Miten selität sen, että suomessa lasten pitää päästä purkamaan energiaa riehumiseen, mutta silti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja g a
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ja siis määrätietoisuus ja kurittamatta jättäminen ei ole synonyymi sille, että aikuinen on neutraali tunteeton aina oikeassa oleva kasvattaja. Moni kai helposti ajattelee, että koska korottaa lapsille ääntään ja ei ole kärsivällinen, on turha edes yrittää olla muuta koska se muu vaatisi täydellisyyttä.

Armoa itsellenne, arvon vanhemmat :) On eri asia huutaa kurkku suorana joka päivä ja ihan kaikesta (ja jos näin tekee, ei sekään ole merkki totaalisen huonosta ihmisestä vaan siitä, että tarvitset apua arjen kommervenkkeihin ja lasten kanssa toimimiseen, eikä se apukaan ole huono asia), kuin hermostua ja näyttää se myös lapselle, että aikuinenkin hermostuu joskus.

Ot, mutta joskus kun luin ketjuja siitä, saako lapset nähdä vanhempien riitelyn, niin yllättävän moni sanoi jyrkästi ei. Mietin silloin ja edelleen, että entä sitten lapsen omat konfliktit muiden lasten kanssa, tuntuuko ne lapsesta väärältä jos omat vanhemmatkan ei (muka) koskaan joudu riitatilanteeseen toisten kanssa? Miten lapsi käsittelee omia negatiivisia tunteita, jos ne a) lahjotaan kuten kaupassa karkkipussilla tai b) hiljennetään vääränä käytöksenä?
 
Kyllä täällä nyt piisaa näitä, että "meidän kullannuppu saa riehua tietyissä paikoissa, mutta osaa kyllä käyttäytyä nätisti mm. kaupassa ja ravintolassa". Kenenkäs kullannuppuja ne ovat, jotka tuolla kaupassa juoksevat, huutavat, lääppivät kaikkea, ajelevat pikkukärryillänsä ihmisten kantapäille ja muutenkin yleisesti vain huutavat ja meuhkaavat. Niitä näen enemmän kuin niitä hyvin käyttäytyviä pienokaisia. Suomalaislapset tuntuvat olevan yhtä räävittömiä kuin itänaapurinsa lapsetkin.
 
[QUOTE="plaah";29558294]Tukistaminen ei ole mielestäni oikea tapa kasvattaa lasta. "Toimit väärin, niin vanhempi satuttaa".

Itse olen selvinnyt täysin määrätietoisuudella. Tarkat rajat niissä asioissa jotka koen yleisen käytöksen kannalta tärkeiksi. Mielestäni fyysinen rankaiseminen on omiaan rikkomaan lapsen ja aikuisen välistä luottamussuhdetta, jonka itse koen äärimmäisen tärkeäksi osaksi kasvatusta ja sen onnistumista.

Lapset ottavat hyvin paljon esimerkkiä vanhemmistaan, mikä on se opetus jonka opetan lapselleni tukistamalla? Tottele, tai sattuu? Uskon, että muilla keinoilla saadaan lapsi jopa ymmärtämään mitä teki väärin ja miksi niin ei voi enää toimia. Esimerkiksi jäähypenkki, oikein toteutettuna toimii varsin hyvin, mutta ei riko luottamussuhdetta.[/QUOTE]

Totta puhut. Seuraukset+kommunikaatio sen lapsen kanssa. Ei ne oo tyhmiä vaan varsin tarkkanäkösiä. Ja vielä sen toivotun käytösen vahvistus. Sen sijaan että kivulla pyritään kitkemään ei toivottua. Mulla itelläni on lapsuudesta lähinnä se kuva että piti tehdä tai olla tekemättä kun aikunen sanoo,ellet ni piiskaa tuli. Ei sellanen pure lapsiin että "kun mää sanon". Sen enempiä perustelematta.
 
Kyllä täällä nyt piisaa näitä, että "meidän kullannuppu saa riehua tietyissä paikoissa, mutta osaa kyllä käyttäytyä nätisti mm. kaupassa ja ravintolassa". Kenenkäs kullannuppuja ne ovat, jotka tuolla kaupassa juoksevat, huutavat, lääppivät kaikkea, ajelevat pikkukärryillänsä ihmisten kantapäille ja muutenkin yleisesti vain huutavat ja meuhkaavat. Niitä näen enemmän kuin niitä hyvin käyttäytyviä pienokaisia. Suomalaislapset tuntuvat olevan yhtä räävittömiä kuin itänaapurinsa lapsetkin.

Ehkä ne sitten ovat niitä negatiivisella ja ikävällä asenteella varustettujen lapsia ;)
 
[QUOTE="plaah";29558294]Tukistaminen ei ole mielestäni oikea tapa kasvattaa lasta. "Toimit väärin, niin vanhempi satuttaa".

Itse olen selvinnyt täysin määrätietoisuudella. Tarkat rajat niissä asioissa jotka koen yleisen käytöksen kannalta tärkeiksi. Mielestäni fyysinen rankaiseminen on omiaan rikkomaan lapsen ja aikuisen välistä luottamussuhdetta, jonka itse koen äärimmäisen tärkeäksi osaksi kasvatusta ja sen onnistumista.

Lapset ottavat hyvin paljon esimerkkiä vanhemmistaan, mikä on se opetus jonka opetan lapselleni tukistamalla? Tottele, tai sattuu? Uskon, että muilla keinoilla saadaan lapsi jopa ymmärtämään mitä teki väärin ja miksi niin ei voi enää toimia. Esimerkiksi jäähypenkki, oikein toteutettuna toimii varsin hyvin, mutta ei riko luottamussuhdetta.[/QUOTE]

Niin siis eihän mikään rangaistus toimi jos ei kerrota miksi rangaistaan, oli se sitten jäähypenkki tai tukistus.

Pointti oli vaan se että jos vanhemmalla itsellään on ongelma tarkkavaisuuden kanssa ei hän jaksa kasvattaa sitä tarkkaavaisuushäiriöistä lastaan oikein ja voi olla että siksi meillä on keskimäärin levottomampia lapsia suomessa kuin muualla euroopassa.

Se oli se teorian juoni.
 
Kyllä täällä nyt piisaa näitä, että "meidän kullannuppu saa riehua tietyissä paikoissa, mutta osaa kyllä käyttäytyä nätisti mm. kaupassa ja ravintolassa". Kenenkäs kullannuppuja ne ovat, jotka tuolla kaupassa juoksevat, huutavat, lääppivät kaikkea, ajelevat pikkukärryillänsä ihmisten kantapäille ja muutenkin yleisesti vain huutavat ja meuhkaavat. Niitä näen enemmän kuin niitä hyvin käyttäytyviä pienokaisia. Suomalaislapset tuntuvat olevan yhtä räävittömiä kuin itänaapurinsa lapsetkin.

Ne ovat niitä samoja, jotka käyttäyvät näin myös siellä leikkipuistoissa, Hoplopeissa, uimahalleissa... oikeasti, jos vanhemmat kiinnittävät käytökseen huomiota, he tekevät sen kaikkialla. Leikkipuistossa tosin saa juosta ja metsässä varsinkin, puhumattakaan urheilukentistä, mutta sielläkin ainakin minun lasten tulee varoa muita. Mutta ääntäkin saa ulkona lähteä, ja hiki tulla. Se on suorastaan toivottavaa, se hiki. Mutta ei kaupassa, tietenkään.

Se, että sinä asennoidut näihin kaikkiin kaupassa itkeviin "muiden kullannuppuina" kertoo siitä suomalaisesta asenteesta juuri sopivasti. Minä myönsin, että kyllä minunkin lapseni itkevät ja saavat uhmakohtauksia paikasta riippumatta (2.5v varsinkin), mutta olennaista onkin se, miten vanhemmat asiaan suhtautuu.

Jos siis menet mulkoilemaan äitiä, joka yrittää rauhoittaa lastaan ja kieltää rieuhumasta, niin mitä se auttaa?
 
Koulukuria lisää, olen samaa mieltä.
Kouluissa pitäisi enemmän valvoa välitunteja ja ruokatunteja, olla vastuussa siitä ettei myös tuntien välillä hölmöillä, kiusata, riehuta jne.

Jossain pihan kulmalla pönöttää kylmettynyt opettaja sen pakollisen ajan, mutta ei puutu mihinkään eikä aidosti seuraa lapsien tekemistä.

Tässä olisi myös ratkaisu koulukiusaamiseen, ei sitä saisi kokonaan kitkettyä mutta varmasti vähenisi. ¨

Eli välituntivalvojia lisää kouluihin!
 
Kyllä täällä nyt piisaa näitä, että "meidän kullannuppu saa riehua tietyissä paikoissa, mutta osaa kyllä käyttäytyä nätisti mm. kaupassa ja ravintolassa". Kenenkäs kullannuppuja ne ovat, jotka tuolla kaupassa juoksevat, huutavat, lääppivät kaikkea, ajelevat pikkukärryillänsä ihmisten kantapäille ja muutenkin yleisesti vain huutavat ja meuhkaavat. Niitä näen enemmän kuin niitä hyvin käyttäytyviä pienokaisia. Suomalaislapset tuntuvat olevan yhtä räävittömiä kuin itänaapurinsa lapsetkin.

Mietipä sitä paljonko täälä on lapsellisia ihmisiä suhteessa siihen paljonko niitä mahtuu tähän maahan ja siis kauppoihin yms paikkoihin. Kyllä mä näen tuola muitakin lapsia kun omani jotka osaa olla ravintoloissa yms paikoissa. Ja sittne on ne riehakkaammat. Kaikkea löytyy.
 
MInulla on sukulaisia Keski-Euroopassa, menneet naimisiin sikäläisten kanssa, ja kyllä heidän lapsensa riehuvat välillä ihan hirveästi. Ero suomalaisiin lapsiin on vain siinä, etteivät vanhemmat mene riehumiseen mukaan ja pitävät tiukkaa rajaa siinä missä saa riehua. Jos lähdetään rannalle, niin siellä saa temmeltää hullun lailla. Jos mennään ravintolaan, siellä ei riehuta. Tosin muutkin kasvattavat, vieraatkin, lapsia ja ilmapiiri muuttuu perin hyytäväksi, jos lasta ei saada järjestykseen. Suomessa taas tapoihin kuuluu sulkea silmät, korvat ja suu, eikä katsota soveliaaksi puuttua vieraan lapsen käytökseen. Meillä ei vaan vuorovaikutus toimi ja eniten siitä käytösmallista kärsivät lapset, jotka oppivat vanhempiensa lailla olemaan välittämättä naapureista, kanssamatkustajista jne.

Äitini, joka teki elämäntyönsä lasten parissa, totesi, että lapsi on terve kun riehuu. Hän oli vanhanaikainen kasvattaja, jolloin riehumiselle oli aikansa ja paikkansa. Sitä mallia on harrastettu seuraavassakin sukupolvessa.

Aasialainen naapurini totesti viime viikolla, että hän vierastaa suomalaisten rentoa kasvatustapaa. Hän on palvelutyössä ja tietää mistä puhuu. HÄnellä on itsellään kaksi ala-asteikäistä kullanmurua ja olen joskus hämmästyksestä mykkänä, että vaikka lapset touhuavat tosi paljon, niin he myös uskovat pienestäkin pyynnöstäni varomaan istutuksia yms. Tätä nykyä en edes kehtaa sanoa mitään, koska tiedän vanhempien kantavan lapsistaan vastuun. Toista on suomalaisperheessä, josta lentää ärräpäät silmille jos kysyy mitä varten koristepuskani on pihaltani ajeltu fillarilla lyttyyn.
 
[QUOTE="Jaa-a";29558238]No minusta taas tuntuu että tässä lasten riehumisessa/levottomuudessa on myös kyse siitä että meillä on suomessa keskimäärin enemmän tarkkavaisuushäiriöisiä ja ylivilkkaita lapsia kuin muualla euroopassa. Noin 9% suomalislapsista omaa jonkinlaisen diagnoosin ja lievempiä diagnosoimattomia tapauksia on varmasti rutkasti enemmän. Varmaan puolella suomalaislapsista on joku ongelma, joillakin niin lievä ettei sitä paljoa edes huomaa mutta vaikuttaa kuitenkin niin että porukassa riehaannutaan kun joukossa on niitä oikeasti levottomia lapsia.

Toinen asia on se että suomessa kun ei saa yhtä hiuskarvaakaan tukistaa vaan puhumalla ja toistamalla itseään pitäisi saada lapsi kasvatteua. No miksi se ei toimi? Koska vanhemmistakin puolet omaa jonkinlaisen tarkkavaisuuteen liittyvän ongelman, tottakai, koska kyse on perinnöllisistä asioista. Vanhempi ei aina jaksa sitä jankkaavaan kasvatustyyliä mitä suositaan nykyään (lue psykologista). Tämä johtaa siihen että kun ei sitten saa ottaa korvasta kiinni tai hiustupsusta niin ei jaksa puuttua mitenkään vaan annetaan riehua ja "huonosti kasvattettuhan" siitä lapsesta sitten tulee kun rajoja ei olla osattu asettaa.

Tällainen teoria...[/QUOTE]

Onko tälle "teorialle" ja varsinkin noiden diagnoosien suuremmalle määrälle jokin virallinen lähde olemassa? Ei sillä, että varsinaisesti olisin asiassa eri mieltä, mutta haluaisin kyllä tuollaiselle yleistykselle jonkin faktan taustalle.

Paljon meillä on kyllä ihan vaan kasvattamattomia lapsia tai lapsia, joiden rajoja ei ole täyspäinen aikuinen määritellyt. Näiden kanssa sitten niitä ongelmia tulee, ilman sen kummempaa diagnosointiakaan.
 
Voihan sitä silti pitää tiukkaa kuria vaikka päästäisi lapsen temmeltämään pihalla ja jumppasalissa, ei ne sulje toisiaan pois.
 
Viimeksi muokattu:
Noh, kyllä niitä kurittomia lapsia on muuallakin, jos katselee vaikka brittien supernanny ohjelmaa, niin huh huh mitä menoa.

Mutta samaa mieltä olen siinä että peruskäytöstavat puuttuu monelta lapselta. Omat lapseni ovat kaikki vielä kotihoidossa ja kyllä olen opettanut miten käyttäydytään julkisella paikoilla, miten tervehditään aikuisia ja lapsia jne. Monet lapset eivät osaa vastata kohteliaisuuksiin ja muutenkin tuijottavat ihmeissään jos meidän 4vee sanoo et "kiva nähdä sinua".

Niin ja mua ärsyttää myös tuo ettei kassatyöntekijät tervehdi lapsia. Euroopassa lapset otetaan kyllä paremmn huomioon mutta kyllä Suomessakin esim hotelleissa lapsi on usein myös asiakas, jolle jutellaan eikä vaan joku vanhempien kylkiäinen.

2vuotiaalta en ny vielä aivan ihmeitä odota käytökseltä, joskus sujuu hyvin joskus ei. Saattaa juoksennella kärryjen kanssa kaupassa, mutta 3vuoiaalta alkaa jo sujua tai ainakin ymmärtää kun muistutellaan.
 
Onko tälle "teorialle" ja varsinkin noiden diagnoosien suuremmalle määrälle jokin virallinen lähde olemassa? Ei sillä, että varsinaisesti olisin asiassa eri mieltä, mutta haluaisin kyllä tuollaiselle yleistykselle jonkin faktan taustalle.

Paljon meillä on kyllä ihan vaan kasvattamattomia lapsia tai lapsia, joiden rajoja ei ole täyspäinen aikuinen määritellyt. Näiden kanssa sitten niitä ongelmia tulee, ilman sen kummempaa diagnosointiakaan.

Luin joskus jonkun lehtijutun jossa verrattiin suomen ja ranskan koulusysteemiä. Siitä nämä hajatkuset. Teoria on siis ihan oma. Sitä en sitten tiedä onko ranskalislapset ihan yhtä suurella todennäköisyydellä tarkkavaisuushäiriöisiä ja ylivilkkaita mutta yhtä paljon daiagnooseja niillä ei kuitenkaan ole. Se että suomessa 9%:lla lapsista on jonkinlainen häiriö/diagnoosi on tosiasia.

Mutta sekin on totta että jos itsellä on tarkkavaisuuden kanssa ongelmaa ei se kasvatustyökään ole helppoa, ts. johdonmukaiusuus, pitkäjännitteisyys ja kärsivällisyys ei välttämättä ole niitä vahvoja puolia. Siitä minusta johtuu nämä mainitsemasi "kasvattamattomat lapset". Syy on siis, kuten aina, vanhemmissa vaikka lapsi olisi kuinka haastava. Kaikki tarkkaivaisuuteen ja ylivilkkauteen liittyvät vaikeudet kuitenkin seuraa mukana koko elämän ajan, myös niillä lapsiaan hoitavilla vanhemmilla.
 

Yhteistyössä