Auttakaa mua! Pelkään kaikkea!! Mulla on paha olla!!

[itkevä]

Olen menettänyt hallinnan elämään, mistään ei tuu enää mitään. Olen kehittänyt jotain aivan ihmeellisiä pelkoja, jotka kyllä ymmärrän että eivät voi olla todellisia. Aiemmin pelkäsin ainoastaan tappavia tauteja, mut nyt siihen rinnalle on tullut lisää pelkoja.

Pelkään siis kaikkia "tarttuvia" tauteja, joita en osaa edes nimetä. Esimerkiksi eilen kun menin kauppaan niin astuin melkein kaupan oven edessä olleeseen jäätyneeseen oksennukseen. Olin mielessäni aivan hysteerinen, tuntui että en pysty tekemään ostoksiani ja olin kuin koko kehoni olisi jotenkin saastuntu.

Pelkään myös kaikenmaailman loistartuntoja, matoja ja ties mitä alkueläimiä. Tästä esimerkkinä sellainen, kun mulla on kankainen meikkilaukun tyylinen säilytys"kassi" eräille askartelutarvikkeille ja se oli lattialla ja kissa oli pykässy oksennukset siihen laukun viereen. No nyt minusta tuntuu et mun pitää nakata ne kalliit tarvikkeet hevonhelvettiin, jos niihin on jotenkin päässyt jotain madonalkioita, vaikka kissassa ei kyllä pitäis matoja olla. Muuten en pelkää kissaa, enkä kissan koskettamista.

Useimmat tarvikkeista on vielä pienissä muovipusseissakin, niin siltikin jotenkin koen ne saastuneiksi, vaikka käsitän kyllä että ne eivät ole voineet saastua, enkä voi saada niistä mitään tartuntoja.

Pelkään että tää menee vielä pidemmälle tää homma ja kohta istun sohvannurkassa ja en voi liikkua kun pelkään saastumista tai jotain!!! Onko kellään ollut tällaista ja voiko siitä päästä eroon? Pakko-oirettahan tämä on, mutta voiko siitä tosiaan päästä eroon?

 

["vieras."]

Tyypillisiä yksinaisen naisen pelkoja. Tarvitset miestä ja äkkiä.

 

[itkevä]

No kohta kyllä olenkin yksinäinen kun mies ei jaksa näitä mun pelkoja. Eli joo, eipä kauheesti auttanu toi vastaus.

 

["jaa"]

Onhan noita loisia kaikilla ihmisillä. Eikös päänahkaakin nakerra ruuakseen jatkuvasti kaiken maailman pienet eliöt.

 

[itkevä]

[QUOTE="jaa";29471291]Onhan noita loisia kaikilla ihmisillä. Eikös päänahkaakin nakerra ruuakseen jatkuvasti kaiken maailman pienet eliöt.[/QUOTE]

Niin, nyt ei olekaan kyse tuosta. Vaan siitä juuri miten saisin nuo ajatukset pois päästäni ja pystyisin elämään normaalia elämää. Ajattelemaan että "antaa loisien olla, ja vaikka niitä tulis ja menis niin elämää pitää elää", tuohon tyyliin. Mutta kun... ei onnistu ei.

 

[Mene]

terveyskeskukseen niin saat lähetteen psykiatriselle sairaanhoitajalle ja siitä sit jatkot. Elämää häiritseviin pakko-oireisiin saa apua.

 

["elämää"]

Minulla on semmoinen käsitys, että järjettömät pelot johtuvat oikeasti jostain muusta ahdistuksesta kuin niistä pelottavista asioista. Ihminen tavallaan etsii jonkun kohteen, johon sijoittaa pelkonsa ja ahdistuksensa (lapsilla se voi olla vaikka mörkö, jota pelkää). Onko sinulla jotenkin erityisen ahdistava elämäntilanne tällä hetkellä?

 

["wieras"]

Nuohan on täysin harhaisia ajatuksia!

 

["vieras."]

No kohta kyllä olenkin yksinäinen kun mies ei jaksa näitä mun pelkoja. Eli joo, eipä kauheesti auttanu toi vastaus.

Käytätkö miestä oikein? Siemennesteellä on hyvin rauhoittava vaikutus ja säännöllinen annostelu rauhoittaa naisen hysteerisen mielen.

 

[photo77]

moni pelkää kaikkea ja joskus on niin sanotusti revittävä itsensä pelon yli siis tehtävä se mikä pelottaa. esim.Koskea oksennukseen. Nää viellä helppoja pelkoja.

 

[tsemppiä]

Mulla on ollut vastaavia. Itselläni helpotti lasten syntymä, yllättävää ehkä. Jotenkin järkeilin niin, että lasten kanssa ei yksinkertaisesti voi välttää kaikkia pöpöjä ja pakotin itseni altistumaan erilaisille pöpöille. Koskaan en ole syönyt lääkkeitä tai käynyt lääkärin juttusilla. Mulle on riittänyt se, että lähipiirissä oleville olen voinut sanoa ääneen jotain pelkoja ja he ovat sanoneet, ettei tarvitse pelätä. Mulla siis auttoi se, ettei niitä pohtinut yksin mielessään vaan ääneen sanoessani tajusin usein ehkä osin itsekin, että ne ajatukset on ihan järjettömiä, mutta kun "terve" läheinen vielä sanoi sen ääneen, niin se helpotti. Jos susta tuntuu, ettei sellainen auta, niin sitten varmaankin kannattaa mennä juttelemaan jollekin hoitajalle tai lääkärille.

Rohkaisuna voin kuitenkin sanoa, että itse olen siis lähes sataprosenttisesti päässyt yli noista omituisista pelkotiloista. Eli se on täysin mahdollista. Altistamisharjoituksia vaan kehiin, niitä voi tehdä ihan itse/yhdessä miehesi kanssa.

 

[vierailija vaan]

Kyllä, pakko-oireisiin on saatavilla apua. Itsellä oli pitkä sairausloma, lääkitys ja terapia aikoinaan. Hae, vaadi apua, joka päivää hallitseva pakko-oireilu on kamalaa, tiedän! Tsemppiä!

 

[Vierasnainen]

[QUOTE="vieras.";29471317]Käytätkö miestä oikein? Siemennesteellä on hyvin rauhoittava vaikutus ja säännöllinen annostelu rauhoittaa naisen hysteerisen mielen.[/QUOTE]

No minä tarvisin nyt semmoisen rauhoittavan siemenannoksen, mut ei tuo mun oma ukko anna.

 

[photo77]

ihan kuitenkaan hallitse pelot elämää jos tietäsit miten voi jotkut pelätä kaikkea. Siis kaikkea! Ja eivätkä uskalla sen takia kotoa lähteä tai olla missään tekemisessä muitten kanssa kun pelkäät ja pelko vie ihmistä.

 

[pakko-oireinen jo 10v]

Mulla on/ollu samanlaista. Ei tästä oo ku muutama kuukausi kun kirjottelin tännekin ihan suunnattomassa ahdistuksessa ja käsittämättömissä pelkotiloissa. Mut pääsin, taas, eteenpäin yksinkertasesti pakottamalla itteni kohtaamaan pelkoni. Mulla nää pakko-oireet on uusiutuvia ja tässä 10v aikana se on osottautunu ainoaks keinoks päästä niitten yli, et altistaa ittensä just niille asioille mitä pelkää (kun ne ei ole oikeasti mitään vaarallisia ja välittömästi henkeä uhkaavia). Se on ihan sairaalloisen ahdistavaa aluks ja tuntuu että kuolee just ja tulee paniikkikohtauksia ja kaikkea. Mut toimii. Se pelko vaan alkaa haihtua pois..

 

[photo77]

Mulla on/ollu samanlaista. Ei tästä oo ku muutama kuukausi kun kirjottelin tännekin ihan suunnattomassa ahdistuksessa ja käsittämättömissä pelkotiloissa. Mut pääsin, taas, eteenpäin yksinkertasesti pakottamalla itteni kohtaamaan pelkoni. Mulla nää pakko-oireet on uusiutuvia ja tässä 10v aikana se on osottautunu ainoaks keinoks päästä niitten yli, et altistaa ittensä just niille asioille mitä pelkää (kun ne ei ole oikeasti mitään vaarallisia ja välittömästi henkeä uhkaavia). Se on ihan sairaalloisen ahdistavaa aluks ja tuntuu että kuolee just ja tulee paniikkikohtauksia ja kaikkea. Mut toimii. Se pelko vaan alkaa haihtua pois..

ja eikä tule toteen vaikka teit sen mitä pelkäsit.

 

["Sanna"]

Lue yleistynyt ahdistuneisuushöiriö..

 

[photo77]

[QUOTE="Sanna";29471627]Lue yleistynyt ahdistuneisuushöiriö..[/QUOTE]
en sanos että ahdistus ja pelko sama. On eri tuntemukset.

 

[Tepadj]

[QUOTE="jaa";29471291]Onhan noita loisia kaikilla ihmisillä. Eikös päänahkaakin nakerra ruuakseen jatkuvasti kaiken maailman pienet eliöt.[/QUOTE]

Ihmisten karvatupissa elää ihan luonnostaan tuollaisia:

Normaalitilassa eivät aiheuta ongelmia, syövät vaan talia.

 

[Pessimistisin pikkukakara]

Joo siis mul on iha samallain.
Oon ihan hullu näis asiois. Esimerkiksi kun mulla sattuu maha, tiedän ettei se ole mitään vakavaa mutta ei. Rupeen itkemään hysteerist itkuu ja soitan äidille kolmen aikaa yöllä. Myös pelkään et mut murhataan tai raiskataan tai kidutetaan ja joka ilka katon joka ikisen nurkan ja kolon ennen ku meen nukkuman.
Sit pelkään myös et saan influenssan, tai jonkun syövän. Ja kerran mua pisti ampiaine ja siit synty suurempi draama ku siit et venäjä olis räjäyttäny kiinan palasiks. Ja mul särki kerran pää niin soitin keskellä yötä äidilleni ja sanoin "En haluu mitään aivokasvainta!!!" Mä otan kaikista jutista sen pahimman skenaarion.
Pelkään myös matkustaa koska, auto voi kolaroida, laiva voi upota, lentokone voi tippua kesken lennon jne. Pelkään myös et jos sanon esim. Oman mielipiteeni niin heti pelkään sitä ihmistä ja oon sillai "se tappaa mut nyt." Ja ku oon ollu juttelemas sosiaalityöntekijöiden kanssa, niin pelkäsin et ne tappaisi minut.
Tälläne pessimistisyys pilaa mun elämän.. en uskalla olla ees ulkona kuuden jälkeen. Ei oo mitää kauheen fancyy tää..

 

[Echo]

Joo siis mul on iha samallain.
Oon ihan hullu näis asiois. Esimerkiksi kun mulla sattuu maha, tiedän ettei se ole mitään vakavaa mutta ei. Rupeen itkemään hysteerist itkuu ja soitan äidille kolmen aikaa yöllä. Myös pelkään et mut murhataan tai raiskataan tai kidutetaan ja joka ilka katon joka ikisen nurkan ja kolon ennen ku meen nukkuman.
Sit pelkään myös et saan influenssan, tai jonkun syövän. Ja kerran mua pisti ampiaine ja siit synty suurempi draama ku siit et venäjä olis räjäyttäny kiinan palasiks. Ja mul särki kerran pää niin soitin keskellä yötä äidilleni ja sanoin "En haluu mitään aivokasvainta!!!" Mä otan kaikista jutista sen pahimman skenaarion.
Pelkään myös matkustaa koska, auto voi kolaroida, laiva voi upota, lentokone voi tippua kesken lennon jne. Pelkään myös et jos sanon esim. Oman mielipiteeni niin heti pelkään sitä ihmistä ja oon sillai "se tappaa mut nyt." Ja ku oon ollu juttelemas sosiaalityöntekijöiden kanssa, niin pelkäsin et ne tappaisi minut.
Tälläne pessimistisyys pilaa mun elämän.. en uskalla olla ees ulkona kuuden jälkeen. Ei oo mitää kauheen fancyy tää..

No sulla on perusturvallisuuden tunne tosi alhainen. Oletko käynyt ihan psykologille juttelemassa näistä?

 

[vierailija]

Turha pelätä jos pidät huolta hygieniasta, mutta ei sitäkään sairaaloisen tarkasti.
Itselläni on vierasesine kehossa ja olen todella peloissani kaikista pienistäkin tulehduksista. Elämä on sikäli raastavaa ja masentavaa. En pysty oikein enää elämään täysipainoista elämää. Pelko onnsaanut ylivallan.