Nurkkabaarissa tuli pilkku, joten olen kotosalla.
Naapurusto on hiljentynyt ja hyvä niin. Vaik eipä siin, kyl mä soittajana ääntä kestän. Lasten itkut, leikit, työn äänet tms on ihan tervehenkistä elämää. Mut toi päiväinen muijanhakkaamisälämölö on jotain, jota mä en kauaa kuuntele.
Kävin yösauhulla partsilla, niin pihalla oli nuoripari ulkoiluttamassa koiraa. Tai siis olivat vissiin öisellä treffikävelyllä mihin tyttö oli ottanu koiran mukaan. Tähän aikaan yöstä ei o kukkahattutätejä vapaana, joten toi koira oli vapaana. Tos on noit citykaneja ja koiran olis hirveesti tehny mieli lähteä kanijahtiin, mut tyttöpä ei antanut lupaa. Niinpä koira kulki vierellä kuin ajatus. Mies oli poikaystävän roolissa ja tuo koira oli naisen koira.
Himputti miten mun tuli hirvee ikävä koiraa tai kissaa. Tai siis asumusta mis semmoista voi pitää. Tää betoniluukku ja nurkkabaari on pahin yhdistelmä mitä mulle voi kuvitella. Ero on ero, mut tää on rangaistuksena liikaa.