minnee
Se, mikä musta on aidosti sydäntäsärkevää, on tämä: mun kolmivuotias tyttöni on alkanut jutella sen suuntaisia, ettei hän voi olla nätti/kaunis koska hänellä ei ole pitkiä hiuksia ja hän on pitkä. Hän vertaa itseään jo nyt niihin toisiin päiväkodin tyttöihin. Hänen ryhmässään on yksi tyttö, jota hoitajat pitävät ilmeisesti herranterttuna ja ihanuuden perikuvana (siis ovat puhuneet esim. vasussa & muissa keskusteluissa vertaillen tyttöjä keskenään). Ja onhan hänkin ihana lapsi, ei sitä käy kieltäminen! Mutta mutta minun ihana, suloinen, rakas tyttöni on alkanut verrata itseään jo nyt tähän pitkätukkaiseen pieneen tyttöön. Ilmeisesti se hoitajien ihastelu ja hyväksyntä on alkanut osua hänelläkin hermoon. Lyhyttukkainen tyttö/nainen ei vaan ole niin sievä mukamaste. Eikä ole ensimmäinen kerta kun olen törmännyt tähän ajattelutapaan jo kolmivuotiaalla.
Olkaa naiset nyt ihan oikeasti kriittisempiä niitä ihanteita kohtaan. Miksi sekä pitkät hiukset että lyhyet eivät voisi molemmat olla ihan yhtä hyviä? Miksi ne silmälasit muka on jokin epäviehättävä juttu? Mistä nämä ajatukset ja asenteet tulevat? Eikö meidän oikeasti kannattaisi olla varovaisempia ja tiedostavampia sen suhteen, mitä asenteita omille tyttärillemme siirrämme?
Olkaa naiset nyt ihan oikeasti kriittisempiä niitä ihanteita kohtaan. Miksi sekä pitkät hiukset että lyhyet eivät voisi molemmat olla ihan yhtä hyviä? Miksi ne silmälasit muka on jokin epäviehättävä juttu? Mistä nämä ajatukset ja asenteet tulevat? Eikö meidän oikeasti kannattaisi olla varovaisempia ja tiedostavampia sen suhteen, mitä asenteita omille tyttärillemme siirrämme?