V
"vaimo"
Vieras
Pitkä liitto takana. Lapset vielä suhteellisen pieniä, mutta eivät enää valvota ja heidät voi jo hetkeksi jättää yksin kotiin. Seksielämä oli nuoruudessamme suhteen alkuaikoina oikein hyvää, mutta hiipui pikkuhiljaa.
Mies on käyttänyt aina alkoholia yli suositellun määrän. Viihteelle lähtiessään juo itsensä umpitunneliin, mutta onneksi sitä ei tapahdu enää kovin usein. Sen sijaan mies on alkanut tissuttelemaan ja viikonloppuisin on aina pikkupöhnäss illat ja kärsii krapulasta. Ottaa myös viikolla joskus muutaman oluen. Onneksi lapsia on pakko kuskata autolla harrastuksiin, niin tämä rajoittaa vähän miehen juomista. Tupakkaa mies on polttanut 30 vuotta ja ruokavaliokin on epäterveellinen ja ylipainoa on kertynyt ainakin 10 kg. Uskon, että nämä huonot elintavat ovat vieneet mieheltä halun ja alkaa vaikuttamaan jo kykyihinkin.
Lasten synnyttyä en laittanut pahakseni sitä, kun miestä ei sänkypuuhat huvittaneet, mutta nyt kun omat haluni ovat palautuneet, niin asia on alkanut ärsyttämään minua. En halua elää lähes ilman seksiä koko loppuelämääni, mutta en halua myöskään rikkoa toimivaa arkea ja perhettä tämän takia.
Mies on sanonut syyksi haluttomuuteensa riitelyn, väsymyksen ja stressin, eikä suostu lähtemään lääkäriin tai terapiaan. Toisaalta itseänikin inhottaa tupakalta ja viinalta lemuava mies, joten eipä huvita itseänikään hirmuisesti aloitteita tehdä. Pitäisikö hankkia rakastaja?
Mies on käyttänyt aina alkoholia yli suositellun määrän. Viihteelle lähtiessään juo itsensä umpitunneliin, mutta onneksi sitä ei tapahdu enää kovin usein. Sen sijaan mies on alkanut tissuttelemaan ja viikonloppuisin on aina pikkupöhnäss illat ja kärsii krapulasta. Ottaa myös viikolla joskus muutaman oluen. Onneksi lapsia on pakko kuskata autolla harrastuksiin, niin tämä rajoittaa vähän miehen juomista. Tupakkaa mies on polttanut 30 vuotta ja ruokavaliokin on epäterveellinen ja ylipainoa on kertynyt ainakin 10 kg. Uskon, että nämä huonot elintavat ovat vieneet mieheltä halun ja alkaa vaikuttamaan jo kykyihinkin.
Lasten synnyttyä en laittanut pahakseni sitä, kun miestä ei sänkypuuhat huvittaneet, mutta nyt kun omat haluni ovat palautuneet, niin asia on alkanut ärsyttämään minua. En halua elää lähes ilman seksiä koko loppuelämääni, mutta en halua myöskään rikkoa toimivaa arkea ja perhettä tämän takia.
Mies on sanonut syyksi haluttomuuteensa riitelyn, väsymyksen ja stressin, eikä suostu lähtemään lääkäriin tai terapiaan. Toisaalta itseänikin inhottaa tupakalta ja viinalta lemuava mies, joten eipä huvita itseänikään hirmuisesti aloitteita tehdä. Pitäisikö hankkia rakastaja?