Mistä olette tienneet suhteen olevan lopullisesti ohi?

Oma suhde voinut huonosti jo vuosia,viimeisen vuoden-kahden aikana ero noussut puheeksi toistuvasti.Silti joku sisältä kumpuava varmuus siitä että ero on oikea ratkaisu puttuu.Vai voiko olla vain pelkoa/epävarmuutta tulevasta? Eli kysymys kuuluu mistä/milloin olette tienneet suhteen tulleen tiensä päähän lopullisesti?

 

Jos ajatuskin siitä, että kumppani kävis panee jotain muuta ei aiheuta mitään reaktiota niin eiköhän se ole sitte siinä.

 

Samoja ajatuksia täälläkin... Rakkautta on paljonkin miestäni kohtaan, mutta tuntuu että arki ei suju yhtään. Toissa päivänä mies sanoi mulle, ettei tunne mua kohtaan mitään. Seuraavana päivänä tunteita taas oli ja olis halunnu seksiä. Yhteisiä vuosia 13. Mies ei suostu puhumaan erosta ollenkaan. Joten mistä sitä tietää mitä tehdä. En siis osaa antaa vastausta...

 

Siinä vaiheessa, kun mies alkoi haukkumaan, latistamaan ja huorittelemaan, oli selvää, että suhteen loppu on vain ajan kysymys. Viimeinen niitti oli se, kun mies otti riitaan mukaan leipäveitsen. En jäänyt odottamaan, koska fyysisen väkivallan uhka muuttuu todeksi.

 

Meillä on isoja,raskaita riitoja jotka pahentuneet ja pidentyneet sekä tihentyneet mutta saadaan aina sovittua ja puhuttua.Molemmat tietää ihan tarkkaan mistä se oma ja kumppaninkin kenkä suhteessa puristaa mutta asioihin ei vaan tule muutosta käytännön tasolla ja heti kun arkeen tulee vähänkään mitään isompaa rasitetta räjähtää homma käsiin ja riidat päälle.En koe enää olevani rakastunut mieheeni tai kauheasti välittäväni hänestä millään tavoin.Silti lopullinen eropäätös ja sanoista tekoihin siirtymistä ei vain tapahdu

 

siitä kun ikävä kyllä pystyin mennä sänkyyn toisen kanssa.

 

Kun realisoitui itselle viimein se, että olemme riidelleet niin kauan että ei yksinkertaisesti enää halua yrittää, sillä kaikkea sitä pahaa mitä toisillemme olimme tehneet, ei voinut pyyhkiä pois ja "aloittaa alusta". Lisäksi lapset oli koko ajan kireitä ja kiukkuisia, peilasivat meidän käytöstä toisiamme kohtaan kaikkiin muihin ja erityisesti toisiinsa.

Tajusin miten erilainen ihminen olen esim. ystävien kanssa, töissä, harrastuksissa jne., ja ymmärsin että sellainen ihminen haluan olla eikä miehen kanssa tuotu toisistamme kuin huonoimmat puolet enää esiin. Nykyään ollaan hyvissä väleissä. Uskon että on yhteinen näkemys, että ero oli paras ratkaisu.

 

Mä viihdyin paremmin yksin kuin yhdessä.

 

Siitä kun pystyin itse rehellisesti itselleni sanomaan, että kohtuudella olen kaikkeni yrittänyt tämän suhteen eteen.

 

Kun yhdessä jatkamista ei enää tarvinnut harkita. Kun tuntui, ettei saa happea samassa huoneessa ja oli pakko lähteä välillä postilaatikolle hengittämään. Kun toinen ei vastannut mitään, kun kerroin päivän kuulumisia. Kun toinen satutti sängyssä vaikka pyysin lopettamaan. Kun kerroin hauskan jutun ja toinen vastasi vain jaa (tai oli hiljaa).

 

Mä viihdyin paremmin yksin kuin yhdessä.

Tämä on varma merkki siitä että kaikki on ohi.

 

Tämä on varma merkki siitä että kaikki on ohi.

Eikä ole. Jotkut vaan viihtyy parhaiten yksin. Eri asia sitten jos ei siedä puolisoaan tai halua koskaan viettää yhteistä aikaa.

 

[QUOTE="Huoh";29825682]Eikä ole. Jotkut vaan viihtyy parhaiten yksin. Eri asia sitten jos ei siedä puolisoaan tai halua koskaan viettää yhteistä aikaa.[/QUOTE]


No heillä se on sitten juuri tuota...