Nainen, miten oikeasti kestät sitä että miehesi ei halua sua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huono vaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huono vaimo

Vieras
Toivoisin tähän nyt vain asiallisia vastauksia. Meillä tilanne on jatkunut jo useamman vuoden pahentuen vain nyt entisestään. Viime vuonna seksiä oli ehkä 5 kertaa, viimeks elokuussa ja niistäkin suurin osa hyvinkin väkisin vääntämistä miehen puolelta. Alkoi niin turhauttaa koko homma etten moneen kuukauteen tehnyt edes aloitetta, kun seksistä tuli aina vain paha mieli, kun sen nyt vaan tuntee ja näkee miten haluton mies on. Nyt kun olen pikkuisen yrittänyt viekoitella miestä niin mistään ei ole apua, ei sitä vaan kiinnosta. Keskustelua olen yrittänyt virittää aiheesta mut ei hän ota kuuleviin korviinsa. Olen yrittänyt ymmärtää ja antaa aikaa ja vaikka mitä mut nyt alkaa tuntua etten jaksa. Mun niin tekis vaan mieli kokeilla, että kelpaisinko kellekään muullekaan :'(

No, syynä haluttomuuteen on milloin stressi, milloin väsymys, milloin lääkkeet (mielialalääkitys on). Tiedän, että ne aiheuttaa haluttomuutta, mutta mitä mä teen? miten te selviätte tällaisesta kun itsellä haluja olisi? Läheisyyttäkään ei suhteessa ole, ja mies on muutoinkin vetäytynyt kuoreensa.. :'(

Älkää nyt kuitenkaan ehdottako eroa. Olen sitä harkinnut, mutta mulla ei ole nyt voimavaroja kaikkeen siihen mitä se vaatii ja toisekseen en halua lapsilta hajottaa perhettä.

kaipaisin nyt vaan vertaistukea. Musta tuntuu että mä halkean kun kukaan ei kosketa, ihan niinkuin olisin iljettävä ihminen. Käyn salilla ja kauniiksikin minua sanotaan, joten ei voi olla täysin ulkonäössäkään vika. Ikää on alle 40, joten ei nyt vielä ois halunnut ilman seksiä elää :(
 
Miehesi tarvitsee ammattiapua, tuo ei ole todellakaan normaalia ja ajaa parisuhteen kun parisuhteen kriisiin. Voimia sulle, et ole huono vaimo, paitsi se on huonosti toimittu jos annat tilanteen pahentua entisestään. Hyötysitte ehkä parisuhdeterapiastakin? Kunhan ensin saatte miehen lääkäriin jne. Kyllä se siitä!<3
 
Oma mieheni oli iät ja ajat samanlainen, kunnes vähän aikaa sitten ilmoitti olevansa epäonnellinen kanssani ja haluaa eron. Ei vaan koskaan uskaltanut aiemmin sanoa kun olin suuttunut ja turhautunut jo seksistä niin pelkäsi reaktiotani eroasiaan.
 
5 vuotta oltiin kokonaan ilman seksiä, sitten sitä oli pari-kolme kertaa vuodessa kahtena vuotena, viime vuonna oli 5 kertaa. Lopulta kyllästyin ja hankin itselleni rakastajan, jolta en odota muuta kuin seksiä. Puoli vuotta on sujunut tällä systeemillä hyvin.
 
odotan että lapset ovat isoja ja muuttavat omilleen, silloin lähden minäkin! ikävää elää ilman seksiä ja tunteita miestä kohtaan, mutta pakko jaksaa lasten takia.
 
odotan että lapset ovat isoja ja muuttavat omilleen, silloin lähden minäkin! ikävää elää ilman seksiä ja tunteita miestä kohtaan, mutta pakko jaksaa lasten takia.

jos sulle tulisi ennen sitä mahdollisuus vieraaseen syliin, kieltäytyiditkö vai antaisitko mennä?

mulla on aina ollu hyvin tiukat rajat näiden asioiden suhteen, mutta kohta en enää tiedä mitä tekisin tuollaisessa tilanteessa... :(
 
Musta on jotenkin outoja nää että alle 50v miehet ei halua seksiä.. en tiiä mutta itelleni ei tulis muuta mieleen kun pettäminen tai liika pornon katselu, et saa sitten tyydytyksen jo muualta. Miehille kuitenkin tekee jo kiveksissäkin tuskaa olla liian kauan päästämättä siemensyöksyä joten kyllä kai hän sentään edes itse omaa oloaan helpottaa? Ja se on jo kornia jos mikä, ettei sit ihan aito p***u kelpaa...
 
Sama neuvo kuin vastaavassa tilanteessa oleville miehillekin: Ymmärrä, ymmärrä ja keskustele, keskustele. Tarkastele myös omaa toimintaasi kriittisesti, teetkö riittävästi kotitöitä vai kaatuvatko ne miehen niskaan, pidätkö huolta itsestäsi ja omasta ulkonäöstäsi, annatko miehellesi riittävästi omaa aikaa jne.

Kuulostavatko järkeviltä neuvoilta, kun niitä tällä kertaa annetaankin miehen sijasta naiselle?
 
Meillä seksi on vielä kuukausittain, mutta se on sellaista hmm...no ei kovin hyvää. Mies on selvästi haluton, mutta velvollisuuden tuntoinen.

Tätä on jatkunut jo muutamia vuosia. On väsymystä ja stressiä, ongelmia erektion kanssa. Yritän ymmärtää, antaa aikaa ja olla tukena. Sen verran heikko kuitenkin olen, että kun vuodet vaan vierii, niin oma itsetntoni laskee.

Ero ei ole ensimmäinen vaihtoehto, kun muuten tullaan ihan hyvin toimeen. Seksiä ja läheisyyttää vaan kaipaan. Puhuttu on monet, monet kerrat, mutta ei sitä puhumalla saa.
 
Eli kun nainen ei halua, vika on miehessä. Ja kun mies ei halua, niin vika miehessä (ja naiselta menee vielä itsetuntokin...).

Eiköhän se toisen osapuolen haluttomuus voi vaikuttaa itsetuntoa alentavasti ihan sukupuolesta riippumatta? Varsinkin haluttomuuden jatkuessa pitkään.

Ja kuten sanoin, en todellakaan ole ylpeä siitä tunteesta. En ole sanonut, että vika on miehessä.
 
jos sulle tulisi ennen sitä mahdollisuus vieraaseen syliin, kieltäytyiditkö vai antaisitko mennä?

mulla on aina ollu hyvin tiukat rajat näiden asioiden suhteen, mutta kohta en enää tiedä mitä tekisin tuollaisessa tilanteessa... :(

Voi kuule, varmasti menisin vieraan miehen syliin jos mies olisi vähääkään hyvännäköinen ja kiihkeä! En potisi huonoa omatuntoa sekuntiakaan, mitäs mieheni pihtaa enkä kelpaa! Lapset vain ovat niin pieniä ja mies töissä tosi paljon joten ei ole aikaa eikä tilaisuutta mennä esim. baariin.
 
[QUOTE="vaimo";29456382]En usko, että kovinkaan monella on oikeasti täydellinen ja aina onnellinen parisuhde. Tuon a-kohdan perusteella siis suurimman osan pareista pitäisi erota.[/QUOTE]

Aina ja aina. Tilanne on jatkunut jo monta vuotta ja seksi ei ole ainoa ongelma. Jos lapset ovat pieniä, niin heille viisi vuotta voi olla koko elämä.
 
Autan mielelläni puutteen poistossa. Haluatko s-postiosoitteeni?

voitteko kuvitella iten surkeaa elää välillä on kun tuommoinen ehdotus sai heti itsetunnon melekin pilviin?
kaiholla mietin erästäkin miestä joka kerran minua katseltuaan totesi että ''jos täällä ei olisi ihmisiä, repisin sulta vaatteet pois ja panisin sulta tajun kankaalle''. harmi, että olin juuri muuttanut yhteen munattoman mieheni kanssa joten juttu jäi siihen. millaista elämäni olisikaan tään komean halukkaan miehen kanssa? oma mies ei ole koskaan sanonut mitään vastaavaa. en ymmärrä miksi otin tuommoisen ukokseni, en ymmärrä...
 
Toivoisin tähän nyt vain asiallisia vastauksia. Meillä tilanne on jatkunut jo useamman vuoden pahentuen vain nyt entisestään. Viime vuonna seksiä oli ehkä 5 kertaa, viimeks elokuussa ja niistäkin suurin osa hyvinkin väkisin vääntämistä miehen puolelta. Alkoi niin turhauttaa koko homma etten moneen kuukauteen tehnyt edes aloitetta, kun seksistä tuli aina vain paha mieli, kun sen nyt vaan tuntee ja näkee miten haluton mies on. Nyt kun olen pikkuisen yrittänyt viekoitella miestä niin mistään ei ole apua, ei sitä vaan kiinnosta. Keskustelua olen yrittänyt virittää aiheesta mut ei hän ota kuuleviin korviinsa. Olen yrittänyt ymmärtää ja antaa aikaa ja vaikka mitä mut nyt alkaa tuntua etten jaksa. Mun niin tekis vaan mieli kokeilla, että kelpaisinko kellekään muullekaan :'(

No, syynä haluttomuuteen on milloin stressi, milloin väsymys, milloin lääkkeet (mielialalääkitys on). Tiedän, että ne aiheuttaa haluttomuutta, mutta mitä mä teen? miten te selviätte tällaisesta kun itsellä haluja olisi? Läheisyyttäkään ei suhteessa ole, ja mies on muutoinkin vetäytynyt kuoreensa.. :'(

Älkää nyt kuitenkaan ehdottako eroa. Olen sitä harkinnut, mutta mulla ei ole nyt voimavaroja kaikkeen siihen mitä se vaatii ja toisekseen en halua lapsilta hajottaa perhettä.

kaipaisin nyt vaan vertaistukea. Musta tuntuu että mä halkean kun kukaan ei kosketa, ihan niinkuin olisin iljettävä ihminen. Käyn salilla ja kauniiksikin minua sanotaan, joten ei voi olla täysin ulkonäössäkään vika. Ikää on alle 40, joten ei nyt vielä ois halunnut ilman seksiä elää :(

Mies ja mielialalääkitys...hohhoijjaa...vitun narkkarit. ja vielä ihmettelet.
 
Sama neuvo kuin vastaavassa tilanteessa oleville miehillekin: Ymmärrä, ymmärrä ja keskustele, keskustele. Tarkastele myös omaa toimintaasi kriittisesti, teetkö riittävästi kotitöitä vai kaatuvatko ne miehen niskaan, pidätkö huolta itsestäsi ja omasta ulkonäöstäsi, annatko miehellesi riittävästi omaa aikaa jne.

Kuulostavatko järkeviltä neuvoilta, kun niitä tällä kertaa annetaankin miehen sijasta naiselle?

joo, mies on ilta/viikonlopputöissä. On keskimäärin siis kahtena iltana viikossa kotona. Hänellä on omaa aina aamupäivät kun minä olen töissä ja lapset koulussa. Lisäksi ainakin toisena noista vapaa-illoistaan on kavereidensa kanssa jossain. Yleensä toisena iltana noista lähden yksin salille - onkohan se sitten liikaa vaadittu että näin omin itselleni toisen miehen vapaailloista? Mies huolehtii lapset kouluun aamulla ja imuroi ehkä kerran viikossa - kerran kahdessa viikossa. Tyhjää joskus tiskikoneen. Ei juuri muuta kotiityötä tee. Käyn kampaajalla säännöllisesti ja salilla, huolehdin ulkonäöstäni siis, ja niinkuin sanoin aiemmin, monet ovat sanoneet että olen kaunis.

myönnetään että pinna palaa toisinaan kun väsyttää huolehtia arjesta niin suuressa määrin yksin. keskustella olen yrittänyt monia, monia kertoja aiheesta, tuloksetta. ehkä pitäis vaan enemmän opetella olemaan hiljaa ja tyytyä oloonsa.

ja kyllä, nyt suorastaan masentaa tää asia.
 

Similar threads

T
Viestiä
26
Luettu
808
F
Y
Viestiä
30
Luettu
2K
Aihe vapaa
"yksinäinen"
Y
S
Viestiä
18
Luettu
2K
D

Yhteistyössä