Inhoatteko herkkiä miehiä?

Inhoatteko te naiset herkkiä miehiä?

Olen kai sellainen, tykkään jutella kaikenlaisista asioista, mieluummin henkisistä asioista, kun jostain 7 päivää lehden jutuista, jotka ei kiinnosta minua yhtään.

Minua kiinnostaa mikä on elämän tarkoitus, mistä tulemme, ja mihin olemme menossa.

Työskentelen lähihoitajana, ja valitettasti täytyy todeta, että kahvihuoneessa ja muualla mitään rakentavaa keskustelua ei synny, ihmiset tuntuu valitettavan pinnallisilta.

Olen ollut töissä nk. miesten aloilla, missä miehet puhuu pillujuttuja, alapäänjuttuja, ja nauraa niille, se tuntui todella vieraalta ja en viihtynyt yhtään.

Olen ihan hetero, mutta ehkä sitten erilainen, kun tuntuu, että keskustelukaveria ei löydy.

Haluaisin kyllä ihan naiskumppanin, mutta hänellä täytyisi olla kiinnostusta vähän syvällisempiin asioihin, eli mikä on elämän tarkoitus, jne. jne.

Onko nk. herkkä mies out?

 

Varmasti henkisiä miehiä arvotavia naisia löytyy. Miulle on varmaan jo selvinnyt tuo elämän tarkoitus niin sitä harvemmin pohdin EN kylläkään puhu pilluistakaan. Seiskaa luen välillä

 

Varmasti henkisiä miehiä arvotavia naisia löytyy. Miulle on varmaan jo selvinnyt tuo elämän tarkoitus niin sitä harvemmin pohdin EN kylläkään puhu pilluistakaan. Seiskaa luen välillä

Mulla on käynyt niin hassusti, että olen vielä neitsyt, eli ehkä olen liian ronkeli, ja ikään on jo jonkin verran.

Eli ehkä minulla rima ollut liian korkealla, ja kukaanhan ei minua ole kotoa ole tullut hakemaan, joten yksin siis olen nyt.

Ärsyttää vain näin miehenä se stereotypia, että kaikki miehet olisivat pilllun perään, eli kaikki pillu kelpaa.

Minulle ei ole kelvannut, on ollut monta tilaisuutta, mutta olen passanut kun ei ole synkannut, olen aina tuntenut vastenmielisyyttä mm. pornoteollisuutta ja pornolehtiä kohtaan.

Olen siis neitsyt mies, on kaikenlaista sähläystä ollut, mutta eipä sitä oikeaa ole tullut vastaan.

Eli pointtini on teroittaa teille naisille, että ei me kaikki heteromiehet olla samanlaisia, joukossa on myös sellaisia, jotka eivät heti käy kiinni kuin sika limppuun, jos annat ymmärtää, että sinä annat jne. jne.

Myös miehillä on tunteet, eikä miehet ole mitään sen sieluttomampia kuin naisetkaan.

 

Voin esim. fiilistellä tämän kappaleen kanssa, joka on pinnallisuudestaan huolimatta melko romanttinen.

http://www.youtube.com/watch?v=_1HnkNVy2rM

...

 

Muoks, meni kuva vituiks...

Mutta juu, tottakai on tunteet :hug:

Ja hienoa että siul on arvot ja pidät niistä kiinni!!

 

Pahat ihmiset on out, ei hyvät ihmiset. Sä voisit vaikuttaa tämän pätkän perusteella hyvältä ihmisyksilöltä.
Et kai tapa tai rääkkää eläimiä?

 

On se hyvä, että joku ihan erikseen kertoo siitä kuinka miehet on yksilöitä (siinä missä naisetkin). Voisi pian ajatella naisia yksinkertaiseksi jos eivät ihan itsekseen tätä tajuaisi ja ihan itse osaisi miettiä millainen mies kiinnostaa

 

Pahat ihmiset on mulle out, ei hyvät ihmiset. Sä voisit vaikuttaa tämän pätkän perusteella hyvältä ihmisyksilöltä.
Et kai tapa tai rääkkää eläimiä?

Pikkupoikana ammuin ilmakolla muutamia pikkulintuja, mutta enää en niin tekisi.

Kissan olen miettinyt ottaa, mutta päätynyt siihen, että kissalla pitäisi olla kaveri, eli sitten pitäisi ottaa kaksi kissaa, ja kahdesta kissasta taitaa olla liian paljon hoidettavaa, joten kissojen eduksi olen päättänyt, että en ota kissaa.

 

On se hyvä, että joku ihan erikseen kertoo siitä kuinka miehet on yksilöitä (siinä missä naisetkin). Voisi pian ajatella naisia yksinkertaiseksi jos eivät ihan itsekseen tätä tajuaisi ja ihan itse osaisi miettiä millainen mies kiinnostaa

Juu.

Mä inhoan vain itsekeskeisiä ihmisiä.

 

On se hyvä, että joku ihan erikseen kertoo siitä kuinka miehet on yksilöitä (siinä missä naisetkin). Voisi pian ajatella naisia yksinkertaiseksi jos eivät ihan itsekseen tätä tajuaisi ja ihan itse osaisi miettiä millainen mies kiinnostaa

Älä nyt. Joidenkin mielestä eläimilläkään ei ole tunteita ja yksilöllisiä ominaisuuksia. Mieskin on eläin.

 

On se hyvä, että joku ihan erikseen kertoo siitä kuinka miehet on yksilöitä (siinä missä naisetkin). Voisi pian ajatella naisia yksinkertaiseksi jos eivät ihan itsekseen tätä tajuaisi ja ihan itse osaisi miettiä millainen mies kiinnostaa

Anna nyt toisen avautua!
Tarvii heti olla närppimässä.:stick:

 

Anna nyt toisen avautua!
Tarvii heti olla närppimässä.:stick:

No, kai ne jotkut naiset on sitten niin yksinkertaisia

 

En todellakaan inhoa. Kyllä pohdinnat elämän tarkoituksesta, arvoista ja muukin syvällinen pohdinta on oikein kiinnostavaa, mutta sellaista ei kyllä (enää) jaksaisi, et aina pitäisi olla puhumassa jotain syvällisiä. Siis siinäkin voi mennä yli ja sellaisia en oikein jaksa. Elämä kuitenkin on suurimmaksi osaksi sitä arjen pyörittämistä ja siihen menee suurin osa energiasta, niin ei siinä jaksaisi harva se päivä miettiä et mikä tarkoitus tällä kaikella on, tai oikeastaan siinähän vaan masentuisi. Jossain työpaikan kahvipöydässä tuskin harvempi jaksaa kovin syntyjä syviä pohdiskella.

 

En todellakaan inhoa. Kyllä pohdinnat elämän tarkoituksesta, arvoista ja muukin syvällinen pohdinta on oikein kiinnostavaa, mutta sellaista ei kyllä (enää) jaksaisi, et aina pitäisi olla puhumassa jotain syvällisiä. Siis siinäkin voi mennä yli ja sellaisia en oikein jaksa. Elämä kuitenkin on suurimmaksi osaksi sitä arjen pyörittämistä ja siihen menee suurin osa energiasta, niin ei siinä jaksaisi harva se päivä miettiä et mikä tarkoitus tällä kaikella on, tai oikeastaan siinähän vaan masentuisi. Jossain työpaikan kahvipöydässä tuskin harvempi jaksaa kovin syntyjä syviä pohdiskella.

Aivan. Jos mulle alkaa joku vuotaa päätään mun työpaikan kahvihuoneessa niin kyllä inhoan oli sitten mies tai nainen, herkkä tai ei-herkkä. Olen myös hoitoalalla, ja olen sitä mieltä että siellä käydään töissä eikä itseä hoidattamassa.

 

Mulle "herkkä mies" tarkoittaa miespuolista henkilöä, joka purskahtelee itkuun pienimmistäkin vastoinkäymisistä, ei kestä tippaakaan itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, tunteilee tilanteissa joissa pitäisi edes yrittää käyttäytyä asiallisesti jne. "Herkän miehen" (kuten myös "herkän naisen") kanssa saa olla iana varuillaan, mitä sanoo ja mitä tekee, jotta toinen ei vaan pahoita jälleen kerran mieltään mistään. Tuo, mitä kirjoituksissasi itsestäsi kuvasit, ei vastaa mun käsitystäni "herkästä miehestä".

 

Aivan. Jos mulle alkaa joku vuotaa päätään mun työpaikan kahvihuoneessa niin kyllä inhoan oli sitten mies tai nainen, herkkä tai ei-herkkä. Olen myös hoitoalalla, ja olen sitä mieltä että siellä käydään töissä eikä itseä hoidattamassa.

 

En todellakaan inhoa. Kyllä pohdinnat elämän tarkoituksesta, arvoista ja muukin syvällinen pohdinta on oikein kiinnostavaa, mutta sellaista ei kyllä (enää) jaksaisi, et aina pitäisi olla puhumassa jotain syvällisiä. Siis siinäkin voi mennä yli ja sellaisia en oikein jaksa. Elämä kuitenkin on suurimmaksi osaksi sitä arjen pyörittämistä ja siihen menee suurin osa energiasta, niin ei siinä jaksaisi harva se päivä miettiä et mikä tarkoitus tällä kaikella on, tai oikeastaan siinähän vaan masentuisi. Jossain työpaikan kahvipöydässä tuskin harvempi jaksaa kovin syntyjä syviä pohdiskella.

Niin, siis mielestäsi on ihan OK, että synnytään, käydään koulua, mennään töihin, jäädään eläkkeelle jos elää niin pitkään ja kuollaan, kysymättä, että mikä on tämän kaiken tarkoitus, että onko tällä mitään tarkoitusta.

Tuo, että eletään kysymättä mitään, muistuttaa mielestäni hamsteria joka juoksee juoksupyörässä kuolemaansa asti.

Tietääkseni emme ole robotteja, vaan ihmisiä, haluaisin keskustelua esim. tämän pohjalta:

David Icke - Pressure..Pressure..Pressure! Are You Happy??

David Icke - Pressure..Pressure..Pressure! Are You Happy?? - YouTube

.

 

minkä ikäinen olet ap?

 

Mulle "herkkä mies" tarkoittaa miespuolista henkilöä, joka purskahtelee itkuun pienimmistäkin vastoinkäymisistä, ei kestä tippaakaan itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, tunteilee tilanteissa joissa pitäisi edes yrittää käyttäytyä asiallisesti jne. "Herkän miehen" (kuten myös "herkän naisen") kanssa saa olla iana varuillaan, mitä sanoo ja mitä tekee, jotta toinen ei vaan pahoita jälleen kerran mieltään mistään. Tuo, mitä kirjoituksissasi itsestäsi kuvasit, ei vastaa mun käsitystäni "herkästä miehestä".

En ole sellainen, elämässäni on ollu paljon vastoinkäymisiä, enkä itke julkisesti.

Sekä olen aika miehekäs ulkoiselta olemukseltani.

 

minkä ikäinen olet ap?

39 v.

 

[QUOTE="a.p.";29515338]Niin, siis mielestäsi on ihan OK, että synnytään, käydään koulua, mennään töihin, jäädään eläkkeelle jos elää niin pitkään ja kuollaan, kysymättä, että mikä on tämän kaiken tarkoitus, että onko tällä mitään tarkoitusta.

Tuo, että eletään kysymättä mitään, muistuttaa mielestäni hamsteria joka juoksee juoksupyörässä kuolemaansa asti.

Tietääkseni emme ole robotteja, vaan ihmisiä, haluaisin keskustelua esim. tämän pohjalta:

David Icke - Pressure..Pressure..Pressure! Are You Happy??

David Icke - Pressure..Pressure..Pressure! Are You Happy?? - YouTube

.[/QUOTE]

Et kyllä tuon kommentoinnin perusteella kovin herkältä vaikuta, ainakaan ymmärtämään toisia ihmisiä. Lainaamassasi kommentissa Minni ilmaisi, että ei kaiken aikaa ja alati moisia pohdintoja jaksa, ei suinkaan että niitä ei koskaan missään haluaisi pohtia. Mutta siis, töissä meistä moni keskittyy töihin, ja ehkä meillä sitten on vapaa-aikana läsnä ja lähellä ne ihmiset, joiden kanssa syvällisyyksiä jaksaa ja haluaa pohtia.

Jospa ongelmasi onkin sosiaalinen epäherkkyys, eikä suinkaan yleinen herkkyys?

 

Mulle "herkkä mies" tarkoittaa miespuolista henkilöä, joka purskahtelee itkuun pienimmistäkin vastoinkäymisistä, ei kestä tippaakaan itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, tunteilee tilanteissa joissa pitäisi edes yrittää käyttäytyä asiallisesti jne. "Herkän miehen" (kuten myös "herkän naisen") kanssa saa olla iana varuillaan, mitä sanoo ja mitä tekee, jotta toinen ei vaan pahoita jälleen kerran mieltään mistään. Tuo, mitä kirjoituksissasi itsestäsi kuvasit, ei vastaa mun käsitystäni "herkästä miehestä".

Peesi!
Mulle tulee kans mieleen joku ammattitason mielensäpahoittaja.

Kaksi herkkää vois sopiakin toisilleen, koska ymmärtävät että pienestäkin voi/saa ottaa itseensä.=)

Mä olisin ihan huulipyöreenä jos joku tulis kitiseen jostakin pikkuasiasta. Saattaisin jopa purskahtaa nauruun.:ashamed:

 

Muunlaista en katselisikaan. No kunhan ei mikään itkeskelijä ole. Oma puoliso on herkkä ja rakastan sitä miten toinen tuntee niin täysillä, oikeasti miettii asioita, panostaa suhteeseen vähän syvemmälläkin tasolla ja ei ikinä loukkaisi minua kun osaa ymmärtää miltä sellainen tuntuu. Kuulostat muutenkin puolisoltani, joka odotti myös kauan sitä oikeaa, kunnollista ja ihanaa naista, eli minua ja vieläkin on aivan ehdoton seksin ja rakkauden yhteydestä, siksi ei voisi koskaan pettää yms. koska seksi ilman rakkautta ei ole vaihtoehto ikinä ja haluaa olla elämänsä aikana vain yhden kanssa. Sellainen suuri romantikko, mutta ei silti tee siitä mitään överiä numeroa, mitä nyt hemmottelee ja huomioi joka ikinen päivä. Jollekin se ei kai sitten sovi, mutta minä en vaihda ikinä pois.

Tsemppiä, kyllä se oikea löytyy siihen vierelle vielä. Koeta nettideittailua? Se tuntuisi olevan teidän kaltaisille miehille se paras väylä kun voi tuota paremmin itseään julki. Kokemusta on

 

[QUOTE="a.p.";29515338]Niin, siis mielestäsi on ihan OK, että synnytään, käydään koulua, mennään töihin, jäädään eläkkeelle jos elää niin pitkään ja kuollaan, kysymättä, että mikä on tämän kaiken tarkoitus, että onko tällä mitään tarkoitusta.

Tuo, että eletään kysymättä mitään, muistuttaa mielestäni hamsteria joka juoksee juoksupyörässä kuolemaansa asti.

Tietääkseni emme ole robotteja, vaan ihmisiä, haluaisin keskustelua esim. tämän pohjalta:

David Icke - Pressure..Pressure..Pressure! Are You Happy??

David Icke - Pressure..Pressure..Pressure! Are You Happy?? - YouTube

.[/QUOTE]

Missä kohdassa sanoin, että on ihan ok elää elämäänsä miettimättä kaiken tarkoitusta? Sanoin, että ei sitä kokoajan jaksa pohdiskella ja olisi rasittavaa jos siitä pitäisi harva se päivä olla keskustelemassa. Itse mietin noita kysymyksiä hyvinkin paljon teini-iässä ja nuorena aikuisena. Hyvähän se on edelleen pysähtyä silloin tällöin miettimään elämäänsä ja elämää yleensä suuremmassa mittakaavassa.

 

[QUOTE="a.p.";29515340]En ole sellainen, elämässäni on ollu paljon vastoinkäymisiä, enkä itke julkisesti.

Sekä olen aika miehekäs ulkoiselta olemukseltani.[/QUOTE]
Loppupeleissä ulkoinen olemus on aika epäoleellinen, koska se itse kullakin iän myötä muuttuu.

Elämän tarkoituksen pohtiminen ja muukin "maailmanparannus" on ihan jees. Silloin tällöin, sopivassa seurassa, sopivassa paikassa ja sopivassa fiiliksessä. Mutta ei tosiaan varmaan työpaikan kahvihuoneessa, kun haluaa siksi kymmeneksi minuutiksi heittää aivot narikkaan. Mutta kyllähän se elämän tarkoitus olisi sitten jossain vaiheessa hyvä löytää, ettei ihan turhan takia asiaa vuosikymmeniä yksin ja yhdessä muiden kanssa pohtisi.