Hirveän vaikeita perhekohtaisia asioita nämä. Ja riippuu tosi paljon lapsesta ja kaveripiiristä ja vanhemmista... Tässä yksi näkökulma, jossa pelaamisella on vähän eri rooli kuin aloittajan perheessä.
Ensinnäkin konsoli-, tietokone- ja kännykkäpelit - ylipäänsä tuo erilaisilla koneilla pelaaminen - on minusta aivan yhtä hyvä harrastus kuin joku muukin! Minusta on outoa, että nykyisten alakouluikäisten vanhemmista löytyy vieläkin sellaista, joka pitää sitä auttamatta turmiollisena toimintana. Liika on aina liikaa, tietenkin, mutta jokainen, joka on itse pelannut jotain vähän enemmän keskittymistä vaativia pelejä, tietää että puolessa tunnissa ei ehdi alkua pitemmälle ja siitä tulee vaan vihaiseksi, kun tehtävät jää kesken. Ei se pelaaminen välttämättä sitäpaitsi kaikkia kiinnosta, jos se arvotetaan samalle tasolle kuin muu tekeminen, niinkuin ei välttämättä kaikkia kiinnosta jääkiekkokaan. Eli kyllä, kohta 11v poikani harrastus on pelaaminen. Sen lisäksi hän harrastaa parkouria, uintia ja ulkoilee kavereiden kanssa päivittäin vähintään 2t.
Peliaikaa ei meillä rajoiteta erikseen (eihän kukaan sano jalkapalloa harrastavalle ja sitä rakastavalle lapselleen, että nyt saat pelata vaan 20min ja menetät senkin jos vitkuttelet!) vaan puhutaan
"ruutuajasta" 2 tuntia per päivä, joka sisältää kännykkä-, tietokone-, telkkari- ja tietokoneajan. Se, pelaako vai katsooko ohjelmia telkkarista tai videoita tietokoneelta on aivan yksi ja hailee. Sitäpaitsi, älyä vaativien tehtävien ratkominen ja kenttien läpäiseminen sorminäppäryydellä on minusta paljon haastavampaa kuin passiivinen telkkarin tuijottaminen. Meillä poika ei siis katso oikeastaan ollenkaan telkkaria, kerran kahdessa viikossa katsotaan yksi leffa, mutta videoita youtubesta minun koneella kylläkin, safe-searchit on päällä, niin ei pääse liian pahoihin käsiksi. Youtubesta hän seuraa tiettyjen peli-ihmisten kanavia katsoen heidän tekemiään pelivideoita.
Ruutuaikaa saa lisää kun on ulkona kavereiden kanssa vähintään sen tunnin vielä erikseen illalla, mutta sillä saa päivää kohden max kolmannen tunnin. Älypuhelin löytyy, mutta siinä on sellainen liittymä, jossa EI OLE nettiä (sellaisen saa kyllä ostettua!).
Osaan itse käyttää ja pelata kaikkia pojan käyttämiä laitteita ja pelejä, ja olen myös tarkka ikärajoista. Puhelimessa on kaikki rajoitukset, eli vaikka olisi avoimen Wi-Fin äärellä, niin netistä ei pitäisi pölähtää sitä pahinta kamaa silmille. Ohjelmia ja pelejä ladataan kännykkään tarpeen mukaan ja poika maksaa ne mulle viikkorahoistaan, salasanaa hänellä ei ole pelikauppaan. K-12 pelit ja ohjelmat on edelleen kielletty, vaikka tiedän, että kavereilla pelataan mm. tuota GTA 5:ttä. Ollaan keskusteltu aiheesta ja poika itse ei edes halua katsoa K-12 ohjelmia vaan sanoo, ettei halua nähdä verta tai muuta mikä tekee painajaisia.
Viikonloppuisin tuntimäärät paukkuu välillä, tuo max 3 ei ole silloin ehdoton. Ruutuaikaa saa viikonloppuisin niin monta tuntia, kuin on ulkonakin, mutta en sitä kyllä ihan kellon kanssa mittaa. Lähinnä silmämääräisesti. Harvassa on ne päivät, kun poika vaan roikkuisi ruudun ääressä, mutta silloin komennus on ehdoton ja koneet menee kiinni (sen kentän tai videon päätyttyä). Varoituksen annan yleensä 10min ennen ajan loppumista. Hoputtamaan joudun, mutta yleensä poika itse hermoilee enemmän ehtimisestään paikkoihin, varmistelen itse varmaan liikaakin
Tässä viime vuoden aikana meillä meinasi lähteä käsistä nuo koneellaoloajat, niin sovittiin sitten tuo 2t/pv arkisin, jota ei ehdi edes joka päivä käyttää, kun on kaikkea muutakin. Läksyt ja koiranulkoilutus on aina ensin ja sitten vasta vapaa-aika. Koulu menee hienosti, ysin oppilas ja iso kaveripiiri, joiden kanssa hengaillaan ulkona ja onlinessa. Kyllä se maailma on nyt vaan semmoinen, että nämä eri välineet ovat osa lasten maailmaa ja meidän tehtävä on pysyä kärryillä ja opetella yhdessä toimimaan näissä maailmoissa vastuullisesti.
Ja vaikka ne eivät aina niin nopeita olekaan ja tempperamenttia riittää, niin sanon että tottelevaisia, reippaita ja kunnon poikia kuitenkin <3
Meillä on kans kolme lasta, ja kyllä me tehtiin niin päin että isommat hoidettiin ensin yöpuulle ja sitten vasta se vauva. Ja laitoinpa usein yksin nukkumaan koko konkkaronkan, eli ei siihenkään kahta aikuista tarvita jos vähän on maalaisjärkeä päässä