2.-ja 3.luokkailaiset yksin kotona arkki-aamuisin?

entä jos ne läheiset asuu korvessa?

Muodostan ystävyyssuhteita sitten paikkakuntamme ihmisiin. =)

 

Muodostan ystävyyssuhteita sitten paikkakuntamme eläkeläisiin. =)

no teeppäs niin

lapsettomat tietää kaiken parhaiten :stick:

 

no teeppäs niin

lapsettomat tietää kaiken parhaiten :stick:

Vaikka niihin eläkeläisiin jos sattuu henkilökemiat kohtaamaan

 

Vaikka niihin eläkeläisiin jos sattuu henkilökemiat kohtaamaan

Voi, että kuinka paljon sä joudut syömään sanojas kun susta tulee äiti.

 

Vaikka niihin eläkeläisiin jos sattuu henkilökemiat kohtaamaan

no eikai työikäiset kerkiä sun kersoja hoitamaan aamuisin

 

Minun lapseni oli aikoinaan ekalta lähtien yksin aamut. Minä lähdin kuudelta töihin, ja lapsen koulu alkoi joko klo 8, klo 9 tai klo 10. Aamupäivähoito olisi alkanut vasta klo 8, joten joka tapauksessa lapsi olisi joutunut olemaan aamuisin yksin.

Vaatteet katsottiin illalla valmiiksi yhdessä, samoin tarkistettiin se että repussa kaikki tarvittava. Herätyskello herätti lapsen, ja toinen kello soitti kun piti lähteä kävelemään kouluun. Koulumatka oli onneksi tosi lyhyt. Aamupalan tein vielä tokaluokallakin valmiiksi jääkaappiin. Olin puhelimitse tavoitettavissa koko ajan, mutta en soittanut itse lapselle jos ei asiaa ollut.

Meillä aamut sujuivat näin ihan mukavasti. Lapsi ei pelännyt olla yksin kotona, eikä muutenkaan mitään ongelmia ollut. Itse ajattelen, että iso merkitys oli sillä, että pysyttelin itse rauhallisena, vaikka varsinkin aluksi lapsen yksin jättäminen tuntui ihan kamalalta.

Meillä tämä oli olosuhteiden sanelema pakko. Olen yksinhuoltaja, eikä työtehtäviäni voinut järjestää niin, että olisin ollut aamut kotona. Vakituisesta työstä irtisanoutuminen olisi ollut järjetöntä, koska perheen elatus on täysin minun vastuullanai. Lapsen isovanhemmat ovat niin nuoria, että ovat vielä työelämässä, kuten myös kaikki ystäväni. Isoisovanhemmat taas ovat niin sairaita/kuolleet etteivät voineet lasta hoitaa.

 

On hyvä, että perheet voivat itse valita miten hoitelevat aamunsa ja jättävätkö ekaluokkalaisen yksin myöhäisinä aamuina, vai pystyvätkö joustamaan työnsä tai lähipiirinsä puolesta siinä.Lapsen mukaan pitää katsoa ja harkita kunkin perheen! Suomessa arvostetaan HYVIN paljon itsenäisyyttä, itse tulen kasvattamaan eri tavoin lapseni.

Koita nyt ihminen hyvä ymmärtää, että perheet eivät voi aina valita. Työnantajan ei tarvitse joustaa työajoissa. Osittaista hoitovapaata voi hakea, mutta työnantaja päättää, voidaanko sitä antaa vai ei. Periaatteessa sitä pitäisi saada, mutta painavista syistä työnantaja voi sen torpata. Ja jos sitä hoitovapaata saa, ei siltikään välttämättä voi itse vaikuttaa työaikoihinsa. Työnantaja päättää, onko se kuusi tuntia päivässä vai neljä päivää viikossa. Esim. mä en voi aloittaa työpäivääni kello yhdeksän tai lähteä aina kotiin klo 13.

Ja miten ne vanhemmat joustavat lähipiirinsä puolesta? Vai meinasitko, että lähipiiri joustaa? Kaikilla ei ole eläkkeellä olevia isovanhempia, jotka asuvat riittävän lähellä auttaakseen. Kaikilla ei ole naapurisa eläkeläismummoja, jotka voisivat auttaa. Monilla voi olla suurikin lähipiiri, mutta kaikki työelämässä. Ja harva työnantaja joustaa työajoissa, jos pitäisi auttaa siskonkumminkaiman lasta aamuisin.

Lapsen mukaan ei aina pysty asiaa katsomaan. Ikävä kyllä, lapsen pitää silloin vain sopeutua. Jos ainoa vaihtoehto olisi irtisanoutuminen, kuinkakohan monelle se oikeasti olisi vaihtoehto? Tietysti jos toinen puolisoista tienaa niin paljon, että elättää yksinään koko perheen, niin mikä ettei. Mutta aika monessa perheessä tarvitaan molempien palkka.

Onnea sulle tulevaisuudessa lapsen kasvatukseen. Älä kuitenkaan suunnittele sitä kovin tarkkaan, se homma meinaan harvoin menee niin kuin on lapsettomana suunnitellut.

 

Voi ny saatana että se voi jollekin olla vaikeaa käsittää että kaikille tää ei vaan ole mikään valinta- ja joustamiskysymys :O Itsekin pidän lapsieni hyvinvointia kaikkein tärkeimpänä, jäin mm. pois työstä (määräaikaisesta mutta sellaisesta joka olisi varmuudella jatkunut) jota rakastin ja aloitin työt lähempänä joustaakseni lapsen koulunkäynnin vuoksi. Mutta yksinhuoltajana tiedän satavarmasti että aina tällaisissa asioissa ei vaan voi joustaa. Kaikkien työpaikat eivät jousta eikä läheisiä, tuttuja tai luotettavia naapureita vain ole. Puusilmäisyys ja täydellinen ymmärryksen sekä empatian puute jon kyllä niitä maailman ärsyttävimpiä piirteitä ihmisessä.

 

Ollaan pystytty järjestämään siten, että toinen vanhemmista on aina kotona aamuisin. Ne harvat kerrat kun ala-asteikäinen on ollut yksin aamulla, on täällä ollut mummi tai yläkoululainen isosisko.
Ukon kyllä, että lapset pärjäisivät ja monet ystäväni lapset pärjäävätkin. Mutta kun on ollut mahdollista järjestää näin niin meillä ei ole aamuisin pienet yksin kotona.

No ei hitto. Tästä oli aloittajalle varmaan paljon apua...

 

Voi ny saatana että se voi jollekin olla vaikeaa käsittää että kaikille tää ei vaan ole mikään valinta- ja joustamiskysymys :O Itsekin pidän lapsieni hyvinvointia kaikkein tärkeimpänä, jäin mm. pois työstä (määräaikaisesta mutta sellaisesta joka olisi varmuudella jatkunut) jota rakastin ja aloitin työt lähempänä joustaakseni lapsen koulunkäynnin vuoksi. Mutta yksinhuoltajana tiedän satavarmasti että aina tällaisissa asioissa ei vaan voi joustaa. Kaikkien työpaikat eivät jousta eikä läheisiä, tuttuja tai luotettavia naapureita vain ole. Puusilmäisyys ja täydellinen ymmärryksen sekä empatian puute jon kyllä niitä maailman ärsyttävimpiä piirteitä ihmisessä.

Siis missä minä olen sanonut että se on aina mahdollista?! Kirjoitin että itse pyrkisin kaikin keinoin järjestämään sen aamun niin, ettei ykkösluokkalaisen tarvitse jäädä yksin kotiin. Ip-kerhoon sitten koulun jälkeen. Ymmärrän varsin hyvin, ettei se ole aina mahdollista - eihän se ollut omalle yh-äidillenikään.

Opettele lukemaan, kiitos.

 

no eikai työikäiset kerkiä sun kersoja hoitamaan aamuisin

Kaikki ei käy töissä, on myös kotiäitejä ja koti-isejä. Ja vuorotyötä tekevillä on arkivapaita ja myöhäisiä töihin menoja.

 

Kaikki ei käy töissä, on myös kotiäitejä ja koti-isejä. Ja vuorotyötä tekevillä on arkivapaita ja myöhäisiä töihin menoja.

Joo jokainen arkivapaalla oleva vuorotyöläinen haluaa herätä aamuseiskalta vastaanottamaan naapurin ekaluokkalaisen. Kotiäidit toki myös haluavat aamutoimiensa ratoksi vielä yhden ylimääräisen lapsen.

Wake up

 

[QUOTE="yhäippä";29615091]Joo jokainen arkivapaalla oleva vuorotyöläinen haluaa herätä aamuseiskalta vastaanottamaan naapurin ekaluokkalaisen. Kotiäidit toki myös haluavat aamutoimiensa ratoksi vielä yhden ylimääräisen lapsen.

Wake up [/QUOTE]

Kyllä, heitäkin on, ihan omasta kokemuksesta tiedän

 

Olemme saaneet jokaisen lapsen kohdalla heidän ollessaan ykkösluokalla asiat järjestymään siten, että aamulla kotona oli jompi kumpi meistä.
Mutta kakkosluokalla ovat sitten jo joutuneet välillä yksinään lähtemään tyhjästä kodista.

Ja kymmpiaaamut toivat aluksi omat haasteensa, kun nukkumaan en jättänyt kuitenkaan, vaan herätin ennen omaa töihin lähtöä ja aika kului sitten kovin hitaasti lapsen mielestä.


Samanmoisia ongelmia ei ole enää, nykyään lapsillamme on aikaa liian vähän ennen koulun alkua. Etenkin teinillä, jolla tulee aina kiire. Samantekevää alkaako koulu kasilta vai kahdeltatoista.

 

no teeppäs niin

lapsettomat tietää kaiken parhaiten :stick:

Mä niin ymmärrän sun purkauksen ja HG:n typeriin kommentteihin varsinkin, mutta pls älkää aina käyttäkö tuota lapsettomat ei tiedä mitään mistään-juttua. Meissä on fiksujakin ja lapsista ja vanhemmuuden ongelmista tietäviäkin.

 

[QUOTE="lapseton";29615988]Mä niin ymmärrän sun purkauksen ja HG:n typeriin kommentteihin varsinkin, mutta pls älkää aina käyttäkö tuota lapsettomat ei tiedä mitään mistään-juttua. Meissä on fiksujakin ja lapsista ja vanhemmuuden ongelmista tietäviäkin.[/QUOTE]

hyvä pointti ja sori, olin niin sanotusti "out of line"

 

ensinnäkään kaikilla ei ole joutilaita naapureita ja mummilatkin saattaa olla satojen kilometrien päässä ja toiseksi kaikki eppuluokkalaiset ei ole samanlaisia reppanoita

Mä en raaskis meidän ekaluokkalais reppanaa jättää yksin aamuisin. En ainakaan pääsääntöisesti.
Jos olis pakko (eikä meillä olis muita lapsia aamuisin kotona) niin veisin aamuisin kerhoon koululle.

 

Mä en raaskis meidän ekaluokkalais reppanaa jättää yksin aamuisin. En ainakaan pääsääntöisesti.
Jos olis pakko (eikä meillä olis muita lapsia aamuisin kotona) niin veisin aamuisin kerhoon koululle.

mihin ihmeen kerhoon?

 

ensinnäkään kaikilla ei ole joutilaita naapureita ja mummilatkin saattaa olla satojen kilometrien päässä ja toiseksi kaikki eppuluokkalaiset ei ole samanlaisia reppanoita

Ai säkin oot Jyppykylästä..

 

Muodostan ystävyyssuhteita sitten paikkakuntamme ihmisiin. =)

On olemassa varmaan monia paikkakuntia/kyliä joissa mennään "koko kylä kasvattaa" -periaattella. On kimppakyytejä, ja vuoroin autellaan puolin ja toisin.

 

mihin ihmeen kerhoon?

Meillä on koululla sellainen kerho mihin voi tuupata het aamusta.

 

Voi ny saatana että se voi jollekin olla vaikeaa käsittää että kaikille tää ei vaan ole mikään valinta- ja joustamiskysymys :O Itsekin pidän lapsieni hyvinvointia kaikkein tärkeimpänä, jäin mm. pois työstä (määräaikaisesta mutta sellaisesta joka olisi varmuudella jatkunut) jota rakastin ja aloitin työt lähempänä joustaakseni lapsen koulunkäynnin vuoksi. Mutta yksinhuoltajana tiedän satavarmasti että aina tällaisissa asioissa ei vaan voi joustaa. Kaikkien työpaikat eivät jousta eikä läheisiä, tuttuja tai luotettavia naapureita vain ole. Puusilmäisyys ja täydellinen ymmärryksen sekä empatian puute jon kyllä niitä maailman ärsyttävimpiä piirteitä ihmisessä.

Juuri näin se menee, kaikkiin työpaikkoihin ei ole paluuta jos menee ja irtisanoutuu eli olisiko se lapsen kannalta nyt sitten hyvä tilanne että lopettaisin työt koska hän menee kouluun ja sitten ei olisi rahaa mihinkään?

Meidän naapurustossa on muita työssäkäyviä, ei siellä ketään ole aamuisin kotona jolle lapsen voisi aamupäivähoitoon viedä. Onnellisia ne joilla on sellaiset tukijoukot että aamupäivähoito onnistuu.

Oma lapsi on menossa kouluun vasta vuoden kuluttua mutta vähän jo etukäteen se jännittää miten asiasta selvitään.

 

Itekin (ja melkein kaikki kaverit) olen ekaluokkalaisesta saakka hoitanut yksin kouluun lähtemisen, eikä sitä pidetty silloin mitenkään ihmeellisenä. Koulun jälkeenkään ei juuri kukaan ollut iltiksessä, ja silti pärjättiin hyvin. Ajat on kai sitten muuttuneet.

 

Mä oon joutunu olemaan yksin aamuja kotona sillon kun oon ollu ekalla luokalla, toki oli pari vuotta vanhempi sisarus kaverina, mutta eipä se ollu pelottavaa ja hyvin aamut suju lastenohjelmia kattellessa ja aamupalaa syöden. Yleensä porukat oli jättäny pöydälle lapun et mitä aamiaista on ja missä, ja välillä taas tehtiin ite. Molemmat vanhemmat oli vuorotyössä siis.

Ei mun mielestä mitään ongelmaa, mut kai se on vähän eri asia jos lapsi on herkkä ja pelokas.

 

Meillä on koululla sellainen kerho mihin voi tuupata het aamusta.

olispa täälläkin noin fiksusti

noh, on meilläkin sentään iltapäiväkerho että ei sitä täälläkään sentään ihan maalaisia olla