Miten selität sen, että suomessa lasten pitää päästä purkamaan energiaa riehumiseen, mutta silti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja g a
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
G

g a

Vieras
käytös on huonointa yleismaailmallisesti?

Tai länsimaisittain.

Esim. keski-euroopassa mennään leikkikouluun 3-4-vuotiaana ja lapset eivät välttämättä missään vaiheessa käy riehumassa missään. Riehumavaatteita ei ole. Jaksavat keskittyä pienissä ryhmissä tehtäviin. Lapsia saattaa olla iso ryhmä ja yksi opettaja.

Suomessa sinkkoset ja muut puolustavat tätä energian purkamista, ja sitähän tehdään suomessa paljon, on välitunnit ja on paljon äitejä, jotka mittaavat vanhemmuuttaan sillä miten paljon lapset ulkona riehuvat.

Vanhemmat ihmiset kun paheksuvat lasten käytöstä yleisissä kulkuneuvoissa, kaupoissa, ravintoloissa, ja muissa julkisissa paikoissa, niin vanhemamt puolustelevat, että lapset ovat lapsia ja heille kuuluu riehuminen, kun taas vanhemmat ihmiset ovat sitä mieltä, että ei kuulu, vaan kuuluu kasvattaa olemaan.
 
käytös on huonointa yleismaailmallisesti?

Tai länsimaisittain.

Esim. keski-euroopassa mennään leikkikouluun 3-4-vuotiaana ja lapset eivät välttämättä missään vaiheessa käy riehumassa missään. Riehumavaatteita ei ole. Jaksavat keskittyä pienissä ryhmissä tehtäviin. Lapsia saattaa olla iso ryhmä ja yksi opettaja.

Millä perusteella näin? Olisiko lähdettä, jos aiheesta on tutkimusta? Oman empiirisen kokemuksen perusteella en osaisi noin väittää. Mielestäni lapset ovat yhtä levottomia tai rauhallisia niin Australiassa, Englannissa, Saksassa kuin Suomessakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lähde?;29558091:
Millä perusteella näin? Olisiko lähdettä, jos aiheesta on tutkimusta? Oman empiirisen kokemuksen perusteella en osaisi noin väittää. Mielestäni lapset ovat yhtä levottomia tai rauhallisia niin Australiassa, Englannissa, Saksassa kuin Suomessakin.

No suomen koulukuria ihmetellään, jos täällä käy vieraita muiden maiden kouluista.
Pisa-tutkimusten mukaan kouluissa ei viihdytä, koska koulukuria ei ole.

Monet paljon matkustelevat ovat sitä mieltä, että vain suomessa saa lapset tehdä mitä vain.
 
Ja mitä sekin riehunta haittaa jos pidetään samalla kiinni käytöstavoista. Joku pihaleikki voi olla tosi raisuakin, sielä saa riekkua. Sisällä ollaan sitten hillitymmin. Miksi pihalla pitäs olla varovasti ja hienoissa vaatteissa vain koska toisessa maassakin ollaan niin? Onko toisen maan tapa välttämättä se oikeampi? Ja mitä oon katellu reissuilla niin lapsia on moneen lähtöön muissakin maissa.
 
  • Tykkää
Reactions: erinys
Hmm. Vähän yleistävä aloitus, johon voisin todeta että naapurimaassamme ne vasta lapset kurittomia onkin, siis idässä ja varsinkin pojat.

Mutta kuulutan kulttuuria. Meillä lapsi ei saisi mitenkään edes näkyä eikä tietenkään kuulua, paitsi sitten siihen sallituissa paikoissa. Lapsiperheitä ei myöskään arvosteta paljoa, sekin näkyy asenteissa (enkä tarkoita että pitäisi arvostaa muita enemmän vaan että oltaisiin samalla tasolla, ja tämä asenne näkyy myös perheissä itsessään, että ne joilla on jo isompia lapsia puhuu epäkunnioittavaan sävyyn "vaunukansasta"). Ehkä elämme jotain murrosvaihetta kultturillisesti, että kun ennen kasvatettiin jumalan kurissa ja nuhteessa, ja sitten siinä välissä ei kasvatettu ollenkaan, ja nyt kun yritetään kasvattaa psykiatrien avustamana niin sekään ei suju ongelmitta.

En kyllä osaa pukea tätä sanoiksi nyt millään. Siis. Toisaalta lapsille sallitaan paljon lapsuuden, diagnoosien ym. varjolla ja toisaalta heitä eikä lapsiperheitä ei haluttaisi nähdä missään. Ihan vain kun lukee jotain lapsiparkki-keskustelua, niin tulee aika paha olo ihmisten puolesta.
 
En minä kyllä esim espanjassa sitäkään nähnyt oikeen kivana että oli hienot ja siistit leikkipuistot joissa pojat leikki. Tytöt oli pikkukengissä ja mekoissa kävelemässä katuja. Ei sellasilla vaatteilla voi kun korkeintaan keinua vähän ja nätisti. Mitä se sellanen kehittyvän lapsen ulkoilu ja toiminta on. Kouluun menivät samanlaisissa kuteissa. Kokoajan pitää varoa vaan. Tai kolealla säällä ne pikkukuteet, päällä vain toppatakki lisänä. En ymmärrä.
 
Hmm. Vähän yleistävä aloitus, johon voisin todeta että naapurimaassamme ne vasta lapset kurittomia onkin, siis idässä ja varsinkin pojat.

Mutta kuulutan kulttuuria. Meillä lapsi ei saisi mitenkään edes näkyä eikä tietenkään kuulua, paitsi sitten siihen sallituissa paikoissa. Lapsiperheitä ei myöskään arvosteta paljoa, sekin näkyy asenteissa (enkä tarkoita että pitäisi arvostaa muita enemmän vaan että oltaisiin samalla tasolla, ja tämä asenne näkyy myös perheissä itsessään, että ne joilla on jo isompia lapsia puhuu epäkunnioittavaan sävyyn "vaunukansasta"). Ehkä elämme jotain murrosvaihetta kultturillisesti, että kun ennen kasvatettiin jumalan kurissa ja nuhteessa, ja sitten siinä välissä ei kasvatettu ollenkaan, ja nyt kun yritetään kasvattaa psykiatrien avustamana niin sekään ei suju ongelmitta.

En kyllä osaa pukea tätä sanoiksi nyt millään. Siis. Toisaalta lapsille sallitaan paljon lapsuuden, diagnoosien ym. varjolla ja toisaalta heitä eikä lapsiperheitä ei haluttaisi nähdä missään. Ihan vain kun lukee jotain lapsiparkki-keskustelua, niin tulee aika paha olo ihmisten puolesta.

Toisaalta myös vanhukset vaativat suomessa enemmän kunnioitusta ja kokevat jäävänsä sitä ilman.

Toisaalta esim. pikkulapsiperheet saattavat pelätä isompia lapsia, teini-ikäisiä, ja ei heitä ainakaan suomessa kunnioiteta.

Olen kuullut, että monet pitävät venäläisiä yleensäkin huonokäytöksisinä.
 
En tiedä onko ap:n väittämässä perää. Ulkoleikkien ja varustusten osalta varmaakin. Suomi on Pisa -tuloksissa notkahduksenkin jälkeen tosi korkealla. Mitä jos se ei johdukaan koulutuksen rakenteesta vaan siitä, että lapsen aivot saavat rauhassa kehittyä leikkien rymyleikkejä ulkona ja liikkuessa paljon päivähoidossa (tai kotihoidossa). Jos syy onkin myöhäisessä koulun aloituksessa ja kaikessa siinä "riehumisessa". Ja en nyt puhu tietenkään rumasta käytöksestä vaan siitä, että suomessa lapsi tarvitsee "riehumisvaatteet" ulos.
 
Hmm. Vähän yleistävä aloitus, johon voisin todeta että naapurimaassamme ne vasta lapset kurittomia onkin, siis idässä ja varsinkin pojat.

Mutta kuulutan kulttuuria. Meillä lapsi ei saisi mitenkään edes näkyä eikä tietenkään kuulua, paitsi sitten siihen sallituissa paikoissa. Lapsiperheitä ei myöskään arvosteta paljoa, sekin näkyy asenteissa (enkä tarkoita että pitäisi arvostaa muita enemmän vaan että oltaisiin samalla tasolla, ja tämä asenne näkyy myös perheissä itsessään, että ne joilla on jo isompia lapsia puhuu epäkunnioittavaan sävyyn "vaunukansasta"). Ehkä elämme jotain murrosvaihetta kultturillisesti, että kun ennen kasvatettiin jumalan kurissa ja nuhteessa, ja sitten siinä välissä ei kasvatettu ollenkaan, ja nyt kun yritetään kasvattaa psykiatrien avustamana niin sekään ei suju ongelmitta.

En kyllä osaa pukea tätä sanoiksi nyt millään. Siis. Toisaalta lapsille sallitaan paljon lapsuuden, diagnoosien ym. varjolla ja toisaalta heitä eikä lapsiperheitä ei haluttaisi nähdä missään. Ihan vain kun lukee jotain lapsiparkki-keskustelua, niin tulee aika paha olo ihmisten puolesta.

Olen kanssasi samaa mieltä! :)

Lisättäköön vielä:

Lapsille riehuminen tekee hyvää, tietenkin tietyissä rajoissa. Näin lapsi oppii myös rauhoittumaan riehumisen jäljiltä (siis parhaimmillaan). Omien tunnetilojen säätelemisen opetteleminen on tärkeä osa kasvua. Omien tunteiden säätelyn opetteleminen pitää sisällään kaiken ilosta itkuun. Mielestäni tunteiden läpikäyminen lasten kanssa onnistuu parhaiten antamalla lasten olla lapsia. Heidän elämäänsä kuuluu leikkiminen, riehuminen samoin kuin rauhottuminen ja läheisyys. Kieltämällä lapselta jonkin näistä, rajoitetaan lapsen oikeutta olla tunteva yksilö.

Tietenkin lapsille täytyy myös opettaa, kuinka toisia ihmisiä kohdellaan, kuinka missäkin tulee käyttäytyä yms. Mutta epäonnistumisia mahtuu joukkoon. Kun ihmiset ymmärtäisivät, että juuri niiden epäonnistumisten kautta on mahdollisuus oppia tehokkaimmin. Toisten tapaa kasvattaa on vaan niin kiusallisen helppoa ryhtyä arvostelemaan, varsinkin jos itse ei omaa kokemusta useammasta erilaisesta lapsesta ja heidän kehityksestään.

Jokainen meistä vanhemmista tekee uskoakseni parhaan voitavansa. Se, että nyky kulttuuri tai yleisasenne on tuomitseva, ei ainakaan osaltaan auta kasvatusasiassa. Päin vastoin epäonnistumiset mielletään heikkoudeksi ja huonommuudeksi...Sen sijaan, että niistä rohkaistaisiin ottamaan opiksi ja viisastumaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Phoebsi
[QUOTE="...";29558160]En tiedä onko ap:n väittämässä perää. Ulkoleikkien ja varustusten osalta varmaakin. Suomi on Pisa -tuloksissa notkahduksenkin jälkeen tosi korkealla. Mitä jos se ei johdukaan koulutuksen rakenteesta vaan siitä, että lapsen aivot saavat rauhassa kehittyä leikkien rymyleikkejä ulkona ja liikkuessa paljon päivähoidossa (tai kotihoidossa). Jos syy onkin myöhäisessä koulun aloituksessa ja kaikessa siinä "riehumisessa". Ja en nyt puhu tietenkään rumasta käytöksestä vaan siitä, että suomessa lapsi tarvitsee "riehumisvaatteet" ulos.[/QUOTE]

Kysyisin sinulta:

Onko sinulla antaa tähän vastapainoksi mielipidettä siitä, onko mahdollisella aikaisemmin koulun alaoittamisella hyvät vaikutukset pidemmässä mittakaavassa? Entä jos lapsi laitetaan kouluun aikaisemmin, tällöin mm. leikkimisen osuus lapsuudessa jää vähemmälle. Lapsen mielikuvitus ei saa kehittyä vapaasti omassa tahdissaan, niin kuin tunneelämäkään ei saa kehittyä rauhassa. Ehkä lapset todella olisivat rauhallisempia, mutta minkälaisia vaikutuksia sillä on tulevaisuuden kannalta, sitähän emme tiedä. Tällaisessa pohdinnassa tulisi ottaa aina huomioon myös mahdolliset seuraukset :)
 
Ja kun ajattelee koululaisia sieltäkin kaukaa ajassa taaksepäin. On sielä ulkona riehuttu vaikka on luokissa jne oltu kovassa kurissa ja nuhteessa ja osattu käyttäytyä. Sanon että sillä on paikkansa saada olla se lapsi mikä on ja siten kun on. Se on jo lapselle olemisen paikka että ollaan oppitunneilla ja hoidossa on omat juttunsa. Joskus pitää saada totetuttaa sitä lapsen tarvetta liikkua ja tuulettaa itseään. Sen sijaan että sipsutellaan juhlakengissä eikä voida oikeasti leikkiä.
 
[QUOTE="plaah";29558191]Kysyisin sinulta:

Onko sinulla antaa tähän vastapainoksi mielipidettä siitä, onko mahdollisella aikaisemmin koulun alaoittamisella hyvät vaikutukset pidemmässä mittakaavassa? Entä jos lapsi laitetaan kouluun aikaisemmin, tällöin mm. leikkimisen osuus lapsuudessa jää vähemmälle. Lapsen mielikuvitus ei saa kehittyä vapaasti omassa tahdissaan, niin kuin tunneelämäkään ei saa kehittyä rauhassa. Ehkä lapset todella olisivat rauhallisempia, mutta minkälaisia vaikutuksia sillä on tulevaisuuden kannalta, sitähän emme tiedä. Tällaisessa pohdinnassa tulisi ottaa aina huomioon myös mahdolliset seuraukset :)[/QUOTE]

Nyt lainasin väärän kommentin, tämä ei ollut sinulle tarkoitettu, pahoitteluni :)
 
Niinpä! Ja esimerkiksi itkevä lapsi kaupassa kirvoittaa aikamoisia kommentteja, joista näkyy että aikuinen vanhempi on tehnyt VIRHEEN ja siitä pitää muistuttaa ja kaupassakin mulkoilla ja ehkä jopa inhottavasti kommentoida jotain. Harva kai pysähtyy miettimään, että saattuhan sitä kaikille joskus jotain vastaavaa. Minä esimerkiksi en osta lapsille kaupasta karkkia enkä herkkuja, enkä suostu lahjomaan heitä millään hiljaisiksi. Suoritan reissun loppuun naama peruslukemilla, sivuilleni katsomatta. Näin ei ole käynyt montaa kertaa, mutta on kuitenkin jotta tiedän, miltä se tuntuu.

Me myös syömme ravintoloissa usein. Minä yksin menen lasten kanssa yleensä Rossoon tai Marttinaan siksi, että poika sinne pyytää ja koska pääsen itse siellä helpommalla. Miehen ja sukulaisten kanssa sitten ei ravintolalla ole väliä, menemme minne haluamme ja lapset tulee mukaan. Heille on opetettu, miten ravintolassa käyttäydytään ja esikoinen osaa hienosti. Hän on rauhallinen luonne, jota on helppo viihdyttää pelkällä puheella ja vaikka kynällä ja paperilla. Kuopus on toista maata, mutta hänenkin kanssa on selvitty.

Minä opetan lapsille toisten ihmisten huomioimista ja siksi se pistää silmään, miten täällä käyttäydytään lapsia kohtaan. Jos menemme kassalle, poikani saattaa tehvehtiä kassaa ja tämä ei välttämättä tervehdi takaisin. Se on epäkohteliasta. Toisaalta keskeytän naapuriamme ahdistelevan pojan nopeasti, sillä naapuri ei pidä lapsista enkä minä anna lapseni mennä minne sattuu hölisemään. Jne.
 
Miten oikein ymmärsit tekstini? :)
Juurihan esitin tuossa, että hyvä pisa-menestyksemme johtuu kaikesta siitä "riehumisesta". Ts. sanoin, että aikainen koulunaloitus EI ole hyvä juttu ja rymyäminen on tietyssä määrin tosi jees.

[QUOTE="plaah";29558191]Kysyisin sinulta:

Onko sinulla antaa tähän vastapainoksi mielipidettä siitä, onko mahdollisella aikaisemmin koulun alaoittamisella hyvät vaikutukset pidemmässä mittakaavassa? Entä jos lapsi laitetaan kouluun aikaisemmin, tällöin mm. leikkimisen osuus lapsuudessa jää vähemmälle. Lapsen mielikuvitus ei saa kehittyä vapaasti omassa tahdissaan, niin kuin tunneelämäkään ei saa kehittyä rauhassa. Ehkä lapset todella olisivat rauhallisempia, mutta minkälaisia vaikutuksia sillä on tulevaisuuden kannalta, sitähän emme tiedä. Tällaisessa pohdinnassa tulisi ottaa aina huomioon myös mahdolliset seuraukset :)[/QUOTE]
 
käytös on huonointa yleismaailmallisesti?

Tai länsimaisittain.

Esim. keski-euroopassa mennään leikkikouluun 3-4-vuotiaana ja lapset eivät välttämättä missään vaiheessa käy riehumassa missään. Riehumavaatteita ei ole. Jaksavat keskittyä pienissä ryhmissä tehtäviin. Lapsia saattaa olla iso ryhmä ja yksi opettaja.

Suomessa sinkkoset ja muut puolustavat tätä energian purkamista, ja sitähän tehdään suomessa paljon, on välitunnit ja on paljon äitejä, jotka mittaavat vanhemmuuttaan sillä miten paljon lapset ulkona riehuvat.

Vanhemmat ihmiset kun paheksuvat lasten käytöstä yleisissä kulkuneuvoissa, kaupoissa, ravintoloissa, ja muissa julkisissa paikoissa, niin vanhemamt puolustelevat, että lapset ovat lapsia ja heille kuuluu riehuminen, kun taas vanhemmat ihmiset ovat sitä mieltä, että ei kuulu, vaan kuuluu kasvattaa olemaan.

Kysyisin sinulta aloittaja:

Onko sinulla antaa tähän vastapainoksi mielipidettä siitä, onko mahdollisella aikaisemmin koulun alaoittamisella hyvät vaikutukset pidemmässä mittakaavassa? Entä jos lapsi laitetaan kouluun aikaisemmin, tällöin mm. leikkimisen osuus lapsuudessa jää vähemmälle. Lapsen mielikuvitus ei saa kehittyä vapaasti omassa tahdissaan, niin kuin tunneelämäkään ei saa kehittyä rauhassa. Ehkä lapset todella olisivat rauhallisempia, mutta minkälaisia vaikutuksia sillä on tulevaisuuden kannalta, sitähän emme tiedä. Tällaisessa pohdinnassa tulisi ottaa aina huomioon myös mahdolliset seuraukset
 
[QUOTE="...";29558219]Miten oikein ymmärsit tekstini? :)
Juurihan esitin tuossa, että hyvä pisa-menestyksemme johtuu kaikesta siitä "riehumisesta". Ts. sanoin, että aikainen koulunaloitus EI ole hyvä juttu ja rymyäminen on tietyssä määrin tosi jees.[/QUOTE]

Juu, lainasin väärän tekstin, eli kommenttini ei ollut sinulle, pahoittelut! :)
 
Vielä: Tuo lapsivihamielisyys on hyvä pointti. Miten voi kasvaa kunnioittamaan, jos ei koe tippaakaan kunnioitusta itse. Muualla kunnioitetaan lapsia ja vieraatkin ihmiset avoimesti osoittavat hellyyttä ja kiinnostusta lasta kohtaan. Huonolla käytöksellä ja "riehuleikeillä" tuskin on yhteyttä.
 
No minusta taas tuntuu että tässä lasten riehumisessa/levottomuudessa on myös kyse siitä että meillä on suomessa keskimäärin enemmän tarkkavaisuushäiriöisiä ja ylivilkkaita lapsia kuin muualla euroopassa. Noin 9% suomalislapsista omaa jonkinlaisen diagnoosin ja lievempiä diagnosoimattomia tapauksia on varmasti rutkasti enemmän. Varmaan puolella suomalaislapsista on joku ongelma, joillakin niin lievä ettei sitä paljoa edes huomaa mutta vaikuttaa kuitenkin niin että porukassa riehaannutaan kun joukossa on niitä oikeasti levottomia lapsia.

Toinen asia on se että suomessa kun ei saa yhtä hiuskarvaakaan tukistaa vaan puhumalla ja toistamalla itseään pitäisi saada lapsi kasvatteua. No miksi se ei toimi? Koska vanhemmistakin puolet omaa jonkinlaisen tarkkavaisuuteen liittyvän ongelman, tottakai, koska kyse on perinnöllisistä asioista. Vanhempi ei aina jaksa sitä jankkaavaan kasvatustyyliä mitä suositaan nykyään (lue psykologista). Tämä johtaa siihen että kun ei sitten saa ottaa korvasta kiinni tai hiustupsusta niin ei jaksa puuttua mitenkään vaan annetaan riehua ja "huonosti kasvattettuhan" siitä lapsesta sitten tulee kun rajoja ei olla osattu asettaa.

Tällainen teoria...
 
Niinpä! Ja esimerkiksi itkevä lapsi kaupassa kirvoittaa aikamoisia kommentteja, joista näkyy että aikuinen vanhempi on tehnyt VIRHEEN ja siitä pitää muistuttaa ja kaupassakin mulkoilla ja ehkä jopa inhottavasti kommentoida jotain. Harva kai pysähtyy miettimään, että saattuhan sitä kaikille joskus jotain vastaavaa. Minä esimerkiksi en osta lapsille kaupasta karkkia enkä herkkuja, enkä suostu lahjomaan heitä millään hiljaisiksi. Suoritan reissun loppuun naama peruslukemilla, sivuilleni katsomatta. Näin ei ole käynyt montaa kertaa, mutta on kuitenkin jotta tiedän, miltä se tuntuu.

Me myös syömme ravintoloissa usein. Minä yksin menen lasten kanssa yleensä Rossoon tai Marttinaan siksi, että poika sinne pyytää ja koska pääsen itse siellä helpommalla. Miehen ja sukulaisten kanssa sitten ei ravintolalla ole väliä, menemme minne haluamme ja lapset tulee mukaan. Heille on opetettu, miten ravintolassa käyttäydytään ja esikoinen osaa hienosti. Hän on rauhallinen luonne, jota on helppo viihdyttää pelkällä puheella ja vaikka kynällä ja paperilla. Kuopus on toista maata, mutta hänenkin kanssa on selvitty.

Minä opetan lapsille toisten ihmisten huomioimista ja siksi se pistää silmään, miten täällä käyttäydytään lapsia kohtaan. Jos menemme kassalle, poikani saattaa tehvehtiä kassaa ja tämä ei välttämättä tervehdi takaisin. Se on epäkohteliasta. Toisaalta keskeytän naapuriamme ahdistelevan pojan nopeasti, sillä naapuri ei pidä lapsista enkä minä anna lapseni mennä minne sattuu hölisemään. Jne.

Juuri näin. Kuulostat tasapainoiselta ja esimerkilliseltä vanhemmalta. Mielestäni enemmänkin pitäisi puuttua siihen kuinka suhtaudutaan toisten lapsiin. Juuri tuo mainitsemasi, kassaneiti ei edes vastaa tervehdittäessä, kielii siitä kuinka asenne on lapsia kohtaan kielteinen. Samoin kuin riitatilanne kaupassa herättää muissa ihmisissä ärsytystä ja kuten sanoit, saatetaan jopa kommentoida negatiivisesti. Vaikka todellisuudessa kyse on vain lapsen oikeudesta tuoda julki omia tunteitaan. Tietenkään ei pitäisi antaa siimaa sillä kohtaa, vaan pysyä määrätietoisena kuten sanoit toimivasikin. Mutta moni varmasti sortuu juuri lahjomiseen yms, koska ei haluta enää herättää lisää negatiivista huomiota. Juuri tuo kiukkupuuska kaupassa, on mitä opettavin lapselle, jos hänelle näytetään rauhassa, että ymmärretään se miltä lapsesta tuntuu, mutta nyt toimitaan niin kuin aikuinen sanoo. Vanhemmille tämä puolestaan olisi helpompaa, jos yleisasenne kiukuttelevaan lapseen ei olisi niin tuomitseva.
 
[QUOTE="Jaa-a";29558238]No minusta taas tuntuu että tässä lasten riehumisessa/levottomuudessa on myös kyse siitä että meillä on suomessa keskimäärin enemmän tarkkavaisuushäiriöisiä ja ylivilkkaita lapsia kuin muualla euroopassa. Noin 9% suomalislapsista omaa jonkinlaisen diagnoosin ja lievempiä diagnosoimattomia tapauksia on varmasti rutkasti enemmän. Varmaan puolella suomalaislapsista on joku ongelma, joillakin niin lievä ettei sitä paljoa edes huomaa mutta vaikuttaa kuitenkin niin että porukassa riehaannutaan kun joukossa on niitä oikeasti levottomia lapsia.

Toinen asia on se että suomessa kun ei saa yhtä hiuskarvaakaan tukistaa vaan puhumalla ja toistamalla itseään pitäisi saada lapsi kasvatteua. No miksi se ei toimi? Koska vanhemmistakin puolet omaa jonkinlaisen tarkkavaisuuteen liittyvän ongelman, tottakai, koska kyse on perinnöllisistä asioista. Vanhempi ei aina jaksa sitä jankkaavaan kasvatustyyliä mitä suositaan nykyään (lue psykologista). Tämä johtaa siihen että kun ei sitten saa ottaa korvasta kiinni tai hiustupsusta niin ei jaksa puuttua mitenkään vaan annetaan riehua ja "huonosti kasvattettuhan" siitä lapsesta sitten tulee kun rajoja ei olla osattu asettaa.

Tällainen teoria...[/QUOTE]

Eikä jakseta jankata vaan otetaan tukasta, mikä ei sekään aina auta. Sitten niristään kun se ei MITÄÄÄN usko. Mitään ei jakseta viedä loppuun asti sinnillä. Meillä on haastava lapsi jolla on ongelmaa kuten isällään. Silti hänet on kasvatettu ilman fyysistä kuritusta. Isänsä taas piiskalla. Se ei oo tehny hyvää. Sillä tuo tenava pysyy kuosissa kun tarvii, että saa purkaa energiaansa sillon ja sielä missä sopiva paikka on. Lapsi ei oo automaatti joka toimii sillä että aikunen tulee ja määrää ja antaa piiskaa sen sijaan että yrittäs ymmärtää lasta ja tilannetta ja tarpeita.
 
Eikä jakseta jankata vaan otetaan tukasta, mikä ei sekään aina auta. Sitten niristään kun se ei MITÄÄÄN usko. Mitään ei jakseta viedä loppuun asti sinnillä. Meillä on haastava lapsi jolla on ongelmaa kuten isällään. Silti hänet on kasvatettu ilman fyysistä kuritusta. Isänsä taas piiskalla. Se ei oo tehny hyvää. Sillä tuo tenava pysyy kuosissa kun tarvii, että saa purkaa energiaansa sillon ja sielä missä sopiva paikka on. Lapsi ei oo automaatti joka toimii sillä että aikunen tulee ja määrää ja antaa piiskaa sen sijaan että yrittäs ymmärtää lasta ja tilannetta ja tarpeita.

Eikö se ollut valistusajan Rousseau joka sanoi, ettei kurituksella saavutetaa oikeaa ymmärrystä? Ei lapsi tiedä, miksi esim. ikkunan rikkominen on väärin, jos häntä tukistetaan siksi ja rangaistaan. Moni tässä vaiheessa varmaan ärsyyntyy miettimään että millä sen lapsen sitten saa ymmärtämään? No, miettikää sitä ;)
 
[QUOTE="Jaa-a";29558238]No minusta taas tuntuu että tässä lasten riehumisessa/levottomuudessa on myös kyse siitä että meillä on suomessa keskimäärin enemmän tarkkavaisuushäiriöisiä ja ylivilkkaita lapsia kuin muualla euroopassa. Noin 9% suomalislapsista omaa jonkinlaisen diagnoosin ja lievempiä diagnosoimattomia tapauksia on varmasti rutkasti enemmän. Varmaan puolella suomalaislapsista on joku ongelma, joillakin niin lievä ettei sitä paljoa edes huomaa mutta vaikuttaa kuitenkin niin että porukassa riehaannutaan kun joukossa on niitä oikeasti levottomia lapsia.

Toinen asia on se että suomessa kun ei saa yhtä hiuskarvaakaan tukistaa vaan puhumalla ja toistamalla itseään pitäisi saada lapsi kasvatteua. No miksi se ei toimi? Koska vanhemmistakin puolet omaa jonkinlaisen tarkkavaisuuteen liittyvän ongelman, tottakai, koska kyse on perinnöllisistä asioista. Vanhempi ei aina jaksa sitä jankkaavaan kasvatustyyliä mitä suositaan nykyään (lue psykologista). Tämä johtaa siihen että kun ei sitten saa ottaa korvasta kiinni tai hiustupsusta niin ei jaksa puuttua mitenkään vaan annetaan riehua ja "huonosti kasvattettuhan" siitä lapsesta sitten tulee kun rajoja ei olla osattu asettaa.

Tällainen teoria...[/QUOTE]

Tukistaminen ei ole mielestäni oikea tapa kasvattaa lasta. "Toimit väärin, niin vanhempi satuttaa".

Itse olen selvinnyt täysin määrätietoisuudella. Tarkat rajat niissä asioissa jotka koen yleisen käytöksen kannalta tärkeiksi. Mielestäni fyysinen rankaiseminen on omiaan rikkomaan lapsen ja aikuisen välistä luottamussuhdetta, jonka itse koen äärimmäisen tärkeäksi osaksi kasvatusta ja sen onnistumista.

Lapset ottavat hyvin paljon esimerkkiä vanhemmistaan, mikä on se opetus jonka opetan lapselleni tukistamalla? Tottele, tai sattuu? Uskon, että muilla keinoilla saadaan lapsi jopa ymmärtämään mitä teki väärin ja miksi niin ei voi enää toimia. Esimerkiksi jäähypenkki, oikein toteutettuna toimii varsin hyvin, mutta ei riko luottamussuhdetta.
 
Ja nuo diagnoosit, niitä jaellaan täällä helposti siinä uskossa, että siitä olisi jotain apua. Miten sitten muualla näitä diagnooseja on niin vähän? Voitaisiinko muualla syödä terveellisemmin, kasvattaa johdonmukaisemmin ja niin, että siihen osallistuu tavallaan jokainen yhteisön jäsen?

Jos on käytöshäiriö, siihen suhtaudutaan oudosti. Käytöshäiriöinen tavallaan saa diagnoosin kautta anteeksi ja lääkityksen ja hänet dumpataan tavallisten lasten ryhmään sosialisoitumaan. Ja se siitä. Kuinka monta se oikeasti auttaa?
 

Yhteistyössä