Jos mies ei avaudu vaimolleen asioista, onko oikein että avautuu jollekin muulle naiselle

Itse olen kertonut miespuolisille ystäville asioistani, mutta olen aina pitänyt miehen ajan tasalla siitä, mitä puhun heidän kanssaan. Mies keksi yht äkkiä kriisinsä keskellä avautua tutulle naiselle, mutta kuulema ei niistä asioista tarvitse minulle puhua. Avautumiselta kun menisi teho hänen mielestään.

 

No ei mun mielestä ole oikein että avautuu jollekki muulle kuin vaimolle.

 

Tuo ilmaisu "avautua" on yksi ärsyttävimpiä, sorry ot.

 

Tuo ilmaisu "avautua" on yksi ärsyttävimpiä, sorry ot.

Se on niin täydellisen kuvaava Mieheni on avautunut ehkä pari kertaa elämänsä aikana siten, että kertoo tarkalleen tunteistaan tai syvimmistä mietteistään.

 

Itse haluaisin avautua vaimolleni ja puhua asioista mutta häntä ei moiset kiinnosta. Siksi avaudun vähän kenelle sattuu...

 

[QUOTE="sally";29787294]No ei mun mielestä ole oikein että avautuu jollekki muulle kuin vaimolle.[/QUOTE]

Ei minua ehkä niin paljon haittaisi jos kertoo minulle edes pääpiirteittän sen, mitä on puhunut jollekin toiselle.

Itse haluaisin avautua vaimolleni ja puhua asioista mutta häntä ei moiset kiinnosta. Siksi avaudun vähän kenelle sattuu...

Ei hyvä tilanne.

 

No jos on esim. työhuolia tai siitä johtuvaa ahdistusta ja stressiä niin helpompi on avautua ihmiselle joka ymmärtää alaa, on se sitten naispuoleinen niin mitä sitte.

 

Miksi kaikki pitää raportoida puolisolle? Itse en todellakaan ala selittämään miehelleni kaikkea, mistä kulloinkin olen jutellut ystävieni, myös miespuolisten kanssa. Jotain yksityisyyttä täytyy molemmilla olla.

 

En ymmarra.
Kylla ma ainakin ystavilleni (sukupuolesta riippumatta) saatan puhua asioita, jotka ei miehelleni kuulu.
Vaikka noin esimerkiksi parisuhteeseen liittyvaa motkotusta.

 

Jaa kai sitä jokainen saa avautua ihan kelle parhaaksi näkee sukupuolesta riippumatta. Apn tapauksessa ongelma on ehkä enemmänkin keskusteluyhteyden puuttuminen parisuhteessa, mikä on mielestäni eri asia.

 

[QUOTE="Muua";29787465]En ymmarra.
Kylla ma ainakin ystavilleni (sukupuolesta riippumatta) saatan puhua asioita, jotka ei miehelleni kuulu.
Vaikka noin esimerkiksi parisuhteeseen liittyvaa motkotusta.[/QUOTE]

Sama juttu. Päästelen höyryjä ystävieni kanssa, kun ärsyttää esim. miehen tupakointi. Tiedän, että miehelle asiasta on turha motkottaa, se on käynyt harvinaisen selväksi tässä vuosikymmenien varrella. Parempi siis purkaa turhautumiseni ystävien kanssa, niin ei tarvitse sitten enää kotona raivota. Raivoamiseni johtaisi vain turhaan riitelyyn, eikä se kuitenkaan ratkaisisi ongelmaa.

 

Itse haluaisin avautua vaimolleni ja puhua asioista mutta häntä ei moiset kiinnosta. Siksi avaudun vähän kenelle sattuu...

Onneksi on joku, joka kuuntelee edes.

Itse en haluaisi antaa kellekään tuntemattomalle tilaa tulla väliimme ottamalla sen intiimiyden, joka kuuluu meidän välillemme. Pidän blogia, joka on avoinna vain miehelleni. Sieltä hän voi ajan kanssa tutustua asioihin päässäni.

 

Itse haluaisin avautua vaimolleni ja puhua asioista mutta häntä ei moiset kiinnosta. Siksi avaudun vähän kenelle sattuu...

Meillä sama tilanne miehen kanssa. Keskustelen sitten ystävieni kanssa. Mies ei myöskään avaudu minulle vaikka niin toivoisin. Ei tämä kovin terve tilanne kieltämättä ole.

 

Eihän se oikein ole, mutta näitäkin miehiä on. Minä satun olemaan "se olkapää" esimiehelleni ja sisareni miehelle.

 

Itse haluaisin olla niin hyvässä parisuhteessa että puolin ja toisin voisimme kaikista asioista puhua. Ehkä olisin jopa loukkaantunut jos mies (mielikuvitteellinen tällä hetkellä) avautuisi muille.

 

Puhun joskus ystävilleni asioista, joista en puhu miesystävälle. Oletan hänen tekevän samoin. Niin kauan kuin koen, että välillämme on hyvä keskusteluyhteys ja luottamus, en tunne tarvetta laskea avautumisia tasan.

En puhu tai haluakaan puhua kenellekään kaikista asioistani.

 

Naisten kaksinaismoralismia taas parhaimmillaan. Itse kyllä saa kaakattaa asioita muille kunhan "pitää miehen ajan tasalla" mutta auta armias kun mies menee tekemään jotain mitä mamma ei sulata eli puhumaan luottamuksella jollekin toiselle naiselle niin heti ollaan kaksplussalla hakemassa vertaistukea.

 

Eikö "vieraalle" mennä puhumaan juuri sen takia, että haluaa puhua ongelmasta ulkopuolisen kanssa. Ihan sama onko se nyt nainen miehelle tai mies naiselle. Siinähän haetaan vastakkaisen sukupuolen näkemystä, mutta puolueettomasti mikä ei sen oman kumppanin kanssa ole mahdollista.

Kun kerran asiaan haetaan ulkopuolisen näkemys, niin miksi ihmeessä ne samat asiat pitäisi sitten vielä käydä kumppaninkin kanssa lävitse? Toki voihan sitä yleismaallisesti sanoa, että "puhuttiin siitä meidän talonrakennusprojektista, josta meillä oli riitaa"... no mutta eiköhän tuo vain lisäisi uteliaisuutta, että no mitä se sanoi ja mitä sä sille kerroit. Parempi siis olla puhumatta mitään.

Vai onko tässäkin nyt jollain perversillä tavalla taustalla joku mustasukkaisuus? Että jos mies on halunnut jutella "Niinan" kanssa meidän parisuhteen ongelmasta, niin kohta se on tuikkaamassa sitä Niinaa jo munallansa vai?

 

Itse olen kokenut, että avautuminen täysin tuntemattomalle voi olla hyvin terapeuttista, koska siinä ei tarvitse huomioida toisen tunteita. Harvemmin tällaista tilaisuutta sattuu kohdalle, mutta yhden kerran 15 vuotta sitten kävi niin, että kaupan edessä tuli keskusteltua täysin tuntemattoman naisen kanssa lapseni vammaisuudesta. Silloin se oli tuore asia meile enkä olisi pystynyt puhumaan samalla tavalla kenenkään perheenjäsenen tai sukulaisen kanssa.

Ap:n tilannetta en tiedä tarkemmin, joten vaikea sanoa, oliko avautuminen ok vai ei. Pitäisi kysyä mieheltä, kuinka hän itse koki tilanteen.

 

Meille kun tuli myöhäisen vaiheen keskenmeno, ei mieheni halunnut keskustella tapahtuneesta minun kanssani, vaan kertoili ummet ja lammet naispuoliselle työkaverilleen. Mukaan lukien tapahtumat sairaalassa, kun synnytin vauvamme. Minusta silloin mentiin yli ja pahasti. En voi antaa sitä ikinä miehelleni anteeksi.

 

Mun mielestä on tosi hyvä, että miehelläni on (mun lisäksi) tosi hyvä ystävä, jolle avautua. Voi esimerkiksi rauhassa rutkuttaa minusta ja omituisuuksistani jollekulle ilman, että tarvitsisi pelätä loukkaavansa tai aiheuttavansa riitaa asioilla, jotka eivät ole riitelyn arvoisia.

 

Meille kun tuli myöhäisen vaiheen keskenmeno, ei mieheni halunnut keskustella tapahtuneesta minun kanssani, vaan kertoili ummet ja lammet naispuoliselle työkaverilleen. Mukaan lukien tapahtumat sairaalassa, kun synnytin vauvamme. Minusta silloin mentiin yli ja pahasti. En voi antaa sitä ikinä miehelleni anteeksi.

Ehkä sun mies koki,että hänen pitää, ja hän haluaa, olla vahva sinun seurassasi, että voi lohduttaa sinua. Oman päänsä ja pahan olonsa purki sitten ulkopuoliselle, että ei romahda sinua tukiessaan.

 

Mun mielestä on tosi hyvä, että miehelläni on (mun lisäksi) tosi hyvä ystävä, jolle avautua. Voi esimerkiksi rauhassa rutkuttaa minusta ja omituisuuksistani jollekulle ilman, että tarvitsisi pelätä loukkaavansa tai aiheuttavansa riitaa asioilla, jotka eivät ole riitelyn arvoisia.

Tämä.

 

[QUOTE="vieras.";29787876]Ehkä sun mies koki,että hänen pitää, ja hän haluaa, olla vahva sinun seurassasi, että voi lohduttaa sinua. Oman päänsä ja pahan olonsa purki sitten ulkopuoliselle, että ei romahda sinua tukiessaan.[/QUOTE]

Tätä on minun se järkevä puoleni yrittänyt syyksi selittääkin. Ja tapahtumasta on niin vähän aikaa vielä, että en minä varmaankaan vielä kovin täyspäisesti asioihin kykene suhtautumaan. Eniten loukkaa se, että mies on kertonut niin valtavan intiimeistä asioistani jollekin. Synnytyksen etenemisestä, kivuistani jne. Mutta taasen, onhan ne hänenkin kipujaan vaikka minä vauvan synnytin. Plääh, niin vaikeaa kaikki.

 

Meille kun tuli myöhäisen vaiheen keskenmeno, ei mieheni halunnut keskustella tapahtuneesta minun kanssani, vaan kertoili ummet ja lammet naispuoliselle työkaverilleen. Mukaan lukien tapahtumat sairaalassa, kun synnytin vauvamme. Minusta silloin mentiin yli ja pahasti. En voi antaa sitä ikinä miehelleni anteeksi.

Otan osaa :hug:

Mutta eikö ollut tärkeää, että miehesi sai purettua asiaa? Anna anteeksi ja koita ymmärtää hänen menetystä.