Entinen kaveri/kiusaaja otti yhteyttä, mitä tehdä?

["maria"]

Olen kolmissakymmenissä oleva nainen ja minulla on ongelma. Aluksi vähän taustaa: olin koko peruskoulun ajan enemmän tai vähemmän koulukiusattu ja viimesinä vuosina kaksi tyttöä, jotka olivat kavereitani jo ala-asteelta, liittyivät kiusaamiseen. Luonnollisesti se on jättänyt arvet, ja sairastinkin peruskoulun jälkeen monta vuotta masennusta ja paniikkihäiriötä. Nykyään olen onnellinen, opiskelen unelma-alaani, käyn töissä, minulla on ihania ystäviä ja asun useamman sadan kilometrin päässä kotikonnuilta.



Toinen näistä ex-kavereista on lähestynyt minua facebookissa noin kerran vuodessa viimeisen 2-3 vuoden ajan ja taas tässä alkuviikosta tuli yksityisviesti, jossa kyseltiin kuulumisia. Olen aikaisemmin vastannut lyhyesti ja ystävällisesti, tosin etäisesti. Joka kerta tämä kaveri on muistellut meidän yhteisiä aikoja eikä ole viitannut siihen paskaan, mitä teki minulle.

Pitäisikö minun nyt vihdoin sanoa, että minun muistot on ihan erilaiset eikä läheskään niin mieluiset eikä kiinnosta pitää yhteyttä? Tiedän, että tuo on vähän epäkypsä, mutta minua (kuten varmaan monta kiusattua) rassaa, etten ole voinut koskaan ns. sanoa suoria sanoja tai saanut anteeksipyyntöä. Näen toisinaan unia siitä, että pääsen sanomaan näille ihmisille jotain.

Mitä tekisitte?

 

["ehkä"]

pitäis, se on hurjaa miten toiset kokevat asiat erilailla. Jos ystäväsi ei ole ajatellut kiusaamisen olleen vakavaa. Tai siteten hän yrittää ottaa yhteyttä ja kysellä kuulumisia varovasti ja kun olette taas läheisempiä, pyytää anteeksi käytöstään. Jospa ei heti uskalla..

 

[Ole rehellinen]

Sulla on lupa sanoa ääneen se mitä sulle on tehty aikanaan. Ei sitä tarvitse sanoa ilkeästi tai vittumaisesti. Mutta sun ei tarvitse ajatella loukkaantuuko hän. Tai se ei ole sun vastuulla jos hän ottaa itseensä sen, ettet halua pitää yhteyttä kiusaajaasi.
Tsemppiä. Mä olen miettinyt usein mitä sanoisin jos kiusaajiini törmäisin.
Sulla on oikeus tunteisiisi.

 

[iu]

Jos mielesi tekee kertoa mitä ajattelet, en ymmärrä miksi et tekisi niin. Hyvä tuon "ystäväsikin" tietää, ettei hänen toimintansa ollut asiallista, ellei hän vielä sitä itse ole tajunnut. Ja jos todellakaan et halua olla hänen kanssaan tekemisissä, pääsetpähän ehkä samalla hänestä eroon.

 

["huh huh"]

Kirjoita sille että kosto elää!

 

["Veera"]

Anna palaa!!!!
Voi kunpa minäkin saisin mahdollisuuden.

 

["maria"]

En usko, etteikö tämä ihminen ymmärrä sitä, mitä teki. Huorittelua, uhkailua, haukkumista. Pelkäsin jossain vaiheessa käydä kaupungilla kun pelkäsin törmääväni näihin ihmisiin.

[QUOTE="ehkä";29568933]pitäis, se on hurjaa miten toiset kokevat asiat erilailla. Jos ystäväsi ei ole ajatellut kiusaamisen olleen vakavaa. Tai siteten hän yrittää ottaa yhteyttä ja kysellä kuulumisia varovasti ja kun olette taas läheisempiä, pyytää anteeksi käytöstään. Jospa ei heti uskalla..[/QUOTE]

 

[ai ja haukkuko ei haavaa tee]

Olin ala-asteella koulukiusattu. Ei fyysistä, mutta tietystä aiheesta jatkuvaa, jatkuvaa, jatkuvaa sanomista joka käänteessä. Kun siirryttiin yläasteelle, luokka hajosi ja kiusaajat ilmeisesti unohtivat asian. Sitten kun siitä kasvettiin vielä muutama vuosi, niin muistan avautuneesi parille kiusaajalle siitä, miten paljon kärsin kiusaamisesta tuolloin. Ja kyllä se sanominen jotenkin helpotti. Traumat kiusaamisesta jäi piiiitkäksi aikaa.

 

["maria"]

Tuota helpotusta minäkin tavallaan etsin, sitä että asia on nyt käsitelty. Jotenkin se, että en ole aikasemmilla kerroilla sanonut suoria sanoja on jäänyt vaivaamaan.

Olin ala-asteella koulukiusattu. Ei fyysistä, mutta tietystä aiheesta jatkuvaa, jatkuvaa, jatkuvaa sanomista joka käänteessä. Kun siirryttiin yläasteelle, luokka hajosi ja kiusaajat ilmeisesti unohtivat asian. Sitten kun siitä kasvettiin vielä muutama vuosi, niin muistan avautuneesi parille kiusaajalle siitä, miten paljon kärsin kiusaamisesta tuolloin. Ja kyllä se sanominen jotenkin helpotti. Traumat kiusaamisesta jäi piiiitkäksi aikaa.

 

["terttu"]

Vastaukseksi hänelle kysy ihan suoraan ett eiks hän muista niitä huoraks haukkumisia ym.
Ymmärtää kyllä yskän. Toisaalta sieltä saattaa tulla vastaus jota et odota.

Mut muuten ehkä antaisin koko ihmisen olla rauhassa kun et häntä mitenkää lämmöllä muistele

 

[kahvikirahvi]

Varmaan sanoisin että kilttiä kun kyselset kuulumisia, mutta minun muistoni yhteisestä menneisyydestä liittyvät pääasiassa sinunkin toimestasi tapahtuneeseen kiusaamiseen, joten ymmärrät varmaan että en ole kovin halukas olemaan kanssasi missään tekemisissä. Anteeksipyyntö olisi mielestäni kiva, mutta joka tapauksessa hyvää loppuelämää sinulle.

 

["maria"]

Onpa helpottavaa tietää, että en ole pikkumainen jos laitan tuollaisen asiallinen ja tiukan viestin. Oi, tätä helpotusta! 15 vuotta siihen meni mut viimein saan tavallaan lopputuloksen tälle.

 

[öpnb]

Tottakai pitäisi sanoa että olet erimieltä ja et halua että hän sinuun ottaa yhteyttä. Anteeksi pyyntö taas mielestäni tulee jos on tullakseen, sitä on turha vaatia saati kerjätä.