Yh:lla on kyllä helpompaa yleensä kuin ydinperheellisellä. :)

En itse ainakaan haluaisi olla mieheni kanssa yhdessä TARVITSEMISEN takia. Ihan rakkaudestakin voi jotkut haluta olla toisen kanssa yhdessä.

En keksi yhtäkään asiaa mitä en voisi tehdä mieheni takia. Sen sijaan tiedän paljon asioita joissa menettäisin paljon tai joita en voisi tehdä jos luopuisin miehestäni. En koe milläänlailla tekeväni extrahommia tai tarvitsevani extramalttia miehen takia... Vaikka lapsia olisi vain yksi. Kovin inhottavan kuvan annat perheestä jossa on sekä mies että nainen. Kauheita riippakiviä mielestäsi. Oletko ollut koskaan tasaveroisessa parisuhteessa?

Höpönlöpö, olen yrittänyt vain jankuttaa sitä että se mikä on toiselle ideaalia, ei ole kaikille ideaalia. Tää jankuttaminen on kyllä tytsin vika, syyttäkää sitä kun se tulee paikalle.

 

Taannoin yhdessä ketjussa mulle sanottiin että olen niitä naisia joka ei pärjäisi arjessa ilman miestä. Todellisuudessa multa onnistuu ns. niin miesten kuin naistenkin työt ja miehen työnkuvan ja myös harrastusten takia olen vetovastuussa viikon kerrallaan aina miehen ollessa töissä/reissussa. Ei mitään ongelmaa, pärjään kyllä ja myös nautin niistä ajoista.
Mutta onhan se ihanaa kun on sielunkumppani jakamassa sitä arkea pääsääntöisesti. Yhdessä tekeminen on mukavaa, hommia on puolet vähemmän. Voidaan keskittyä kumpikin myös omiin asioihin ja niihin kotitöihin/pihatöihin mistä enemmän tykkää/paremmin osaa. Kaksi lasta, kaksi aikuista, helppo nakki.
Ja noiden arjen askareiden lisäksi en kyllä tiedä millä tai mikä korvaisi sen läheisen juttukaverin, kenen kanssa jutustelisi kaikki kuulumiset ja ajatukset, kelle kertoisi kaiken? En minä ystävilleni kerro asioita niin avoimesti ja syvästi kuin miehelleni. On ihan mahtava tunne kun tietää että on miehelleen ykkönen, rakas ja tärkeä. Ja on ihana tuntea vilpitöntä ja suurta rakkautta. Ja ei kyllä säännöllistä ja kiihkeää rakkausseksiä korvaa mikään. Olisi yksinäistä mennä yksin nukkumaan.

Osaisin ja pystyisin, pärjäisin yksinkin. Mutta ei se olisi yhtään niin ihanaa ja "läheistä" kuin tämän hetkinen elämämme jossa ilot ja surut jaetaan lasten toisen vanhemman kanssa.
En vähättele/arvostele YH-ihmisten elämää, helppoja varmaan on ne useasti toistuvat vapaapäivät mutta kokonaisuudessaan en usko että on lainkaan niin helppoa kuin onnellisessa ydinperheessä. Mutta uskon että useat YH:t elävät paljon onnellisempana eron jälkeen kuin huonossa suhteessa.[/QU

Kannattaako sun nyt tulla tähän ketjuun kehuskelemaan sun ihanaa rakkautta, ja elämäsi helppoutta- ketjuun jota moni yh lukee?? Pönttöjä vastauksia sulta...aika monta jo tässä ketjussa.

 

Miksi ydinperheellä ei voisi olla kahta asuntoa?

 

On aika selvää että kukaan aidosti perhe-elämäänsä ja parisuhteeseensa tyytyväinen ei haaveile YH-elämästä, saatika kadehdi sitä.
Sen sijaan tyytymättömät näkevät sen houkuttelevana vaihtoehtona.

Yh:ista varmasti jokainen on tyytyväisempi tilanteeseensa verrattuna siihen jos on ollut paskassa liitossa aiemmin.
Sen sijaan vaikka onnettomuudessa/sairaudelle hyvän puolisonsa menettänyt kaipaa sitä aikaa kun oli se toinen vielä rinnalla ja ei pidä YH-elämää ainakaan parempana.

Tällaisiin asioihin ja tuntemuksiin ja näkemyksiin vaikuttaa se oma tilanne ja omat kokemukset, omat tunteet.

Sun mielestäsi siis kaikille YH:illa on takanaan paska liitto? Aika mustavalkoinen ajattelutapa sulla...

Tiedoksi sulle; YH:n elämä saattaa olla IHAN YHTÄ nautinnollista kuin sinunkin, usko tai älä! Ihmeellistä aliarviointia ja itsensä paremmaksi nostamista. Onnellisuus ei tule pelkästään suhteesta mieheen, vaan myös monesta muusta tekijästä. Paitsi ehkä sulla...

 

[QUOTE="viera";29490641]Sun mielestäsi siis kaikille YH:illa on takanaan paska liitto? Aika mustavalkoinen ajattelutapa sulla...

Tiedoksi sulle; YH:n elämä saattaa olla IHAN YHTÄ nautinnollista kuin sinunkin, usko tai älä! Ihmeellistä aliarviointia ja itsensä paremmaksi nostamista. Onnellisuus ei tule pelkästään suhteesta mieheen, vaan myös monesta muusta tekijästä. Paitsi ehkä sulla...[/QUOTE]

No joku vika kai parisuhteessa on ollut kun eroon on päädytty?
Olenko jossain väittänyt että ei olisi yhtä nautinnollista tai parempaa? Juurihan sanoin että varmasti tyytyväisempi yksin kuin huonossa liitossa.
Sulla on ongelma minusta, et edes halua lukea mitä kirjoitan, siis ajatuksen kanssa.

 

Taannoin yhdessä ketjussa mulle sanottiin että olen niitä naisia joka ei pärjäisi arjessa ilman miestä. Todellisuudessa multa onnistuu ns. niin miesten kuin naistenkin työt ja miehen työnkuvan ja myös harrastusten takia olen vetovastuussa viikon kerrallaan aina miehen ollessa töissä/reissussa. Ei mitään ongelmaa, pärjään kyllä ja myös nautin niistä ajoista.
Mutta onhan se ihanaa kun on sielunkumppani jakamassa sitä arkea pääsääntöisesti. Yhdessä tekeminen on mukavaa, hommia on puolet vähemmän. Voidaan keskittyä kumpikin myös omiin asioihin ja niihin kotitöihin/pihatöihin mistä enemmän tykkää/paremmin osaa. Kaksi lasta, kaksi aikuista, helppo nakki.
Ja noiden arjen askareiden lisäksi en kyllä tiedä millä tai mikä korvaisi sen läheisen juttukaverin, kenen kanssa jutustelisi kaikki kuulumiset ja ajatukset, kelle kertoisi kaiken? En minä ystävilleni kerro asioita niin avoimesti ja syvästi kuin miehelleni. On ihan mahtava tunne kun tietää että on miehelleen ykkönen, rakas ja tärkeä. Ja on ihana tuntea vilpitöntä ja suurta rakkautta. Ja ei kyllä säännöllistä ja kiihkeää rakkausseksiä korvaa mikään. Olisi yksinäistä mennä yksin nukkumaan.

Osaisin ja pystyisin, pärjäisin yksinkin. Mutta ei se olisi yhtään niin ihanaa ja "läheistä" kuin tämän hetkinen elämämme jossa ilot ja surut jaetaan lasten toisen vanhemman kanssa.
En vähättele/arvostele YH-ihmisten elämää, helppoja varmaan on ne useasti toistuvat vapaapäivät mutta kokonaisuudessaan en usko että on lainkaan niin helppoa kuin onnellisessa ydinperheessä. Mutta uskon että useat YH:t elävät paljon onnellisempana eron jälkeen kuin huonossa suhteessa.[/QU

Kannattaako sun nyt tulla tähän ketjuun kehuskelemaan sun ihanaa rakkautta, ja elämäsi helppoutta- ketjuun jota moni yh lukee?? Pönttöjä vastauksia sulta...aika monta jo tässä ketjussa.

Anteeksi nyt ihan hirveästi mutta tämän ketjun aihe on tämä! Aloittaja väittää että yh:n elämä on YLEENSÄ helpompaa. En usko että on, voi olla mutta en usko että se arjessa HELPOMPAA on. Vastaan tähän asiaan mutta kas kun taas Viera on haukkumassa minun tekstejäni. Sama naputus alkaisi vaikka minä sanoihin tässä päinvastoin tai toisin tai siten. Ihan sama mitä minä kirjoitan niin sinulla on henkilökohtainen ongelma minun kirjoituksista.

 

[QUOTE="viera";29490641]Sun mielestäsi siis kaikille YH:illa on takanaan paska liitto? Aika mustavalkoinen ajattelutapa sulla...

Tiedoksi sulle; YH:n elämä saattaa olla IHAN YHTÄ nautinnollista kuin sinunkin, usko tai älä! Ihmeellistä aliarviointia ja itsensä paremmaksi nostamista. Onnellisuus ei tule pelkästään suhteesta mieheen, vaan myös monesta muusta tekijästä. Paitsi ehkä sulla...[/QUOTE]

Ei voi, kyllä se nautinnollisuus lähtee aina siitä että taloudessa röhnöttää MIEEEES. Ainakin jos palstaa on uskominen..

 

No joku vika kai parisuhteessa on ollut kun eroon on päädytty?
Olenko jossain väittänyt että ei olisi yhtä nautinnollista tai parempaa? Juurihan sanoin että varmasti tyytyväisempi yksin kuin huonossa liitossa.
Sulla on ongelma minusta, et edes halua lukea mitä kirjoitan, siis ajatuksen kanssa.

Mistä tiedät että kaikki yyhoot on eronneet? Lapsia voi tehdä ilman parisuhdettakin.

 

me ruukataan lasten sanoa että on vapaapäivä sillon kun eukko ei ole kotona

yks huollettava vähemmän ja kaikin puolin vähemmän kärtyämistä

Meillä mies sanoo joskus 1v:lle sunnuntaisin, että huh huh, onneksi on taas kohta maanantai niin saadaan vähän huilata . On siis hoitovapaalla ja minä töissä.

Vapaa-aikanani keksin meille vaikka mitä tekemistä...

Mutta aloitukseen, että en usko että voi sanoa että yh:lla on yleensä helpompaa kuin ydinperheessä asuvilla. Joskus on, joskus ei. Riippuu niin monista asioista, lasten iästäkin. Eli ei tästä oikein kukaan kai voi laittaa jalkaa maahan ja sanoa että asia on NÄIN!

Itse en haluaisi olla yh, mutta minulla onkin hyvä mies, joten ns. helppo sanoa. Kyllä esim. sellaiset saa sydämen lyömään ylimääräisen kerran kun lapsi on meidän vanhempien välissä ja nauraa onnellisena. En halua koskaan kokea sitä että lapset joudutaan jakamaan vanhempien kesken. En halua olla erossa lapsistani, enkä halua että miehenikään joutuisi olemaan. Myös en toisen vanhemman henkinen tuki on kullan arvoista.

Omien vanhempieni taas olisin toivonut eroavan, ja tiedän että me lapset olisimme oleet onnellisempia niin.

 

Jos otetaan esimerkki nuoresta parista joille tulee yllätysvauva. Isä ei halua isäksi ja tekee äidille selväksi, ettei ole kiinnostunut tulevasta lapsesta. Tällöin äiti on tilanteessa jossa on mahdollisuudet joko tehdä abortti tai pitää lapsi ja tarjota tälle mahd. hyvä elinympäristö huolimatta totaaliyksinhuoltajuudesta. On aika todennäköistä, että miehen vanhemmat haluavat nähdä ja olla osa lapsenlapsensa elämää huolimatta poikansa valinnasta. Aluksi ajattelin, ettei kukaan tietoisesti muodosta perhettä, jossa toista vanhempaa ei ole, mutta teiniraskauksissa se lienee aika tavallista tosiaan.

Kyllähän teiniraskauksissakin on sellaisia joiden parisuhde voi jatkua läpi elämän. Lapsen isyyttähän ei tarvitse myöskään selvittää ja sehän on kokonaan äidin päätettävissä eikä välttämättä edes äidin tiedossa. Sitten on myös muutenkin mahdollista tulla äidiksi ilman ketään ja silloinhan kyse on täysin tietoisesta valinnasta.

 

Jos otetaan esimerkki nuoresta parista joille tulee yllätysvauva. Isä ei halua isäksi ja tekee äidille selväksi, ettei ole kiinnostunut tulevasta lapsesta. Tällöin äiti on tilanteessa jossa on mahdollisuudet joko tehdä abortti tai pitää lapsi ja tarjota tälle mahd. hyvä elinympäristö huolimatta totaaliyksinhuoltajuudesta. On aika todennäköistä, että miehen vanhemmat haluavat nähdä ja olla osa lapsenlapsensa elämää huolimatta poikansa valinnasta. Aluksi ajattelin, ettei kukaan tietoisesti muodosta perhettä, jossa toista vanhempaa ei ole, mutta teiniraskauksissa se lienee aika tavallista tosiaan.

Oho, no johan oot ajatellut .

Kyllä näitä paljon, ihan kaikissa ikäluokissa joissa lapsen teko on mahdollista.

 

Ei voi, kyllä se nautinnollisuus lähtee aina siitä että taloudessa röhnöttää MIEEEES. Ainakin jos palstaa on uskominen..

Kaikilla ei mies röhnötä. On oikein ihaniakin tapauksia olemassa joiden kanssa voi nauttia elämästä. Kannattaa sellainen valitakin silloin kun päättää lisääntyä ja talouteensa miehen päästää ylipäätään.

 

[QUOTE="hmmm";29490766]Mistä tiedät että kaikki yyhoot on eronneet? Lapsia voi tehdä ilman parisuhdettakin.[/QUOTE]

Ihanko totta? Huoh.

 

Kaikilla ei mies röhnötä. On oikein ihaniakin tapauksia olemassa joiden kanssa voi nauttia elämästä. Kannattaa sellainen valitakin silloin kun päättää lisääntyä ja talouteensa miehen päästää ylipäätään.

Olet täysin riippuvainen ukostasi ja tuskin olet kouluttautunutkaan. Taitaa miehesi ajatella sinusta juuri noin että röhnötät ja roikut.

 

Olet täysin riippuvainen ukostasi ja tuskin olet kouluttautunutkaan. Taitaa miehesi ajatella sinusta juuri noin että röhnötät ja roikut.

Valitettavasti osuit nyt väärään, en ole esim. taloudellisesti lainkaan riippuvainen miehestäni. Tienaan enemmän kuin hän ja olen myös kouluja käynyt ihminen Myös omaisuutta minulla (avioehdolla suojattua), ei miehellä. Minä en harrasta kovinkaan usein röhnöttämistä, enkä roiku miehessäni. Yhdessä röhnötetään silloin kun röhnötetään.
Riippuvainen en ole, rakastan kyllä todella paljon. Pitäiskö erota ihan vain siksi että se on nykyajan trendi?

 

Talous voi yksinhuoltajilla olla myös hyvä ja parempi mitä kahden vanhemman perheessä. Onnellinen yksinhuoltajuus on vähän sellainen josta ei saisi puhua kun taas parisuhteessa elävien perheiden onnellisuuden hehkuttaminen on luonnollista. Luulen että taustalla on miesten pelko jäädä tarpeettomiksi ja siihen ei oikein voi vastata muuta kuin voi voi.

 

Miten niin? Sinäkö sen päätit?

OK, olen siis ymmärtänyt väärin, yh ei olekaan yksinhuoltaja vaan yhteishuoltaja. Luen kysymyksen ja ketjun alusta uudelleen ja yritän ymmärtää paremmin.

Ajatuksin siis, että yh on yhteishuoltaja ja totaali-yh on totaaliyhteishuoltaja.

Vähän vaikeahan tätä on ensialkuun tajuta, kun on tottunut virheellisesti luulemaan, että yh olisi yksinhuoltaja, mutta ehkä se tästä valkenee, kunhan luen ketjun uudelleen.

 

[QUOTE="hmmm";29490766]Mistä tiedät että kaikki yyhoot on eronneet? Lapsia voi tehdä ilman parisuhdettakin.[/QUOTE]

Niin yyhoo eli yhteishuolto voi olla, vaikka ei olisi parisuhdetta...

 

Välillä houkuttelee tuo, että olisi useita päiviä kuukaudesta IHAN täysin vapaata oleskelua ja vielä omassa kodissa, ei tarvitsisi erikseen lähteä jonnekin olemaan itsekseen

Olisit sitten jättänyt lapset tekemättä. Lapsettomalla on taatusti keskimäärin helpompaa kuin yh:lla tai ydinperheellisellä. Vapaata oleskeluakin on joka ainut päivä. En vaihtaisi tätä mihinkään.

 

Täällä yksi yh jonka lapsista 4 on AINA kotona, isä ei tapaa lapsiaan lainkaan. Siinä ei paljoa oleskella ja vaan rentouduta kotona.

 

Olisit sitten jättänyt lapset tekemättä. Lapsettomalla on taatusti keskimäärin helpompaa kuin yh:lla tai ydinperheellisellä. Vapaata oleskeluakin on joka ainut päivä. En vaihtaisi tätä mihinkään.

Ilman parisuhdetta olisit myös vapaampi. Mikset luovu siitäkin? Et voi tietää millaista on rakkaus omaan lapseen, pidät tärkeänä kuitenkin rakkautta vaimoosi koska olet hänen kanssaan. Olisitko onnellisempi ilman rakkaussuhdettasi vaimoosi?

 

MÄ olen viiden lapsen yh. Ja mun täytyy sanoa, etten vaihtais tätä enää mihinkään. Mä pärjään taloudellisesti paremmin, eksä kun joi rahansa, ja tukia ei saanut, koska oli hyväpalkkainen. Nyt saan asumistuen, korotukset lapsilisiin jne. Ei niillä rahoilla juhlita, mutta pärjätään kyllä. Lisäksi saan tosiaan tehdä mitä tykkään ja koska tykkään, ei ole ketään napisemassa.... Mutta se toinen puoli on, se, että kauppaan en pääse, kuin silloin, kun esikoinen on koulussa, vain silloin mahdutaan autoon koko porukka. Mulla oli 7-paikkainen auto, mutta se hajosi eikä varaa korjauttaa, eli nyt pitää pärjätä perusfarmarilla. Harrastuksia ei ole, ei pääse minnekään. Lapsenvahtia vaikea saada näin suurelle porukalle, oma äiti tulee kyllä jos on tarvetta.... Omaa aikaa on vain iltaisin, mutta se riittää mulle. Mulla on miesystävä, mutta oon niin tottunut jo olemaan yksin, että sekin on pakko häätää omaan kotiinsa, jos viihtyy liian hyvin meillä =D

 

Jos meille tulisi ero, minä en ottaisi enää uutta miestä ainakaan saman katon alle. Ihan siks ettei voi löytyä aviomiestäni parempaa yksilöä jonka kanssa kaikki sujuu.
Jos tämä kusisi jostain syystä niin kyllä minä sitten vaalisin omaa valtakuntaani ja sinne ei miestä enää asumaan tulisi. Tämä on mun elämäni rakkaus ja tosiaan, jos tämä ei onnistu niin sitten keskittyisin ihan muihin asioihin.
Mulla ei kyllä ole esim. mitään ongelmaa keksiä tekemistä sillä välin kun mies on esim. viikon reissussa.

 

Jokaisessa parisuhteessa on ylä- ja alamäkiä. Yhdessä alamäessä eksäni halusi erota, oli löytänyt uuden, jonka kanssa sitten ilmeisesti tunsi olevansa enemmän mies. Erota voi, kun kirjoittaa paperin, ja siihen riittää toisen puolison tahto.

Minä olin kuvitellut meidän olevan suht onnellisia, perheessä oli kuitenkin ne tavanomaisimmat eroriskit päällä, ihan pieni lapsi ja omakotitalon rakennusprojekti.Tässä kaikki minulle nyt heti yhteiskunnassamme oman perheensä ainut lapsi osasi toimia vain itseekkäästi itsensä nähden.

Eli yksinhuoltajan parisuhde voi olla onnellinen - meillä oli takana 15 vuoden liitto, jossa tosiaan oli ollut ylä- ja alamäkiä, oli matkustettu ja koettu todella paljon yhdessä. Ja minäkin luulin, että ne miehet olivat siinä.

Olin työssäkäyvä yksinhuoltaja, 3-vuotias lapsi päiväkodissa, pelkkä työmatkani oli puoli tuntia suuntaansa. Eli minä vein ja hain lapsen. Päivästä 9,5 tuntia humpsahti töissä, työmatkalla ja päiväkotireissuilla, välillä tuohon meni vielä enemmän aikaa. Ruokakaupassakin piti sitten käydä sen väsyneen ja nälkäisen lapsen kanssa, muulloin kun siihen ei oikein ollut aikaa.

Kuten tosiaan kirjoitin aiemmin, niin kaikki säännölliset harrastukseni jäivät. Kun erottiin oman pahan olon lisäksi piti tukea myös sitä lasta, lasta, joka ei halunnut isin luo, kun tuli ätiä ikävä. Lasta, joka ei halunnut kotiin isin luota, kun tuli äitiä ikävä. Lasta, jonka kodissa ei ollutkaan vanhoja tuttuja huonekaluja (edes lastenhuoneesta), eikä edes kaikkia leluja, kun isi ei antanut ottaa niitä mukaan. Lasta, joka vuoroin halusi turvattomana saman illan aikana nukkua äidin kanssa samassa sängyssä ja hetken päästä omassan.

Rahojen piti riittää, vaikkei hyvätuloisella yh-äidillä ollut asiaa kaupungin vuokra-asuntoihin, ei ollut asiaa myöskään yleishyödyllisten rakennuttajien korkotuettuihin asuntoihin. Asunto piti ottaa vapailta markkinoilta - ja se tuli tosi kalliiksi. Asuntolainaahan yh-äiti ei saanut, erityisesti, kun ositus oli riitainen ja kesken. Siihenkin voi mennä vuosia, jos toinen sitä hidastaa. Senkin sain todeta, että paska ex voi maksattaa osan omista asumiskuluistaan ex-puolisollaan.

Mutta olinhan minä yh-vuosinani lapsen kanssa onnellinen. Eniten kaipasin ihmistä, jonka kanssa jakaa arki, ja pohtia miten juuri omaa lastamme kasvatetaan. Kaipasin aikuista ihmistä, joka nauraa kanssani, itkee kanssani, tuntee kanssani. En kaivannut niinkään enää eksääni, jonka todellinen karva paljastui eron jälkeen.

Uusi puolisokin löytyi ajallaan. Molemmissa elämissä on puolensa, mutta osallistuvan puolison kanssa lasten kasvattaminen on mielestäni huomattavasti helpompaa kuin yksin.

 

Juu, voi tulla kokeilemaan jos sellaista väittää! Olen kahden päiväkoti-ikäisen yh ja lapset isällään joka toinen viikonloppu, jonka olen aina töissä että saan elätettyä meidät. Kelalta saan minimielarit, noin 295e kuussa. Sekä tietenkin lapsilisät korotettuina. Onneksi käyn vuorotöissä niin selvitään.

Kaipaisin kumppania joka jakaisi kuluja ja osallistuisi arkeen. Pääsisin vaikka lenkille. Tai salille. Mutta pääsen tietenkin jos otan molemmat muksut mukaan. Kaikki asiat on itse tehtävä, ihan kaikki. Olla yksin vanhempainilloissa ja joka paikassa. Selvitellä lasten neuvolat, vasut ja kaikki. Hoitaa kaikki mahdolliset asiat, kotityöt. Ei tälläistä kyllä tavoitellut aikanaan mutta monta kertaa parempaa tämä on, kuin riitaisa suhde narsistin kanssa.