Mulle jäi ikuinen trauma kun äitini oli koko ikänsä kotiäiti.

Mikä naurattaa? työpaikka ja pojalle päiväkotipaikka jo kesäksi valmiina,on koko kesän hoidossa.

Hymyilyttää se miten olet äkkiä kirjoittamassa ettet ole kotiäiti, kun pelkäät leimautumista.....

 

Hymyilyttää se miten olet äkkiä kirjoittamassa ettet ole kotiäiti, kun pelkäät leimautumista.....

No enhä mä ole ikinä ollut kotiäiti. Poika meni hoitoon n vuoden vanhana pph.lle kun aloin opiskella merkonomiksi ja aina ollut joko pph.lla tai päiväkodissa hoidossa toki vain n 10-15 pv/kk mutta kuitenkin.

 

No enhä mä ole ikinä ollut kotiäiti. Poika meni hoitoon n vuoden vanhana pph.lle kun aloin opiskella merkonomiksi ja aina ollut joko pph.lla tai päiväkodissa hoidossa toki vain n 10-15 pv/kk mutta kuitenkin.

Minulle aivan sama oletko ollut vai ei, mutta huvittavaa miten pelkäät että sinua sanotaan tai luullaan kotiäidiksi. Hmm kun oikein miettii...et ole töissä, olet kotona ja vaikka lapsi 10-15 pv /kk hoidossa niin sanoisin sinua silti kotiäidiksi

 

Minulle aivan sama oletko ollut vai ei, mutta huvittavaa miten pelkäät että sinua sanotaan tai luullaan kotiäidiksi. Hmm kun oikein miettii...et ole töissä, olet kotona ja vaikka lapsi 10-15 pv /kk hoidossa niin sanoisin sinua silti kotiäidiksi

No moni muu ei kyllä pidä kotiäitinä kun lapsi kuitenkin päiväkodissa.

 

No moni muu ei kyllä pidä kotiäitinä kun lapsi kuitenkin päiväkodissa.

Tai sitten pitävät, mutta eivät tuo sitä julki. Mitä sillä loppujenlopuksi on väliä ...

 

Tai sitten pitävät, mutta eivät tuo sitä julki. Mitä sillä loppujenlopuksi on väliä ...

Tai sitten pitävät työttömänä tms ainakin päivähoitopapereiden mukaan käyn töissä.

 

Jos lapsuudessa jää traumoja aikuinen ihminen osaa traumansa käsitellä ja hakea niihin apua. Katkeroitumisesta ei ole mitään hyötyä. Jos äiti oli kotiäiti se tosia asia on aikuisena pakko hyväksyä koska mitään mahdollisuutta sitä asiaa ei enää ole muuttaa, eikä se toisaalta ole lapsen asia miettiä tai vertailla millainen äiti olisi jos hän olsi valinnut toisin tai ollut enemmän naapurin Liisin äidin kaltainen.

 

Jos lapsuudessa jää traumoja aikuinen ihminen osaa traumansa käsitellä ja hakea niihin apua. Katkeroitumisesta ei ole mitään hyötyä. Jos äiti oli kotiäiti se tosia asia on aikuisena pakko hyväksyä koska mitään mahdollisuutta sitä asiaa ei enää ole muuttaa, eikä se toisaalta ole lapsen asia miettiä tai vertailla millainen äiti olisi jos hän olsi valinnut toisin tai ollut enemmän naapurin Liisin äidin kaltainen.

En mä siitä ole katkera äidilleni.

 

En mä siitä ole katkera äidilleni.

Miksi sitten aloitus? Mitä teemme sillä tiedolla että äitisi oli kotiäiti ja sinulle jäi siitä ikuinen trauma... ja jos et ole katkera miksi et halua traumaa hoitaa/poistaa/päästä siitä yli, miksi se on ikuinen?

 

Miksi sitten aloitus? Mitä teemme sillä tiedolla että äitisi oli kotiäiti ja sinulle jäi siitä ikuinen trauma... ja jos et ole katkera miksi et halua traumaa hoitaa/poistaa/päästä siitä yli, miksi se on ikuinen?

Ajankuluksi ja lähinnä sitä tarkoitin että itse en halua ikinä olla kotiäiti kuten hän oli.

 

Ajankuluksi ja lähinnä sitä tarkoitin että itse en halua ikinä olla kotiäiti kuten hän oli.

Ajankulukseen tietysti jokainen voi tehdä ihan mitä haluaa. Sillä tiedolla että et iknä halua kotiäidiksi minä en ainakaan myöskään tee mitää... ihan sama.

 

No eipä kyllä sillon kiusattu vaikka kaveripiirissä oli 3 perhettä joissa äiti kotona. Ei se mitenkää pilkanasia ollut. Sekään ei ollu kivaa että äiti painoi duunia niin ettei sitä kotona juur nähny ja jos ni ei se jaksanu olla äiti ja vastata lasten asioista.

 

Trauma ja trauma... Tää on vähän samaa luokkaa, kuin joku kitisisi siitä, että "äitini oli opintosihteeri/lääkäri/kirjastonhoitaja/maatilan emäntä ja minulle jäi siitä ikuinen trauma". Jos sua kiusattiin vaikka sen takia, että äitisi oli kotona, sulle jäi siitä kiusaamisesta traumat, mutta ei äitisi kotiäitiydestä. Jos äitisi oli huono äiti, laiminlöi tai pahoinpiteli tms., sulle jäi siitä traumat. Mutta traumojen repiminen tavallisesta elämästä on jo...Äh. Haukut väärää puuta.