Pahin onnettomuus joka sinulle on kännissä sattunut.

Joskus 15 vuotiaana hukkasin toisen kengän pellolle, ei kannata kysyä miksi kontin pimeänä syksy-yönä kurapellolla koska en tiedä vastausta... Läheltä piti tilanteita on ollu muutamia. Mutta oikeesti ihan käsittämättömän vähällä oon päässy, niin monet kerrat join nuorena tajun kankaalle.

Selvinpäin onki sitte sattunu yhtä sun toista.

Ymmärtäisin jos juhannuksena konttaa kaurapellossa takapuoli paljaana.

 

Hukkasin baarissa kengät ja tepsuttelin kotiin paljain jaloin.

 

Törmäsin tulevaan ex-vaimooni.

 

En ole ollut niin kännissä että mitään olis sattunut. Järki on aina pelannut.

 

Tulin raskaaksi Mutta onni onnettomuudessa, lapsen isä oli sentään oma kumppani.





Ei vaan, en mä tiedä. Vähällä oon päässyt vaikka on tullut kohellettua. Varmaan ikävintä oli mennä puskapissalle nokkospensaaseen. Auts.

 

Humalassa ei ikinä mitään!

Kerran olin opiskeluaikana selvinpäin baarissa (muut humalassa) ja kotimatkalla kaaduin jäisellä tiellä polkupyörällä ja jalka murtui. Olen aivan varma, että humalassa olisin selvinnyt kaatumisesta ehjänä.

 

Ihme kyllä, mulle ei kauheesti oo sattunu, mitään isompia juttuja ainakaan. Kerran tulin ulkorappuset alas, mutta ne oli umpijäässä ja mulla oli reinot, joten ei oikeen voi pelkän kännin piikkiin laittaa.

 

painin yöpöydän kanssa, mursin poskiluuni & sain aivotärähdyksen opinpahan sen, että farkut riisutaan istuen eikä yhdellä jalalla pomppimalla..

nuorena myös meni taju & muisti monta kertaa, onneksi selvisin niistä reissuista ihme kyllä ehjin nahoin.. varsinkin, kun tuli tankojuoppona heiluttua useamman kerran !

 

Minulla on kaiketi ollut todellista juopontuuria, kun koskaan ei ole humalapäissä mitään haaveria sattunut. Äksidentit tapahtuneet sitten ihan selvin päin.

 

Olen kännissä kerran kompastunut kulmakarvaani (tai otsaani) semmoisen haavan, josta arpi näkyy edelleen, 7 vuotta myöhemmin. Se pännii.

 

Mun vakavimmat vammat on tulleet urheilussa kännissä en ole telonut itseäni kuin joskus teininä jonkun polveen tulleen vekin verran

 

Kerran oon kaatunut ja polvet auki ja sukkahousut rikki. Mutta onni onnettomuudessa oli siis se, että minulla on AINA farkut, paitsi tuolla kerralla jostain kumman syystä hame ja sukkikset. Ei harmittanut niin paljoa

Jostain syystä itse en kaatuile tai rönyile vaikka kuinka kaatokännissä kävelen/pyöräilen, vieläpä korkokengissä. Tuo kerta oli poikkeus.

 

Mun vakavimmat vammat on tulleet urheilussa kännissä en ole telonut itseäni kuin joskus teininä jonkun polveen tulleen vekin verran

Joo. Urheillessa olen saanut eturistisiteeni poikki. Joten tuo arpi otsassa/kulmakarvassa on tietysti toisaalta pieni juttu. Toisaalta pännii kun on naamassa.

Ja sitten kolmannettaalta kun olen kerran elvytetty ja ollut pitkään hengityskoneessa, sitte vieroitettu ja kaulassa arpi hengitysputkesta niin eipä se sitten taas niin paljon sureta. Sitten ehkä surettais jos olis ollut alkoholilla osuutta asiaan... vaan eipä ollut.

 

Järvigrillitä otin kerran makkikset ilman vs : /

 

polkupyörällä täydessä piikissä olevaan ruusupuskaan. vahingot ei ollu tosin pahoja. jotain pientä kosmeettista vaan. :xmas:

 

Niin, ja kerran hukkasin ajokortin. Löytyi onneksi baarista.

Ja kerran tuoreena 18-vuotiaana vietin erittäin kostean illan yksin tuikituntemattoman polttariseurueen kanssa, kaikki kaverit oli vielä alaikäisiä. Ja heräsin yhden miehen sängystä aamulla. ONNEKSI mitään siis ei ollut tapahtunut (olin siis vielä neitsyt, joten varmaan jotain ois tuntunnu jos olis jotain tapahtunut...), mutta pisti kyllä miettimään että hei tyttö, mieti nyt EDES VÄHÄN ennen ku menet yksin tuntemattomien miesten seuraan
Ihan mitä vain kamalaa olisi voinut sattua, mutta onneks eivät sitten olleet mitään joukkoraiskareita tms.

 

Olen kännissä kerran kompastunut kulmakarvaani (tai otsaani) semmoisen haavan, josta arpi näkyy edelleen, 7 vuotta myöhemmin. Se pännii.

Tämä piti kyllä lukea kahteen kertaan ennen kuin tajusi.

Ei tule muuta mieleen, kuin että olen saanut naarmun jalkaani, kun yritin roudata huomattavasti isommassa kännissä olevaa kaveria.

 

Tämä piti kyllä lukea kahteen kertaan ennen kuin tajusi.

Kyllä mäkin hetken aikaa nikottelin, että miten hemmetin tuuheet ja pitkät pitää kulmakarvojen olla, että niihin voi kompastua - tai sitten vaihtoehtoisesti kroppa on tosi taipuisa...

 

Olin tullut tappelemasta ex-poikakaverin luota, joka heitti mut ulos ilman päällivaatteita.
Kävelin noin 100m päässä olevaan kerrostaloon jossa siskoni sillon asui avopuolisonsa kanssa. Ne eivät tietenkään olleet kotona, ja mulla oli saa*anan kylmä. Yritin murtautua sisään, mutta sain vain oven karrseaan kuntoon. Lopulta käperryin rappukäytävän alakertaan kerälle. Muistan että moikkasin lehdenjakajaa.
Jossain vaiheessa olin mennyt isännöitsijän oven taakse ja pyysin sen päästämään minut siskoni asuntoon. No se päästi. Nukuin sohvalla kun sisko tuli miehensä kanssa kotiin. Onneksi en muista mitkä huudot sain tms. :/ Kyllä hävetti kun selvisin siitä.
Ja kävin muuten krapulassa noukkimassa myös vaatteeni ex-poikakaverin pihalta, johon se oli ne viskonut.

Kerran nussin samaisen poikaystäväni seinänaapuria, niin että poikaystävä oli kuullut. Halusinkin nimittäin että se kuulee. Voihkin oikein olan takaa. Se mies oli yli n.60v, ite olin sillon 2kymppinen.

Onhan sitä kaikenlaista tullu tehtyä.

 

Ei mulla mitään sen enempää kun että en aina pysynyt pystyssä viimeksi Meksikossa 18cm koroilla, onneksi aina oli kuka piti mua kiinni :ashamed:

ja nyt lomakuume iski taas :headwall: :stick: mutta ens kerralla en missään enää halua maistella kaikki drinkit sekaisin

 

just sitä perus settiä, eli rillit jääny baarin vessaan (onneks löyty seur pv), puhelin tippunu, meikkipussia saanu metsästää. kerran talvella liukastuin kännipäissäni niin että polvi oli seuraavat pari kk kipeä.

 

Ei pahin, mutta erään baari-illan päätteksi hukkasin laukkuni (pudonnut kun odoteltiin kyytiä). Aamulla ehdin jo huolestua, mutten kuitenkaan kortteja kuolettanut/puhelinta sulkenut, koska äitini ehti soittaa miehelleni. Oli aika hieno fiilis 'pienessä' darrassa kun mies ojentaa puhelintaan ja kuiskaa 'se on sun ÄITI'. Laukku kamoineen oli löytynyt kadulta, sen oli poiminut läheisen pizzerian työntekijä, joka sitten soitti aamulla puhelimellani äidilleni.

Äiti oli tietenkin tosi ylpeä lapsestaan, ja olihan se pakko pari pizzaakin ostaa kun laukun kävi hakemassa.

 

Nyrjäytin nilkkani lievästi. Onneksi oli varrelliset saappaat, nilkkureilla olis menny pahemmin. Aika vähän mitään on kyllä sattunu.