M
"Milja"
Vieras
Vai miksiköhän lääkäri kovasti yritti saada "minusta" esiin sitä, kun unettomuuden vuoksi vo:lla olin. Olen kylläkin kärsinyt jo pidempään unettomuudesta, välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta nyt oli uusi työterveyslääkäri vastassa ja kyseli heti alkuun, että onko mulla suvussa tätä maanideprrssiivisyyttä ja teetti minulle testin siitä.
Luin tekstin kysymyksiä ja sanoin, ettei ne sovi minuun kyllä ollenkaan, mutta hän katsoi takaisin vain tosi epäilevästi. Täysin negatiivinen testitulos kuitenkin tuli. Sitten hän katsoi, että minulle on joskus määrätty Opamoxia unettomuuteeni ja kysyi, että paljonko mulla menee niitä päivisin?
Sanoin, että kärsin vain unettomuudesta, minulla ei ole pienintäkään tarvetta syldä Opamoxia päiväsaikaan, käynhän töissä ja touhuan lasten kanssa, en edes voisi sellaista päivällä käyttää. Ne ovat olleet minulla lähinnä turvana, eli jos en vaan millään muilla keinoin saa unta (melatoniini on jatkuvassa käytössä ja kaikki lääkkeettömät itsehoitokeinot, unihtgienia yms.).
En osaa edes selittää lääkärin asennetta, mutta hän selkeästi oli jo vo:lle tullessani päättänyt, että minulla on tasapainoton psyyke tms. Eikö oikeasti ihminen voi kärsiä unettomuudesta muuten? Yritin sanoa, että minulla on muuten kaikki hyvin, ihana perhe, hyvä parisuhde, talo ja kesäasunto... ( toin nämä esiin, kun hän oikeesti oli asenteella, että olen lähes syrjäytynyt "luuseri") mutta hän vain mumisi ja sanoi, että pitää mennä työpsykologille puhumaan mun ongelmista ja huolista ja että hän miettii tätä mun diagnoosia ahdistushäiriön ja maanisdepressiivisyyden kannalta jne.
Oikeesti, tunsin oloni niin henkisesti raiskatuksia ja lytätyksi tuon käynnin jälkeen.
Psyyken sairaudet ovat ihan hyväksyttäviä eivätkä tietenkään tee ihmisestä huonompaa, mutta mulla ei ole pienintäkään epäilystä niiden suhteen, olen tietoinen omasta voinnistani eikä mulla olisi edes syytä kieltää mitään tuollaista eli haluan kyllä selvittää oireeni ja pyrkiä hyvinvointiin, mutta kyllä minä nyt itse tiedän olenko Ahdistunut tai onko minulla maanisia vaiheita. Ei todellakaan ole. Olen rauhallinen, harkitseva, tasainen luonne... Kuitenkin myös elämästäni ja lapsista iloiten.
Ihan hirveää tuollainen, kun susta tehdään sairas eikä oteta vakavasti vaikka sanoisit mitä. Mitä tässä voi tehdä?
Luin tekstin kysymyksiä ja sanoin, ettei ne sovi minuun kyllä ollenkaan, mutta hän katsoi takaisin vain tosi epäilevästi. Täysin negatiivinen testitulos kuitenkin tuli. Sitten hän katsoi, että minulle on joskus määrätty Opamoxia unettomuuteeni ja kysyi, että paljonko mulla menee niitä päivisin?
Sanoin, että kärsin vain unettomuudesta, minulla ei ole pienintäkään tarvetta syldä Opamoxia päiväsaikaan, käynhän töissä ja touhuan lasten kanssa, en edes voisi sellaista päivällä käyttää. Ne ovat olleet minulla lähinnä turvana, eli jos en vaan millään muilla keinoin saa unta (melatoniini on jatkuvassa käytössä ja kaikki lääkkeettömät itsehoitokeinot, unihtgienia yms.).
En osaa edes selittää lääkärin asennetta, mutta hän selkeästi oli jo vo:lle tullessani päättänyt, että minulla on tasapainoton psyyke tms. Eikö oikeasti ihminen voi kärsiä unettomuudesta muuten? Yritin sanoa, että minulla on muuten kaikki hyvin, ihana perhe, hyvä parisuhde, talo ja kesäasunto... ( toin nämä esiin, kun hän oikeesti oli asenteella, että olen lähes syrjäytynyt "luuseri") mutta hän vain mumisi ja sanoi, että pitää mennä työpsykologille puhumaan mun ongelmista ja huolista ja että hän miettii tätä mun diagnoosia ahdistushäiriön ja maanisdepressiivisyyden kannalta jne.
Oikeesti, tunsin oloni niin henkisesti raiskatuksia ja lytätyksi tuon käynnin jälkeen.
Psyyken sairaudet ovat ihan hyväksyttäviä eivätkä tietenkään tee ihmisestä huonompaa, mutta mulla ei ole pienintäkään epäilystä niiden suhteen, olen tietoinen omasta voinnistani eikä mulla olisi edes syytä kieltää mitään tuollaista eli haluan kyllä selvittää oireeni ja pyrkiä hyvinvointiin, mutta kyllä minä nyt itse tiedän olenko Ahdistunut tai onko minulla maanisia vaiheita. Ei todellakaan ole. Olen rauhallinen, harkitseva, tasainen luonne... Kuitenkin myös elämästäni ja lapsista iloiten.
Ihan hirveää tuollainen, kun susta tehdään sairas eikä oteta vakavasti vaikka sanoisit mitä. Mitä tässä voi tehdä?
