Oletko syrjähypyn tulos tietämättäsi?

Tiedätkö oman ja vanhempiesi veriryhmät? Oletko aivan varma että olet sen miehen lapsi jonka äitisi on sanonut isäksesi? Tarkoitan, oletko saanut siitä oikeasti todisteen esim. veriryhmän muodossa? Itse aloin epäillä tätä jossain vaiheessa. Vasta testin saatuani uskoin että olen todella oikean isäni lapsi. Ehkä jollain on toisin päin. Saattaa luulla että on oikea isä, mutta käykin toisin.. Eikö olisi kamalaa? Oma lapseni on 100 % varma mieheni lapsi, koska äitinä sen tiedän. Mutta kaikki isät ja lapset eivät voi näitä asioita tietää. Kauhea totuus, mutta näin se on. Tunnetko ketään joka olisi saanut vasta aikuisena tietää totuuden?

 

Se veriryhmä nyt ei vielä todista mitään. Jos vanhempien veriryhmät ovat A ja B, niin lapsi voi olla A, B, AB tai 0. Ja entä jos "oikealla" isällä ja "väärällä" isällä on sama veriryhmä? Minulle isäni olisi yhtä tärkeä kuin aina ennenkin, vaikka nyt kävisi ilmi että olisin naapurin Peran jälkeläinen.

 

Olen niin isäni ja sen suvun näkönen että pakko olla samaa verta. Huomaan sen siskoistanikin että ollaan samaa verta. Mies taas on kasvanut kasvatusisän kanssa,sai aikuisena tietää vaikka on epäillyt jo nuorena. Ei mulle oo tullu mieleenkään epäillä isäni suhteen.

 

Kun minä opin puhumaan, sanoin heti vanhemmilleni, että nyt porukalla veriryhmätestiin. Halusin olla varma, että isäni on isäni ja äitini on minut synnyttänyt. Se, että minulla oli isän suskeat silmät ja kyömy nenä, eivät olleet vedenpitävä juttu. Sekin, että isäni oli ollut synnytyksessäni mukana, oli minulle vain kuultu asia.
Testattu on, olen vanhempieni lapsi.

 

En oikein usko, olen teinivanhempien vahinko, joten uskon että siinä pakkoavioliiton rytäkässä olisi muutkin vaihtoehdot tulleet ilmi. Tosin aika tarkalleen vuotta ennen syntymääni äitini poseerasi ihan eri poikaystävän kanssa valokuvassa, toisessa maassa.

 

En, mutta mä olen isäni syrjähypyn tulos. Isäni oli naimisissa toisen naisen kanssa, kun s ain alkuni. Ja on muuten edelleen.

Sen sijaan hyvä ystäväni sai teininä tietää, ettei isäksi luulemansa mies ollutkaan isä. Se oli hänelle paljon rankempi paikka kuin minun tilanteeni on ollut itselleni koskaan.

 

Kaikki perheessä ollaan luovutettu verta, sama veriryhmä.
Muuta tarkoitusta kuin sukulaisuuden tutkimista varten otetuissa dna-testeissä varmistui myös lapsi-vanhempi-suhteemme.
Vaikka eipä ole tullut epäiltyä, sukunäkö on ilmeinen.

 

Ihme olisi jos olisin

Mitä vanhemmaksi käy, sitä enemmän näytän muutama vuosi sitten pois nukkuneelta isältäni. Ihan täsmälleen isän piirteet, onneksi naisellisemmassa muodossa sentään.

Luonteeltani olen ollut aina isän kopio. Ihana ihana isä minulla oli!!

 

En ole onneksi mutta asiaa epäiltiin alussa koska äitini petti isääni. Vielä synnyttyäni äitini väitti minun isäkseni toista, vain satuttaakseni isääni. Lopulta oltiin niin samannäköisiä veljen kanssa ettei asiasta ollut mitään epäilystä, olimme täyssisaruksia.

Mutta jos olisin todella ollut vieraan miehen lapsi, niin sanon nyt kaikille teille pettäville naisille jotka raskautuvat avioliiton ulkopuolelle, että aiheutatte valtavaa tuskaa lapselle ja teidän tulisi todella hävetä koska lapsi kärsii siitä tilanteesta suunnattoman paljon. Älkää ihmiset olko typeriä, älkää pettäkö ja eläkö petoksessa.

 

Olen minä isäni tytär. Olen hänen näköisensä, minulla on hänen ADD piirteensä, piirtotaidot on häneltä peritty, tapa olla ja liikkua.

 

Niin ja on tietysti sama veriryhmä.

 

Ei haittaa vaikka olisinkin, ois aika jännä käänne elämään.

 

Otsikon luettuani, voin sanoa, että ikävä kyllä, en ole syrjähypyn tulos! Vanhempani yrittivät saada lasta aikaseksi pari vuotta, ja kun vihdoin synnyin, äitini oli "jopa" 21v. Ero tuli parin vuoden jälkeen ja hirveän taistelun jälkeen, jäin äitini hoteisiin, kiitos siitä. Olen niin paljon isäni näköinen, ja ikävä kyllä myös yksi omista lapsistani on kopio vaaristaan,että jo siitä tietäisi sukulaisuuden.(Mutta on siis myös ihan virallisetkin paperit ko.asiasta)

 

Meillä poika ilmeisesti epäilee, että kuka isänsä on. Koska pienempänä hoki "isi" kaikille miehille.

 

Minä olen saanut alkuni pettämisestä, isyystesteillä varmistettu oikea isä, näytän (onneksi) aivan äidiltäni.

Eipä tuo kiva asia ollut kuulla, mutta minkäs minä vanhempieni teoille voin.

 

Meillä poika ilmeisesti epäilee, että kuka isänsä on. Koska pienempänä hoki "isi" kaikille miehille.

Mikäs koko kylän horoskookkeli se siltä löytyy

 

Olen isäni ja isänisäni kopio, joten ei ole epäilystäkään siitä mistä tulen.

 

Minä ainakin ole jokseenkin varma, että mies jota sanon isäkseni ja joka sattuu myös olemaan äitini puoliso on todellakin isäni. Ei meillä kahdella muuten voisi olla niin samanlainen ulkonäkö ja luonne. Kun vertaa esim. lapsuuskuvia, jossa minä ja isäni olemme saman ikäiset, niin meitä voisi luulla kuvien perusteella kaksosiksi. Myös silloin kun isäni vanhemmat vielä elivät, niin he mainitsivat usein, että kuinka minä muistutin pikkupoikana isääni saman ikäisenä, isän äiti esim. sanoi usein että "Kun katsoo tuota poikaa, niin voisi hyvin kuvitella että hänen isänsä on muuttunut yllättäen takaisin lapseksi ja olisi tuossa".

 

Olen.

 

Mikä ihmeen väärinkäsitys voi peruskoulun käyneillä ihmisillä olla, että veriryhmä olisi joku suora keino määrittää sukulaissuhteita? Ei ole. Joissain tapauksissa, esimerkiksi jos molemmat vanhemmat on ABO-veriryhmän suhteen O-veriryhmässä, niin silloin lapsikin on aina O.

O on A:n ja B:n suhteen peittyvä, joten jos ilmetää fenotyypissään O-veriryhmää, niin muita alleeleita ei ole.

Mutta kokonaisuudessa asia on vähän monimutkaisempi. Ja useimmissa tapauksissa veriryhmästä ei voi päätellä mitään vanhemmistaan...

 

Otsikko pisti naurattamaan. Mistä hemmetistä sitä vois tietää olevansa tietämättään syrjähypyn tulos ?

Mutta joo, kyllä mussa on niin vahvasti isäni piirteitä, että tuskinpa olen syrjähypyn tulos. Jos kuitenkin olisin, niin se ei heilauttaisi maailmaani millään tavalla.

 

Tiedätkö oman ja vanhempiesi veriryhmät? Oletko aivan varma että olet sen miehen lapsi jonka äitisi on sanonut isäksesi?

Tiedän, isällä on sama kuin itselläni ja sen verran tarkkaan tuo asia on tutkittu että erehtymisen mahdollisuutta ei ole olen siis varma että isä on isäni, vaikka varsinaisesti isyys selvitystä ei ole tehty.

 

Olen syrhähypyn tulos ja tietoinen asiasta ,tosin en ollut ensimmäiseen 12 ikävuoteen

 

Toivottavasti.
Minussa ei ole mitään samaa kuin isässäni. Ei yhtä ainutta samaa luonteenpiirrettä, ulkonäköseikkaa, tapaa tai mitään muutakaan. En ole koskaan pitänyt isästäni eikä nykyään olla missään tekemisissä keskenämme. Mut on jopa poistettu testamentista.

Luulisin kyllä, että äiti olisi jo kertonut, mikäli isäni olisi joku muu..

 

Oikeasti älykääpiöt. Se, että tiedät sun isäsi veriryhmän on yhtä hyödyllistä isyyden selvitämiseen kuin nuolla tiiliseinää. Siinäkin joku saattaisi lopulta sääliä sua ja maksaa validit testit.

Yhden vanhemman veriryhmän tietäminen ei AUTA MITÄÄN. Se, että tietää molempien, SAATTAA auttaa, mutta ottaen huomioon keskiverto palstamamman yleistiedon tason, niin ei todennäköisesti osattaisi edes hyödyntää sitä tietoa.