Mitä mieltä miehestä

Kyllä mun miehellä on oikeus ajatella lapsiaan ihan millon haluaa ja niin paljon kuin haluaa ja saa sen tehdä ääneenkin ajasta tai tilanteesta riippumatta.

 

Just olin tulossa tätä kirjoittamaan.

Niin minäkin

 

Eli esim. "kun meidän Lissu syntyi niin..." ei siis ole hyväksyttävää.

Hassua että äideille tämä sallitaan muuta iseille ei.

Tuskin ap:n mies on kuitenkaan mennyt sanomaan että "kyllä Marja silloin ponnisti paremmin kuin sinä".

No kyllä mies muisteli jonkin verran ääneen, esim.että jossain synnytyksessä kesti niin kauan, että lähti tekemään autoremppaa sillä välin. Ilmaisin toiveeni että tästä synnytyksestä ei karata kesken kaiken. Mittoja vertailtu ja kaikkea muuta mikä liittyy lapsiin jne. Mutta siis eksästä en taho kuulla, enkä puhua. Enkä ois synnytyksessä halunnut kuulla mistään mitään. Onneksi mies ei juuri siel puhunu.

 

Siis eikö astron ja datan rakkaus olekaan varmalla pohjalla, kun astron pitää olla mustasukkainen?

 

No kyllä mies muisteli jonkin verran ääneen, esim.että jossain synnytyksessä kesti niin kauan, että lähti tekemään autoremppaa sillä välin. Ilmaisin toiveeni että tästä synnytyksestä ei karata kesken kaiken. Mittoja vertailtu ja kaikkea muuta mikä liittyy lapsiin jne. Mutta siis eksästä en taho kuulla, enkä puhua. Enkä ois synnytyksessä halunnut kuulla mistään mitään. Onneksi mies ei juuri siel puhunu.

Tämän ymmärrän, siis toiveen ettei exästä puhuta. Mutta toivon ettei kukaan kiellä puhumasta lapsen syntymästä.

 

Siis eikö astron ja datan rakkaus olekaan varmalla pohjalla, kun astron pitää olla mustasukkainen?

Oletko ollut raskaana, synnyttänyt? Voin kertoa, että siinä ei välttis oo ihan oma ittensä moneltakaan osin. Perheaiheinen palsta ja tuntuu olevan vaikea edes perheellisten naisten tajuta, että sielunelämä voi olla hyvin värikästä hormonimyrskyissä?

 

Eipä ton perusteella voi oikein mitään mieltä olla.

Kai toi on ihan peruskauraa, että elämän suurimmilla hetkillä tulee mieleen ne aikaisemmatkin Suuret Hetket, jos sellaisia on jo koettu?

 

Täällä aina niin katsotaan pahaksi ihmisten tunteet.. Minä ainakin olisin ihan helvetin loukkaantunut. Vaikkakaan e mies sitä varmasti niin tarkoittanut miten ap sen otti. En usko, että kukaan tuossa tilanteessa haluaa loukata toista.

Meitä on vaan niin erilaisia ihmisiä. Jos minun mies olisi edes maininnut ex:än synnytyksen minulle olisi helvetti ollut irti! Tekeekö se minusta pahan/huonon ihmisen? Ei! Jotkut on tunteikkaampia kun toiset, jotku on mustasukasempia kun toiset..meitä on ..
Yrtitetään ymmärtää

 

Täällä aina niin katsotaan pahaksi ihmisten tunteet.. Minä ainakin olisin ihan helvetin loukkaantunut. Vaikkakaan e mies sitä varmasti niin tarkoittanut miten ap sen otti. En usko, että kukaan tuossa tilanteessa haluaa loukata toista.

Meitä on vaan niin erilaisia ihmisiä. Jos minun mies olisi edes maininnut ex:än synnytyksen minulle olisi helvetti ollut irti! Tekeekö se minusta pahan/huonon ihmisen? Ei! Jotkut on tunteikkaampia kun toiset, jotku on mustasukasempia kun toiset..meitä on ..
Yrtitetään ymmärtää

No kyllä sä vähän vammaiselta vaikutat.

 

Ei se ole mikään "ex-naisen synnytys" vaan miehelle hienoimpia kokemuksia elämässä, jossa hän tuli ensikertaa, toista kertaa jne isäksi. Eipä ole paljoa mikä voittaisi tuon, joten mitä ihmeellistä siinä on, että noin jännittävässä(=hienossa sellaisessa) muistelee upeaa asiaa?

Valitkaa joku perheetön niin ei tarvitse sitten itkeä, jos mies ei ole unohtanut suurimpia mullistuksia elämässään. Esikoisen syntymä on aina se ensimmäinen kerta muutenkin, joten ette koskaan saa kokea yhdessä niin mullistavaa kokemusta mitä se oli, voi voi.
Ihanaa jos mies ei joudu varomaan tuollaisen muistelua ja voi puhua ääneenkin asiasta, tervettähän se vain on.

 

No jos en ole etukäteen toivomuksiani tämän suhteen tullut maininneeksi niin en olisi pettynyt mieheen. Eipä kai hän sentään toisen ajatuksia voi lukea, edes minun.

Ja meillä kyllä kuuluu kummankin puheisiin eksätkin. Molemmilla pitkät suhteet takana, sekä onnellisine aikoineen että suurine suruineen. Niiden ansioista olemme sitä mitä nyt olemme, toisillemme oikeat. Menneisyyden karsiminen omasta ta toisen maailmasta olisi rajoittavaa ja epärehellistä. Joten itse tuskin hormonimyrskyissäkään tuosta pahastuisin. Tosin meillä ei yhteisiä lapsia ole, päätimme tyytyä niihin joita kummallakin oli jo valmiiksi.

 

Oletko ollut raskaana, synnyttänyt? Voin kertoa, että siinä ei välttis oo ihan oma ittensä moneltakaan osin. Perheaiheinen palsta ja tuntuu olevan vaikea edes perheellisten naisten tajuta, että sielunelämä voi olla hyvin värikästä hormonimyrskyissä?

Olen, useamman kerran.

 

Siis jos mies sanoo vaikka naisen ulistessa kovaa alaselkäkipua, että "Kaijallakin" oli silloin aikoinaan alaselkä todella kipeä, mutta lämpöpussit auttoivat "Kaijaa" ja tarjoutuu hakemaan tälle nykyiselle naiselle lämpöpussin, niin joku vetää tuosta herneet nokkaan?

 

Minä ainakin loukkaannuin, kun saadessani epiduraalin mies kertoili, että exä se kesti kipua pidemmälle eikä saanut näin aikaisin jne. Sisäinen itku tuli heti ja ulkoista riitti puoli vuotta ja vielä toisinaankin. Meniinpä vielä tietysti sektioonkin, mitä tämä mestarisynnyttäjä ex ei tietenkään tarvinnut.

Kyllä, tuli pitkä tumma varjo minun äitiyteeni.

 

Hieman eri asia. Äiti tekee kuitenkin fyysisen työn ja kantaa hormonimyrskyt.

Niin kuin isä ei saisi tuntea vahvasti kun lapsi syntyy. Ainoastaan arvon prisessa oikeus.

 

[QUOTE="noh";29489326]No jos en ole etukäteen toivomuksiani tämän suhteen tullut maininneeksi niin en olisi pettynyt mieheen. Eipä kai hän sentään toisen ajatuksia voi lukea, edes minun.

Ja meillä kyllä kuuluu kummankin puheisiin eksätkin. Molemmilla pitkät suhteet takana, sekä onnellisine aikoineen että suurine suruineen. Niiden ansioista olemme sitä mitä nyt olemme, toisillemme oikeat. Menneisyyden karsiminen omasta ta toisen maailmasta olisi rajoittavaa ja epärehellistä. Joten itse tuskin hormonimyrskyissäkään tuosta pahastuisin. Tosin meillä ei yhteisiä lapsia ole, päätimme tyytyä niihin joita kummallakin oli jo valmiiksi.[/QUOTE]

Peesi. Tässä on aikuisen naisen tekstiä. Mitä pahaa niissä exissä on - ne on exiä syystä.

 

Riippuu varmaan mitä tarkalleen muistelisi, miten suhtautuisin. Jos olisi jotain "Täytyy kyllä sanoa, et ex oli paras, kaunein ja urhein synnyttäjä mitä tiedän" tai sen tyylistä niin sillon varmaan tulisi ympäri korvia. Jos vaan jotain yleistä niin en pahastuisi.

Mustasukkaisuutta tunteena ymmärrän kyllä hyvin, mullakin on taipumusta siihen suhteen alussa juurikin noita exiä kohtaan. Luulen et ihan huonot kokemukset ovat tehneet musta vähän vainoharhaisen ja tunteet kun ei aina tottele järjen ääntä. Ei siinä paljoa auta, et tiedostan itsekin aivan hyvin, et sellainen on turhaa ja pitäisi luottaa itseensä ja suhteeseen.