Mulla oli naapuri, jonka lasten leikkipaikka rakennettiin meidän terassin eteen ihan tontin rajalle. Se oli helvettiä monta kesää, koska lapset kavereineen esittivät kaikki asiansa karjumalla. Ja koska kaveritkin olivat mukana, niin möykkälaumassa saattoi olla kymmenisenkin tyyppiä ilahduttamassa kesäiltojamme. Eikä siihen mikään sanominen olisi auttanut. Vähän sain vaikutettua leikkipaikan siirtoon sillä, että kysyin saako meidän lapsivieraat tulla leikkimään mukaan kun ei ne oikein tajua onko siinä joku tontin raja vaiko ei. Naapurin isäntä hermostui siitä ja raahasi keinut, trampat ja sen sellaiset viitisen metriä rajalta pois. Mälätti samalla, miten hän joutuu joka päivä kuuntelemaan lastensa huutoa, niin pihalla ei enää jaksa. Oli ihanaa, kun ne muutti pois. Nyt siellä on uudet kersat, mutta leikkipaikka on eri suunnalla. Huh! Symppaa ap:lle!