MS-tauti ja suunniteltu sektio

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kokemuksia?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
en tiedä, kasvattaako sektio pahenemisvaihetta. Yleensä ottaen riski pahenemisvaiheeseen on suurempi synnytyksen jälkeen. Raskausaikanahan riski pahenemisvaiheeseen on puolestaan matalampi.

Itse sairastan ms-tautia ja kolme lasta olen pukannut maailmaan ihan alateitse. Synnytystapaa ei edes millään tavalla arvioitu ms-taudin kannalta, vaan ihan normaali tutkimus, mahtuuko alateitse.
 
en tiedä, kasvattaako sektio pahenemisvaihetta. Yleensä ottaen riski pahenemisvaiheeseen on suurempi synnytyksen jälkeen. Raskausaikanahan riski pahenemisvaiheeseen on puolestaan matalampi.

Itse sairastan ms-tautia ja kolme lasta olen pukannut maailmaan ihan alateitse. Synnytystapaa ei edes millään tavalla arvioitu ms-taudin kannalta, vaan ihan normaali tutkimus, mahtuuko alateitse.

synnyttänyt lapset diagnoosin jälkeen? Olitko raskausaikana tarkemmassa seurannassa, vai seurattiinko raskautta, kuten normaalia raskautta? saitko pehnenemisvaiheita synnytysten jälkeen? Kiitos, jos vielä vastaat :)
 
Kaikki lapset olen synnyttänyt diagnoosini jälkeen. Ensimmäisen lapsen jälkeen tuli pahenemisvaihe, näköhermontulehdus, joka vei näön kokonaan vasemmasta silmästä. Näkö kuitenkin palautui osittain noin kuukauden kuluessa silmään.

Kakkosen ja kolmosen jälkeen ei tullut pahenemisvaihetta, itse asiassa tuo on viimeisin varsinainen pahenemisvaihe vuonna 2003 ensimmäöisen lapsen jälkeen joka minulla on ollutkaan (koputtaa puuta). Kakkonen syntyi 2006 ja kolmonen 2008. Minulla on siis ns. "kiltti" tautimuoto ainakin tämän hetken tiedon valossa, lääkityksenä minulla on Copaxone.

Erikoisseurannassa olin, mikä tarkoitti muutamaa ylimääräistä ultrakertaa sairaalassa. Muutoin ei ms vaikuttanut odotuksen seurantaan käytännössä.
 
Kaikki lapset olen synnyttänyt diagnoosini jälkeen. Ensimmäisen lapsen jälkeen tuli pahenemisvaihe, näköhermontulehdus, joka vei näön kokonaan vasemmasta silmästä. Näkö kuitenkin palautui osittain noin kuukauden kuluessa silmään.

Kakkosen ja kolmosen jälkeen ei tullut pahenemisvaihetta, itse asiassa tuo on viimeisin varsinainen pahenemisvaihe vuonna 2003 ensimmäöisen lapsen jälkeen joka minulla on ollutkaan (koputtaa puuta). Kakkonen syntyi 2006 ja kolmonen 2008. Minulla on siis ns. "kiltti" tautimuoto ainakin tämän hetken tiedon valossa, lääkityksenä minulla on Copaxone.

Erikoisseurannassa olin, mikä tarkoitti muutamaa ylimääräistä ultrakertaa sairaalassa. Muutoin ei ms vaikuttanut odotuksen seurantaan käytännössä.

Kuinka pärjäät kotona? Käytkö vielä töissä. Uskallatko kantaa lapsiasi vai pelottaako että pudotat?
 
Kaikki lapset olen synnyttänyt diagnoosini jälkeen. Ensimmäisen lapsen jälkeen tuli pahenemisvaihe, näköhermontulehdus, joka vei näön kokonaan vasemmasta silmästä. Näkö kuitenkin palautui osittain noin kuukauden kuluessa silmään.

Kakkosen ja kolmosen jälkeen ei tullut pahenemisvaihetta, itse asiassa tuo on viimeisin varsinainen pahenemisvaihe vuonna 2003 ensimmäöisen lapsen jälkeen joka minulla on ollutkaan (koputtaa puuta). Kakkonen syntyi 2006 ja kolmonen 2008. Minulla on siis ns. "kiltti" tautimuoto ainakin tämän hetken tiedon valossa, lääkityksenä minulla on Copaxone.

Erikoisseurannassa olin, mikä tarkoitti muutamaa ylimääräistä ultrakertaa sairaalassa. Muutoin ei ms vaikuttanut odotuksen seurantaan käytännössä.

kun vastasit :)
Itse ajattelin heti synnytyksen jälkeen aloittaa myös tuon copan käytön, en siis näillä näkymin aio ottaa riskiä pahenemisvaiheeseen. Eli en siis aio imettää.
 
En pelkää pudottavani lapsiani.

Töissä olin elokuun loppuun asti opiskelujen ohessa, lopetin, jotta sain graduni tehtyä loppuun. Tällä hetkellä etsin työtä, valmistuin yliopistosta uudelle alalle nyt marraskuussa. Opiskelyt HY:ssa aloitin vuonna 2009. Sitä ennen olin täysipäiväisesti töissä, lukuun ottamatta hoito-, äitiys- ja vanhempainvapaata. Päältä päin minusta ei näe, että sairastaisin ms-tautia.
 
En pelkää pudottavani lapsiani.

Töissä olin elokuun loppuun asti opiskelujen ohessa, lopetin, jotta sain graduni tehtyä loppuun. Tällä hetkellä etsin työtä, valmistuin yliopistosta uudelle alalle nyt marraskuussa. Opiskelyt HY:ssa aloitin vuonna 2009. Sitä ennen olin täysipäiväisesti töissä, lukuun ottamatta hoito-, äitiys- ja vanhempainvapaata. Päältä päin minusta ei näe, että sairastaisin ms-tautia.

kuulla, että olet saanut elää sairaudesta huolimatta normaalia elämää :)
Kysyisin vielä, onko sinulla ollut fatiikkiia? Minulla se on ainoa oire tällä hetkellä ja pelottaa, jos synnytyksen jälkeen vielä voimistuu.
Kaikkea hyvää sinulle :)
 
Joo, fatiikki on tuttu oire, se on oikeastaan tällä hetkellä se ainoa elämää haittaava oire tällä hetkellä. Lääkityksenä minulla on siihen Ephedrine Hydrochloride (kirjoitinkohan oikein?), jota otan tarvittaessa.

Opiskelussa olikin se hyvä puoli, että pystyin tekemään opiskeluhommia silloin, kun olin pirteimmilläni. Minulla tuo fatiikki on kausittain pahempaa. Voi mennä muutama kuukausi, että en pakollisten töiden lisäksi enää jaksa tehdä muuta. On siis ollut itsellä pakko löysentää pipa esim. siivouksen suhteen, silloin kun fatiikki on pahimmillaan, meillä ei juuri siivota ainakaan mitään ylimääräistä tai tehdä mitään kovin monimutkaisia ruokalajeja. Hyvinä aikoina taas sitten hoidetaan niitä tehtäviä, jotka on jäänyt fatiikin vuoksi hoitamatta.
 
minulle kuumuus tuo aivan järkyttävän fatiikin. Muutenkin sitä kognitiivista fatiikkia on ollut, joka korostuu stressin aikana. Joten kesät meneekin sittten sisällä ollessa :O
Lääkitystä en siihen vielä ole saanut, mutta on mahdollista saada, kun neuron kanssa asiasta puhelimitse keskustelin.
 

Similar threads

M
Viestiä
4
Luettu
813
S
V
Viestiä
6
Luettu
510
Aihe vapaa
vierailija
V
M
Viestiä
0
Luettu
587
Aihe vapaa
mahdanko kelvata
M
K
Viestiä
3
Luettu
273
K

Yhteistyössä