Onko kohtuuton rangaistus laittaa lapsi ostamaan kolmansien hukkaamiensa hanskojen tilalle uudet omilla rahoilla?

Meidän 8 v on aivan mahdoton hukkaamaan tavaroitaan. Viimeisimmät talvihanskat ostin hänelle kolme päivää sitten, ja eilen hän ehti ne jo hukata.

Olisiko kohtuutonta vaatia häntä ostamaan omista säästöistään uudet hanskat hukkaamiensa tilalle? Auttaisikohan seuraavan kerran huolehtimaan tavaroistaan? Hänellä on muutama kymppi viikkorahoja säästössä.

 

Mielestäni ei ole kohtuutonta vaan enemmänkin suotavaa, että ostaa nyt omista rahoistaan hanskat. Ehkä se opettaa pitämään parempaa huolta vaatteistaan/tavaroistaan kun menee omista rahoistaan.

 

Ei ole. Omilla rahoillani minäkin ostan hukkaamieni tilalle lapasia. Taitaa olla kolmannet tälle talvelle jo menossa. Ehkä minäkin opin, sitten joskus vähän vanhempana huolehtimaan paremmin tavaroistani.

 

Minä patistaisin lapsen etsimään niitä hukkaamiaan hanskoja. Meilläkin on lapselta väl.illä hanskat hukassa, mutta systemaattisen etsimisen tuloksena ne kyllä ovat lähes poikkeuksetta löytyneet. Viimeksi hanskat löytyivät koululta pukuhuoneen roskiksesta. Antaisin kyllä lapselle jo varoituksen, että nyt äiti ostaa viimeiset hanskat, ja jos ne hukkuvat niin seuraavat menevät sitten lapsen omista säästöistä. Osaapahan olla nyt jatkossa huolellinen.

 

Joo, olen kouluja siivonnut ja siellä on löytötavaralaatikoissa ihan sikana kamaa: hanskoja, sukkia, takkeja, housuja ja jopa kenkiä. Että saattaa hanskat olla siellä.

 

[QUOTE="Leea";29598858]Minä patistaisin lapsen etsimään niitä hukkaamiaan hanskoja. Meilläkin on lapselta väl.illä hanskat hukassa, mutta systemaattisen etsimisen tuloksena ne kyllä ovat lähes poikkeuksetta löytyneet. Viimeksi hanskat löytyivät koululta pukuhuoneen roskiksesta. Antaisin kyllä lapselle jo varoituksen, että nyt äiti ostaa viimeiset hanskat, ja jos ne hukkuvat niin seuraavat menevät sitten lapsen omista säästöistä. Osaapahan olla nyt jatkossa huolellinen.[/QUOTE]

Laitoin hänet jo etsimään kaikista mahdollisista paikoista - ei löytynyt mistään.

 

[QUOTE="a p";29598881]Laitoin hänet jo etsimään kaikista mahdollisista paikoista - ei löytynyt mistään.[/QUOTE]


Mutta autoitko etsinnöissä? Meidän huithapeli poika ei ikinä löytäisi hukkaamiaan hanskoja, vaikka ne kävelisivät kadulla vastaan. Kävellä lompsii ja miettii kaikkea muuta kuin niitä hanskoja. Me ollaan lapsen kanssa aina etsitty yhdessä ja aina ne löydettykin, tai minä siis olen, kun aikuisena hoksaan ehkä paremmin mistä kannattaa katsoa. Tän voi siis ottaa ihan vaikka päivän kävelylenkkinä, jos muuten tuntuu liian vaivalloiselta. Nythän ei ehkä koululle viikonloppuna pääsekäänm koluamaan, mutta ainakin oma piha ja tutut kävelyreitit. Meillä kyse ei ole niinkään rahasta, mutta halutaan opettaa, että tavarat eivät ole mitään kertakäyttöhyödykkeitä, joita tuosta vaan ostellaan uusia kun ei jakseta huolehtia vanhoista.

 

opettaahan se lapselle, että tavaroista pitää hulehtia. ettei voi toistuvasti hävittää tavaroitaan ja saada sitten vain uuden.

 

Tahallista tekoa seuraa rangaistus, vahinkoa ja hajamielisyyttä ei. Hukkaako lapsesi tahallaan hanskojaan?

 

Tahallista tekoa seuraa rangaistus, vahinkoa ja hajamielisyyttä ei. Hukkaako lapsesi tahallaan hanskojaan?

Miten lapsi oppii huolehtimaan tavaroistaan? Hän on toistuvasti hajamielinen ja hukkaa ihan koko ajan tavaroita vain, koska ei mieti lähtiessään, onko tavarat mukana vai ei.

 

[QUOTE="a p";29598954]Miten lapsi oppii huolehtimaan tavaroistaan? Hän on toistuvasti hajamielinen ja hukkaa ihan koko ajan tavaroita vain, koska ei mieti lähtiessään, onko tavarat mukana vai ei.[/QUOTE]

Sillloin panostetaan lähtötilanteiden opetteluun yhdessä vanhempien kanssa!

 

[QUOTE="a p";29598954]Miten lapsi oppii huolehtimaan tavaroistaan? Hän on toistuvasti hajamielinen ja hukkaa ihan koko ajan tavaroita vain, koska ei mieti lähtiessään, onko tavarat mukana vai ei.[/QUOTE]

No en tiedä miten sitä sitten oppii, mutta jotenkin näköjään...

Itse olin vielä 8-9 -vuotiaana ihan tohelo, kun oli pää niin täynnä kaikkea muuta kuin omat roinat. Oli kirjat, ja oli kaverit ja oli tarinoita päässä ja joskus joku jännä salaisuus ja mielenkiintoisia ojia ja autoja ja puita ja kallioita ja oravia ja ihmisiä...

Mulla oli usein reppu joko koulussa kun olin ite kotona tai sitten kotona kun olin itse koulussa. Hiusharjat hävisi aina. Hanskoja hukkui ja lakkeja, ja joskus menin suoraan koulusta kaverin luo eikä vanhemmat tienneet mitään... siis aikana ennen kännyköitä. Selvähän tuo sitten että siitä tuli hirmuinen huoli kotona että mihin on tyttö kadonnut, ja isä haki mua kavereiden luota pitkin kylää autolla.

Mutta ihminen vaan minustakin tuli, ja muistaakseni olin sentään jo 13-vuotiaana melko vastuuntuntoinen, ja nykyään viisikymppisenä aika harvoin enää hävitän mitään tärkeää, kuten avaimia ja lompakoita. Lääkäri olen, ja potilasasiat pysyvät varsin hyvinkin järjestyksessä. Nykyään jopa vaatekaappini kotona ovat siistejä.

Olen onnellinen kyllä siitä että molemmat lapseni tulivat enemmänkin isäänsä... eivätkä unohdelleet ihan kaikkea pitkin maanteitä kuten äitinsä lapsena.

 

Sukat,hanskat ja pipot on meillä katoavaista sorttia. Eikä tarvitse omilla ostaa ne sitten löytyy joskus tai sitten ei. Ei ole ikinä käynyt mielessä, että semmosesta pitäisi rangaista.

 

en rankaisisi. vasta hetki sitten mietiskelin, että miten ihmeessä ala-asteella olikin niin tavanomaista että joskus oli kirjat unohtuneet, joskus penaali, toisinaan jopa koko reppu oli väärässä osoitteessa ja asian huomasi vasta kun ekalla tunnilla olisi pitänyt alkaa tavaroita kaivelemaan sieltä nykyään tuntuisi ihan uskomattomalta unohdella noin tavaraa, mutta kai sitä silloin oli kaikkea muuta jännempää mielessä, elämässä oli ihmeellisempää sisältöä kuin tarkistella vielä nukkumaanmennessä että onhan nyt ihan kaikki tavarat huomista työpäivää varten kasassa ja valmiina.

 

Mun lapsukainen tuumasi n. 6-8-vuotiaana, että jos häviää, niin ostetaan uusi. Jätti nimittäin jatkuvasti tavaroitaan koululle yms. Tein hyvinkin selväksi, että näin ei tule tapahtumaan. Ja jos on noin välinpitämätön, niin itse maksaa, jos on joku pakko ostaa. Kappas, lapsukainen on hävittänyt yhden kalliin paidan sen jälkeen. Senkin nyt 14,5 -vuotiaana.

 

Ei ole siis kohtuutonta, vaan kakara oppii hyvinkin nopeasti, miten tavaroista huolehditaan. Laita vaan maksamaan omistaan.

 

Meidän nuorin maksaisi "viikkorahoistaan" varmaan vielä viisikymppisenäkin kadottamiaan tavaroita.

Voisi tietysti maksaa uusista hanskoista puolet, olisi hyvä opetus mutta ei niin kovasti kävisi kukkarolle.

 

Sukat,hanskat ja pipot on meillä katoavaista sorttia. Eikä tarvitse omilla ostaa ne sitten löytyy joskus tai sitten ei. Ei ole ikinä käynyt mielessä, että semmosesta pitäisi rangaista.

Samaa mieltä. Aikuisetkin hävittelee ja unohtelee niitä eri paikkoihin eikä siitä rangaista. Eipä maksa paljoa jotku lapaset, tai ei pitäisi olla liikaa perheen taloudesta.

 

Samaa mieltä. Aikuisetkin hävittelee ja unohtelee niitä eri paikkoihin eikä siitä rangaista. Eipä maksa paljoa jotku lapaset, tai ei pitäisi olla liikaa perheen taloudesta.

Minäkin oon samaa mieltä.

Mulla kaksi huithapelia poikalasta, jotka myös joko hukkaavat tai sitten saavat hanskansa rikki monet kerrat talven aikana. Ja eivät tosiaan löytäisi edes norsua, vaikka se seisoisi keittiön ovella vastassa.

Ei ole käynyt mielessäkään, että laittaisin lapset korvaamaan kadottamiaan hanskoja. Eri asia olisi, jos kadottaisivat jatkuvasti jotain arvokkaampaa, kuten vaikka kotiavaimen tai kännykän tms, joka oikeasti kävisi kukkarolle ja olisi vaivalloista uusia. Mutta hanskat, ne on vaan onnettomat pikku vaatekappaleet, jotka katoaa aikuisiltakin.

Jotain inhimillisyyttä siihen lasten kasvatukseenkin, pliis.

 

Miten minusta tunttu että harva tuonikäinen edes tajuaa vielä rahan arvoa. Jos on säästöjä, niin niitä vaan on, muttei noin pieni niitä käytä omiin menoihinsa..

 

Samaa mieltä. Aikuisetkin hävittelee ja unohtelee niitä eri paikkoihin eikä siitä rangaista. Eipä maksa paljoa jotku lapaset, tai ei pitäisi olla liikaa perheen taloudesta.

minusta taas siitä unohtelusta seuraa juurikin se, että sitten sitä tavaraa ei enää ole. pitää joko olla ilman tai hankkia uusi. jos niitä hanskoja tippuilee kuin taivaasta aina uusia, ei ole ihmekään ettei niistä niin viitsi huolehtia.

jos siis on hukkailu tapana, minusta korvaaminen on hyvä oppimiskokemus. toki niin, että sanotaan ennalta ("jos nämäkin hanskat hukkaat, maksat itse seuraavat") ja niin, että jos hinta on kohtuuton, niin laps maksaa sopivan osuuden.

miksei opettaisi lastaan siihen, että omille toimilla on seuraukset ja asioilla on arvonsa? (kun joku sitä inhimillisyyttä peräänkuulutti)

 

Ainakaan täällä Etelä-Suomessa ei talvihanskoille ole juuri enää tarvetta, tavalliset sormikkaat riittää. Ja ne ei taas paljoa maksa. Ostaisin lapselle sellaiset jos niitä ei valmiiksi kaapista löydy ja sanoisin, että jos ne hukkaa niin saa ostaa uudet itse. Ei olisi ainakaan kohtuutonta, kun olisi ennakkoon varoitettu ja sormikkaita saa parilla eurolla.

 

Se on välinpitämättömyyttä tavaroitaan kohtaan, jos niitä jatkuvasti hävittää. Tässä on niin helppo ja hyvä opetuskeino, kun laittaa itse maksamaan seuraavat. Taatusti rupeaa muistamaan kamansa, kun on muutaman kerran maksanut.

 

miksei opettaisi lastaan siihen, että omille toimilla on seuraukset ja asioilla on arvonsa? (kun joku sitä inhimillisyyttä peräänkuulutti)

On kai sitä seurauksia muillakin teoilla, kun hanskojen kadottamisella? Kyse on suhteellisuudentajusta, oikeudenmukaisuudesta ja inhimillisyydestä. Et voi vaatia lasta olemaan täydellinen, virheetön ja erehtymätön ihminen, kun ei sitä ole aikuisetkaan.

On täysin eri asia, jos lapsi kadottaa jatkuvasti puhelimen, bussikortin, kotiavaimen, jotain, jonka katoamisella on muukin merkitys kuin äidin hermojen menetys. Silloin on ok, että lapsi osallistuu jollain tavalla kadonneen tavaran korvaamiseen, jos kadottaminen on toistuvaa ja jatkuvaa. Mutta hanskat, haloo, ne on vaan hanskat! Ihan_eri_asia!

 

Mä niin otan osaa! Meillä kans samanikäinen, ja juuri kun kuvittelin, että "jess", nyt osaa jo huolehtia tavaroistaan, niin kakkanmarjat. Parhaimmat/kalleimmat hanskansa ehti pitää vissiin 2 vkoa, kun toinen putos matkalla koulusta "leksulle". Sitä ennen hukkasi vähän kulahtaneemmat hanskansa koululle, ja ekalla luokalla koko takki jäi johonkin samalla reissulla, koulu-leksu, matkaa ehkä max.400m. Ketuttaa niin hitokseen, mutta kaitpa se vaan on mun nöyrryttävä ja ostettava vielä yhdet hanskat tälle talvelle! Lapset on lapsia, ja pojat on poikia..Ihanaa kuiteskin, että onpas niin paljon mielenkiintoista eloa koulumatkalla, että elämää saa ja pitää ihmetellä,viis hanskoista ja äitien hetkellisestä mielipahasta!