Vanhuksista huolehtiminen -olenko aivan kamala ihminen

Joskus osunut silmiin näitä lehtijuttuja siitä, miten tulevaisuudessa vanhusten hoitopalveluja ajetaan alas säästöjen nimissä ja omaisten oletetaan enenevässä määrin huolehtivan vanhuksista kotona ja ryhtyvän omaishoitajiksi.

Ja nyt täytyy myöntää, että taidan olla varsin kamala ihminen, sillä vaikka vanhemmistani suuresti välitänkin, niin ajatus kokopäivätoimiseksi hoitajaksi joutumisesta yhteiskunnan pakottamana tuntuisi silti aivan kammottavalta vaihtoehdolta.

 

Et ole kamala ihminen. Minulle olisi käytännössä aika mahdotonta ryhtyä edes yhden vanhuksen 24/7 hoitajaksi. Esim. dementikkoa ei voi jättää hetkeksikään yksin. Kuitenkin meidän täytyy käydä töissäkin että saadaan laskut maksettua, joten millä jää kotiin? Omaishoitajan pesti on muutenkin äärettömän raskas.

Erittäin hyväkuntoisen ja omatoimisen vanhuksen "hoitaminen" toki voisi onnistua, siis että käyn auttelemassa häntä hänen kotonaan tai jos olisi iso talo jossa hänellä olisi oma huone niin voisi asua meilläkin. Mutta käytännössä vanhukset on usein huonompikuntoisia eikä tälläinen järjestely onnistu.

 

Vaikka hoitaja olenkin, vanhuspuolella tehnyt pitkään töitä ja työstäni nautin, en kyllä minäkään alkaisi 24 h huolehtimaan vanhemmistani. Toki tarvitsevat nyt jo paljon apua ja tukea kotihoidon lisäksi ja sen teen mielelläni. Suuremmat juhlat vietetään yhdessä, kokoonnumme heidän luokseen ja muutenkin arkeenkin kaikkea pientä piristystä välillä järjestetään.

 

Ei kaikista ole siihen hommaan muutenkaan. Jos tunnistaa itsestään sen, ettei osaa/halua/kykene on kai turha koettaa väkisin muuta. Tosin voin omasta kokemuksestani sanoa, miten vanhempien ikääntyessä tulee myös aika luontevasti autettua heitä siinä mikä sujuu luonnostaan. Jo se, että käy kylässä ja jeesaa vaikkapa tietokone-ongelmissa on heille tärkeää. Tai nostaa multasäkki, jota isä ei enää jaksa nostaa. Tai maalataan talkoilla aita. Tällä vaan ajan takaa sitä, ettei kaikista vanhuksista tule täysavuttomia.

Mummini vielä eläessä hän oli sosiaalisena ihmistyyppinä aivan onnessaan päästessään vanhusten palvelutaloon. Sai järkättyä kahvikekkereitä naapureilleen, osallistua talon tapahtumiin ja talon oma kampaaja tuli kotiin yms.Hän koki sen riippumattomuutena ja tykkäsi, ettei sukulaiset saa höösätä. Niinpä kävimme mummilla vain kylässä ja siitä hän piti.

 

Et ole kamala ihminen, tai jos olet niin sitten olen minäkin. Tiedän ettei musta ole hoitamaan täysipäiväisesti ketään ja ajatus omien vanhempien hoitamisesta edes osittain on tosi vaikea, koska suhteemme ei ole koskaan ollut helppo.

 

montaako dementikkoa valvotaan 24/7 paitsi ovihälyttimen ja turvapuhelimen kautta..
vanhukset on kotona lähinnä kotihoidon turvin. omaiset osallistuu hoitoon, mutta hyvin on vähän omaishoitajia omille vanhemmilleen.
onhan se kamalaa katsottavaa kun jo pitkälle edennyt alzheimerin tautia sairastava on kotona vaikkei edes enää tiedä missä on. tai millaisia muita kohtaloita on kotona. toki he haluavatkin olla kotona vaikka se ei turvallinen paikka olisikaan enää. silti, joskus se palvelutalo tai vanhainkoti olisi se paras ratkaisu kun sitä omaishoitoa ei ole. eikä sitä voi vaatiakkaan. toki olisi hyvä jos omaiset olisivat hoidossa mukana mahdollisimman paljon, mutta ei me hoitajat oleteta että lapset asuisivat vanhempiensa kanssa ja hoitaisivat niitä kokopäiväisesti.

 

Tässä kohtaa tekee mieli myös mainittavassa-arvo. Koska kumpikohan oletetaan jäävän kotiin, naiset vai miehet? Ja jos tulevaisuudessa ajetaan kunnallista laitoshoitoa alas ja yksityisiä perustetaan, tarkoittaa se, että joko vanhempien tai lasten tulee olla hyvätuloisia. Ja koska edelleen hyvätuloisuus osittain periytyy kasvaa kuilu hyvä- ja huono-osaisten välissä.

Teeppä ensin lapset ja ole heidän kanssa kotona. Muutama vuosi töitä ja taas oletetaan jäävän kotiin omaishoitajaksi. Siinä voi hyvästellä urakehityksen.

Joten kyllä uskon sen entisestään heikentävän naisten asemaa työelämässä jos tulevaisuudessa oletetaan lasten hoitavan omat vanhemmat.

 

montaako dementikkoa valvotaan 24/7 paitsi ovihälyttimen ja turvapuhelimen kautta..
vanhukset on kotona lähinnä kotihoidon turvin. omaiset osallistuu hoitoon, mutta hyvin on vähän omaishoitajia omille vanhemmilleen.
onhan se kamalaa katsottavaa kun jo pitkälle edennyt alzheimerin tautia sairastava on kotona vaikkei edes enää tiedä missä on. tai millaisia muita kohtaloita on kotona. toki he haluavatkin olla kotona vaikka se ei turvallinen paikka olisikaan enää. silti, joskus se palvelutalo tai vanhainkoti olisi se paras ratkaisu kun sitä omaishoitoa ei ole. eikä sitä voi vaatiakkaan. toki olisi hyvä jos omaiset olisivat hoidossa mukana mahdollisimman paljon, mutta ei me hoitajat oleteta että lapset asuisivat vanhempiensa kanssa ja hoitaisivat niitä kokopäiväisesti.

Niinpä. Ei valvota vaikka pitäisi. Meillä ei mamma päässyt alzheimerin kanssa ekaan kahteen vuoteen vanhainkotiin, vaikka haettiin. Kuulemma liian hyväkuntonen.

Haettiin sitä sitten millon mistäkin. Mm. oli bussilla matkustanut jonnekkin huitsinnevadaan bussien säilytysvarikolle saakka. Ohkasissa vaatteissa -10 asteen pakkasessa.. onneksi bussikuski huomas. Välillä haettiin mammaa leikkipuistosta harhailemasta jne.. tuotiin kotiin ja pestiin kun oli aina kakkat housussa.

Hirveetä huolta se aiheutti ihan kaikille omaisille, mutta kuka olis pystynyt hoitamaan mammaa 24/7? Ei kukaan. Töissä ja koulussa on käytävä ja kaikilla omat lapset hoidettavana ja perhe elätettävänä. Toki mammaa juhlapäivinä kotiin tuotiin, kunnes meni niin huonoon kuntoon ettei jalat enää taipunut että olis autoon saanut mamman istumaan..... Sit vaan vierailtiin vanhaintalossa loppuajan, vaikka eipä se meitä tunnistanut sit enää viimeisinä vuosinaan.

Joskus joillain ihmisillä on minusta hieman romanttisia unia vanhusten hoidosta, ei ymmärretä kuinka vaativaa se VOI olla. Ja sit myös sitä joidenkin on vaikea ymmärtää, että lapsillaan on usein ruuhkavuodet siinä elettävänä itsellään, ei se välttämättä ole mitään itsekkyyttä ettei voi kaikenaikaa olla omia vanhempia hoitamassa jne. + on äärettömän raskasta henkisesti käydä katsomassa sitä kuihtuvaa ja kituvaa vanhempaa siellä laitoksessa, kun et voi kotiin viedä eikä se tunnista enää ketään, ei syö, ei reagoi. Tuijottaa tyhjyyteen vain.

Toki on hyvin yksinäisiä vanhempia, voi olla että omaiset oikeasti ei vain välitä tai sitten esim. välit ovat menneet jo vuosikymmeniä sitten syystä tai toisesta.

 

[QUOTE="tasa-arvo";29443419]Tässä kohtaa tekee mieli myös mainittavassa-arvo. Koska kumpikohan oletetaan jäävän kotiin, naiset vai miehet? Ja jos tulevaisuudessa ajetaan kunnallista laitoshoitoa alas ja yksityisiä perustetaan, tarkoittaa se, että joko vanhempien tai lasten tulee olla hyvätuloisia. Ja koska edelleen hyvätuloisuus osittain periytyy kasvaa kuilu hyvä- ja huono-osaisten välissä.

Teeppä ensin lapset ja ole heidän kanssa kotona. Muutama vuosi töitä ja taas oletetaan jäävän kotiin omaishoitajaksi. Siinä voi hyvästellä urakehityksen.

Joten kyllä uskon sen entisestään heikentävän naisten asemaa työelämässä jos tulevaisuudessa oletetaan lasten hoitavan omat vanhemmat.[/QUOTE]

Omaishoitajaksi ryhtyminen ei useinkaan vaadi sitä että töistä olisi jäätävä pois. Ja aika monta vanhuksestaan huolta pitävää miestä tiedän oli huolettava sitten puoliso tai vanhempi. Vanhuksien kohdalla myös suurin osa omaishoitajista on eläkeikäisiä.

Rahaa merkittävämpi seikka omaishoitajien tarpeessa uskoakseni tulevaisuudessa on se että hoitajia niin kotihoidossa kuin palvelutaloissa on vanhusta kohti yhä vähemmän. Vaikka rahaa olisi palkata ei ole hoitajia joita tehtävään palkata.

 

ja tosiaan, sanottakoon nyt vielä, että en todellakaan tarkoita sellaisen auttamisen olevan vastenmielistä, jossa vanhempia käydään auttelemassa aina välillä, vaan juurikin sitä omaishoitamista, jossa käytännössä se omaishoitaja saa käytännössä sanoa hyvästit muulle elämälle.

Ja voin vain kuvitella, minkälaisia keskusteluja lasten välillä käytäisiin, jos tällainen skenaario toteutuisi. "Sulla ei ole lapsia, joten sähän voit ottaa vanhemmista huolehtimisen vastuullesi", "Eiku, sä voit tehdä sen, kun kerran asutkin perhees kanssa niin paljon lähempänä."

 

Isällä oli jo nyt suuria vaikeuksia päästä vanhainkotityyppiseen paikkaan, jossa on lääkäripalvelut saatavilla. Väenväkisin yritettiin hoitaa 3 kertaa päivässä käyvän kotihoidon avulla, jonka hoito ei isälle ollut riittävä.

Ihmettelen suuresti tätä innokkuutta dumpata vanhukset kotiin, oli kunto mikä tahansa.

 

Omaishoitajaksi ryhtyminen ei useinkaan vaadi sitä että töistä olisi jäätävä pois. Ja aika monta vanhuksestaan huolta pitävää miestä tiedän oli huolettava sitten puoliso tai vanhempi. Vanhuksien kohdalla myös suurin osa omaishoitajista on eläkeikäisiä.

Rahaa merkittävämpi seikka omaishoitajien tarpeessa uskoakseni tulevaisuudessa on se että hoitajia niin kotihoidossa kuin palvelutaloissa on vanhusta kohti yhä vähemmän. Vaikka rahaa olisi palkata ei ole hoitajia joita tehtävään palkata.

Kenties hoitajia voidaankin työllistää ulkomailta, isän ollessa sairaalassa siellä oli erittäin hyvä thaimaasta kotoisin oleva lähi tai sairaanhoitaja.

 

Kenties hoitajia voidaankin työllistää ulkomailta, isän ollessa sairaalassa siellä oli erittäin hyvä thaimaasta kotoisin oleva lähi tai sairaanhoitaja.

Voidaan toki. Ja helpottaahan se jotakin mutta jossakin vaiheessa tulee eteen kieliongelmat. Omaisia tarvitaa ehkä tulkaamaan hoitajan ja vahuksen välistä viestintää.

 

Voidaan toki. Ja helpottaahan se jotakin mutta jossakin vaiheessa tulee eteen kieliongelmat. Omaisia tarvitaa ehkä tulkaamaan hoitajan ja vahuksen välistä viestintää.

Tämä hoitaja puhui suomea, lisäksi hänellä oli hyvä asenne vanhuksia kohtaan.

 

Niin... Ihan sitä en tarkoittanutkaan ettei kukaan ulkomaalainen voisi oppia suomea tai heidän asenteissaan vanhuksia kohtaan olisi jotakin vikaa...

 

En hoitaisi minäkään vanhempiani. Isääni en ollenkaan, rakasta äitiäni toki tulen tukemaan hänen vanhuudessaan, mutta ketään en rupea hoitamaan, sillä on omakin työ ja elämä elettävänä. Onkohan päättäjätkin aikeissa ruveta hoitamaan itse omia vanhempiaan? Tuskinpa.

 

[QUOTE="tasa-arvo";29443419]Tässä kohtaa tekee mieli myös mainittavassa-arvo. Koska kumpikohan oletetaan jäävän kotiin, naiset vai miehet? Ja jos tulevaisuudessa ajetaan kunnallista laitoshoitoa alas ja yksityisiä perustetaan, tarkoittaa se, että joko vanhempien tai lasten tulee olla hyvätuloisia. Ja koska edelleen hyvätuloisuus osittain periytyy kasvaa kuilu hyvä- ja huono-osaisten välissä.

Teeppä ensin lapset ja ole heidän kanssa kotona. Muutama vuosi töitä ja taas oletetaan jäävän kotiin omaishoitajaksi. Siinä voi hyvästellä urakehityksen.

Joten kyllä uskon sen entisestään heikentävän naisten asemaa työelämässä jos tulevaisuudessa oletetaan lasten hoitavan omat vanhemmat.[/QUOTE]

oot kyl pahois fiksaatiois kun joka kysymys muuttuu "tasa arvoks". jos poika ja tyttö rakastaa vanhempiaan niin kummatkin ja niinkuin ihmiset tekevät sopivat. feminismistä viel sen verran et nyt nää fiksaation omaavat on päättävissä asemoissa ja sen kyllä huomaa terve järki unohtunut. kun nähdään asia vain yhdeltä kantilta.

 

Minä en ryhtyisi hoitajaksi, joka päivä avustan kyllä muissa asioissa kuten pihan töissä. Enemmän omaisten pitäisi ottaa vastuuta, jos heitä on. Valitettavasti vaan niinkuin meilläkin, yksi tekee asiat (minä) ja muut ei mitään. Avunpyytäminen ei auta.

 

Todennäköisesti minä olen se joka ottaa vanhempani naapuriin asumaan ja huolehtii heistä 24/7 siihen asti kun kuolevat tai eivät enää pärjää kotona. Työni mahdollistaa sen. Ja kyllä minä sen teen, katson sen velvollisuudekseni.

 

oot kyl pahois fiksaatiois kun joka kysymys muuttuu "tasa arvoks". jos poika ja tyttö rakastaa vanhempiaan niin kummatkin ja niinkuin ihmiset tekevät sopivat. feminismistä viel sen verran et nyt nää fiksaation omaavat on päättävissä asemoissa ja sen kyllä huomaa terve järki unohtunut. kun nähdään asia vain yhdeltä kantilta.

Mikähän fiksaatio vaivaa niitä jotka kuvittelevat kaikkien voivan jäädä pois töistään ja jättää hoitamatta omat pienet lapsensa, jotta hoitaisivat vanhempansa.

Meidän lapsuuden perheissä lapset asuvat kaikki satojen kilometrien päässä vanhemmistaan.

 

vaan toi nais mies kysmys mitä se yks toi esiin. ymmärrän jos töissä ja ei pysty 24/7 mut yks sai sen silalin et naiset vaan joutuis. mul ei oo fiksaatioit jokainen tekee niinku parhaaks näkee.

 

Minä voisin hyvinkin hoitaa äitini. Mahdollisuudet siihen ovat hyvät, koska talossamme on yllinkyllin tilaa!

Mutta appivanhempia en! Ovat kohdelleet minua niin huonosti, että saavat mädäntyä vanhainkotiin.

 

se on varsin raskasta homnmaa, ainakin jos se hoidettava on sellainen, ettet hetkeksikään pysty jättämään häntä yksin tai vahtimatta. sellainen, joka ei edes yötä nuku rauhassa.

 

Ja ihan vaan tiedoksi, voi olla että niistä vanhemmista joutuu huolehtimaan aikaisemmin kuin luulikaan. Itse olen 4-kymppinen, nuorin veljeni on 24 v. Ja meillä on isä 64 vuotias ja ollut jo pitempään osastohoidossa, kun ei enää kotona pärjännyt. Niin kuinka me alle 5-kymppiset töissä olevat lapset, joilla on pieniä alle kouluikäisiä lapsia, voisimme ryhtyä omaishoitajiksi? Isäkin tarvitsi apua 24/7 viimeisen vuoden ennen hoitoon pääsemistä. Kaikilla meillä asuntolainat päällä. Ei mitään mahdollisuuksia hoitaa isää.

 

Joskus joillain ihmisillä on minusta hieman romanttisia unia vanhusten hoidosta, ei ymmärretä kuinka vaativaa se VOI olla. Ja sit myös sitä joidenkin on vaikea ymmärtää, että lapsillaan on usein ruuhkavuodet siinä elettävänä itsellään, ei se välttämättä ole mitään itsekkyyttä ettei voi kaikenaikaa olla omia vanhempia hoitamassa jne. + on äärettömän raskasta henkisesti käydä katsomassa sitä kuihtuvaa ja kituvaa vanhempaa siellä laitoksessa, kun et voi kotiin viedä eikä se tunnista enää ketään, ei syö, ei reagoi. Tuijottaa tyhjyyteen vain.

Tässä ketjussa ei mitään muita kuin romantikkoja taida ollakaan, sinä mukaanlukien. Selittelyjä löytyy, tosielämä ei kelpaakaan. Toki meillä on nyt varaakin selitellä, kun yhteiskunta hoitaa kohtalaisesti ne mummot ja papat, mutta jos se nyt oisi teistä lapsista kiinni, niin tämäkin ketjun täys romantikkoja ei selvästi kykenisi kantamaan mitään vastuuta. "Mutta, kun ei se ole niin helppoa...", sanotaan kun tosielämä ei olekaan niin "romanttista", kuin sen pitäisi olla. Ei kai siinä muuta tarvitse kuin tehdä parhaansa ja tehdä se mitä tehdä pitää. Jos yhteiskunta ei kohta hoidakaan, niin mitä vaihtoehtoja oikein jää.? Hoitaa homma tai jättää hoitamatta. Jännittää jo valmiiksi tulevaisuus näiden "selittelijöiden" kanssa. Taitaapi sitten jäädä ne vanhukset hoitamatta...