Onko tässä suhteessa enää mitään järkeä?

Sanokaa nyt tekin että onko tässä enää mitään järkeä?

Ollaan seurusteltu miehen kanssa 6 vuotta, meillä on yksi lapsi (8,5kk). Mies on todella kiltti ja rauhallinen, tekee työnsä tunnollisesti jne. Mutta kotona hän on todella todella laiska, ei tee juuri lainkaan kotitöitä oma-aloitteisesti, ruokaa tekee noin kerran viikossa, jos sitäkään. No, olen ajatellut että Menkööt näin, kun hän kuitenkin köy töissä ja minä kotona. Mutta se mikä tässä on suurin ongelma, on se että mies tajua kuinka väsynyt minä olen. Minä siivoan, ruokin meidät ja lapsen, nukutan tuon uniongelmaisen lapsen joka herää edelleen monta kertaa yössä syömään tissiä. Mies ei ole kertaakaan nukuttanut lasta.

Äsken mulle riitti ja vein vauvan miehelle olohuoneeseen, sanoin että nyt otat lapsen syliin ja nukutan sen. Itkin myös ja sanoin että en enää jaksa tätä ja kaipaan omaa aikaa yms. Poistuin itkien makuuhuoneeseen ja nyyhkytin täällä. Puolituntia mies yritti nukuttaa vauvaa, joka ei edes itkenyt vaan oli vain silmät auki ollut. Vain Puolituntia mies tosiaan jaksoi vauvaa nukuttaa ja sitten luovutti, laski lapsen lattialle leikkimään. Minä sitten tulin ja otin vauvan syliin ja erittäin väsyneenä ja tuohtuneena haistatan miehelle paskat! (joo rumasti sanottu) mieskin oli siinä sitten muka tuohtuneena, kun hän sentään oli yrittänyt nukuttaa vauvaa puoli tuntia!??! Siis voi v*ttu sanon minä.

Mies ei ymmärrä kuinka väsynyt minä olen. Vaikka saisin itkuparku kohtauksen hänen edessään ja sanon että kaipaan omaa aikaa yms. Niin mies ei tarjoa apua! Vaikka yhtälailla lapsen ja kodinhoito kuuluisi hänellekin. Nytkin tuon edellisen episodin jälkeen hän pelaa tuolla vaan pleikkaria! Siis aikuinen mies.

Mua niin itkettää tää tilanne. Me ollaan erkaantunut toisistamme. Läheisyyttä ja seksiä ei ole. Nukutaan eri huoneissa.

Aina kun alan pohtimaan eroa, niin lopulta tulen siihen tulokseen että mies on sentään kiltti, että mulla on kiltti mies joka ei ole koskaan tehny mulle pahaa, voisihan asiat olla pahemminkin?

Olin nuori kun alettiin seurustelemaan, ja mies on ensimmäinen mies kenen kanssa muutin yhteen. Toisaalta mulla ei edes ole kokemusta että mitä kaikkea "kunnon" suhde voisi olla. Mä en tiedä onko tämä rakkautta? Onk tämä muka rakkautta, että me vaan ollaan ja asutaan yhdessä, meillä on yhteinen lapsi mutta mitään intohimoa ei ole.

Niin säälittävä avautuminen, mutta oli pakko kirjottaa omista tunteista, helpotti edes vähäisen.

 

 

En tiedä oletko tosissasi ap, mutta tiedätkö, miehet eivät tajua mitä toinen tekee, ennen kuin tekevät sen itse. Joten huomenna lähdet iltakävelylle, sanot miehelle että hän hoitaa yöheräämiset viikonloppuisin, jotta säkin saat edes joskus nukkua (tai tuo edes rinnalle ja kantaa lapsen takaisin sänkyyn jos vielä imetät).
Ja piheyhteyttä ei kannata amenettää missään vaiheessa, se on turmion tie. Vauva-aika on karmeaa kelle tahansa pariskunnalle, odota vain pari vuotta niin elämänne alkaa näyttämään ihan erilaiselta, paremmalta. Mutta älä vaan anna miehen etääntyä ja ulkoistua perheestänne ennen sitä.

 

Sitä mä olenkin miettinyt että kai sitä pitää vaan yrittää kärvistellä tän vauva-ajan ylitse ja kattoa että helpottaako sitten. Mutta se mua mietityttää että onko ihan normaalia, tai siis, että onko toi ukko oikeesti ihan k*sipää kun se ei auta mua!!? Vaikka kuinka valitan väsymystä niin ukko vaan toteaa että voi voi kun häntäkin nyt vähän väsyttää!

 

Me ollaan oltu 3,5v yhdessä eikä yhteisiä lapsia. Ollaan molemmat työttöminä, minulla entisestä suhteesta lapsi ja herään aamuisin 7-9 aikaan lähettämään hänett kouluun. Teen aina meille ruoan, mies ei kokkaa koskaan. Siivoan, mies saattaa oman tietokonepöytänsä siivota.
Iltaisin valvotaan myöhään, koska minäkin haluan omaa aikaa sen jälkeen kun lapsi on mennyt nukkumaan. Olen usein todella väsynyt, koska joudun heräämään niin aikaisin, mies nukkuu 12-1 saakka. Auta armias jos herää joskus 10 aikaan, piru että väsyttää ja haukottelee kokoajan. Ei millään ymmärrä, etten voi joka ilta mennä 2 aikaan nukkumaan (seksiä mankuu vielä tuohon aikaan)
Ei juurikaan auta lapseni kanssa, esim heräämällä itse aamulla ja laittamalla minun lapseni kouluun jotta minä saisin nukkua.

Ihan joskus tekisi mieli jättää tiskit tiskaamatta ja ruoka tekemättä ja mennä 10 aikaan nukkumaan

 

Jättäkää hommat tekemättä ja katsotte sitten vaan koska ns. alkaa tapahtumaan. Uskon, että jossain vaiheessa miehiä alkaa kotihommat kiinnostaa jos ei ole enää ruokaa pöydässä, puhtaita alusvaatteita ja pommin jäljiltä oleva koti. Puhukaa miehille ihan suoraan mikä ottaa päähän. Ja jos olo on jo tosi väsynyt niin sitten vaikka yöksi hotelliin nukkumaan ja jätät lapsen miehelle. Kyllä se vauva yhden yön pärjää pullomaidolla. Täälläkin mies pelaa pleikkaria kaiken liikenevän vapaa-ajan, mutta ruokaa se onneksi laittaa. Pyykkiä se ei pese kun kerran värjäsi ja hermostuin sille siitä. Lapset hoitaa jos käyn jossain. Kyllä se siitä!

 

Mun mies kyllä pesee pyykkiä, mutta yllätys yllätys, että sinne koneeseen päätyy pyykkikorista vain ne omat vaatteet

 

Ymmarran ap:ta mutta myos hanen miestaan. Mielestani kotihommat kuuluu enimmakseen sille kotona olevalle, koska ei niihin oikeasti koko paivaa mene ja jos oikein vasyttaa niin voi jattaa tekemattakin toisinaan. Nukkuuko vauva kuinka paljon paivisin? voisitko itse tuolloin nukkua? tai jos ei nuku niin jos sovitte vaikka etta mies menee toista tultuaan kavelylle noin tunniksi vauvan kanssa jotta saisit hetken huokaista hiljaisuudessa? Miehen voi oikeasti olla hankala saada vauva nukkumaan jos ei ole koskaan nukuttanut, mutta nythan teilla olisi hyva aika pohtia miten saisitte vauvan nukkumaan paremmin yolla, silla ei ole ihme miksi unen puute on kidutus muoto, koska kokemuksesta tiedan etta se on sita. Kylla te selviatte, vaikka raskasta se valilla onkin, ottakaa rennosti ja tehkaa riittavasta unen saannista prioriteetti kaikille, ja ymmarrysta puolin ja toisin, elama helpottuu kummasti kun ei jatkuvasti vasyta.

 

Miehillä on eri logiikka kuin naisilla. Näin kärjistettynä. Ne kaipaa suorat ohjeet, miten asiat pitää tehdä.
Istukaa alas ja tehkää selkeät "työvuorot", kuka hoitaa mitäkin ja milloin.
Kirjoittakaa lukujärjestys jääkaapin oveen, kuinka kotityöt jaetaan. Esim. mies nukuttaa lapsen perjantaisin ja lauantaisin sekä imuroi sunnuntaisin. Kokeile opettaa miestä aluksi esim. nukutuspuuhissa vierellä ollen, tai jossain muussa sinulle tärkeässä jutussa. Anna aluksi neuvoja mutta sitten anna hänen löytää omat keinot. Ja joskus vapaapäivänä- mene ulos päivällä YKSIN ja anna miehen olla lapsen kanssa. Silloin hänen on PAKKO löytää omat keinot, kuinka hoitaa lasta. Ja sinä saat levätä. Menköön vaikka vaunuileman ja nukuttamaan lasta ja sinä otat päikkärit kotona tai "saat" tehdä kotitöitä rauhassa.
Älä murehdi, mutta alkuaika vauvan kanssa on usein juuri äidille tosi rankkaa. Mies ei tajua, kuinka paljon nainen tekee ja kuinka suuri myllerrys päänkin sisällä käy- kaikki uudet tunteet ja elämäntilanteen muutos... Vauvan tulo perheeseen muuttaa kaiken mutta lopputuloksen eteen on kaikkien tehtävä osansa ja puhallettava yhteen hiileen.
Tsemppiä!

 

[QUOTE="Viera";29545879]Ymmarran ap:ta mutta myos hanen miestaan. Mielestani kotihommat kuuluu enimmakseen sille kotona olevalle, koska ei niihin oikeasti koko paivaa mene ja jos oikein vasyttaa niin voi jattaa tekemattakin toisinaan. Nukkuuko vauva kuinka paljon paivisin? voisitko itse tuolloin nukkua? tai jos ei nuku niin jos sovitte vaikka etta mies menee toista tultuaan kavelylle noin tunniksi vauvan kanssa jotta saisit hetken huokaista hiljaisuudessa? Miehen voi oikeasti olla hankala saada vauva nukkumaan jos ei ole koskaan nukuttanut, mutta nythan teilla olisi hyva aika pohtia miten saisitte vauvan nukkumaan paremmin yolla, silla ei ole ihme miksi unen puute on kidutus muoto, koska kokemuksesta tiedan etta se on sita. Kylla te selviatte, vaikka raskasta se valilla onkin, ottakaa rennosti ja tehkaa riittavasta unen saannista prioriteetti kaikille, ja ymmarrysta puolin ja toisin, elama helpottuu kummasti kun ei jatkuvasti vasyta.[/QUOTE]

Jos pienestä vauvasta kyse, niin kuuden lapsen kokemuksella sanon, että isän on helpompi nukuttaa vauva kuin äidin! Ja ihan siitä yksinkertaisesta asiasta, että vauva haistaa äidinmaidon ja heräilee hajuun tai nälkään, jota ei todellisuudessa välttämättä edes ole.
Meillä on ihan selkeästi vauvat nukahtaneet isälle paremmin, minun sylissä ähkivät ja hamuilevat tissiä.
Aapeen tapauksessa isä ei selkeästi tajua äidin olevan väsynyt, itseään ei jaksa/huvita hoitaa vauvaa ja vauvan hoito kuuluu äidille.
Kannattaa jutella vakavasti miehelle ja kirjoittaa vaikka kirje, jos puhe ei mene perille.

 

Jos vauva ei ole väsynyt niin lattialle laittaminen ihan viisasta? Onko lapsi esikoisenne? Ei lapset tartte nukuttamista erikseen. Sovit, että lähdet pariksi yöksi jonnekin omalle lomalle ja vauva jää kotiin, tuut sitte freesinä takasin ja ehkä hermo kestää paremmin.

Miehelle tuo kohtaus teillä voi esityäytyä ihan erilaisena kuin mitä ite aattelet, miehetkään ei osaa ajatumsia lukea.

 

Jos vauva ei ole väsynyt niin lattialle laittaminen ihan viisasta? Onko lapsi esikoisenne? Ei lapset tartte nukuttamista erikseen. Sovit, että lähdet pariksi yöksi jonnekin omalle lomalle ja vauva jää kotiin, tuut sitte freesinä takasin ja ehkä hermo kestää paremmin.

Miehelle tuo kohtaus teillä voi esityäytyä ihan erilaisena kuin mitä ite aattelet, miehetkään ei osaa ajatumsia lukea.

Kyllä vauva oli väsynyt. Oli valvonut jo 5,5h. Eiköhän mei nyt 8kk aikana sen verran olla opittu että onko vauva väsynyt vai ei, näkeehän sen jo silmistä ja käyttäytymisestä.

 

Me ollaan oltu 3,5v yhdessä eikä yhteisiä lapsia. Ollaan molemmat työttöminä, minulla entisestä suhteesta lapsi ja herään aamuisin 7-9 aikaan lähettämään hänett kouluun. Teen aina meille ruoan, mies ei kokkaa koskaan. Siivoan, mies saattaa oman tietokonepöytänsä siivota.
Iltaisin valvotaan myöhään, koska minäkin haluan omaa aikaa sen jälkeen kun lapsi on mennyt nukkumaan. Olen usein todella väsynyt, koska joudun heräämään niin aikaisin, mies nukkuu 12-1 saakka. Auta armias jos herää joskus 10 aikaan, piru että väsyttää ja haukottelee kokoajan. Ei millään ymmärrä, etten voi joka ilta mennä 2 aikaan nukkumaan (seksiä mankuu vielä tuohon aikaan)
Ei juurikaan auta lapseni kanssa, esim heräämällä itse aamulla ja laittamalla minun lapseni kouluun jotta minä saisin nukkua.

Ihan joskus tekisi mieli jättää tiskit tiskaamatta ja ruoka tekemättä ja mennä 10 aikaan nukkumaan

Miksi sen miehen pitäisi sun lastasi hoitaa :O

 

Me ollaan oltu 3,5v yhdessä eikä yhteisiä lapsia. Ollaan molemmat työttöminä, minulla entisestä suhteesta lapsi ja herään aamuisin 7-9 aikaan lähettämään hänett kouluun. Teen aina meille ruoan, mies ei kokkaa koskaan. Siivoan, mies saattaa oman tietokonepöytänsä siivota.
Iltaisin valvotaan myöhään, koska minäkin haluan omaa aikaa sen jälkeen kun lapsi on mennyt nukkumaan. Olen usein todella väsynyt, koska joudun heräämään niin aikaisin, mies nukkuu 12-1 saakka. Auta armias jos herää joskus 10 aikaan, piru että väsyttää ja haukottelee kokoajan. Ei millään ymmärrä, etten voi joka ilta mennä 2 aikaan nukkumaan (seksiä mankuu vielä tuohon aikaan)
Ei juurikaan auta lapseni kanssa, esim heräämällä itse aamulla ja laittamalla minun lapseni kouluun jotta minä saisin nukkua.

Ihan joskus tekisi mieli jättää tiskit tiskaamatta ja ruoka tekemättä ja mennä 10 aikaan nukkumaan

Teillähän ois yhteistä aikaa sillo ku laps koulussa. Kyllä vaatisin työttömänäkin normaalia elämänrytmiä ja osallistumista perheen elämään.

 

Jännää kumpikaan ei halua eikä jaksa hoitaa vauvaa. Erotkaa ja antakaa lapsi pois.

 

Meillä oli kutakuinkin sama tilanne kuin sinulla ap. Lohduttelin itseäni sillä että kun tämä vauva-aika on ohi, niin... Tosiasiassa mies ei tule muuttumaan ikinä. Lapset kasvaa ja tulee uudet ongelmat (jotka ovat periaatteessa niitä samoja). Itse olen niin kyrsiintynyt tähän kaikkeen. Tiesin että kun lapsi menee hoitoon ja itse töihin, en enää jaksa. Ja näinhän kävikin.
Harmi että kun näiden kaikkien vuosien jälkeen mies vihdoin oikeasti yrittää, ei itseäni enää kiinnosta. Ei oikeasti kiinnosta yhtään.

Jotenkin oksettaa tuo naisten (ja miesten) ajatustapa, että kirjoita lista, sopikaa vuorot, ymmärrä ja keskustele. Huoh. Entä kun olet ymmärtänyt ja olet kovistellut, on kirjoiteltu kirjeitä ja listoja. Toinen on mikä on. Kannattaa myöntää ajoissa itselleen että ei ole sellainen nainen joka jaksaa loppuikänsä tällaista katsoa.

 

Voi hyvänen aika ap! Sellasta se on, äidin elämä. Sinä olet kotona ja mies töissä, sinun kuuluu tehdä ne kotityöt kun olet kerta kotona. Ja lopeta yösyötöt, saat nukuttua.

 

Voiko muka yösyötöt lopettaa tosta vain?

 

[QUOTE="utelias";29546168]Voiko muka yösyötöt lopettaa tosta vain?[/QUOTE]

Voi. Siinä menee muutama yö tai viikko että vauva tottuu asiaan. Meillä alko 8 kk nukkumaan täysiä öitä kun lopetin yösyötöt.

 

Meillä herää yössä 2-3 kertaa siihen että tutti tippuu.Yösyötöt loppui itestän noin kuukausi sitten.lapsi nyt 6kk.

 

[QUOTE="utelias";29546196]Meillä herää yössä 2-3 kertaa siihen että tutti tippuu.Yösyötöt loppui itestän noin kuukausi sitten.lapsi nyt 6kk.[/QUOTE]

Eikö osaa ite laittaa tuttia takas?

 

Jos lapsi ei itke eikä nukahda, miksi se pitää nukuttaa? Lapsi olisi hyvä nukuttaa laittamalla sänkyyn, tiettyyn aikaan jos on joku unirytmi tai sitten kun on väsynyt. Lapsi sänkyyn ja itse muihin hommiin. Virkeää lasta ei kannatta nukuttaa eikä rauhallista lasta opettaa siihen että nukutetaan syliin tunnin verran..

 

Meillä kuopus heräsi 6 kk enää yhden kerran yössä syömään niin päätin lopettaa yösyötön. Kun heräsi yöllä huutamaan, annoin vettä tuttipullossa. Pari yötä meni ja sitten alkoi nukkua aamuun asti. En tosiaan syöttäisi yöllä enää noin isoa lasta.