omaisuuden pois isäni nimistä juuri estääkseen minua saamasta mitään. Ja minut synnyttänyt syrjähyppy kesti aikanaan kolme vuotta, että ei mikään ihan satunnaispano kumminkaan. Lisäksi minulle on väitetty, että olin ihan suunniteltu ja haluttukin kaiken lisäksi.

 

[viera.s]

On toki se mahdollisuus mutta kuka häntä informoisi perukirjoituksen ym. ajankohdista ja paikoista?

Kutsu kun lähtee vain kuolinpesän osakkaille.

Perukirjaa laadittaessa pitää hankkia vainajan virkatodistukset kaikilta asuinpaikkakunnilta 15-vuotiaasta alkaen. Niistä ilmenee, jos on näitä salaisia lapsia, jotka kuitenkin on tunnustettu tai isyys vahvisttu oikeuden päätöksellä. Ja tietysti he ovat myös kuolinpesän osakkaita ja heidät pitää perunkirjoitustilaisuuteen kutsua.

Että selviäähän se toki hieman ennen tuota tilaisuutta, mutta pesän muita osakkaita ei välttämättä etukäteen infota.

 

[Totta tämäkin]

no ohhoh.
eikö aika kohtuutonta ole se, että ihminen (ilman mitään vaikutusmahdollisuutta) syntyy, ei saa mitään mahdollisuutta 'oppia tuntemaan ja elää kanssa' toisen vanhempansa. eikä täten voi aktiivisesti ANSAITA perintöään.

erikoinen lähestymistapa.

mokahan siinä on käynyt ja varmaan voi harmittaakin. mutta kyllähän siinä se isä on mokannut eikä lapsi. ihan riippumatta siitä millainen kuspää on ollut äitinä.

Toisaalta ne perilliset jotka ovat olleet isän arjessa ovat mahdollisesti hoitaneet häntä, pitäneet huolen ja mahdollistaneet turvatun ja onnellisen vanhuuden joko henkisesti ja/tai taloudellisesti.

Sitten joku tulee puskista ja poimii rusinat pullasta ja perii esimerkiksi puolet aasunnosta, jonka kustannuksiin mahdollisesti miehen arjessa elänyt lapsi on osallistunut. Ei olla käyty vanhainkodissa katsomassa ja vaippoja vaihtamassa, mutta kuollon korjatessa fyrkat kelpaavat kummasti..

 

[Lykky]

Olen juuri tällainen "puskista tuleva puolisisarus". En ole uskaltanut koskaan ottaa yhteyttä puolisisaruksiini isän puolelta ja epäilen hyvin vahvasti etteivät he tiedä minusta. Isäni vaimo kyllä tietää minusta. Eli sen lisäksi, että olen elänyt ilman isää koko elämäni ajan, en olisi muka oikeutettu hänen perintöönsäkään vai? Noh luultavasti saan korkeintaan pennosia muutenkin, kun isäni perhe on siirtänyt kaiken omaisuuden pois isäni nimistä juuri estääkseen minua saamasta mitään. Ja minut synnyttänyt syrjähyppy kesti aikanaan kolme vuotta, että ei mikään ihan satunnaispano kumminkaan. Lisäksi minulle on väitetty, että olin ihan suunniteltu ja haluttukin kaiken lisäksi.

Oletko ollut isääsi yhteydessä? Muistatko häntä isänpäivänä ja ajattelitko käydä katsomassa, kun hän on vanha ja dementoitunut?

Mielestäni perheeseen kuuluminen on vastavuoroista..

 

[Ciervo]

Oletko ollut isääsi yhteydessä? Muistatko häntä isänpäivänä ja ajattelitko käydä katsomassa, kun hän on vanha ja dementoitunut?

Mielestäni perheeseen kuuluminen on vastavuoroista..

Eiköhän ole sen vanhemman tehtävä ottaa yhteyttä lapseen jos niin haluaa, kun kerta on itse lapsensa hyljännyt.

 

["vieras."]

Voi olla aika kova paikka, varsinkin jos nainen on tieten tahtoen hankkiutunut yhden illan jutusta raskaaksi.
Siis että kun elatusvelvollisuudesta aikanaan pääsee, niin se sama lapsi on kuitenkin tulossa perimään jossain vaiheessa? Että ymmärrän, jos joillakin on huijattu olo..

Miten se nainen tieten tahtoen hankkiutuu raskaaksi jos tuot oman kondomin mukanasi ja laitat sen päälle ilman että naisella on siihen osaa tai arpaa? Kyllähän ne sukupuolitauditkin leviää jos pelkkä pilleri riittää miehelle ehkäisyksi, että onko sitten myös huijattu olo jos saakin hivin?

 

[Pin]

Oletko ollut isääsi yhteydessä? Muistatko häntä isänpäivänä ja ajattelitko käydä katsomassa, kun hän on vanha ja dementoitunut?

Mielestäni perheeseen kuuluminen on vastavuoroista..

Joo vieritetään vastuu tälle hylätylle lapselle kun ei isäparalle lähettele isänpäiväkortteja. Hieno ajatusmaailma, täytyy sanoa...

 

[rássi]

no ohhoh.
eikö aika kohtuutonta ole se, että ihminen (ilman mitään vaikutusmahdollisuutta) syntyy, ei saa mitään mahdollisuutta 'oppia tuntemaan ja elää kanssa' toisen vanhempansa. eikä täten voi aktiivisesti ANSAITA perintöään.

erikoinen lähestymistapa.

mokahan siinä on käynyt ja varmaan voi harmittaakin. mutta kyllähän siinä se isä on mokannut eikä lapsi. ihan riippumatta siitä millainen kuspää on ollut äitinä.

Se on au-lapsen kova osa. Ei kukaan muukaan voi valita minne syntyy.

Au-lapsen perintöoikeus tekee liikaa hallaa miehen varsinaiselle perheelle, jotka myös ovat tilanteeseen yhtä syyttömiä. Esimerkiksi jos miehen kuoltua perillisille jäisi vanha sukuhuvila, jossa varsinaiset lapset olisivat kasvaneet ja jonne olisivat myös oman työpanoksensa laittaneet. Sitten paikalle ilmaantuisi au-lapsi, joka vaatisi omaa osuuttaan. Minun mielestäni olisi kohtuutonta antaa sitä osuutta täysin ulkopuoliselle aivan ilmaiseksi.

Ymmärrän siis, jos mies valitsee varsinaisen perheensä au-lapsen kustannuksella. Varsinaisen perheen vaimo ja lapset ovat myös yhtä syyttömiä tilanteeseen kuin au-lapsi. Tässä on siis kahden viattoman osapuolen edut vastakkain. Au-lasta ei voi valita ilman, että varsinainen perhe särkyy. Ja mies on jo lupautunut varsinaiselle perheelle, heidän etunsa pitäisi siis olla ensisijainen.

 

["vieras."]

No onneksi nuo rassin mielipiteet on vain mielipiteitä. Jos se isukki haluaa tosiaan vähemmän antaa lehtolapselle niin tekee testamentin. Jos ei tee niin turha siinä muiden perillisten on alkaa vinkumaan.

 

["mies83"]

Eikös nykyään laki velvoita isyystesteihin (jos nainen sitä vaatii), ja jos ne on positiivisia, niin sitten myös isyys tunnustetaan automaattisesti ja miehestä tulee elatusvelvollinen?

Voi olla aika kova paikka, varsinkin jos nainen on tieten tahtoen hankkiutunut yhden illan jutusta raskaaksi.
Siis että kun elatusvelvollisuudesta aikanaan pääsee, niin se sama lapsi on kuitenkin tulossa perimään jossain vaiheessa? Että ymmärrän, jos joillakin on huijattu olo..

Pari toimivaa tähän: väärän infon antaminen itsestään (vaikeutuu isäkandidaatin löytäminen).
Toinen mikä toimii, sanoo et on joko letkut katkaistu tai todistetusti liian huonolaatuista spermaa hedelmöitykseen. Letkujuttu toimii. Oisitte nähnyt yhen ämmän ilmeen, kun vakavissani selitin.

 

[Perintö]

Joku kommentoikin jo perhehuvilaa. Itsekin näen asian näin. Oletetaan, että mies on nainnut naisen, jolla on varakkaat vanhemmat, jotka osallistuvat taloudellisesti perheen hyvinvointiin. Aviolapsien isovanhemmat kuolee, jolloin äiti perii omaisuuden. Aviolasten äiti on kuollon listalla seuraavana, jolloin isä hallitsee vaimonsa omaisuutta ja näin ollen myös aviolasten isovanhempien äidin puolelta. Sitten onkin jo isän vuoro kuolla, jolloin au-lapsi tulee haaskalle ja saa siivunsa aviolasten äidin vanhempien omaisuudesta, avio-omaisuuden jaon kautta.. Siivut au-lapselle on jo tullut elatusapuina.

 

[Phoebsi]

Mikä merkitys sillä perinnöllä on? Siis jos isä on "pakotettu" tunnustamaan isyytensä, hän on maksanut elareita tai sitten ne on häneltä peritty, eikä hän ole ollut koskaan kiinnostunut. Rahako sen kaiken oikeasti korvaa?

 

[kylkyl]

Oletko ollut isääsi yhteydessä? Muistatko häntä isänpäivänä ja ajattelitko käydä katsomassa, kun hän on vanha ja dementoitunut?

Mielestäni perheeseen kuuluminen on vastavuoroista..

Hän ei halua olla kanssani missään tekemisissä. Näin hänet muutaman kerran lapsena salaa hänen vaimoltaan jossain bensa-asemilla äitini kanssa. Hän ei halunnut mitään postia, koska hänen vaimonsa avasi hänen postinsa ja veti pultit jos lähetin jotain isälleni. Sitten hänestä ei kuulunut moneen vuoteen ja kun yritin ottaa yhteyttä hän teki selväksi ettei halunnut olla yhteydessä.

 

["Pokkaa"]

Mikä merkitys sillä perinnöllä on? Siis jos isä on "pakotettu" tunnustamaan isyytensä, hän on maksanut elareita tai sitten ne on häneltä peritty, eikä hän ole ollut koskaan kiinnostunut. Rahako sen kaiken oikeasti korvaa?

Mä kanssa ihmettelen näitä "pakottaja"-naisia. Jos on tullut sivusuhteesta tai yhden illan jutusta raskaaksi, niin miksi nää naiset kuvittelee että on oikein ahdistella ja pakottaa isää olemaan isä lapselle jota hän ei halunnut, ja isyyttä ei ole tunnustettu. Onko katkeruus niin suuri, että pitää yrittää päästä perintö-apajille, vaikka ei olla koskaan oltu yhteydessä siihen sukuun? Mitä hykötyä tällaisella toiminnalla on? Muuta kuin raha?

 

[leijona76]

Eikös juuri siksi perunkirjoitukseen tarvitaan vainajasta tiedot 15 vuodesta alkaen. Eli jos on "piilotettuja" lapsia niin ne tulevat esille.

Kyllä ne kaikki lapset ovat yhtäoikeutettuja lakiosuuteensa.

Aivan. Mies on tunnustettu lehtolapsi ja yhtä perismisoikeutettu kun isänsä muutkin lapset. Ei se varmaan oo koskaan nykysille lapsilleen puhunukaan tuosta kauan sitte saadusta mutta ompa sitte yllätys jos tulee eteen aika että isästä aika jättää.

 

[Mythago]

Toisaalta ne perilliset jotka ovat olleet isän arjessa ovat mahdollisesti hoitaneet häntä, pitäneet huolen ja mahdollistaneet turvatun ja onnellisen vanhuuden joko henkisesti ja/tai taloudellisesti.

Sitten joku tulee puskista ja poimii rusinat pullasta ja perii esimerkiksi puolet aasunnosta, jonka kustannuksiin mahdollisesti miehen arjessa elänyt lapsi on osallistunut. Ei olla käyty vanhainkodissa katsomassa ja vaippoja vaihtamassa, mutta kuollon korjatessa fyrkat kelpaavat kummasti..

Tätä muuten tekevät vanhemman kanssa perheessä kasvaneetkin...

 

[vierass]

Toisaalta ne perilliset jotka ovat olleet isän arjessa ovat mahdollisesti hoitaneet häntä, pitäneet huolen ja mahdollistaneet turvatun ja onnellisen vanhuuden joko henkisesti ja/tai taloudellisesti.

Sitten joku tulee puskista ja poimii rusinat pullasta ja perii esimerkiksi puolet aasunnosta, jonka kustannuksiin mahdollisesti miehen arjessa elänyt lapsi on osallistunut. Ei olla käyty vanhainkodissa katsomassa ja vaippoja vaihtamassa, mutta kuollon korjatessa fyrkat kelpaavat kummasti..

Ai perintöä ansaitsekseenko niitä dementoituneita vanhempia käydään hoitamassa? Luulin että kyse on rakkausesta ja välittämistä.

Sitä paitsi, mitä isä joka ei itse ole halunnut olla tekemisissä yhden illan jutusta/lyhyestä sivusuhteesta syntyneen lapsen kanssa on itse tehnyt ansaitakseen lapsen rakkauden ja välittämisen? Onko isä ollut mukana lapsen arjessa, vaihtanut vaippoja, opettanut ajamaan polkupyörällä ja mahdollistanut turvatun ja onnellisen vanhuuden henkisesti ja/tai taloudellisesti? Vai onko tämä isä maksanut vain minimelarit ja jättänyt kaiken muun äidin harteille? Tässä tapauksessa "rusinat pullasta" -syyttely perinnön yhteydessä on aika paksua.

Täytyy lisäksi muistaa, etteivät läheskään kaikki avioliitossa syntyneet ja perheessä kasvaneetkaan lapset käy niistä ikääntyneistä vanhemmistaan huolehtimassa. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä rintaperillisen oikeuksilla, jotka kuuluvat lain edessä ihan yhtälaisesti kaikille avioliitossa syntyneille ja/tai tunnustetuille lapsille.

 

[Mollie]

kun au-lapsi perii isänsä, niin siinä minun mielestäni mies maksaa virheestään kaksi kertaa. .

Miten niin maksaa, sehän on kuollut eikä tiedä enää mistään mitään.

 

["Vierailija"]

Totta kai perii. Eihän se lapsen vika ole, että miten on saanut alkunsa

 

[totaali-yh]

Mielestäni on. Minulla on lyhyestä suhteesta alkunsa saanut vahinkolapsi. Hän ei tule perimään isäänsä, koska isyyttä ei isän toiveesta ole vahvistettu. Olisin vaatinut isyyden vahvistamista jos mies olisi ollut vähänkin toisenlainen, mutta en jaksanut alkaa taistelemaan asiasta moisen turjakkeen kanssa. Välillä se harmittaa, mutta ei perinnön takia vaan sen vuoksi että lapsi on virallisesti isätön, vaikka isänsä tietääkin.

Mun tuntumani on se, että yhden yön suhteesta isäksi tulevat ovat ainakin nykypäivänä niitä, joilta ei pahemmin perittävää jää.