Naurattaako teitä mielessänne kun parikymppiset vannoo ikuista rakkautta?

Mä voin mennä naimisiin vaikka 5 kertaa elämäni aikana, ei haittaa yhtää. Eläminen on elämistä varten, täällä voi tehdä just niin kuin hyäksi toteaa. Ei tarvitse kituuttaa suhteessa jossa ei viihdy vaan koska on mennyt lupaan jotain niinkin typerää kuin "ikuista rakkautta".

Sun tarpees nauraa muiden ikuiselle rakkaudelle kertoo vaan siitä ettei oo osunut sun omalle kohdalle kummoistakaan rakkautta.

 

Sun tarpees nauraa muiden ikuiselle rakkaudelle kertoo vaan siitä ettei oo osunut sun omalle kohdalle kummoistakaan rakkautta.

Voi kuule ku mä en ole koskaan ollut enkä tule koskaan olemaan riippuvainen muista. Ei selaista rakkauta olekaan mikä ei muutamassa kuukaudessa unohtuisi.

 

Voi kuule ku mä en ole koskaan ollut enkä tule koskaan olemaan riippuvainen muista. Ei selaista rakkauta olekaan mikä ei muutamassa kuukaudessa unohtuisi.

No mulla ei tuu ees tunne että haluaisin nauraa sulle. Haluaisin ottaa kädestä kiinni ja vakuuttaa että ehkä sullekin löytyy joku.

 

Ei. Vanhempani vannoivat 14-vuotiaana ja ovat yhdessä hautaan saakka, uskaltaisin väittää.

Minä vannoin parikymppisenä ja kyllä minäkin elämäksi sitouduin avioliittoon, ero ei tule olemaan vaihtoehto, joten kyllä tämäkin lopullinen ratkaisu on ja hyvä niin. Sille minä nauran että ihmiset eroavat ja mikään ei ole enää pyhää ja avioliitto on joku suuri vitsi vain, jonka voi toistaa vaikka kymmenen kertaa.

 

Yleensä niillä naureskelijoilla on itsellään tapana eroilla.

No erosin kyllä teiniaikojen poikkiksesta (onneksi), nykyisen kanssa ollaankin oltu 15 vuotta. Jos huonoksi menee, niin eroan kyllä. En silti väittäisi että se on tapana. Ennemmin minusta on ongelma, jos roikkuu huonossa suhtessa osaamatta erota.

(ja joo, oon nainen, napautin vaan ton nikin satunnaisesti niin tuli aika miesmäinen )

 

Moni ottaa tämänkin aloituksen nyt niin että naurat kaikille jotka on rakastuneet nuorena. Sehän ei ole tarkoituksesi? Mollata kaikkia nuoria pareja?

Minä ymmärrän aloituksesi juuri niin että puhut niitä jotka sitä erityisesti hehkuttaa.

Ei suinkaan ole tarkotus mollata rakastuneita nuoria, olenhan itsekin ollut nuori ja rakastunut.
Tarkoitin nyt ihmisiä jotka vannovat ja vakuuttelevat ikuista rakkautta ja onnea, tuo ikä nyt oikeastaan on sivuseikka, mutta nuoret tuota taitavat enimmäkseen juuri harrastaa (toivottavasti, senverran lapsellista se on), jos ei tauskeja sun muita lasketa.

 

Ei. Vanhempani vannoivat 14-vuotiaana ja ovat yhdessä hautaan saakka, uskaltaisin väittää.

Minä vannoin parikymppisenä ja kyllä minäkin elämäksi sitouduin avioliittoon, ero ei tule olemaan vaihtoehto, joten kyllä tämäkin lopullinen ratkaisu on ja hyvä niin. Sille minä nauran että ihmiset eroavat ja mikään ei ole enää pyhää ja avioliitto on joku suuri vitsi vain, jonka voi toistaa vaikka kymmenen kertaa.

Anteeksi mutta minusta tuo kuulostaa ikävältä, että 14-vuotiaana ollaan vannottu jotkut valat ja niillä sitten mennään hautaan asti. Ei kuulosta sellaselta elämältä jota itse voisin kuvitella eläväni.
Tulee ihan vilunväreet pelkästä ajatuksesta.

 

Yhtä paljon kuin elähtäneiden kolmekymppisten vannomiset kun ollaan eka 10v asuttu itsekseen ja kohta ollaankin eroamassa kun ei totuta uudenlaiseen elämään.

 

[QUOTE="lol";29659560]Anteeksi mutta minusta tuo kuulostaa ikävältä, että 14-vuotiaana ollaan vannottu jotkut valat ja niillä sitten mennään hautaan asti. Ei kuulosta sellaselta elämältä jota itse voisin kuvitella eläväni.
Tulee ihan vilunväreet pelkästä ajatuksesta.[/QUOTE]

Ankea on elämä jos heti olettaa, että tuolla on mitään tekemistä onnettomuuden kanssa. Vanhempani ovat äärimmäisen onnellinen pariskunta, ovat harrastaneet elämänsä aikana paljon kaikkea yhdessä kun kiinnostuksenkohteet ovat samat, ovat olleet uskollisia, tukeneet toisiaan ja kyllähän sen näkee aina naamasta miten palvovat toisiansa vielä vanhanakin (eipä monen vanhuksen näe koskevan saati suutelevan tai kävelevän käsi kädessä edes).

Me elämme myös erittäin mielekästä ja hyvää elämää ja en vaihtaisi tätä mihinkään koko maailmassa. On mukava tietää, että jos suhde menee rikki se korjataan kaikin mahdollisin voimavaroin ja toista ei hylätä minkään pienen tai suurenkaan syyn takia, vaan rakastetaan, tuetaan ja pidetään huolta loppuun saakka ja suhteeseen panostetaan ihan oikeasti.

Tietenkin se ahdistaa jos ei ymmärrä sitä, että jotkut ovat valinneet kumppaninsa huolella tai ovat naimisiin mennessä (jolloin ne lopulliset valat vannotaan, sori vain) ihan oikeasti sitoutuneet johonkin ja miettineet asian tarkoin. Kun katsoo miten pariskunnat kohtelevat toisiansa ja millaisia ongelmia täälläkin on, niin en ihmettele ettei tätä voi ymmärtää, en minäkään ymmärrä valtaosaa näistä alotuksista täällä kun ei voida keskustella tai ei olla kahta kertaa edes mietitty ensi tilassakaan sitä kenen kanssa ollaan ja mitä se oikein edes tarkoittaa.

 

on tavannut ylä-asteella ja on vielläkin yhdessä.

 

No mulla ei tuu ees tunne että haluaisin nauraa sulle. Haluaisin ottaa kädestä kiinni ja vakuuttaa että ehkä sullekin löytyy joku.

Onnellisesti olen naimisissa.

 

Ei. Vanhempani vannoivat 14-vuotiaana ja ovat yhdessä hautaan saakka, uskaltaisin väittää.

Minä vannoin parikymppisenä ja kyllä minäkin elämäksi sitouduin avioliittoon, ero ei tule olemaan vaihtoehto, joten kyllä tämäkin lopullinen ratkaisu on ja hyvä niin. Sille minä nauran että ihmiset eroavat ja mikään ei ole enää pyhää ja avioliitto on joku suuri vitsi vain, jonka voi toistaa vaikka kymmenen kertaa.

Rakkaus ei ole vitsi, mutta sekin voi jäädä muun elämän alle ja kuolla ellei siitä huolehdita. Avioliitto on vain ihmisen luoma instituutio, sen solmimiseen ei monessa kulttuurissa edelleenkään liity sen suurempia tunteita.

Minä sitoudun ihmiseen, en paperiin. Haluan huolehtia rakkaastani ja rakkaudestani, parisuhteesta, en papin aamenesta tai tuomarin hyväksynnästä. Se, onko homma "virallista" paperilla, on täysin toissijaista kahden ihmisen välisen suhteen ja rakkauden rinnalla.

 

No omakohtaisesti vaikea uskoa ikuiseen rakkauteen, mut saa kai sitä toivoa ja uskoa rakastuneena. Tärkeintä onnellisuus, mitä Se sitten missäkin tapauksessa tarkoittaakin.

 

Ei naurata. Itseasiassa mua pelottaa se mahdollisuus, että on olemassa ikuista rakkautta.