Montako lasta sinulla on?

4 lasta on minulla,osa-aikaisesti käy myös mieheni teini. Meidän lapset on tässä,mieheni ei halua enää yhtään ja onneksi on se meidän perheen järjen ääni tässä asiassa,minä olisin voinut hyvin vielä harkita lisääkin,mutta tässä asiassa on pakko kunnioittaa toisen mielipidettä.

Ja jos tarkkoja ollaan niin oikeassa hän varmasti on,tälle porukalle me saadaan tarjottua vielä harrastuksia yms,jos lapsia olisi enemmän niin jouduttaisiin tinkimään sellaisesta mistä ei haluta tinkiä. Meillä on nyt mahtava sopivan kokoinen perhe ja keskityn nyt nauttimaan siitä,enkä haikaile jotain sellaista mikä ei toteudu.

Minä olen nelilapsisesta perheestä itse, ja tuntuu että vanhemmilla ei ollut tarjota lomamatkoja, harrastuksia ym. mitä muiden kavereiden vanhemmilla oli. Ja teini-iässä minulle oli tosi kova pala kun en saanut uusia vaatteita kuten kaverini. Tästä ehkä traumatisoituneena haluan itse pitää myös huolen että minulla on varaa tarjota lapsille yhtä paljon kuin keskivertolapset saavat . Tosin äiti oli kotiäitinä ja isä duunari joten ehkä tuo selittää miksi heillä ei ollut varaa panostaa lapsiin tuollaisissa asioissa.

 

Millä viikolla!? Onnea! =)

Viikkoja on noin 1242.

Minun sisäinen lapseni siis..

Anteeksi Levoton spedeilyolo. Ei sillä, haluaisin toki olla ihkaoikeasti tiineenä, mutta universumi on toistaiseksi ollut eri mieltä.

 

4 lasta on. Nuorempana haaveilin kolmesta. Nyt haaveilen vielä viidennestä. Ikää vaan alkaa olemaan, 35 vuotta on jo täynnä. Taitaa jäädä siis haaveeksi.

 

Kaksi on, lisää ei tule. Haluan jaksaa sekä henkisesti, että taloudellisesti hyvin. Pelkkä selviytyminen ei riitä.

 

Jeppp: olen miettinyt, mikä oma perusteeni itselleni lopulta oli pitäytyä kahdessa lapsessa eikä hankkia kolmatta. Sinä sen nyt sanoit: pelkkä selviytyminen ei riitä.

 

Viikkoja on noin 1242.

Minun sisäinen lapseni siis..

Anteeksi Levoton spedeilyolo. Ei sillä, haluaisin toki olla ihkaoikeasti tiineenä, mutta universumi on toistaiseksi ollut eri mieltä.

Okei, mietin hetken mikä ihmeen näppäilyvirhe sulla on tullu, mutta luinkin lisää..

 

Minä olen nelilapsisesta perheestä itse, ja tuntuu että vanhemmilla ei ollut tarjota lomamatkoja, harrastuksia ym. mitä muiden kavereiden vanhemmilla oli. Ja teini-iässä minulle oli tosi kova pala kun en saanut uusia vaatteita kuten kaverini. Tästä ehkä traumatisoituneena haluan itse pitää myös huolen että minulla on varaa tarjota lapsille yhtä paljon kuin keskivertolapset saavat . Tosin äiti oli kotiäitinä ja isä duunari joten ehkä tuo selittää miksi heillä ei ollut varaa panostaa lapsiin tuollaisissa asioissa.

Kiva kuulla, miltä kasvaminen 4 lapsen katraassa on tuntunut. Koitko kuitenkin saaneesi riittävästi vanhempiesi aikaa ja rakkautta?

Minulla on kaksi sisarusta. Perheellämme oli rahaa ja matkusteltiin paljon. Sain myös melkein kaikkea mitä pyysin. Vaatteet ei kuitenkaan olleet muodikkaita, kun perheessämme kukaan ei ymmärtänyt muodista mitään Silti itse koen, että vanhemmillani ei ollut tarpeeksi aikaa ja rakkautta meille lapsille. Työt vei paljon heidän voimiaan. Itse olen nyt ollut 10 vuotta kotiäitinä ja juurikin yritän panostaa siihen, että minulla on aikaa lapsille. Lomamatkoja pidän toissijaisina

 

Miten mulla on ollut sellanen tunne että Spencer on mies?

 

chef: "Ensimmäisen lapsen kohdalla kaikki on uutta ja jännittävää, mutta kun lapsia alkaa olemaan vähän enemmän, niin hommat hoituu jo rutiinilla. On paljon rennompaa ja stressittömämpää"

Esim noin kirjotit. Mä väitän että et voi tietää miten rentoa ja stressitöntä esim meillä on tai kellään muullakaan. Oli siellä muitakin kommentteja, en ehdi nyt hakea niitä tähän, mutta ne kalskahtaa tosi hölmöiltä korvaan kun sattuu nyt olemaan "vain" se yksi lapsi ja elämän PITÄIS olla kurjaa ja kamalaa ja stressaavaa yms. sen vuoksi. Älkää oikeesti jaksako, aikuiset ämmät.

Ja toisessa vietissäni MÄ SELVENSIN SULLE mitä tarkoitin, koska olit ymmärtänyt tuon ensimmäisen tekstini hieman väärin. Pahoitteluni siitä, sillä ulosanti oli tuossa kyllä kieltämättä hieman sekava.

Mutta vaikka asian sulle selvensin, et vieläkään näytä tajuavan, mitä tarkoitin. Koska edelleen puhut ihan hassuja. Vedät edelleen aivan käsittämättömiä johtopäätöksiä ja keksit "piilomerkityksiä" lauseideni sisältöön. Ehkä mä tarttisin foliohatun, jotta mäkin oppisin näkemään muiden teksteistä sellaisia "salajuttuja" jotka sinne on piilotettu ja joita en nyt näkemään pysty.

Storm ymmärsi pointtini juuri siten, miten sen tarkoitin. Joten vaikka ulosannissani onkin kivaa, niin sun asenteessani tekstiäni kohtaan on vikaa myös, koska kerta toisensa jälkeen luet sen "väärin".

 

Vieraus: minulla myös kaksi sisarusta. Taloudellisesti oli hyvät puitteet, mutta läsnäolo meille lapsille vähäistä. Kärsin siitä yhä. Nähdessäni vanhrmpiani aikuisena oikein janoan heidän huomiotansa ja jotenkin taannun lapseksi. Olisko mulla tarvetta terapialle kenties.

 

Lapsia 0, ei ollut tuota vaihtoehtoa.
Haluaisin ainakin 1-2 lasta. Ollaan tahattomasti lapsettomia.

 

Kiva kuulla, miltä kasvaminen 4 lapsen katraassa on tuntunut. Koitko kuitenkin saaneesi riittävästi vanhempiesi aikaa ja rakkautta?

Minulla on kaksi sisarusta. Perheellämme oli rahaa ja matkusteltiin paljon. Sain myös melkein kaikkea mitä pyysin. Vaatteet ei kuitenkaan olleet muodikkaita, kun perheessämme kukaan ei ymmärtänyt muodista mitään Silti itse koen, että vanhemmillani ei ollut tarpeeksi aikaa ja rakkautta meille lapsille. Työt vei paljon heidän voimiaan. Itse olen nyt ollut 10 vuotta kotiäitinä ja juurikin yritän panostaa siihen, että minulla on aikaa lapsille. Lomamatkoja pidän toissijaisina

Aikaa heillä on kyllä ollut. Tai ainakin äidilläni. Isä taas teki kahta työtäkin välillä että sai perheen elätettyä, mutta en silti ikinä kokenut että hänellä ei olisi ollut antaa tarpeeksi aikaa meille lapsille.
Rakkautta en ehkä kokenut saavani tarpeeksi mutta se johtui vain vanhanaikaisesta kasvatustavasta, ei kehuttu eikä halailtu . Mutta se rakkaus ehkä näkyi kuitenkin sellaisena, että aina on voinut luottaa että jos joutuu pulaan niin vanhemmat kyllä tekevät kaikkensa auttaakseen.
Emme tehneet yhtäkään lomamatkaa ulkomaille yhdessä ja ehkä se ei ollut se isoin juttu. vaan lähinnä juuri sellaiset arjen jutut, esim. että vaatteet olivat kirpputorilta, leluja ostettiin vähän, ei saanut ikinä edes pillimehuja kun olivat kuulemma niin kalliita. Sukset olivat isoveljen vanhat poikien sukset ym... Ja vaatteisiin piti ostaa niin paljon kasvuvaraa että 10-vuotiaana saamani kumisaappaat ovat minulle vieläkin 2 numeroa liian isot

 

[QUOTE="Äiskä2";29800490]Vieraus: minulla myös kaksi sisarusta. Taloudellisesti oli hyvät puitteet, mutta läsnäolo meille lapsille vähäistä. Kärsin siitä yhä. Nähdessäni vanhrmpiani aikuisena oikein janoan heidän huomiotansa ja jotenkin taannun lapseksi. Olisko mulla tarvetta terapialle kenties. [/QUOTE]

Minulla oli pitkään tuota samaa. Nyt olen kuitenkin jo päässyt siitä yli. Varmaan iän myötä helpottaa. Surullista on kuitenkin se, että välit vanhempiin on korrektit mutta etäiset. Kun en ole saanut riittävästi aikaa ja huomiota koskaan, olen jotenkin vieraantunut vanhemmistani. En siis jaa elämäni suuria asioita äitini tai isäni kanssa ja yhteyttäkin pidän harvakseltaan. Vanhempani vaikuttavat tyytyväiseltä tilanteeseen itse olisin aikanani halunnut enemmän. Nyt olen jo tottunut ja hyväksynyt asian. Onneksi on hyviä ystäviä, joista on tullut minulle "enemmän kuin vain ystäviä". Ja tietysti oma perhe <3

 

0.

 

Aikaa heillä on kyllä ollut. Tai ainakin äidilläni. Isä taas teki kahta työtäkin välillä että sai perheen elätettyä, mutta en silti ikinä kokenut että hänellä ei olisi ollut antaa tarpeeksi aikaa meille lapsille.
Rakkautta en ehkä kokenut saavani tarpeeksi mutta se johtui vain vanhanaikaisesta kasvatustavasta, ei kehuttu eikä halailtu . Mutta se rakkaus ehkä näkyi kuitenkin sellaisena, että aina on voinut luottaa että jos joutuu pulaan niin vanhemmat kyllä tekevät kaikkensa auttaakseen.
Emme tehneet yhtäkään lomamatkaa ulkomaille yhdessä ja ehkä se ei ollut se isoin juttu. vaan lähinnä juuri sellaiset arjen jutut, esim. että vaatteet olivat kirpputorilta, leluja ostettiin vähän, ei saanut ikinä edes pillimehuja kun olivat kuulemma niin kalliita. Sukset olivat isoveljen vanhat poikien sukset ym... Ja vaatteisiin piti ostaa niin paljon kasvuvaraa että 10-vuotiaana saamani kumisaappaat ovat minulle vieläkin 2 numeroa liian isot

Minusta tuo kuulostaa ihanalta. Paitsi tietysti se, että vaatteita ostetaan liian isoina jne. Ymmärrän, että itse haluat antaa lapsillesi enemmän, uusia vaatteita, harrastusvälineitä jne. Aikuisena lapset kuitenkin arvostavat eniten sitä, että heillä on rakastavat ja välittävät vanhemmat. Tai näin minä uskon

 

Vieraus: toivottavasti minäkin pääsen tämän yli. Nyt olen ilmeisesti jonkunlaisen kriisin ja vanhemmista irtaantumisen äärellä. Vaikka olen jo yli 30. Tunnen kuitenkin itseni hauraaksi, koen, ettei minulla ole vanhempia, jotka olisivat olleet nyt ja aina kallioni, tuki ja turva.

Omille lapsille haluan olla kallio, mutta se on vaikeaa välillä omista lähtökohdista.

 

Minusta tuo kuulostaa ihanalta. Paitsi tietysti se, että vaatteita ostetaan liian isoina jne. Ymmärrän, että itse haluat antaa lapsillesi enemmän, uusia vaatteita, harrastusvälineitä jne. Aikuisena lapset kuitenkin arvostavat eniten sitä, että heillä on rakastavat ja välittävät vanhemmat. Tai näin minä uskon

Tämä on ihan totta. Ja nyt aikuisena minä arvostan vanhempiani tosi paljon, he auttavat minua kovasti tyttäreni kanssa (olen yksin) vaikka asuvat 300 km päässä. Tulevat aina hakemaan tytön heille vaikka hakureissu kestää 8 tuntia. Meillä on tällä hetkellä hyvät ja läheiset välit. Lapsena ja varsinkin teininä olisin vain kaivannut enemmän aineellisia asioita

 

Ja toisessa vietissäni MÄ SELVENSIN SULLE mitä tarkoitin, koska olit ymmärtänyt tuon ensimmäisen tekstini hieman väärin. Pahoitteluni siitä, sillä ulosanti oli tuossa kyllä kieltämättä hieman sekava.

Mutta vaikka asian sulle selvensin, et vieläkään näytä tajuavan, mitä tarkoitin. Koska edelleen puhut ihan hassuja. Vedät edelleen aivan käsittämättömiä johtopäätöksiä ja keksit "piilomerkityksiä" lauseideni sisältöön. Ehkä mä tarttisin foliohatun, jotta mäkin oppisin näkemään muiden teksteistä sellaisia "salajuttuja" jotka sinne on piilotettu ja joita en nyt näkemään pysty.

Storm ymmärsi pointtini juuri siten, miten sen tarkoitin. Joten vaikka ulosannissani onkin kivaa, niin sun asenteessani tekstiäni kohtaan on vikaa myös, koska kerta toisensa jälkeen luet sen "väärin".

ok, kyllä mä nyt vihdoin tajusin mitä tarkoitit. Paloi käämit kun on liikaa niitä 1lapsisten mollausta tällä palstalla. En nähnyt metsää puilta tai toisinpäin. Ei paniikkia, ja sori omasta puolestani.

Mukavaa pääsiäisen jatkoa.

 

Yksi tuli, koska tuli yksi ja siihen se lopahti.

 

Riippuu miten lasketaan. Tunnen suurta halua saada vielä yksi lapsi.

 

Sopivasti meille.

 

Yksi on. Kaksi luulin haluavani, mutta nyt tuntuu siltä että meidän perhe on tässä <3 Haluan pystyä tarjoamaan lapselleni"kaiken" ilman ja kahden tai useamman kanssa en usko sen olevan mahdollista. Mielessä myös kummittelee, että mitä jos lapsia olisi enemmön, rakastaisiko kaikkia yhtä paljon yms. Tokihan kaikki näin aina väittävöt, mutta onko se totuus..?
Yhden kanssa on helppoa ja ihanaa. En halua että päivät on vaan arjesta selviytymistä, niinkuin kahden tai useamman kanssa kuvittelen olevan. Siis omalla kohdallani.

 

3lasta. Pitkään kaksi oli hyvä kunnes tulikin vauvakuume, nyt tuntuu että ehkä neljäkin olis ok, mut siinä tulos niin paljo muutoksia. Auto, asunto jne joten ehkä Se tähän kolmeen jää