Niin, juttelin miehen kanssa välillä. Kysymys on isästäni ja älkää kysykö, miksi hänen asumisensa on kaaoksena. Tavallaan on pakko ryhtyä hoitamaan tätä asiaa. Asuin itse nuorena (ammoin sitten) kahdeksan vuotta vuokralla vanhempieni asunnossa ja säästin omaan luukkuun pääomaa. Silloin ei tarvittu sopimuksia eikä vakuuksia. Nyt on vähän niinkuin moraalinen velvoite puuttua asiaan ettei isäukko ole veneen alla.
Ei kysytä.
Asiat on hyvin harvoin mustia tai valkoisia.
Menneet ei muodosta velvollisuuksia. Ne voi muodostaa tahdon.
Ihminen toimii sydämellä, järjellä ja lompakolla. Ton viimeksimainitun homma on antaa toiminnalle reunaehdot.
Olen ollu takuumiehenä useastikin. Hiton kauan sitten ex- rouvakultani duunikaveri, nuori likka tartti takauksen just takuuvuokraan, muuttoon yms. Taattava summa ei ollu mahdoton, olkoonkin silloin mulle melko suuri, mut ei mun tarttenu miettiä minuuttiakaan. Tuleva vaimoni kysyi, et voidaanko me auttaa. Kuus vuotta myöhemmin likan äiti soitti ja sanoi, et oikeestiko etelässä kasvaa noin ihania ihmisiä.
Kymmenisen vuotta sitten oma pikkuliskoni tulevan miehensä kans tahtoi mökin. Sattuneista syistä tartti takaajaa ja vielä sattuneemmista syistä mun nimi oli suvussa ainoa joka pankille kelpasi. Siskojeni vuoksi mä menen tuleen (tai mielummin sammutan sen)
Just hiljattain pikkupikkuliskoni osti kämpän ja sit soitti pikkuliskolle ja puhe- elimessä oli spiikkeri päällä. Niinpä mä kuulin kun pikkupikkusysteri sanoi pikkusysterille, et mutsin perintö on nyt syöty ja varaudu lähtemään myymään persettä tolpalle. Mä puutuin puheeseen ja sanoin, et mun perseeni on tohon hommaan hieman tottumaton, mut et tolpalla sit nähdään.
En mä kaikkea takaa, mut jos oma äitikulta, isäukko tai systerit kysyy, niin mä kysyn vaan et kenet mun pitää ampua.
Asiat joista selviää rahalla on niit halpoja asioita.