Uskotko, että äiti voi olla koskaan yhtä tärkeä vanhempi kuin isä?

[Vierasmies]

Yleinen uskomus siitä, että äiti olisi jotenkin tärkeämpi on mielestä väärin ja jopa isiä loukkaava. Äitihän toki synnyttää lapsen ja lämmittää ruokaa, mutta isät harrastavat lapsien kanssa enemmän ja luovat vahvempaa turvallisuuden tunnetta kuin äidit jotka ovat monesti herkempiä ja jopa itkuisempia. Se luo lapselle ahdistusta ja turvattomuuden tunnetta jonka isä sitten selkärangallaan ja perheen pään ominaisuudessa korjaa oikeinpäin.

Monessa tuttavaperheessäni olen huomannut tämän, että kun tissivaiheesta selvitään pois niin isät ovat tärkeämpiä kuin (heikommat) äidit. Äidit siivoilevat ja lämmittävät ruokia, mutta ne asiat joita lapsi haluaa, on monesti isän vastuulla. Eli selkärankaista turvaa ja aktiiviteettia kuten leikit ja urheilut yms. Pyörien korjaamiset jne.

 

["hmm"]

jestas kun huon provo

 

[Vierasmies]

[QUOTE="hmm";29580103]jestas kun huon provo [/QUOTE]

Perusteletko vähän? Minun kokemuksen mukaan asia on usein juuri noin vaikka naiset muuta antavat ymmärtää.

 

[Vaimo-Rakas]

En ole koskaan ajatellutkaan että olisin jotenkin korkea-arvoisempi tai parempi tai läheisempi vanhempi lapsillemme kuin mieheni. Hän on alusta saakka yhtälailla osallistunut lasten hoitoon ja kaikkeen perhe-elämässämme.
En ole häntä huonompi enkä parempi, olemme samalla viivalla. Naurettavaa sanoa että isät eivät olisi yhtä tärkeitä, tasan tarkkaan ovat. Ainakin silloin kun äiti antaa isän osallistua eikä tyrkytä neuvojaan joka käänteessä tai vaihtoehtoisesti jos puhutaan isistä joita ei kiinnosta muuta kuin "autella" äidin pyynnöstä.
Aktiiviset vanhemmat ovat samalla viivalla.
Me miehen kanssa kompataan ja täydennetään toisiamme vanhemmuudessa, tuetaan kasvatusasioissa ja annetaan toisillemme levon mahdollisuus tasaveroisesti. Mieheni on toisissa asioissa parempi kuin minä, mm. leikeissä ja käsillä tekemisessä, minä taas annan hoivaa ja hellyyttä enemmän kuin hän. Yhdessä me ollaan hyvät ja ihanat vanhemmat.

Mulla nousee karvat pystyyn naisista jotka jo jopa ennen lastensaantia nostavat itsensä korvaamattomiksi ja isän yläpuolelle siksi että MINÄ synnytän ja MINÄ imetän. Ne kun ovat vain pieniä asioita kokonaisuudessa.

 

[BootyPeppi]

Lapsetkin on erilaisia kuten on isät ja äiditkin....

 

[Ultramariini]

Saako selkärankaisemman statuksen siittäjä / siistijä. Siinäpä selvitettävää...

 

["hmm"]

tuo on niin pikkutarkka kuvailu jonkun mahdollisen perheen skenaariosta, että olisi ihan naurettavan typerää olla että joo, kaikki perheet on tämmöösiä. jos omasi on sellainen ollut, niin ok. ja varmasti toki on perheitä joissa äiti on alistuva nyysä joka ei tee kotona mitän muuta kuin suurin piirtein pitää lapsen elossa huolehtimalla välttämättömimmistä asioista, kuten ruoasta ja puhtaudesta. mutta aika harvassa mahtavat olla jonkun 50-luvun jälkeen.

on myös perheitä joissa isää ei kiinnosta, isä ei kerkeä, isä ei jaksa tai isää paljon näykkään. ja sitten ihan tavallisia tasapainoisia perheitä joissa vanhemmat osallistuvat yhtälailla tai edes parhaansa mukaan. yhtälailla, hyvin tylsä, ylikärjistetty ja provohakuinen mielipide.

 

[eitunnumissään]

Joo, uskon kyllä.

 

[....]

Riippuu perheestä. Meillä minä vietän lasten kanssa aikaa paljon enemmän kuin isänsä. Huolehdin perustarpeista ja touhuan heidän kanssaan päivän aikana monenlaista. Yleensä minä myös hoidan harrastuksiin viemiset. Isänsä kanssa tietysti joskus pääsevät mukaviin juttuihin, vaikka pyöriä korjaamaan, joskus. Mutta kyllä mulla on lapsista kuitenkin paljon enemmän kokemusta. Olen nähnyt heidän kasvun ihan läheltä pienestä lähtien tähän päivään asti. TAvallaan tunnen joka kerroksen alusta asti, jonka päälle seuraava rakentuu. Mietin lasten asioita paljon paljon enemmän kuin mieheni ja olen kiinnostunut kaikesta lapsiini liittyvästä (toisin kuin mies joka ei muistanut edes minä vuonna esikoinen on syntynyt) Osaan aavistaa monia asioita heidän käytöksestään. Ja uskon etten ole mitenkään poikkeuksellinen äiti.

 

["jaana"]

Miehistä ei ole tarvetta muuhun kuin sperman luovutukseen. Piste.

 

["Jenis"]

Riippuu perheestä. Meillä minä vietän lasten kanssa aikaa paljon enemmän kuin isänsä. Huolehdin perustarpeista ja touhuan heidän kanssaan päivän aikana monenlaista. Yleensä minä myös hoidan harrastuksiin viemiset. Isänsä kanssa tietysti joskus pääsevät mukaviin juttuihin, vaikka pyöriä korjaamaan, joskus. Mutta kyllä mulla on lapsista kuitenkin paljon enemmän kokemusta. Olen nähnyt heidän kasvun ihan läheltä pienestä lähtien tähän päivään asti. TAvallaan tunnen joka kerroksen alusta asti, jonka päälle seuraava rakentuu. Mietin lasten asioita paljon paljon enemmän kuin mieheni ja olen kiinnostunut kaikesta lapsiini liittyvästä (toisin kuin mies joka ei muistanut edes minä vuonna esikoinen on syntynyt) Osaan aavistaa monia asioita heidän käytöksestään. Ja uskon etten ole mitenkään poikkeuksellinen äiti.

Näin. Meillä mies osallistuu nykyään paljon enemmän kuin ennen, kun lapset ovat isompia ja niiden kanssa voi tehdä juttuja, mutta mä olen kyllä se joka tästä hommasta suurimman vastuun kantaa. Neuvoloita, vitamiineja, harrastuksia, vaatteita, kouluunilmoittautumisia yms. myöten.

 

["vvieras"]

Jos olet oikea "vierasmies", niin voi apua, kuinka idiootti olet , muuten olet provo.

Mutta jos olet oikeasti tosissasi, niin aika moni isä ei edes jaksa ja kerkeä ehtiä olla lapsen kanssa. Ovat viikon, jopa kuukausien työmatkoilla. Tuntemissani perheissä, joissa näin on, on tämä taas heikentänyt huomattavasti lapsen ja isän suhdetta ja välit eivät ole kovin läheiset.

Tottakai tunnen, että isäni on se vahvempi, jolle voi viedän pyörän korjattavaksi, ja joka kantaa koko perheen vastuun (meillä oli ainoa töissä käyvä), mutta kaikkein tärkeintä on ollut se äidin rakkaus. Olen pienenä itekenyt nimenomaan äitiä unissani, kun on ollut ikävä.

Nimenomaan se huono suhde vanhempaan, puute ettei rakasteta, aiheuttaa ongelmia myöhemmin. Joskus sitä ei saa kummaltakaan, joskus sitä saa vaan toiselta. Esimerkiksi itseään selvästi vanhempiin rakastuvat ihmiset, etsivät usein sitä äiti/isä hahmoa ja paljon yleisempää on se isähahmon etsiminen eli tapaus kun nuori tyttö rakastuu johonkin nelikymppiseen äijään, kun se "suojelee ja pitää huolta".

En halua myöskään syrjiä isiä, sillä varsinkin monelle pojalle se isä on äitiä tärkeämpi hahmo, mutta vain siitä tapauksessa, että se lapsi saa siltä isältä myös rakkautta, kuten syliä ja lämpöä. Useammin lapsi sitä äidiltään saa ja tämän vuoksi äiti on useammin lapselle se tärkeämpi tuki ja turva.

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="jaana";29580215]Miehistä ei ole tarvetta muuhun kuin sperman luovutukseen. Piste.[/QUOTE]

Ja näin ajattelee tietysti Äiti joka ajattelee etummaisena lasten parasta...:xmas:

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="Jenis";29580223]Näin. Meillä mies osallistuu nykyään paljon enemmän kuin ennen, kun lapset ovat isompia ja niiden kanssa voi tehdä juttuja, mutta mä olen kyllä se joka tästä hommasta suurimman vastuun kantaa. Neuvoloita, vitamiineja, harrastuksia, vaatteita, kouluunilmoittautumisia yms. myöten.[/QUOTE]

Meillä ja ystävieni perheissä kyllä on isätkin ihan yhtä perillä noista asioista kuin äitikin.

 

["vieras."]

Itselleni äiti oli paljon tärkeämpi, joten uskon. Myös omille lapsilleni olen tärkeämpi kuin heidän isänsä. Syitä on kaksi. Isä on melkein aina töissä ja silloin kun on kotona, nukkuu. Toinen syy on isän luonne/käytös. Isä on äkkipikainen, arvaamaton ja usein epäreilu.

 

[Vierasmies]

[QUOTE="vvieras";29580225]
En halua myöskään syrjiä isiä, sillä varsinkin monelle pojalle se isä on äitiä tärkeämpi hahmo, mutta vain siitä tapauksessa, että se lapsi saa siltä isältä myös rakkautta, kuten syliä ja lämpöä. Useammin lapsi sitä äidiltään saa ja tämän vuoksi äiti on useammin lapselle se tärkeämpi tuki ja turva.[/QUOTE]

Tässä on juuri se epäkohta josta puhun. Ei lapsi ole mikään vammainen jota pitää kokoajan sylitellä. Kun isä on lasten kanssa ulkona, leikkimässä, harkoissa, ajamassa nurmikkoa tai varsinkin korjaamassa lapsen pyörää tai rattikelkkaa niin lapsi on ikäänkuin kokoajan sylissä ja turvassa juuri sen takia, että lapsi huomaa että asiat tapahtuu eikä vain sylitellä.

 

["Jenis"]

Meillä ja ystävieni perheissä kyllä on isätkin ihan yhtä perillä noista asioista kuin äitikin.

Perheitä on kovin monenlaisia. Oman kokemuksen ja lähipiirin perusteella sanoisin, että alle kouluikäisten lasten pääasiallinen huoltaja on äiti, mutta sehän ei toki tarkoita että jokaisessa perheessä asiat näin ovat.

 

[Vaimo-Rakas]

En kyllä ole koskaan voinut arvottaa vanhempiani mitenkään eri tasoille toisiinsa nähden, heillä oli keskenään ihana ja lämmin suhde, äiti oli enemmän meidän lasten kanssa mutta isä toi leivän pöytään. Molemmista on paljon ihania muistoja lapsuudesta ja tänäkin päivänä pystyn kertomaan heille niin ilot kuin surut. Pidämme yhteyttä päivittäin.
En voisi koskaan sanoa että äitini on minulle tärkeämpi kuin isä.

 

["Jenis"]

Tässä on juuri se epäkohta josta puhun. Ei lapsi ole mikään vammainen jota pitää kokoajan sylitellä. Kun isä on lasten kanssa ulkona, leikkimässä, harkoissa, ajamassa nurmikkoa tai varsinkin korjaamassa lapsen pyörää tai rattikelkkaa niin lapsi on ikäänkuin kokoajan sylissä ja turvassa juuri sen takia, että lapsi huomaa että asiat tapahtuu eikä vain sylitellä.

Ja äidit "vain sylittelee" eikä asiat tapahdu? Johan on mustavalkoista siellä teillä päin.

 

[DieAndLetLive]

Voi apua, isät parempia, eikun äidit, eikun isät.... Aikuiset ihmiset??!!! :O


Mitäs jos lähdettäisiin oletuksesta että kumpikin vanhempi yhtä arvokas lapselle ja lapselle on rikkaus se että kumpikin vanhempi on elämässä mukana. Mutta kuten on huomattu niin yhdelläkin pärjää, on se sitten isä tai äiti.

 

[äireeee]

Tässä on juuri se epäkohta josta puhun. Ei lapsi ole mikään vammainen jota pitää kokoajan sylitellä. Kun isä on lasten kanssa ulkona, leikkimässä, harkoissa, ajamassa nurmikkoa tai varsinkin korjaamassa lapsen pyörää tai rattikelkkaa niin lapsi on ikäänkuin kokoajan sylissä ja turvassa juuri sen takia, että lapsi huomaa että asiat tapahtuu eikä vain sylitellä.

Ei ne äidit vain sylittele. Kyllä elämä lasten kanssa on ihan täyttä elämää. Ollaan pulkkamäessä, juostaan puistoissa, pelataan palloa, tehdään metsäretkiä, leivotaan kotona, askarrellaan, käydään kerhoissa, ollaan lumisotaa, tehdään lumihevosia, siivotaan, puistellaan mattoja, rakennetaan leegoista, rakennetaan majoja, pestään perunoita, piirretään... päivään mahtuu monenlaista.

 

[Vaimo-Rakas]

Voi apua, isät parempia, eikun äidit, eikun isät.... Aikuiset ihmiset??!!! :O


Mitäs jos lähdettäisiin oletuksesta että kumpikin vanhempi yhtä arvokas lapselle ja lapselle on rikkaus se että kumpikin vanhempi on elämässä mukana. Mutta kuten on huomattu niin yhdelläkin pärjää, on se sitten isä tai äiti.

Juuri näin :flower:

 

[008877]

Miksi vahva mies katselisi heikkoa vaimoa/lastensa äitiä? Valitettavasti usein ongelmat perheissä kasautuu niin että turvalliset vanhemmat usein ovat turvallisia ja tärkeitä molemmat ja päinvastoin.

 

["Marja"]

Eihän isät edes osaa hoitaa lapsia varsinkaan vauvaa... Mä en anna mun miehen pilata mun ja lasten hyvää elämää... kuitenkin se tekee vaan väärin jos yrittää. Ei miehillä ole sitä mitä naisilla. äideillä on, viisautta ja taitoa jms... Mies onneski tajuaa että mä haluan hoitaa lasten asiat niinkuin MÄ haluan!

 

[säpäle harmaana]

En kyllä ole koskaan voinut arvottaa vanhempiani mitenkään eri tasoille toisiinsa nähden, heillä oli keskenään ihana ja lämmin suhde, äiti oli enemmän meidän lasten kanssa mutta isä toi leivän pöytään. Molemmista on paljon ihania muistoja lapsuudesta ja tänäkin päivänä pystyn kertomaan heille niin ilot kuin surut. Pidämme yhteyttä päivittäin.
En voisi koskaan sanoa että äitini on minulle tärkeämpi kuin isä.

Itse olin aikanaan isän lellikkityttö. Muistan ajatelleeni, että perhe oli juuri tuollainen, kuin vierasmies kuvaili, eli äiti lämmittää ruoan ja isän kanssa tehdään oikeasti kivoja juttuja. Ei tietenkään noin karkeasti, mutta enimmäkseen. Sitten kuitenkin kun vanhempani erosivat ja minulta kysyttiin, kummanko luo haluan muuttaa, tajusin, että ainoa oikea vastaus oli äiti.