Onko teidän luokalla aikuispuolella ns.kuppikuntia?

Ei todellakaan ole kaikilla tavoitteena paras arvosana, eikä tarvitsekaan olla. On eri elämäntilanteita, taitoja ja tavoitteita. Minulle kuitenkin tietyt kurssit ovat tärkeitä, arvosanojen ja kiinnostuksen kannalta ja haluan tosiaankin tehdä töitä ryhmässä, jossa kaikkia aihe kiinnostaa aidosti (pakollisissa ei aina kiinnosta) ja tavoitteena on mahdollisimman hyvä arvosana eikä pelkkä läpipääsy tai ihan ok-tasoinen työ. Haluan myös, että jokainen ryhmässä on idearikas ja panostaa vaivojaan säästelemättä, "kun mä käyn ottaas nää kopsut ni mun tarvii varmaan kirjottaa vähemmän rivejä"-tyyppikin kun on tavattu.

En huutele tätä mitenkään ääneen ryhmänmuodostustilanteessa, mutta onneksi opiskeluvuosien myötä samanhenkiset tunnistaa toisensa muutenkin ja hakeutuu samaan ryhmään keskenään. Tää järjestelyhän ei haittaa muita kuin niitä vapaamatkustajia, jotka tahtois tehdä minimin siitä mitä joku aktiivisempi ja ainaansaavempi ohjeeksi antaa, oikolukematta tottakai.

Meillä on harvoin ryhmätöitä ja tenttejä samalla kurssilla eli ne ryhmätöiden arvosanat on tuntiaktiivisuuden ohella ratkaisevia kurssiarvosanan kannalta. Tenteissäkin kyllä pärjään. En ymmärtänyt ihan tuota logiikkaasi, kyllä meillä ne kunnianhimoisimmat myös pärjää hyvin ihan kaikilla osa-alueilla.

Niin, kaikilla on mahdollisuudet tehdä parhaansa niissä olosuhteissa mitkä on ja kukaan ei ihmisenä, opiskelijana työntekijänä ole virheetön. Samalla tavalla teet virheitä, vaikka kuinka lukisit ja valmistautuisit. Virhe voi tulla vaikka siinä miten kohtelet muita. Työelämässä millään muulla ei ole enempää väliä kuin vuorovaikutustaidoilla ja ne tulee ilmi siinä työhaastattelussa jo, mutta viimeistään palkkauksen jälkeen.

 

Niin, kaikilla on mahdollisuudet tehdä parhaansa niissä olosuhteissa mitkä on ja kukaan ei ihmisenä, opiskelijana työntekijänä ole virheetön. Samalla tavalla teet virheitä, vaikka kuinka lukisit ja valmistautuisit. Virhe voi tulla vaikka siinä miten kohtelet muita. Työelämässä millään muulla ei ole enempää väliä kuin vuorovaikutustaidoilla ja ne tulee ilmi siinä työhaastattelussa jo, mutta viimeistään palkkauksen jälkeen.

Niin? Et vastannut kommenttiin mitenkään. Totesit itsestäänselvyyksiä, mutta miksi lainasit tuota kommenttia tähän jos et siihen tarkoittanut vastata?

 

Niin? Et vastannut kommenttiin mitenkään. Totesit itsestäänselvyyksiä, mutta miksi lainasit tuota kommenttia tähän jos et siihen tarkoittanut vastata?

Minäkin haluaisin yhtä sun toista, mutta et sinä työelämässäkään valitse työparejasi Etkä esimiehiäsi, yhteistyökumppaneistasi yms. Arvosanat on tärkeitä, mutta jos pidät osaa porukkaa "vapaamatkustajina", etkä lähtökohtaisesti parhaansa antavina, niin et tule hyvin pärjäämään työssäkään, jonne opiskeluilla tähdätään.

 

Niin, kaikilla on mahdollisuudet tehdä parhaansa niissä olosuhteissa mitkä on ja kukaan ei ihmisenä, opiskelijana työntekijänä ole virheetön. Samalla tavalla teet virheitä, vaikka kuinka lukisit ja valmistautuisit. Virhe voi tulla vaikka siinä miten kohtelet muita. Työelämässä millään muulla ei ole enempää väliä kuin vuorovaikutustaidoilla ja ne tulee ilmi siinä työhaastattelussa jo, mutta viimeistään palkkauksen jälkeen.

Onko ihmisen vuorovaikutustaidoissa on vikaa, jos hän mielellään hakeutuu työryhmiin, jotka korostavat hänen omia hyviä puoliaan ja jonka tavoitteet ovat samalla tasolla kuin itsellä?

 

Minäkin haluaisin yhtä sun toista, mutta et sinä työelämässäkään valitse työparejasi Etkä esimiehiäsi, yhteistyökumppaneistasi yms. Arvosanat on tärkeitä, mutta jos pidät osaa porukkaa "vapaamatkustajina", etkä lähtökohtaisesti parhaansa antavina, niin et tule hyvin pärjäämään työssäkään, jonne opiskeluilla tähdätään.

Ota huomioon, että aloja on erilaisia. Oma alani on pääosin yksinäistä etätyöskentelyä ja käytännössä kaikki yhteydenpito työpareihin ja -ryhmiin, työnantajiin ja yhteistyökumppaneihin tapahtuu kirjallisesti. Poikkeuksia toki on, mutta ne ovat harvinaisia.

Osa porukkaa on vapaamatkustajia koulussa kuin koulussa. Joku hakee huippuarvosanoja, toinen läpipääsyä, kolmas edes jotain ammattia, neljäs unelmiensa uraa, viides keskitason hyvää suoritusta, kuudes jättää kesken kun ei huvitakaan. Kyllä tuohon joukkoon aina vapaamatkustajia kursseille mahtuu ja osa sen itsekin myöntää. Minäkin olin ennen joulua stressaantunut ja työmäärästä ahdistunut ja tarkoituksella "otin" muutamasta kurssista huonomman numeron, kun jostain piti karsia. Vähemmälläkin panostuksella pärjäsin arvosanan "hyvä" veroisesti. Kyseessä eivät tosin olleet ryhmätyötä sisältävät kurssit eli muut eivät kärsineet löysäilystäni.

 

Onko ihmisen vuorovaikutustaidoissa on vikaa, jos hän mielellään hakeutuu työryhmiin, jotka korostavat hänen omia hyviä puoliaan ja jonka tavoitteet ovat samalla tasolla kuin itsellä?

"haluan, haluan" asenteessa on vikaa ja se voi aiheuttaa kitkaa, stressiä ja ristiriitoja ottaen huomioon yksilön antaman työpanoksen. Minä esimerkiksi en hakeudu niiden kanssa työskentelemään jotka ovat tietoviisaimpia, vaan niiden joiden kanssa tehdään yhdessä yhteistyöllä hyvää jälkeä eli tullaan hyvin toimeen. Uskon, että työelämässäkään sillä valtavalla pikkutarkalla tietomäärällä ei ole niinkään väliä jos et osaa soveltaa sitä työhön ja omaan tapaasi toimia ja kohdella muita.

 

Ota huomioon, että aloja on erilaisia. Oma alani on pääosin yksinäistä etätyöskentelyä ja käytännössä kaikki yhteydenpito työpareihin ja -ryhmiin, työnantajiin ja yhteistyökumppaneihin tapahtuu kirjallisesti. Poikkeuksia toki on, mutta ne ovat harvinaisia.

Osa porukkaa on vapaamatkustajia koulussa kuin koulussa. Joku hakee huippuarvosanoja, toinen läpipääsyä, kolmas edes jotain ammattia, neljäs unelmiensa uraa, viides keskitason hyvää suoritusta, kuudes jättää kesken kun ei huvitakaan. Kyllä tuohon joukkoon aina vapaamatkustajia kursseille mahtuu ja osa sen itsekin myöntää. Minäkin olin ennen joulua stressaantunut ja työmäärästä ahdistunut ja tarkoituksella "otin" muutamasta kurssista huonomman numeron, kun jostain piti karsia. Vähemmälläkin panostuksella pärjäsin arvosanan "hyvä" veroisesti. Kyseessä eivät tosin olleet ryhmätyötä sisältävät kurssit eli muut eivät kärsineet löysäilystäni.

Toki, ihmisläheisellä alalla vaan kaikkein eniten merkitsee ihan muut asiat kuin se sinun tutkintotodistus.

 

"haluan, haluan" asenteessa on vikaa ja se voi aiheuttaa kitkaa, stressiä ja ristiriitoja ottaen huomioon yksilön antaman työpanoksen. Minä esimerkiksi en hakeudu niiden kanssa työskentelemään jotka ovat tietoviisaimpia, vaan niiden joiden kanssa tehdään yhdessä yhteistyöllä hyvää jälkeä eli tullaan hyvin toimeen. Uskon, että työelämässäkään sillä valtavalla pikkutarkalla tietomäärällä ei ole niinkään väliä jos et osaa soveltaa sitä työhön ja omaan tapaasi toimia ja kohdella muita.

Kyse ei ole tietomäärästä vaan halusta yrittää parhaansa. Kun et tahdo nähdä minun kantaani tässä, asiasta on turha jatkaa keskustelua.
Minä väitän, että haluttomasti pakollisiin opintoihin kuuluvalle kurssille tulleella muutenkin alalle puoliväkisin ja vahingossa eksyneellä elämäntaiteilijalla ja kunnianhimoisella unelma-ammattiaan tavoittelevalla "tietoviisaalla" ei todellakaan ole molemmilla halua yrittää parhaansa.

Ymmärrän toisaalta näkökulmasi, jos muistan opiskelualasi oikein. Sinun alallasi ollaan poikkeuksellisen motivoituneita ja alaa on vaikea päästä opiskelemaan. Ala on myös osaltaan kutsumusta vaativa, joten vahinkoseilaajia ei paljon ehkä olekaan. Suhteuta nyt muihin aloihin, joille oikeasti tullaan kun ei muualle päästy tai ei tiedetty millaista ala ja opiskelu todella onkaan tai alalta ei edes valmistuta mihinkään tiettyyn amnattiin.

 

Kyse ei ole tietomäärästä vaan halusta yrittää parhaansa. Kun et tahdo nähdä minun kantaani tässä, asiasta on turha jatkaa keskustelua.
Minä väitän, että haluttomasti pakollisiin opintoihin kuuluvalle kurssille tulleella muutenkin alalle puoliväkisin ja vahingossa eksyneellä elämäntaiteilijalla ja kunnianhimoisella unelma-ammattiaan tavoittelevalla "tietoviisaalla" ei todellakaan ole molemmilla halua yrittää parhaansa.

Ymmärrän toisaalta näkökulmasi, jos muistan opiskelualasi oikein. Sinun alallasi ollaan poikkeuksellisen motivoituneita ja alaa on vaikea päästä opiskelemaan. Ala on myös osaltaan kutsumusta vaativa, joten vahinkoseilaajia ei paljon ehkä olekaan. Suhteuta nyt muihin aloihin, joille oikeasti tullaan kun ei muualle päästy tai ei tiedetty millaista ala ja opiskelu todella onkaan tai alalta ei edes valmistuta mihinkään tiettyyn amnattiin.

On meilläkin aivan uskomattomia tyyppejä joilla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja, toiv. eivät kerkeä paljon tuhoa työelämässä tekemään :/ Hirveää ajatellakin. Se parhaansa antaminen ei ole aina niin helppoa. Itselläni on ihan liikaa murheita omassa elämäntilanteessa etten jaksa edes ajatella opintosuorituksia, vaikka pakollisilla luennoilla käynkin. En jaksa edes hymyillä mutta työt taas on terapiaa.. Olispa jo valmistunut, tai jo kolmekymppinen. Keskeneräisyys tuntuu jatkuvan ja jatkuvan kaikil elämän osa-alueilla.
Sori meni ohi aiheen, taidan painua nukkuu vaikka tuskin unta saankaan Hyvät yöt!

 

Naisvaltaista alaa (sh) opiskellessa kuppikuntia oli enemmän kuin tarpeeksi ja ulkopuolelle jättämisiä paljon. Nyt miesvaltaisella alalla ei samaa ole vaan kaikki ollaan yhtä ja samaa porukkaa.

 

Jos on, olen tottunut katselemaan niitä kuppikuntia ulkopuolelta. Ei nyt kyllä tule mieleen, että olisi varsinaisesti ollut mitään sellaista ryhmittymää, kuitenkaan.

 

no kyllä jollakin on ollut tunne, että kun on ryhmätöitä, niin jää yksi, että kukaan ei tuu kysymään tulisitko hänen ryhmään, vaan joutuu itse tunkeutmaan jonkun porukkaan. ja eiköhän niitä kuppikuntia synny aina, yhdet ja samat on aina porukassa. meillä ope on tehnyt paljon sitä, että käskee laskee vaikka neljään, ja sitten ykköset on yksi ryhmä ja kakkoset toinen jne. yleensä ottaen luokassamme on kuitenkin ollut ihan hyvä henki

 

Ei kaikki opi niin äkkiä ja vetele hyviä numeroita! Mua ärsyttää eniten itseään tykö tuovat ja itseään korostavat...Itse olen tavallinen tallaaja,eli en proo,mutta en ihan nollakaan=)))

 

onhan noita muutamia mutta ei ne ny niin kiinteitä ole.. Hyvä luokka meil oli.. harmi ku perusopinnot kasassa ja luokka hajos jokainen omiin erikoistumisiin.

 

Pari D-kuppikuntaa on!

 

Kyllä me viimeisimmässä koulussa saatiin aikaiseksi ehkä 3 pienempää porukkaa siinä 13 hengen ryhmässä, mutta en mä niitä kuppikunniksi lähtisi sanomaan.
Rajat oli hyvin liukuvat, ja kyllä me koko porukkakin tultiin loistavasti keskenään toimeen. Ehkä siinä eniten painoi se, että samaan porukkaan ajatui sitten samanlaisen huumornitajun ja samantyyppisten elämäntilanteiden takia, juttua riitti.
Yksin ei mun mielestä jäänyt kukaan, jos ei itse halunnut eristäytyä.

Käytännön harjoitukset tehtiin pareittain, ei ryhmätöitä, ja valmistumisen jälkeen ne jotka alalle on jääneet, tekee duuniaan yksin yrittäjinä.
Vieläkin silti pidetään jonkin verran yhteyttä facessa ja puhelimitse ihan koko porukankin kanssa.