40v ja yli, kaipaatteko ikinä takaisin nuoruuttanne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ammattivalittaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ammattivalittaja

Vieras
Mua ei sillä lailla haittaa vaikka musta on vanhemmiten tullut ruma ja lihava,nuorena mä olin hoikka ja nätti mutta mä kaipaan jotenkin sitä huoletonta aikaa kun asui yksin,piti hauskaa ja sitä asuinseutua kaipaan missä silloin asuin.
 
Enpä haikaile. Se oli hienoa aikaa mutta ei se enää takaisin tule, joten täytyy tehdä nykyhetkestäkin hieno aika
 
en mä nuoruutta kaipaa, mutta joskus tulee mieleen, että jos joskus sais elää jonkun ihanan hetken tai päivän tai viikon uudestaan, että olis sellainen aikakello, jolla vois siirtyä hetkeksi ajasta menneisyyteen ja palata sitten takaisin
 
Tänään kun kävin kauppakeskuksessa, kiinnitin huomiota sellaisiin parikymppisten tyttöjen tyyliin... tekoripset, tekorusketus, käsivarressa roikkuva "merkki"laukku, kaikki se sosiaalinen media jossa täytyy mukana pyöriä, itsestä otetut kuvat... kiitos ei, luojan kiitos ei! Ihana oli olla nuori, mutta en enää siihen vaihtaisi. Nykyään elämä on paljon merkityksellismpää ja saa luvan kanssa olla kiinnostunut muustakin kun itsestä.
 
Terveyttä lukuunottamatta en kaipaa. Aikansa kutakin, sanoisin. Nuorena oli kyllä teoriassa vapaa tekemään, mitä halusi. Käytännössä oli vapaa tekemään, mihin rahat riitti. Ja se ei kyllä ollut paljon se :D

Joskus aiemmin mietin, että 25 ensimmäistä elivuottani olisin lapsi ja nuori, opettelisin elämään. Seuraavat 25 vuotta olisin äiti. Ja sitä seuraavat 25 vuotta olisin se, joka minusta 50:ssä vuodessa tuli. Nyt elän juuri tätä aikaa: lapset on aikuisia, voin tehdä mitä haluan ja taloudellinen tilannekin on reippaasti parempi kuin 30 vuotta sitten.

Hankin tällä viikolla elämäni ensimmäisen älypuhelimen ja nyt latailen siihen musiikkia, jota voin kuunnella parin viikon päästä pitkällä lennolla Atlantin yli kohti Miamin aurinkoa. Elämä ei ole millään tavalla vielä ohi, nythän se vasta alkaa :cool:

*muoks* Lisään vielä, että viimeisen parin vuoden aikana oppikouluaikaiset kaverini ovat Facebookin kautta palanneet yhteen ja esim eilen olin yhden vanhan koulukaverini kanssa leivoskahveilla. Ja muutenkin ollaan ryhdytty järjestämään tapaamisia ja pidetään taas yhteyttä.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Vaikea kysymys. Kyllä kaipaan niitä paikkoja ja tiettyä taloa, jossa nuorena asuin. Samoin muutamia ihmisiä, jotka silloin tunsin.. Isoäitiä, joka silloin eli..Niitä hetkiä, kun lapsi oli vauva - totta kai niitä ajoittain kaipaan. Mutta varsinaista nuoruutta? En. Kaikki oli niin sekavaa...Opiskelin, mutta mihin valmistuisin? Ikinä ei ollut rahaa... Aika ahdistavaa aikaa kaikkiaan.
 
En, voin nyt henkisesti paremmin kuin koskaan.

Sen nuoren kropan ja kunnon voisin ottaa, mutta en nytkään mitenkään erityisen rupsahtanut ole. Mutta ei ole ulkonäöstä stressiä. On paljon armollisempi itselleen.
 

Yhteistyössä