Kun etävanhemmasta muuttuu etäinen. Tapaamissopimukset, isyys...

Olemme eronneet yli 2v sitten. Eron jälkeen olimme ystäviä ja tapaamiset lapsien kanssa sujui.

Mies tahtoi erota, syytä ei osannut sanoa ja pitkä liitto vain kariutui. Shokki alussa minulle ja kävin eron yksin läpi terapiassa. Ensimmäinen vuosi oli vaikeata uusien asioiden suhteen ja opettelin elää itselle. Kuitenkin tahtoen pitää välit kunnossa ex kanssa.
Tapaamisia oli n.10päivää kuukaudessa ja niissä joustettiin miehen mukaan.
Hän tapasi uuden kumppanin ja aika pian muutti yhteen tämän kanssa.
Tapaamiset alkoi harventua, tahtoi uuden sopimuksen ja päiviä vähensi n.7päivää kuukaudessa. Tapaamiset ei toiminut edelleen ja kysyin tahtooko vaihtaa päiviä jne. Ex aina totesi vain, että pidetään kiinni sopimuksesta ja hänen käytös alkoi muuttua.
Muutama kuukausi kuluin,tapaamiset harveni ja ex ei tahtonut jutella lasten asioista naamatusten.
Vuosi sitten teki taas uuden tapaamissopimuksen ja vähensi päiviä. Joka toinen viikonloppu oli uusi sopimus. Sain sopimuksen ja suostuin siihen. Hän ei suostunut enää puhumaan kanssani naamatusten ja pyysi vain ottamaan yhteyttä s.postilla lapsiin liittyvissä asioissa.
Käytös vain muuttui entisestään ja perui tapaamisia entisestään. Hänellä oli monen viikon taukoja tapaamisten suhteen. Yritin kysyä tahtooko vaihtaa tai tulla joskus toiste lapsia katsomaan.. hän sanoi vain "katotaa.." ja ei koskaan sitten ehdottanut muita päiviä.

Syksyllä alkoi peruutuksia olla paljon, toinen lapsista sairasteli paljon ja häntä tutkittiin. Yritin jutella isän kanssa asiasta. Sanoi, ettei tahdo olla kanssani tekemisissä ja vain s.postia saan laittaa. Olin hämmästynyt hänen käytökseen ja alkoi nousta todella vihaisaa energiaa hänen suhteen.
Pian sain lastenvalvojalta puhelun, jossa kertoi isän tahtovan luopua huoltajuudesta ja olin todella ihmeissäni. Meillä oli varattuna aika, jonne isä ei saapunut paikalle ja vain siksi että olen paikalla samaa aikaan.

Yritin keskustella ex kanssa. Mikä hänen on ja miksi ei voi olla väleissä kanssani. Vastausta en saanut. Hyvin katkeran oloinen on minulle jostain ja syytä en tiedä.

Sain jouluukuussa uuden soiton lastenvalvojalta. Ex tahtookin alkaa juttelee asioista ja lastenvalvoja ns.neuvoo asioista. Olin hämmästynyt.
Lastenvalvoja kertoi, että siellä lähdetään pienin askelin liikkeelle ja mietitään miten komminikointi saada kuntoon. Sitten jatkossa mietitään muita asioita.

Siis olen todella ihmeissäni tästä tilanteesta. Minulla ei ole ongelmaa keskustella ex kanssa. Olen ollut valmis joustamaan tapaamisissa, olen yrittänyt kertoa lapsien asioista ja jakaa niitä hänelle.Juuri tuon s.postin kautta. Oli kyse lääkäristä tai koulutodistuksesta. Olen ilmoittanut joulujuhlat yms. johon hän ei tule paikalle, kun minä satun olemaan siellä...
On vain hämmästyttävää, että joudun istumaan ex kanssa "terapiassa" ja vain siksi, että hänellä on jokin ongelma tulla toimeen kanssani. Tai en osaa edes selittää tätä, mutta en vain ymmärrä ja näe järkeä tässä touhussa.

Onko kenelläkään tälläistä tilannetta ollut?

 

et kai vaan miehen uuden puolison mielestä ole ollut liian tuttavallinen?

 

Jaa'a... kumpi exällesi on ongelma: sinä vai lapset. Se pitäisi selvittää ihan ensimmäisenä. Kun saat vastauksen siihen, pitää selvittää miksi ja mitä asialle voi tehdä. Samoin kannattaa miettiä, onko exäsi niitä miehiä, jotka muuttuvat naisensa kaltaiseksi, eivätkä uskalla enää olla eri mieltä puolisonsa kanssa sen koommin, kun jonkun kanssa suhteeseen alkaa. Nämä miehen kun pelaavat sitten nykyisen puolisonsa pussiin, eivät omaa mitään omia mielipiteitä mistään, siksi he eivät myöskään osaa kertoa missä vika on, koska heiltä puuttuu myös uskallus paljastaa puolisoaan takapiruksi. Ei voi tietää. Tsemppiä joka tapauksessa taisteluun. En osaa muuta kuin toivoa, että selityksiä löytyy ja kaikki selviää. Omakohtaista kokemusta ei onneksi ole.

 

et kai vaan miehen uuden puolison mielestä ole ollut liian tuttavallinen?

Luulen että tälläistä käsitystä ei ole. Olin yhteydessä isään vain lapsiin liittyvissä asioissa ja niitä ei kovinkaan paljon ole ollut.
Tämä uusi puoliso poistuu monesti lapsien tullessa isälle ja on etäinen lapsille. Olen jopa miettinyt voisiko tämä uusi puoliso olla mustasukkainen? Koska lapsiin on etäinen ja ei ole heihin luonut ns.välejä. Ovat kuitenkin yli vuoden asuneet yhdessä.

Jokin vain muuttui ja en tiedä syytä.

 

Voisiko olla mahdollista että on alkanut kaipaamaan enempi aikaa lasten kanssa,mutta ei vaan anna luonto periksi tulla hattu kourassa pyytämään? Oli se syy mikä tahansa niin eikö se kuitenkin ole sinäänsä sama. En siis mitenkään tarkoita puolustella, ajattelematonta lapsia kohtaan tuollainen venkslaus on, mutta ehkä se ero ei kuitenkaan ole ollut hänellekkään mikään läpihuutojuttu ja sen prosessoiminen on vienyt vähän väärille urille.

 

Jaa'a... kumpi exällesi on ongelma: sinä vai lapset. Se pitäisi selvittää ihan ensimmäisenä. Kun saat vastauksen siihen, pitää selvittää miksi ja mitä asialle voi tehdä. Samoin kannattaa miettiä, onko exäsi niitä miehiä, jotka muuttuvat naisensa kaltaiseksi, eivätkä uskalla enää olla eri mieltä puolisonsa kanssa sen koommin, kun jonkun kanssa suhteeseen alkaa. Nämä miehen kun pelaavat sitten nykyisen puolisonsa pussiin, eivät omaa mitään omia mielipiteitä mistään, siksi he eivät myöskään osaa kertoa missä vika on, koska heiltä puuttuu myös uskallus paljastaa puolisoaan takapiruksi. Ei voi tietää. Tsemppiä joka tapauksessa taisteluun. En osaa muuta kuin toivoa, että selityksiä löytyy ja kaikki selviää. Omakohtaista kokemusta ei onneksi ole.

On sanonut ettei tahdo olla kanssani missään tekemisissä. Kysynyt syytä ja ei ole vastannut.
Olimme yhdessä 11 vuotta ja opin näkemään miehessä puolen, joka muuttui ystäviensä kaltaiseksi. Siis riippui kuka oli häntä lähimpänä silloisena hetkenä ja silloin hänen käytös muuttuis saman tyyppiseksi. Tahtonut aina välttää riitoja ja miellyttää toisia. Muuttui ja yritti muutta meidän suhteen aikana myös sellaiseksi, että miellyttäisi minua. Monesti sanoin, että on tärkeintä olla oma itsensä ja ettei väkisin koita johonkin rooliin mennä.

Voi siis hyvin olla, että on nyt todella vaikeassa tilanteessa ja jos uusi kumppani painostaa toista. Silloin ei varmaan näe muuta kuin etääntyä lapsistaan ja joka on todella sääli.

 

Voisiko olla mahdollista että on alkanut kaipaamaan enempi aikaa lasten kanssa,mutta ei vaan anna luonto periksi tulla hattu kourassa pyytämään? Oli se syy mikä tahansa niin eikö se kuitenkin ole sinäänsä sama. En siis mitenkään tarkoita puolustella, ajattelematonta lapsia kohtaan tuollainen venkslaus on, mutta ehkä se ero ei kuitenkaan ole ollut hänellekkään mikään läpihuutojuttu ja sen prosessoiminen on vienyt vähän väärille urille.

Tämäkin voi hyvin olla mahdollista. Olen kuitenkin tarjonnut vaihtoa tapaamisille, valmis joustamaan ja kysynytkin suoraan joskus "tahtoisitko ottaa lapset". Ei vain ota. Tekeekö minulle tuolla sitten kiusaa ja että minulla on vapaa-aika kortilla?! En tiedä. Niin erikoista tämä käytös.
Ja kun tämä on harmillisinta lapsille. He näkevät ja ymmärtävät isänsä käytöksen. Vanhin täyttää 12 vuotta. On suoraan isälle sanonut ja toivonut että olisi enemmän heidän kanssaan. Ja ettei peruisi tapaamisia.

Olen myös miettinyt sitä, että jos hän nyt vasta käsittelee eroamme?! Jos uusi suhde alkanut arkeutumaan ja alkuhuuma kadonnut, niin nostanut eron mieleen? Jos paennut sitä aikaisemmin ja nyt ainoa keino on mennä vihan taakse piiloon? Tämä on vain omalla tavalla raskasta. Koska lapset tästä kärsii. En minä, koska ero on minulle ihan ok ollut pitkään ja antanut anteeksi itselleni/ja ex:llä.

 

Mustasukkainen nyksä, joka ei pidä miehen lapsista koska ne tulevat miehen ja hänen väliin. Tietenkään hän ei pidä sinustakaan koska kokee sinut uhkana, riippumatta siitä mitä yhteydenpitonne koskee. Miehestäsi on siis helpompaa olla tapaamatta sinua kuin kestää kohtauksia kotonaan jos puhuu kanssasi.

Pyydä lastenvalvojaa selvittämään tuo vaihtoehto, sinullehan asia ei kuulu.

 

[QUOTE="gekko";29441116]Mustasukkainen nyksä, joka ei pidä miehen lapsista koska ne tulevat miehen ja hänen väliin. Tietenkään hän ei pidä sinustakaan koska kokee sinut uhkana, riippumatta siitä mitä yhteydenpitonne koskee. Miehestäsi on siis helpompaa olla tapaamatta sinua kuin kestää kohtauksia kotonaan jos puhuu kanssasi.

Pyydä lastenvalvojaa selvittämään tuo vaihtoehto, sinullehan asia ei kuulu.[/QUOTE]

Minä veikkaisin myös tätä, nykyinen nainen kokee, että sinulla ja miehellä on jotakin, mitä hänellä ja miehellä ei ole. Lapset ja yhteinen vanhemmuus.

 

ei vaan jaksa sinua. ahdistat tunnemielessa.

 

ei siihen uutta naista tarvita tai ongelmia. kun ero tulee, niin toisesta haluaa eroon. kun vanha haluaa yllapitaa hyvia valeja eika ymmarra emotionaalisesti olla neutraali tai etainen, niin se tuntuu ahdistavalta. vaikka sitten ex kuvittelisikin vaan puhuvansa "vain lapsista".

 

Jatka kärsivällisesti asialinjalla ja mieti aina omissa päätöksissä ja reaktioissasi, mikä on lapsille parasta.

 

jatkan viela, etta kuulostat dominoivalta ja pohdit liikaa entisesi asioita ja elamaa. ehka eksallasi on kestanyt kauan pukea se tunne sanoiksi miksi erositte ja nyt se tulee ulos. toimi vaan kuten ex haluaa. tarkeinta ovat lapset. jos han ei sieda sinua, niin anna olla sietamatta ja ala yrita kavella hanen tunteidensa yli. kuulostaa silta, etta han haluaa neutraalia sovittelua eika sita, etta sina kerrot ettei vikaa ole, koska sina osaat kommunikoida. kyse ei ole viestien valittamisesta, vaan tunnepuolesta, jonka vuoksi se ei pelaa. ei ole kyse siita onko joku syyllisempi ongelmiin vai ei.

 

[QUOTE="nnn";29441336]jatkan viela, etta kuulostat dominoivalta ja pohdit liikaa entisesi asioita ja elamaa. ehka eksallasi on kestanyt kauan pukea se tunne sanoiksi miksi erositte ja nyt se tulee ulos. toimi vaan kuten ex haluaa. tarkeinta ovat lapset. jos han ei sieda sinua, niin anna olla sietamatta ja ala yrita kavella hanen tunteidensa yli. kuulostaa silta, etta han haluaa neutraalia sovittelua eika sita, etta sina kerrot ettei vikaa ole, koska sina osaat kommunikoida. kyse ei ole viestien valittamisesta, vaan tunnepuolesta, jonka vuoksi se ei pelaa. ei ole kyse siita onko joku syyllisempi ongelmiin vai ei.[/QUOTE]

Minä olen ongelma tässä ja se "syyllisempi". Koska toinen ei voi ajatella puhtaasti lapsia, vaan kaikki ajatukset menee minun kautta ja sen takia lapset kärsii tilanteesta.

En ole dominoiva, en ainakaan koe niin ja yritän olla joustava lapsien suhteen. Ymmärrän että on kiireitä, töitä jne. mutta kyllä 6 viikkoonkin pitäisi löytyä rako lapsille ja olen kysynyt olisiko valmis lapsia näkemään.
Ainut syy miksi mietin tilannetta on lapset ja huomaan miten he kärsii tilanteesta. Yhtäkkiä ei olekaan isää kotona ja sitten hän ei haluakaan ottaa heitä luokseen.
Ja olen toiminut ex tahdon mukaan. Otan yhteyttä vain kuten pyytänyt ja enäähän minun ei tarvitse. Koska tahtoi huoltajuudesta luopua.
Silti on väärin että lapset kärsii takiani, koska olen olemassa ja isä ei osallistu lapsien tapahtumiin yms. vain siksi,että olen siellä. Eihän tämä minulta ole pois, mutta kyllä minä ihmettelen mihin katosi se isä, joka oli ennen ja joka todellakin laittoi lapset kaiken edelle.

Hän itse tahtookin nyt jutella asiasta lastenvalvojan kautta ja minusta tälläinen soutaa-huopaa ei tee kenellekään hyvää.
On varmasti vakavampia asioita siellä jonossa ja täytyy sanoa, ettei minua kiinnostaisi mennä sinne. Miksi edes pitäisi? Jos ex on ongelmia, niin joudun järjestää arkeeni aikaa kuunnella sen murheita ? jos olen tehnyt väärin, niin sen voisi kertoa ja sitten tilanteen voisi korjata. Vaikka sitten kirjoittaen. Mutta on mahdotonta toimia niin, etten olisi missään tekemisissä hänen kanssaan.. onhan meillä lapset ja tulee aina olemaan yhdistävä tekijä.

 

[QUOTE="vieras1";29441432]Minä olen ongelma tässä ja se "syyllisempi". Koska toinen ei voi ajatella puhtaasti lapsia, vaan kaikki ajatukset menee minun kautta ja sen takia lapset kärsii tilanteesta.

En ole dominoiva, en ainakaan koe niin ja yritän olla joustava lapsien suhteen. Ymmärrän että on kiireitä, töitä jne. mutta kyllä 6 viikkoonkin pitäisi löytyä rako lapsille ja olen kysynyt olisiko valmis lapsia näkemään.
Ainut syy miksi mietin tilannetta on lapset ja huomaan miten he kärsii tilanteesta. Yhtäkkiä ei olekaan isää kotona ja sitten hän ei haluakaan ottaa heitä luokseen.
Ja olen toiminut ex tahdon mukaan. Otan yhteyttä vain kuten pyytänyt ja enäähän minun ei tarvitse. Koska tahtoi huoltajuudesta luopua.
Silti on väärin että lapset kärsii takiani, koska olen olemassa ja isä ei osallistu lapsien tapahtumiin yms. vain siksi,että olen siellä. Eihän tämä minulta ole pois, mutta kyllä minä ihmettelen mihin katosi se isä, joka oli ennen ja joka todellakin laittoi lapset kaiken edelle.

Hän itse tahtookin nyt jutella asiasta lastenvalvojan kautta ja minusta tälläinen soutaa-huopaa ei tee kenellekään hyvää.
On varmasti vakavampia asioita siellä jonossa ja täytyy sanoa, ettei minua kiinnostaisi mennä sinne. Miksi edes pitäisi? Jos ex on ongelmia, niin joudun järjestää arkeeni aikaa kuunnella sen murheita ? jos olen tehnyt väärin, niin sen voisi kertoa ja sitten tilanteen voisi korjata. Vaikka sitten kirjoittaen. Mutta on mahdotonta toimia niin, etten olisi missään tekemisissä hänen kanssaan.. onhan meillä lapset ja tulee aina olemaan yhdistävä tekijä.[/QUOTE]

Ongelma on ex et sinä.

Veljeni käy ongelmitta lapsensa tapahtumissa, ja on muutenkin arjessa mukana. Lapsella on lisäksi hyvät välit veljen uuteen puolisoon.

 

Asiasta kukkaruukkuun...muuttiko tämä ex tuon uuden naisystävän asuntoon, vai hankkivatko yhdessä sen asunnon? Jos on naisen kämppä, niin jotenkin ymmärrän vastahakoisuuden sinne lapsia viedä, vaikkei se oikein olekaan.

 

Asiasta kukkaruukkuun...muuttiko tämä ex tuon uuden naisystävän asuntoon, vai hankkivatko yhdessä sen asunnon? Jos on naisen kämppä, niin jotenkin ymmärrän vastahakoisuuden sinne lapsia viedä, vaikkei se oikein olekaan.

Ensin nainen muutti miehen asuntoon. Silloin vielä tapaamiset suht toimi. Sitten muuttivat todella kauaksi lapsien luota yhteiseen kotiin.
Tähän ex oli aikaisemmin sanonut, ettei muuta eri kaupunkiin lapsien takia ja kuitenkin alle vuosi sitten muutti yli 100km päähän. Olen kuitenkin käsittänyt asian niin, että nainen lähtee usein pois sieltä kun lapset on tai ei muuten osallistu heidän yhteisiin juttuihin siellä ollessa. Vetäytyy siis tuosta pois.
Nuorempi lapsi on kova puhuu, rakastaa ihmisiä, haluaa syliin ja halii kovasti. Tähän sitä jostain syystä anneta ja lapsikin pitää välimatkan. Se on harmi, koska toivoisin että yhteyden löytäisi lapsiin jne.
Isompi lapsista taas sanoi että huomaa ettei heistä tykkää ja silloin kysyin että mistä niin päättelee... sanoi ettei nainen juttele heille ja kuulemma sen vain hänestä näkee. Voihan tämä olla lapsenkin oma näkemys vain ja ettei nainen uskalla lähestyä lapsia.

 

olet ottanut siis marttyyrikannan, jossa olet syyllinen, mutta et kuitenkaan ole. miten voi olla niin vaikeaa menna ulkopuoliselle, jos on selvaa, etta lasten takia kannattaa kokeilla mita vaan? mita siina pelkaat?

 

ota muuten huomioon , etta lasten kasvaessa eivat tarvitse niin paljon "puhemiesta" eli kunhan sinnittelet suvantovaiheen yli, niin lapset sailyttavat suhteen isaansa.

 

[QUOTE="vieras1";29441486]Ensin nainen muutti miehen asuntoon. Silloin vielä tapaamiset suht toimi. Sitten muuttivat todella kauaksi lapsien luota yhteiseen kotiin.
Tähän ex oli aikaisemmin sanonut, ettei muuta eri kaupunkiin lapsien takia ja kuitenkin alle vuosi sitten muutti yli 100km päähän. Olen kuitenkin käsittänyt asian niin, että nainen lähtee usein pois sieltä kun lapset on tai ei muuten osallistu heidän yhteisiin juttuihin siellä ollessa. Vetäytyy siis tuosta pois.
Nuorempi lapsi on kova puhuu, rakastaa ihmisiä, haluaa syliin ja halii kovasti. Tähän sitä jostain syystä anneta ja lapsikin pitää välimatkan. Se on harmi, koska toivoisin että yhteyden löytäisi lapsiin jne.
Isompi lapsista taas sanoi että huomaa ettei heistä tykkää ja silloin kysyin että mistä niin päättelee... sanoi ettei nainen juttele heille ja kuulemma sen vain hänestä näkee. Voihan tämä olla lapsenkin oma näkemys vain ja ettei nainen uskalla lähestyä lapsia.[/QUOT


Nainen ei ilmeisesti siis vain siedä lapsia, etenkään nyt tässä uudessa asunnossa koska se on enemmän "hänen" kotinsa. Lähtee pois kun "häiriköt" tulevat paikalle.
Harmi tosiaan exäsi ja lasten kannalta koska etääntyvät toisistaan tällaisen tilanteen vuoksi

 

[QUOTE="nnn";29441496]olet ottanut siis marttyyrikannan, jossa olet syyllinen, mutta et kuitenkaan ole. miten voi olla niin vaikeaa menna ulkopuoliselle, jos on selvaa, etta lasten takia kannattaa kokeilla mita vaan? mita siina pelkaat?[/QUOTE]

Ei minulla ole mitään pelättävää En vain ymmärrä miksi minun pitäisi mennä aina exn tahdon mukaan ja kun itse ensin sanoo toista/ja sitten toista. Ensin luovutaan huoltajuudesta, sitten ei tahdota olla tekemisissä, sitten tahdotaan jutella, sitten ei tahdotakaan jutella... ja kuten sanoin, olen joustanut ja valmis joustamaan lapsien vuoksi. Moni ei niin tee. Minä taas toivon sydämestäni että isä olisi lapsien kanssa enemmän ja osallistuisi myös heidän elämään enemmän. Kyllä se lapsi suree jos isä ei tule joulujuhliin, kevätjuhliin jne. aina on isä poissa kaikesta ja minä lohdutan surevaa lasta.
Ja toiseksi istuin yli vuosi sitten hänen kanssaan perheneuvolassa. Monet kerrat siellä käytiin ja asia ei vain parantunut mihinkään suuntaan. Sitten taas uudestaan tahtoo, mutta lastenvalvojalle...
Ja lapsien etua ei aja se, ettei ihminen osaa sivuuttaa vihaansa ja jos tunti menee väitellen "ei pidä paikkaansa.." toinen sanoo toista ja toinen toista. Ei kukaan ulkopuolinen pysty siihen sanomaan juuta tai jaata, koska todellisuuden tiedämme vain me. Eikä tuollainen kuulu edes sinne.

Ja kuten sanoin, olen tehnyt kuten hän on tahtonut ja näyttää siltä että teen nytkin, koska suostun menee istumaan hänen kanssaa lastenvalvojalle. Vaikka ei olisi pakko.
Myöskään tämä hänen ideansa luopua huoltajuudesta ei tainnutkaan olla hyvä idea, koska nyt minä saankin päättää kaikista asioista yksin ja vain siksi, ettei kanssani tahdota olla tekemissä

Tahtoisin toki, että tilanne ei olisi tälläinen ja välit olisi paremmat. Ehkä sitten rippijuhlissa voisimme jo olla samassa tilassa.

 

Nainen ei ilmeisesti siis vain siedä lapsia, etenkään nyt tässä uudessa asunnossa koska se on enemmän "hänen" kotinsa. Lähtee pois kun "häiriköt" tulevat paikalle.
Harmi tosiaan exäsi ja lasten kannalta koska etääntyvät toisistaan tällaisen tilanteen vuoksi [/QUOTE]

Nyt kun mainitsin tuon, niin nuorempi 5v sanoi naisen suuttuneen hänelle ja kun oli kiukutellut. Silloin tämä nainen oli maininnut tuon kodin. "tämä on minun kotini.." ja lapsi kysyi minulta sitten joskus paljon myöhemmin, että eikö isän koti olekaan hänen koti myös... voi siis hyvin kokea asian noin ja tarkat säännöt siellä on. Niihin en puutu, koska jokainen kotinsa mukaan ja niitä lapset siellä ollessaan noudattavat.

 

Kyllä meillä on meidän kodin aäännöt etälapsille ja ne pätevät myös meidän yhteisiin lapsiin. Lapset tietävät, että meillä ei perseillä ruokapöydässä jne.. Meil korjataan omat jäljet ja vinkuminen pahentA joka tilannetta. 1 pvä menee aina, että muistavat sen.

 

Kyllä meillä on meidän kodin aäännöt etälapsille ja ne pätevät myös meidän yhteisiin lapsiin. Lapset tietävät, että meillä ei perseillä ruokapöydässä jne.. Meil korjataan omat jäljet ja vinkuminen pahentA joka tilannetta. 1 pvä menee aina, että muistavat sen.

Todellakin pitää olla säännöt ja niitä noudatetaan.
Kuten sanoin, en niihin puutu ja lapset niitä noudattaa.
Käytöstavat lapset osaa, eikä ruokapöydässä pelleile jne.
Tässä kyse erilaisista säännöistä. Lapset eivät saa olla sohvalla, yhdessä huoneessa leikkivät ja ovat. Leluja ei kuljeteta muualle jne.
En tiedä mitä kaikkea muita sääntöjä siellä on, mutta tarkkaa on kaiken suhteen ja näin ovat antaneet ymmärtää.