Kysymys teille, jotka eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ateisti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ateisti

Vieras
Oletteko mukana vapaa-ajattelijoiden tms. toiminnassa? Kaipaatteko elämäänne mitään vastaavaa toimintaa?

Minulla tilanne on se, että en tunne ketään muuta ateistia, mikä nyt ei sinällään ongelma ole, kun on ystäviä kuitenkin eikä se uskonto tärkeää ole. Mutta välillä ärsyttää, jos keskustelu menee syvällisemmälle tasolle niin muut on aina raamattu sitä ja tätä ja siksi näin. Välillä olisi mukava keskustella jonkun kanssa, jolla olisi samanlaiset arvot kuin minulla. Mutta missä ateistit tapaavat toisiaan? Olisi mukava vaikka joku kesäleiri protu-leirin tapaan lapsiperheille tai jotakin. Kaikki uskontokunnat järjestää kuitenkin omaa toimintaa niin ehkä vähän kateellisena siitä yhteisöllisyydestä kaipailisin jotain toimintaa. Tuohon vapaa-ajattelijoihin toimintaan vähän tutustuin, mutta siellä meininki tuntui olevan sellaista uskovien haukkumista että mietin onko muita vaihtoehtoja?
 
En ole mukana missään järjestäytyneessä toiminnassa, enkä kaipaa sellaista. Suurin osa ystävistäni on ateisteja tai agnostikkoja, joten voin tuossa(kin) asiassa kokea yhteisöllisyyttä heidän kanssaan :)
 
Eikö se riitä että ystävien kanssa viettää aikaa, tarviiko johonkin lahkoon kuulua? Lahkon piirteethän se täyttää jos pitää jotenkin kerääntyä yhteen ja puhua omasta vakaumuksestaan.

Itse olen humanisti mutta en koe mitään tarvetta jakaa tätä vakaumusta kenenkään kanssa. Jos joku uskovainen alkaa minulta jotakin tivaamaan tai alkaa lyödä raamatulla tms päähän kerron vain hyvin ykskantaan että minulla on henkilökohtainen suhde jumalaani. Kellään ei ole yleensä mitään sanottavaa sen jälkeen. Joko he katsovat minua ihaillen tai sitten luulevat hulluksi, aivan sama minulle kunhan jättävät rauhaan.
 
tarkennan vielä, että kaipailisin samanhenkistä seuraa tai vertaistukea tai miksi sitä haluaakaan sanoa. Sitä vartenhan on mammakerhoja ja vaikka mitä perustettu, koska on inhimillistä haluta vertailla kokemuksia ja sitä rataa. Enkä tarkoita että joka viikko tai edes kuukausi tarvitseisi kokoontua mihinkään, vaikka kerran vuodessa joku tapahtuma riittäisi. Että olisi kokemus, että en ole ainoa, jolle raamattu ei mitään merkitse eikä aina katsota vinoon, jos syvällisempi keskustelu tulee. Onnekkaita olette te, joilla on ystäviä tai sukulaisia, jotka eivät kuulu uskontokuntiin.
 
En ole mukana toiminnassa, mutta ei minulla kyllä ole tuollaisia ystäviäkään, jotka vetävät Raamatun mukaan keskusteluun. Omituista, että sinun ystäväsi tuollaista harrastavat. Suomalaisista kuitenkin aika suuri osa on ateisteja ja niistä uskovistakin vain pienellä prosentilla se uskonto on näkyvästi mukana omassa elämässä. Laajenna ystäväpiiriäsi niin varmasti löydät ihmisiä, jotka eivät perustele asioita Raamatulla.
 
En ole mukana toiminnassa, mutta ei minulla kyllä ole tuollaisia ystäviäkään, jotka vetävät Raamatun mukaan keskusteluun. Omituista, että sinun ystäväsi tuollaista harrastavat. Suomalaisista kuitenkin aika suuri osa on ateisteja ja niistä uskovistakin vain pienellä prosentilla se uskonto on näkyvästi mukana omassa elämässä. Laajenna ystäväpiiriäsi niin varmasti löydät ihmisiä, jotka eivät perustele asioita Raamatulla.

Niin, on minulla paljon tuttuja joista en edes tiedä uskontoa, ei ole tapana puhua syvällisiä vaan enemmän jutut kakkavaippatasoa. Jonkin verran olenkin viime vuosina saanut uusia kavereita äitiyden kautta, mutta yleensä ei tule uskonto puheeksi tai jos tulee niin ovat kovin uskonnollisia. Mielenkiintoisia keskustelujahan syntyy nimenomaan siitä kun keskustelijoilla on eri mielipiteitä, mutta tosiaan välillä kaipaisi sitä samanhenkisyyttä. Olisi mukava joskus mennä jonnekin ja tietää, että täällä ainakaan asioita ei perustella ja raamatulla ja kristinuskolla. Eli minulla taitaa olla aika yksipuolinen kaveripiiri!
 
Ei ole tarvetta, koska elämäni on jo valmiiksi uskonnotonta. Uskonnolliseen hölynpölyyn ei tarvitse törmätä juuri missään muualla kuin netissä ja satunnaisen katusaarnaajan ohi kävellessä. Ystäviinikään ei kuulu yhtään näkyvästi uskonnollista ihmistä.
 
En oo mukana missään toiminnassa, enkä kaipaakaan sellaista.

En usko, enkä ole kiinnostunut uskonasioista missään muodossa. Ei siis kiinnosta muiden uskonnot, eikä kiinnosta tehdä numeroa omasta "uskonnottomuudestakaan". Jos johonkin toimintaan tahtoisin joskus mukaan lähteä, olisi uskovaisiin ja ei-uskovaisiin liittyvä toiminta viimeinen vaihtoehto.
 
  • Tykkää
Reactions: päätön
Mä en kuulu mihinkään uskontokuntaan, mutta en ole ateistikaan. Tuollaiset uskonasiat tai uskomattomuus on mulle täysin yhdentekeviä, joten en tunne tarvetta kuulua mihinkään ryhmään tämän asian tiimoilta
 
  • Tykkää
Reactions: päätön
Vapaa-ajattelijoiden toiminta on ihan rinnastettavissa uskontoon. Käännyttämistä kirkosta pois. Eipä kiinnosta sellainenkaan vouhotus, ei mikään uskontoon viittaava. En tarvi elämääni moisia kotkotuksia.
 
Muuta pk-seudulle. En ole koskaan käynyt livenä keskustelua, jossa raamattua vedettäisiin mukaan ellei lasketa jehovia/mormoneja.

PEESI! :D
Täällä kyllä porukka kattois kieroon jos joku alkais raamatusta puhumaan. Ja asun vieläpä maalla, tosin Etelä-Suomessa kuitenkin.

Meillä on kans töissä hellari (ja viime kesänä sen kaverikin kesäduunis), eikä IKINÄ edes näiden kanssa ole mitään uskontoon liittyvää keskustelua käyty.
Paitsi kerran kännissä kun hellari oli kuskina, niin kysyin puhuuko sen taustapeilissä roikkuva jeesus hänelle koskaan :laugh: Vastaus tais olla että ei, mutta hän välillä juttelee sille. :)
 
Ateismi (a-teismi) on teismin eli jumaluskon vastakohta, eli jumaluskon puutetta, ei muuta. Minulla ei ole jumaluskoa sen paremmin kuin joulupukkiuskoakaan, enkä sen tilalle kaipaa mitään. Se ettei kuulu uskontokuntiin, ei tarkoita että pitäisi kuulua uskontoja vastustaviinkaan järjestöihin. Sama asia kuin se, etten kuulu mihinkään poliittiseen puolueeseenkaan.
Itse en ole kaivannut mitään erityistoimintaa nimenomaan uskonnottomuuden nimissä. Kyllä kai muut harrasteet ja yhteisötoiminnat luulisi riittävän.
Uskonnot ja humanismi minua sinänsä yleisesti kiinnostavat, ja saatan niistä joskus jokun kanssa keskustellakin, mutta en tosiaankaan ole tuntenut koskaan mitään tarvetta järjestäytyä asian takia. Eikä tuttavapiirissäni muutenkaan kukaan uskonnosta normaalisti keskustele. Tuttujen ja sukulaisten häät, hautajaisiet ja ripille pääsyt ovat ainoa syy olla kirkon kanssa jossain tekemisissä.
 
Joo, en kuulu vapaa-ajattelijoihin, vaikuttavat kovin negatiiviselta porukalta ja pahemmilta kiihkoilijoilta, kuin useimmat uskovaiset. Mutta ymmärrän kyllä että sinä jotain nykyisestä poikkeavaa juttuseuraa kaipaat, sillä tuntuu ihan käsittämättömältä, että syvällisissä keskusteluissa vedottaisiin raamattuun! :D Onneksi raamatun kohtia ei omissa piireissäni pidetä pätevinä argumenttina, vaikka joukkoon mahtuu myös tapakristittyjä sekä jollain tapaa Jumalaan uskoviakin. Toki myös paljon kirkosta eronneita.
 
Vapaa-ajattelijoiden toiminnan painopiste on viime vuosina mennyt kirkon vastustamisesta valtion painostamiseen katsomuksellisen neutraliteetin toteuttamisesta käytännössä. On mukavampaa kohkata lait kuin ideologia puolellaan.

Jokin harras harrastajayhdistys on siitä kiva, että vaikka mukana olisi uskiksia, niin he eivät viitsi harjoittaa käännytystoimintaa "omien" joukossa. Ateistitkin pysyvät hiljaa, koska kaikkia yhdistää yhteinen intohimon kohde, oli se sitten kirjallisuus, tanssiminen, lintubongaus tai mikä tahansa. Kun oppii tuntemaan toisen ja arvostamaan hänen asiantuntemustaan yhteisen mielenkiinnon kohteen osalta, niin antaa herkemmin hänelle anteeksi väärän vakaumuksen.
 

Yhteistyössä