Lapset ja Eronjälkeinen elämä..

  • Viestiketjun aloittaja eronnut
  • Ensimmäinen viesti
eronnut
Kuinka nopeasti olette löytänyt uuden suhteen? Koska ovat lapset alkaneet hyväksyä sen uuden kumppanin arjessa mukana?
Meillä erosta on reilu vuosi ja lapset ei vieläkään hyväksy ketään lähelleni edes ystävä pohjalta...
 
eronnut
meillä on lapset ilmoittivat että ei pidä tästä "ystävästäni" vaikka mitään pahaa ei ole koskaan tehnyt. syyllistävät erosta ja kiukuttelevat kun hän on kylässä.. vanhimainen sanoi että ei viihdy kotona kun "tuo" on paikalla.... ja informoivat toista vanhempaansa tämän läsnä olosta jatkuvasti.
eikö minulla siis ole enään oikeutta onneen tai rakkauteen
 
"jaa"
meillä on lapset ilmoittivat että ei pidä tästä "ystävästäni" vaikka mitään pahaa ei ole koskaan tehnyt. syyllistävät erosta ja kiukuttelevat kun hän on kylässä.. vanhimainen sanoi että ei viihdy kotona kun "tuo" on paikalla.... ja informoivat toista vanhempaansa tämän läsnä olosta jatkuvasti.
eikö minulla siis ole enään oikeutta onneen tai rakkauteen
Voisiko lapset muuttaa isänsä luokse ja olisit etä-äiti?
 
no huh huh
[QUOTE="jaa";29750846]Voisiko lapset muuttaa isänsä luokse ja olisit etä-äiti?[/QUOTE]



SIIS HÄH!! Eihän tuo ole mikään ratkaisu, eikai kukaan uuden rakkauden takia pyydä lapsia muuttamaan kotoaan.
 
No lapsien kanssa vois keskustella silloin kun uusi kumppani(ehdokas) ei ole paikalla, että mikä siinä tyypissä oikein mättää. Sitten voi rauhallisesti selittää, että tilanne on nyt tämä että äitillä on tämä kaveri ja hän on täällä joskus ja piste. Lapsille voi myös sanoa, että äiti ja isi eivät tule koskaan palaamaan yhteen vaikka se uusi kumppani ei siinä elämässä olisikaan.

Tärkeää on myös panostaa siihen mitä tämän uuden kumppanin/ystävän kanssa tehdään. Mulla on nyt itselläni kumppani ja hän on aina panostanut aika paljon myös lapsiin tutustumiseen, ottanut heti aktiivisesti heihin kontaktia ja minä myös olen antanut sellaiselle tilaa. Mennyt esim. suihkuun ja mies on antanut lapsille iltapalaa. Olen myös sanonut lapsille vaikkapa että "Hei Matti haluaisi lähteä uimaan meidän kanssa, mennäänkö" tai "Matti haluaa viedä teidät (meidät) Heselle syömään, olisko kiva?" tms. Tehty siis lapsille tärkeitä kivoja juttuja kaikki yhdessä ja joskus vielä niin että olen esittänyt jutun niin että se oli miehen idea.

Se, että lapset raportoivat toiselle vanhemmalleen uuden kumppanin läsnäolosta on ihan normaalia. Tottakai he puhuvat isälleen elämänsä tapahtumista, tästäkin, ei ole mitään syytä miksi niin ei saisi tehdä. Kokonaan toinen asia on se, miten isä tähän suhtautuu. Lapsien edun mukaista olisi, että mahdollisimman kannustavasti tai vähintäänkin neutraalisti.
 
"muumimamma"
Meillä pienin lapsi tottui mun uuteen mieheen heti, oli silloin 4v ja mies tuttu ennestään. Isommat, silloin 13 ja 8, heillä kesti pitempään, kiukkusivat minulle, puhuivat miehelle tosi rumasti, syyllistivät minua isänsä ja mun erosta jne...meni ehkä puoli vuotta että hyväksyivät tilanteen kunnolla. Nuo 2lasta muuttivat isälleen omasta tahdostaan,mmutta kokevat nyt että uusi mieheni on osa heidän perhettään ja tykkäävät tästä vallan paljonkin nykyään. Isänsä uutta naista eivät silti edelleenkään hyväksy, kenties ovat mustasukkaisia isästään kun tämän kanssa asuvat, ja ovat kertoneet että isän naisystävä ei tykkää heistä... tämä uusi ihminen voikin itse paljon vaikuttaa siihen miten lapset suhtautuvat häneen. Kaikkea hyvää ap lle, kyllä asiat ajan kanssa alkavat sujua:)
 

Yhteistyössä