Että mä inhoan noita eskarista ja koulusta tulevia nalleja ym.jotka matkaa perheen mukana viikon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Echo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Siis onko se vihko sellainen, että muutkin vanhemmat siitä voi lukea, että perhe Virtanen oli viime viikolla kylpylässä ja perhe Mäkinen sitä edellisellä viikolla kävi museossa? Jos on, niin en tykkäisi. Minä en nyt mikään salailija ole, mutta en silti tajua, miksi minun perheeni vapaa-ajanviettoa pitäisi selostaa muille.
 
[QUOTE="piip";29659325]Viime kaudella meillä oli töissä (3-5v päiväkotiryhmä) pehmolelu, joka kävi viikonloppuvierailuilla perheissä. Siitä en tiedä miten ärsyttävää se vanhemmista oli (mulle ei ennen tätä tullut edes mieleen, että se tosiaan saattoi olla jonkun mielestä aivan typerä homma), mutta lapset odottivat omaa vuoroaan todella innolla ja olivat myös hyvin onnellisen näköisiä kun maanantaina vihkosta luettiin mitä vkoloppuna oli tapahtunut.

Lasten ja vanhempien kertomusten perusteella monelle lapselle oli tärkeintä kun sai viedä sen lelun kotiinsa, esitellä sille perheen ja omia pehmolelujaan.[/QUOTE]

Niin meilläkin ovat lapseet olleet nallesta innoissaan. Ja hyvillä mielin ollaan nallen kanssa puuhasteltu, otettu valokuvia ja kirjoitettu tarinaa. Siltikin äidin mielestä se nalle on ärsyttävä. :D Eihän se, että vanhempi inhoaa jotain tarkoita sitä, ettei lapsi voisi pitää sitä ihan huippujuttuna.
 
Siis onko se vihko sellainen, että muutkin vanhemmat siitä voi lukea, että perhe Virtanen oli viime viikolla kylpylässä ja perhe Mäkinen sitä edellisellä viikolla kävi museossa? Jos on, niin en tykkäisi. Minä en nyt mikään salailija ole, mutta en silti tajua, miksi minun perheeni vapaa-ajanviettoa pitäisi selostaa muille.

Ei sinne ole pakko kertoa kaikkea. Esim. nalle kävi ulkona leikkimässä, oli tekemässä ruokaa tms.
Joten varmasti käy salaisille agenteillekin ;)
 
Ken guru, mun ihan ensimmäinen kommentti liitty nimeen omaan tuohon lasten kotioloihin. Mun puolesta vanhempia saa ärsyttää tämmösen jutut ihan miten paljon vaan, mutta JOS se omalle lapselle on tärkeetä, niin minusta olis suotavaa pitää mölyt mahassa ja edes vähän panostaa sen jutun tekemiseen lapsen kanssa. Ja edelleen minusta lyhyt kertomus vaikka pyykinpesusta ja mummolareissusta naapurirappuun jopa ilman kuvia riittäis. Täällä jotku sano heti alkuun, ettei aio todellakaan ryhtyä koko hommaan jos oman lapsen kohdalle sattuis. Jos lastakaan ei kiinnosta tai jos se nalle tulee kotiin kerran kuussa niin fine, mutta jos se on lapselle tärkeetä niin arvostan sitä että vanhemmat omasta ketutuksesta huolimatta auttaa lastaan.

Jos taas vanhempia ei koskaan näe vanhempainilloissa, lapsella on jatkuvasti vaikka läksyt tekemättä ja näyttää tosi yksinäiseltä eikä kotona siihen nallevihkoonkaan merkata ikinä mitään, niin ehkä se opettaja pystyy lukemaan rivien välistä että kyseisessä taloudessa tarvitaan apua.
 
No huoh! Nimenomaan, ketä varten? Äidithän tässä stressaa, että pitää olla huippusuoritus.

Minä stressasin kyllä ihan vaan sitä, että siitä ei kuulemma saa olla pitämättä. Itse en tavoittele mitään huippusaavutuksia, kun hyvin vaatimattomaankin tulokseen pääseminen on meillä tuntikausien urakka. Kyllä hommat silti hoidetaan, mutta en kerta kaikkiaan aio esittää pitäväni kaikesta näin aikuisten kesken. Nalletarinoiden kirjoittaminen ei ole yhtään sen kivempaa kuin nokkahuiluharjoitusten kuuntelu, mutta yhtä lailla pakko kestää. Ton nokkahuilun kanssa alkaa kyllä olla mielenterveys jo kovilla.
 
En koko keskustelua lukenut, mutta minusta tuo nallejuttu on siinä mielessä älytön, että emme todellakaan ota jotain nallea mukaan leikkikentille, pyöräretkille, hevostallille tai uimaan. Meilläkin tuollainen nalle joskus oli ja muistan kun tyttö halusi sen uimahalliin mukaan enkä suostunut, kun tavaraa oli muutenkin ihan riittävästi. Meille sattui juuri tuolloin harvinaisen aktiivinen viikonloppu, joten sen johdosta nalle oli enimmäkseen yksin kotona. Onko tosiaan tarkoitus raahata sitä mukana ihan joka paikassa?
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
[QUOTE="Hömelö";29659419]Ken guru, mun ihan ensimmäinen kommentti liitty nimeen omaan tuohon lasten kotioloihin. Mun puolesta vanhempia saa ärsyttää tämmösen jutut ihan miten paljon vaan, mutta JOS se omalle lapselle on tärkeetä, niin minusta olis suotavaa pitää mölyt mahassa ja edes vähän panostaa sen jutun tekemiseen lapsen kanssa. Ja edelleen minusta lyhyt kertomus vaikka pyykinpesusta ja mummolareissusta naapurirappuun jopa ilman kuvia riittäis. Täällä jotku sano heti alkuun, ettei aio todellakaan ryhtyä koko hommaan jos oman lapsen kohdalle sattuis. Jos lastakaan ei kiinnosta tai jos se nalle tulee kotiin kerran kuussa niin fine, mutta jos se on lapselle tärkeetä niin arvostan sitä että vanhemmat omasta ketutuksesta huolimatta auttaa lastaan.

Jos taas vanhempia ei koskaan näe vanhempainilloissa, lapsella on jatkuvasti vaikka läksyt tekemättä ja näyttää tosi yksinäiseltä eikä kotona siihen nallevihkoonkaan merkata ikinä mitään, niin ehkä se opettaja pystyy lukemaan rivien välistä että kyseisessä taloudessa tarvitaan apua.[/QUOTE]

Mä en ole kasvatusalan asiantuntija, mutta äkkiseltään tuntuu vähän väärältä lähestymiseltä tällainen jos perusteena on yrittää saada selville lasten kotioloista, ovatko hyvät vai huonot.

Ja täällä kaikki nallen vastutstajatkin taisi kuitenkin jo sanoakin että pitäisi kyllä ne mölyt mahassa.
 
Onko teiltä, joilla on paljon syyllisyydentunteita, niin vaadittu lapsenakin paljon?
Nimittäin itselläni oli aiemmin, mutta eipä juuri enää.
Isosiskollani oli todella paljon ja häneltä vaadittiinkin lapsena eniten.
Sellainen rento elämänote on kyllä helpotus saada, jos kantaa syyllisyydentunteita helposti.
Tosin itselleni se tuli ehkä terapian kylkiäisenä.
Opettelua siihen itsensä hyväksymiseen, hitaaseen elämään, jossa kaikki ei ollut suorituksista kiinni.
Voin paremmin tällä vauhdilla, kun samalla "näkee" enemmän ja helpompi kuulostella myös omia tuntemuksiaan.
Jos tulee sellainen fiilis, että nallen täytyy tehdä vaikka mitä, jotta saisi muiden hyväksyntää, niin olisiko tuo taustalla?
Huonommuudentunnetta turhasta?
Ehkä juuri siksi niiden vanhempien, jotka ovat perfektionisteja, kannattaisi luottaa lapseen ja vaatia itseltään sen, että uskaltaa nallen lähteä matkaan ilman sen isompia vaatimuksia?Ja sitten pohtia ahdistustaan ja verrata sitä tunnetta, josko huomaisi, että asia kasvoi liian isoksi mielessä.

Hyvä kirjoitus!

Mä ihan tietoisesti joudun välillä katselemaan muualle, eli näen kyllä vielä ne "epäkohdat", mutta osaan ottaa lungimmin.
"Ei se oo niin justiinsa" onkin yksi mun tärkeistä motoista, ja hienosti on motto kantanut hedelmää.
En mä mikään hermoheikko täydellisyyden tavoittelija kuitenkaan ole koskaan ollut, mutta tarkempi joistain asioista kuin muut, luulen.

Multa ei lapsena tai nuorena vaadittu mitään. Itse sain päättää asioistani. Kukaan läksyjä tarkastanut etc.
Kaipa mun itse piti ruoskia itseäni etten olisi luovuttanut, koska muun muassa koko opiskeluaikani oli todella haastavaa känniläisten pyöriessä ympärillä etc.

Vaikka olenkin tarkka joissain asioissa niin en hae muiden hyväksyntää. En ajattele kovinkaan paljon mitä muut ajattelevat.
Miehen kautta opittua tuo. Mies on sellainen että hän ei todella ajattele mitä muut hänestä ajattelevat. On muuten aika hienoa ja helpottavaa sellainen!


No ehkä tää ei varsinaisesti ollut mulle suunnattu, mutta halusin vain tuoda esiin että perfektionistiltä ei välttämättä ole odotettu liikoja.
 
  • Tykkää
Reactions: Owl
Minä stressasin kyllä ihan vaan sitä, että siitä ei kuulemma saa olla pitämättä. Itse en tavoittele mitään huippusaavutuksia, kun hyvin vaatimattomaankin tulokseen pääseminen on meillä tuntikausien urakka. Kyllä hommat silti hoidetaan, mutta en kerta kaikkiaan aio esittää pitäväni kaikesta näin aikuisten kesken. Nalletarinoiden kirjoittaminen ei ole yhtään sen kivempaa kuin nokkahuiluharjoitusten kuuntelu, mutta yhtä lailla pakko kestää. Ton nokkahuilun kanssa alkaa kyllä olla mielenterveys jo kovilla.

Ymmärrän sua täysin, ja teillä taisikin olla joku erikoistilanne tai erikoislapsi..
Joo, nokkahuilu on lähes kidutusta. Saatanallinen vekotin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;29659431:
En koko keskustelua lukenut, mutta minusta tuo nallejuttu on siinä mielessä älytön, että emme todellakaan ota jotain nallea mukaan leikkikentille, pyöräretkille, hevostallille tai uimaan. Meilläkin tuollainen nalle joskus oli ja muistan kun tyttö halusi sen uimahalliin mukaan enkä suostunut, kun tavaraa oli muutenkin ihan riittävästi. Meille sattui juuri tuolloin harvinaisen aktiivinen viikonloppu, joten sen johdosta nalle oli enimmäkseen yksin kotona. Onko tosiaan tarkoitus raahata sitä mukana ihan joka paikassa?

Meillä ainakin siinä vihkosessa lukee ihan heti ekalla sivulla, että nallea ei saa raahata kodin ulkopuolelle eli jos pukkaa vierailua jossain tai menoa, niin nalle jää talon vahdiksi. Eli ei suinkaan tarkoitus ole lähteä sitä nallea roikottamaan joka paikkaan ja sitten vielä stressaamaan, että onhan se varmasti mukana ettei vaan jäänyt mihinkään.

Että ihan huolella se nalle voi jäädä siihen reppuun eteiseen pällistelemään siksi ajaksi talossa tapahtuvaa liikennettä :).
 
Siis tää nallejuttu... aivan huippu juttu! Joku sanoi tuolla aiemmin, että kyllähä sitä yhden lapsen kanssa.... meillä on kuusi lasta ja edelleen se on yhtä mukavaa, vaikka jo kolmeen otteeseen nalle on meillä matkustanut, kolmen eri lapsen kanssa. Eskarilainen on mielettömän onnessaan kun on ollut juuri hänen vuoro saada nalle ja kun tullaan kotiin, niin nalle on mukana erilaisissa hommissa. On se otettu mukaan autoon kauppareissulle, kylään jne. ihan loistotempaus! Ja olemme lapsen kanssa kirjotelleet yhdessä tekemiset vihkoon tarinamuotoon jne. sitten se on koulussa luettu..

Ettekö te vanhemmat ymmärrä tämän merkitystä lapsellenne, vaikka itseänne ei kiinnostaisikaan? Pieni vaiva meille aikuisille tukea sitä kohtaa, jossa juuri tämä yksi lapsi (ja jokainen vuorollaan) saa tämän erityistehtävän nallen kanssa. Tykkään todella paljon, niin eskarilasenikin ja isommatkin lapset ovat vähän mukana hommassa... ;)

Monet asiat lähtee vanhemmista...jos eskarille sanot et onpa juttu taas, niin ei ehkä eskarilainen saakaan tästä sellaista iloa mitä tarkoitus on?
 
Meillä päin on päiväkodeissa viikonloppuhoitoon tulevia pehmoeläimiä, kai sillä on joku kasvatuksellinen ideakin, mutta se on jäänyt epäselväksi ainakin minulle. Mutta ihan sama, en jaksa stressata tuollaisesta, muutama lause tekstiä vihkoon ja lapset piirtää kuvia, ei ole vaikeaa jos ei tee asiasta vaikeaa. Koululaisten kanssa vielä helpompaa, kun kirjoittavat ne muutamat rivit itse.
 
[QUOTE="kukka";29659518]Siis tää nallejuttu... aivan huippu juttu! Joku sanoi tuolla aiemmin, että kyllähä sitä yhden lapsen kanssa.... meillä on kuusi lasta ja edelleen se on yhtä mukavaa, vaikka jo kolmeen otteeseen nalle on meillä matkustanut, kolmen eri lapsen kanssa. Eskarilainen on mielettömän onnessaan kun on ollut juuri hänen vuoro saada nalle ja kun tullaan kotiin, niin nalle on mukana erilaisissa hommissa. On se otettu mukaan autoon kauppareissulle, kylään jne. ihan loistotempaus! Ja olemme lapsen kanssa kirjotelleet yhdessä tekemiset vihkoon tarinamuotoon jne. sitten se on koulussa luettu..

Ettekö te vanhemmat ymmärrä tämän merkitystä lapsellenne, vaikka itseänne ei kiinnostaisikaan? Pieni vaiva meille aikuisille tukea sitä kohtaa, jossa juuri tämä yksi lapsi (ja jokainen vuorollaan) saa tämän erityistehtävän nallen kanssa. Tykkään todella paljon, niin eskarilasenikin ja isommatkin lapset ovat vähän mukana hommassa... ;)

Monet asiat lähtee vanhemmista...jos eskarille sanot et onpa juttu taas, niin ei ehkä eskarilainen saakaan tästä sellaista iloa mitä tarkoitus on?[/QUOTE]

Ei ymmärretä. Huoh.

Sinä olet varmaan juuri yksi niistä vanhemmista jotka heräävät kuudelta aamulla tekemän taikinajuurta että lapset saavat aamuaplalla tuoeretta ruisleipää..

Itse olen laiskempi. Myönnän. Oikein väsytti pelkkä ajatuskin 6 lapsisesta perheestä :D..
 
Ei, en TODELLAKAAN ole niitä äitejä, jotka tuoksuu tuoreelle pullalle... siltä osin meni analyysi päin puuta :D Mutta tykkään kyllä lasten kanssa tehdä kaikenlaista mukavaa, josta lapset iloitsee ja joka saa niiden silmät loistamaan! En tosiaan ole mitenkään erityisen ahkera äiti tms. en, saisin olla ahkerampiki :D
 
Ymmärrän sua täysin, ja teillä taisikin olla joku erikoistilanne tai erikoislapsi..
Joo, nokkahuilu on lähes kidutusta. Saatanallinen vekotin.

Ikävä kyllä yksi niistä harvoista asioista joihin mun lapsi on itse hyvin motivoitunut, on nokkahuiluharjoitukset :D Vielä ikävämpää on, että siinäkään asiassa hän ei ole mitenkään kovin lahjakas, vaan oppiminen vaatii tuhansia toistoja enemmän kuin muilla. Kuukauden päivät meillä on nyt veivattu "Ostakaa makkaraa", mutta opettajan tulkinta tilanteesta lienee jälleen se, että mitään ei ole viitsitty tehdä koska lapsi ei edelleenkään osaa kappaletta soittaa.

Ja siksi mä olen erityisen herkkänahkainen sen suhteen, kun arvostellaan toisten viitsimisiä ja yrittämisiä. Kun koskaan ei voi tietää, kuinka paljon sitä työtä oikeasti on tehty että on saavutettu edes välttävä lopputulos. Eikä aina sitäkään, vaikka olisi raadettu satoja tunteja.
 
  • Tykkää
Reactions: Phoebsi
[QUOTE="kukka";29659558]Ei, en TODELLAKAAN ole niitä äitejä, jotka tuoksuu tuoreelle pullalle... siltä osin meni analyysi päin puuta :D Mutta tykkään kyllä lasten kanssa tehdä kaikenlaista mukavaa, josta lapset iloitsee ja joka saa niiden silmät loistamaan! En tosiaan ole mitenkään erityisen ahkera äiti tms. en, saisin olla ahkerampiki :D[/QUOTE]

Samoin, mutta kun en vaan ole käsityöihmisiä. Lasten riipustukset on söpöjä. Tietäisit vaan kunka monta VUOTTA olen luvannut isommille lapsille että tänä kesänä tehdään heidän kanssa nukkekoti..

Vielä on naulat purkissa ja laudat metsässä kasvamassa oksaa...:D..Nyt ovat jo sen verran isoja etteivät nukkekodista ole kiinnostuneita.

Kyllä mä todellakin mielelläni puuhailen lasten kanssa. Mulla nousee karvat pystyyn pelkästä ajatuksesta että mun pitäisi lähteä tekemään jotain taiteellista koulutyötä lasten puolesta..mutta kyllä mäkin alkujärkytyksen (lue "vitutuksen") jälkeen taipuisin räpsimään kuvia nallesta siellä ja nallesta täällä...Enkä näyttäisi lapselle ärsytystäni.
 
Täälläpäin on jatkuvasti päiväkodeissa, kouluissa & kerhoissa menossa kihomato/täiepidemia. Jos siis meille oltaisiin jotain pehmolelua tarjoamassa, se viettäisi ainakin ensimmäiset päivät pakastimessa.
 
Näkisin tuon juuri sellaisena toimena jossa pyritään kartoittamaan perheen tilannetta. Voidaan helpommin löytää ne lapset jotka on putoamassa yhteiskunnasta jo varhaisessa vaiheessa. Se vähentää etsivän nuorisotyön tehtävää. Ymmärrän toki, että se on monille vanhemmille vaikea tehtävä, jättää tekemättä jos ei asia kiinnosta.
 
juu, en ole taiteellinen minäkään. Lapset siinä mennyt kyllä edelle ja hyvä niin :D Itse eniten lasten kanssa panostan leikkiin, lauluun, hassutteluun, tarinointiin, vitsit jne. kaikkee hassau ja ihan tyhmää arjessa. Taiteelliset jutut ei oo omia heiniä, mut sujuvasti katselen ja kommentoin heidän tuotoksiaan ;)

Ja niinhän se on, jokainen ollaan erilaisia vanhempina ja erilaiset vahvuudet eri asioissa meillä.. Enkä itsekään ole aina tosiaankaan kaikesta innostunut..toisinaan ihan läksyjen lukeminen/kyseleminenkin on NIIN puisevaa hommaa, että tekemättä mielellään jättäis :O mutta eihän niitä voi tekemättä jättää.

Pointtia ajattelin, kun ihmeteltiin mikä ihmeen virka koko tyhmällä nalleidealla on ja etsittiin jo onko se jokin hätähuuto koulun suunnalta jne. pyh, se on pelkkä muakva juttu, tarkoitettu jsut sille lapselle se muakva viikko ja erityinen hetki ja se hetki kun se eskarissa luetaan ryhmälle mitä nalle on just tämän lapsen kanssa tehnyt. Siis, se on pelkkä mukava juttu! :D
 
Näkisin tuon juuri sellaisena toimena jossa pyritään kartoittamaan perheen tilannetta. Voidaan helpommin löytää ne lapset jotka on putoamassa yhteiskunnasta jo varhaisessa vaiheessa. Se vähentää etsivän nuorisotyön tehtävää. Ymmärrän toki, että se on monille vanhemmille vaikea tehtävä, jättää tekemättä jos ei asia kiinnosta.

Toivon nyt kuitenkin että ei, ja että sen olisi tarkoitus olla vain kiva juttu lapsille kuten "kukka"kin tuossa kirjoitti.
 
lisään vielä, että sillä nallella ei ole sen kummempaa roolia kenenkään perheen tutkistelussa! kyllä ne tutkimiset tehdään ihan muualla, uskokaa pois! Nallella ei kartoiteta perheen tilannetta, nallen kanssa ei pidä kirjoittaa pitkästi eikä lyhyesti vaan niin kuin haluat., eikä tarvi henkilökohtaisia asioita kirjoittaa jne jne. se on vähän kuin satuvihko se kertomusvihko, jota luetaan lapsille eskarissa..
 
[QUOTE="kukka";29659518]
Ettekö te vanhemmat ymmärrä tämän merkitystä lapsellenne, vaikka itseänne ei kiinnostaisikaan?

Monet asiat lähtee vanhemmista...jos eskarille sanot et onpa juttu taas, niin ei ehkä eskarilainen saakaan tästä sellaista iloa mitä tarkoitus on?[/QUOTE]

Mistä moinen johtopäätös? Tässä nyt on keskusteltu tehtävän herättämistä ajatuksista _aikuisten kesken_, ja uskoisin, että suurin osa vastaajista on lapsiaan ajattelevia vanhempia, jotka tarjuavat olla lyttäämättä lasten iloa valittamalla tehtävästä heille ääneen :)

Mun lapset ei ole vielä kouluikäisiä, mutta uskoisin, että nalletehtävä olisi ihan kiva. Ymmärrän, ettei kaikista ole. Mua taas joskus nyppii lukea lapselle 15 kirjaa peräjälkeen, tai pysähtyä "lenkillä" tuijottamaan ja ihailemaan jokaista kiveä ja aurauskeppiä, mutta en mä sitä lapselle näytä, vaan ihastelen mukana ja kerron mitä ne kiinnostavat löydökset on, ja lapsella on hyvä mieli. Toiselle aikuiselle voin sanoa ihan suoraan, että hohhoijaa kun olisi kiva joskus ihan oikeasti kävellä pysähtelemättä.

Mun mielestä on ihan ok sanoa, jos jostain asiasta ei nauti, ilman että vanhemmuutta ja kykyä välittää lapsen tunteista aletaan heti epäillä. Äiditkään ei ihan kaikkea tee sydän riemusta pamppaillen ja ilon kyyneleet silmissä loistaen, vaan joskus saattaa ihan rehellisesti vituttaa :D
 
  • Tykkää
Reactions: Moraalinvartija
Miettii hetken lapsensa leikkejä viime aikoina...

Meillä tuollainen nalleraportti kuuluisi varmaan seuraavasti:

Nalle ryösti pankin.
Nalle väärensi rahaa.
Nalle sieppasi/otti vangiksi *random lelu tähän*.
Tuhkimo/Barbie/Ankka/Legoprinsessa/Äitinalle/Äitiponi pelastaa lapsensa ja ampuu Nallen ihanalla taikasäteellä.
Nalle kuoli.

Tässä vaiheessa lapsi luultavasti ilmottaisi että Nallelle pitäisi saada arkku ja haudata se. Ja minähän osallistuvana vanhempana lähtisin ostamaan sen arkun eli pahvilaatikon lähimarketista lapsen kanssa ja jos emme hautaisi sitä niin seuraavana hoitopäivänä pääsisi lapsen hoitokaverit osallistumaan Nallen hautajaisiin. Ja idean äiti olisi varmaan työkyvyttömyyseläkkeellä ja terapiassa loppu elämänsä.

Ihan meidän perusarkea mihin Nalle pääsi osallistumaan :D

Mitä tämä todella kertoo meistä? Sen että meillä luetaan Aku Ankkaa, lapsi katsoo Tonttupartiota sekä luontodokkareita ja olemme käyneet useammassa hautajaisissa.

Hmm, tässään alkaa suorastaan innostumaan kotiin tulevasta Nallesta vaikka ensin olikin jokseenkin vastaan kun ajatteli lapsia joiden vanhemmat eivät halua tai voi osallistua tuollaisiin ja tuo kuvienkin ottaminen on meillä hieman ongelmallista ja monta muuta pointtia jotka on jo ketjussa sanottukin.
 
[QUOTE="kukka";29659518]
Ettekö te vanhemmat ymmärrä tämän merkitystä lapsellenne, vaikka itseänne ei kiinnostaisikaan? [/QUOTE]

Juuri näinhän me täällä ollaan monta sivua jo kirjoitettu, eikö vain? Hei nyt haloo! Mistä löysit tällaisen tekstin, jossa kerrotaan, ettei vanhempi pysty ymmärtämään nallen merkitystä lapselle?

*pöyrittelee silmiään niin että sattuu*
 

Yhteistyössä