Napsahti 10 päivän sairausloma :O

Eli mulla oli nyt se lääkärin aika joka menikin sitten "suoraviivaisemmin" mitä kuvittelin.. Ihana lääkäri<3 Kuunteli ja ymmärsi kaiken niiin hyvin ja sanoi että laitetaan ainakin aluksi 10pv saikkua jonka jälkeen kontrolliaika ja katsotaan taas. Nyt ei tarvi pidätellä kyyneliä ja hävetä töissä kun ei vaan pysty olemaan yhtä vahva ja kannustava

Kaikille samassa tilassa rypeville: menkää hakemaan apua!! Meillä on maailman parhaat lääkärit jotka ajattelee ihmistä kokonaisuutena ja he ajattelee siinä ainoastaan ihmistä eikä työnantajaa.

 

Eli mulla oli nyt se lääkärin aika joka menikin sitten "suoraviivaisemmin" mitä kuvittelin.. Ihana lääkäri<3 Kuunteli ja ymmärsi kaiken niiin hyvin ja sanoi että laitetaan ainakin aluksi 10pv saikkua jonka jälkeen kontrolliaika ja katsotaan taas. Nyt ei tarvi pidätellä kyyneliä ja hävetä töissä kun ei vaan pysty olemaan yhtä vahva ja kannustava

ja teitty pillerireseptin sait heti. NE antavat heti masennusta sairastaville lääkkeet, kysyättä halautko niitä. Mullekin melkein suuttuivat kun niille selviis että en pilleritä syönyt, koska suruun , joka tuli lapsen meentyksen yhteydessä ei masennuslääkkeet auta, päinvastoin olisin mennyt vain huonompaan kuntioon ja voin viakka väittää että olisin täysin mielenterveyspotilas tällä hetkellä. onneksi otin vain sen sairasloman
Kaikille samassa tilassa rypeville: menkää hakemaan apua!! Meillä on maailman parhaat lääkärit jotka ajattelee ihmistä kokonaisuutena ja he ajattelee siinä ainoastaan ihmistä eikä työnantajaa.

 

Eli mulla oli nyt se lääkärin aika joka menikin sitten "suoraviivaisemmin" mitä kuvittelin.. Ihana lääkäri<3 Kuunteli ja ymmärsi kaiken niiin hyvin ja sanoi että laitetaan ainakin aluksi 10pv saikkua jonka jälkeen kontrolliaika ja katsotaan taas. Nyt ei tarvi pidätellä kyyneliä ja hävetä töissä kun ei vaan pysty olemaan yhtä vahva ja kannustava

ja teitty pillerireseptin sait heti. NE antavat heti masennusta sairastaville lääkkeet, kysyättä halautko niitä. Mullekin melkein suuttuivat kun niille selviis että en pilleritä syönyt, koska suruun , joka tuli lapsen meentyksen yhteydessä ei masennuslääkkeet auta, päinvastoin olisin mennyt vain huonompaan kuntioon ja voin viakka väittää että olisin täysin mielenterveyspotilas tällä hetkellä. onneksi otin vain sen sairasloman
Kaikille samassa tilassa rypeville: menkää hakemaan apua!! Meillä on maailman parhaat lääkärit jotka ajattelee ihmistä kokonaisuutena ja he ajattelee siinä ainoastaan ihmistä eikä työnantajaa.

Mulla on jo ssri-lääke käytössä pms-oireiden aikana ja siitä sanoin että on ollut loistava apu mut ne tekee mut sen verran "vauhdikkaaksi" niin en uskalla muulloin käyttää kun menkkojen aikaan. Tosi hyviä ne on !! Mutta tosiaan elämän normaaleihin suruihin ei auta kun aika ja sureminen ;/ Työnteko hirveellä tahdilla ei siihen yhtälöön sovi tai ainakaan ihmisläheisissä töissä. Oletko menettänyt lapsesi?

 

Liika alkoholinkäyttö ja yövalvominen voi aiheuttaa masennusta. Että jos haluat toipua niin laita jotain järjestystä elämällesi.

 

Liika alkoholinkäyttö ja yövalvominen voi aiheuttaa masennusta. Että jos haluat toipua niin laita jotain järjestystä elämällesi.

Ja toisaalta sitä järjestystä elämälle ei masentunut saa ilman ulkopuolista apua ja mahdollista lääkitystä.
Ei kykene vain yhtäkkiä päättämään, että jätänpäs päihteet ja uniongelmat, saati toteuttamaan päätöstään.

 

Anteeks vaan. Mutta vauhti, masentelija, holtiton rahankäyttäjä, bilettäjä, rakkautta ensisilmäyksellä, öisin valvoja.

Kaks-suuntanen sulla on.
Hanki siihen apua, ja laita elämäs kuntoon.

 

Liika alkoholinkäyttö ja yövalvominen voi aiheuttaa masennusta. Että jos haluat toipua niin laita jotain järjestystä elämällesi.

Samoin. Jeesustelu kaikissa muodoissa on verrattavissa alkoholismiin.

 

Ja toisaalta sitä järjestystä elämälle ei masentunut saa ilman ulkopuolista apua ja mahdollista lääkitystä.
Ei kykene vain yhtäkkiä päättämään, että jätänpäs päihteet ja uniongelmat, saati toteuttamaan päätöstään.

Kyllä apua on hyvä hakea. Mutta sitä vaan, että kannattaa silti ihan aktiivisesti myös itse miettiä millaset asiat ei sitä tervehtymistä edistä.

 

Mulla on jo ssri-lääke käytössä pms-oireiden aikana ja siitä sanoin että on ollut loistava apu mut ne tekee mut sen verran "vauhdikkaaksi" niin en uskalla muulloin käyttää kun menkkojen aikaan. Tosi hyviä ne on !! Mutta tosiaan elämän normaaleihin suruihin ei auta kun aika ja sureminen ;/ Työnteko hirveellä tahdilla ei siihen yhtälöön sovi tai ainakaan ihmisläheisissä töissä. Oletko menettänyt lapsesi?

V 2004, synnytin pienen kehitysvammaisen keskosvauvan. Pikku-Ville eli 2 tuntia.
Palastalla vaan oli silloinkin niitä paskoja hyeenoita jotka heti sittuilivat siitäkin. Musitan jonun sanoneen että oeln ITSE tappanut lapseni, koska tiesion odottavani kehitysvammaista ja oli melko vasmasti tiedossa että synnytys ei tule koksaan menemään loppuun asti
Pikku-Ville oli noin alle 400g, vaikka raskausviikkoja oli jo 27, jolloin pitäisi painaa yli kilon =/

 

En ole nyt kahteen viikkoon edes koskenut alkoholiin eikä se masennustestin mukaan ollut mitenkään liiallista tai lääkäri ei ainakaan sanonut siitä.. Kyllä se paha olo on pakko "lääkitä" jotenkin mutta nyt sekin vähenee ja nukun kerrankin enemmän kun ei tarvi pompata seiskalta ylös ja silloin on pala kurkussa vielä enemmän ja itku herkässä. Kiva kun esimies kysyy "miten menee" ja mä purskahdan itkuun enkä saa sitä loppumaan paikassa jossa ei pitäis inahtaakkaan Onneksi tää on nyt ohi, ei tarvi esittää ja kaikki läheiset tietää että miks oon pinna kireellä ja itken jatkuvasit.

 

*lääkärit sitä ja tätä*

Ihan mahdotonhan se oli pitää ketju positiivisena, lääkäreiden kehumisena (kerrankin).

 

Kyllä apua on hyvä hakea. Mutta sitä vaan, että kannattaa silti ihan aktiivisesti myös itse miettiä millaset asiat ei sitä tervehtymistä edistä.

Joo toki. Ongelmakohdat pitää tiedostaa, jotta avulla on jotain tehoa.

 

V 2004, synnytin pienen kehitysvammaisen keskosvauvan. Pikku-Ville eli 2 tuntia.
Palastalla vaan oli silloinkin niitä paskoja hyeenoita jotka heti sittuilivat siitäkin. Musitan jonun sanoneen että oeln ITSE tappanut lapseni, koska tiesion odottavani kehitysvammaista ja oli melko vasmasti tiedossa että synnytys ei tule koksaan menemään loppuun asti
Pikku-Ville oli noin alle 400g, vaikka raskausviikkoja oli jo 27, jolloin pitäisi painaa yli kilon =/

:hug: pikku-Ville on taivaan kodissa tai jossain paremmassa paikassa<3 Varmasti hirveä kokemus ja se on niin tärkeää miten muut suhtautuu: Koska se vie tuskastakin pois jonkin verran jos he on empaattisia. Surua ei voi jättää surematta mutta ympäristöstä voi tehdä helpomman surra. Onneks sait saikkua.

 

Parempi se on ottaa/saada ennaltaehkäisevää voimienkeräyslomaa, kuin se että sätkii loppuun asti ja sitten menettää työkykynsä ja yleisen elämänhallinnan vielä pidemmäksi aikaa.

Tsemppiä. Yritä pysyä pois kuitenkin siitä "itselääkinnästä", bilettämisestä.

 

Hyvä että hait apua!
Tästä se lähtee!:hug:

 

V 2004, synnytin pienen kehitysvammaisen keskosvauvan. Pikku-Ville eli 2 tuntia.
Palastalla vaan oli silloinkin niitä paskoja hyeenoita jotka heti sittuilivat siitäkin. Musitan jonun sanoneen että oeln ITSE tappanut lapseni, koska tiesion odottavani kehitysvammaista ja oli melko vasmasti tiedossa että synnytys ei tule koksaan menemään loppuun asti
Pikku-Ville oli noin alle 400g, vaikka raskausviikkoja oli jo 27, jolloin pitäisi painaa yli kilon =/

Voi kamala!!:'(
Toivon teidän perheelle kaikkea hyvää.:hug:

Kyllä ihmiset osaavatkin olla ilkeitä.
Häpeisivät!

 

Koska sulla on kilpirauhaskokeet otettu? Monesti luullaan sitäkin sairautta masennukseksi.

 

Koska sulla on kilpirauhaskokeet otettu? Monesti luullaan sitäkin sairautta masennukseksi.

Hyvä pointti, on otettu ihan pari vuotta sitten! En tiedä, mä sain siitä testistä "keskivaikea masennus", mutta en kyllä ihan sanoisi sitä niin :/ Mutta hyvä että mielummin ylidiagnosoi noi lääkärit kuin että olis sitä mieltä, että kyllä sä omin avuin pärjäät ja jatkat töissä vain. Pelkäsin sitä että se lääkäri on joku vanha ukko ja katsoo että eläpä tee numeroa jostain eroamisesta Ihmienn on kokonaisuus ja onneksi lääkärit laittaa herkästi hermolomaa.

 

Ei se auta jos ne kilpirauhaskokeet on joskus pari vuotta sitten otettu, ne pitää tutkia NYT. Kahdessa vuodessa voi tapahtua ihan mitä vain. Mutta joka tapauksessa, toipumista sulle

 

Ei se auta jos ne kilpirauhaskokeet on joskus pari vuotta sitten otettu, ne pitää tutkia NYT. Kahdessa vuodessa voi tapahtua ihan mitä vain. Mutta joka tapauksessa, toipumista sulle

niin totta… Kiitos, ihana että ihmiset on sydämmiltään niin hyviä ettei tuomitse raukkamaiseksi tms tätä.

 

Siis senkö takia sä oot nyt ihan masentunut, että jätit poikaystäväsi heti kun joku mormoni vähän hymyili sulle?

 

En ole nyt kahteen viikkoon edes koskenut alkoholiin eikä se masennustestin mukaan ollut mitenkään liiallista tai lääkäri ei ainakaan sanonut siitä.. Kyllä se paha olo on pakko "lääkitä" jotenkin mutta nyt sekin vähenee ja nukun kerrankin enemmän kun ei tarvi pompata seiskalta ylös ja silloin on pala kurkussa vielä enemmän ja itku herkässä. Kiva kun esimies kysyy "miten menee" ja mä purskahdan itkuun enkä saa sitä loppumaan paikassa jossa ei pitäis inahtaakkaan Onneksi tää on nyt ohi, ei tarvi esittää ja kaikki läheiset tietää että miks oon pinna kireellä ja itken jatkuvasit.

Voimia sulle Laita rauhassa elämää kuntoon. Käsittele ja kohtaa ikävät asiat, voi kuulostaa tylyltä mutta niitä ei kannata painaa väkisin taka-alalle, niin ne eivät katoa. Eikä niitä voi turruttaa. Vietä aikaa ystävien ja läheisten kanssa, rentoudu, tee kivoja asioita, ja toivottavasti sulla on joku, joka jaksaa sua terapoida, sellainen ystävä on kullanarvoinen Liikaa lääkkeitä ei musta kannata syödä mutta jotain on ehkä hyvä syödä jos tuntuu että auttaa. Terapia on kuitenkin se mitä masennukseen suositellaan nykyään lääkehoitoa enemmän.

 

Jaksuja :hug:

 

niin totta… Kiitos, ihana että ihmiset on sydämmiltään niin hyviä ettei tuomitse raukkamaiseksi tms tätä.

Mua kyllä vituttaa lintsaavat työkaverit. Ainahan sitä masentaa ja itkettää itse kutakin. Toiset luikkii heti saikulle ja muut saa sitten purra lisää hammasta ja kestää.
Jos sulla 23v on noin vaikeaa, mitä sitten teet, kun elämä tosissaan käy raskaaksi?

 

niin totta… Kiitos, ihana että ihmiset on sydämmiltään niin hyviä ettei tuomitse raukkamaiseksi tms tätä.

Et tosiaankaan ole raukkamainen vaan inhimillisimpiä ihmisiä joita tiedän näiden juttujen pohjalta Anna itsellesi oikeus olla heikko ja haavoittuvainen. Se on vaan elämää ja helpottaa. Eihän se mukavaa ole itkeä julkisesti tunteena, mutta sellaista ei tarvi liikaa alkaa miettiä, tähän maailmaan sopii kaikenlaisia ja avarakatseiset ihmiset, joilla on lämpöä, ymmärtävät sinua.