4-vuotias on jo useasti sanonut haluavansa kuolla, että voi nähdä taivaan ja Jumalan. Mitähän tuohon osaisi sanoa..

Sanoinko etten usko, että siihen haudalle kasvaisi kukka tms.?
Onhan se todennäköisempää kuin sielun ylösnouseminen.

Kukka, jossa on ihmistä mukana? Kukkaihminen, vai ihmiskukka? On joo, paaaljon todennäköisempäähän se sun teorias on kuin tää mun. Kannattaa varmaan alkaa levittää tuota sun sanaa, tiedä vaikka teikäläisistä muutkin innostuis...

 

Täällä 4v "tietää" että kuoleman jälkeen ei ole enää olemassa vaan kaikki loppuu. Kuolema kohdattu myös lähipiirissä, joten tietyllä tapaa ymmärtää käytännönkin tasolla mistä on kyse. Mä siis sanoisin ap:n tilanteessa, ettei sitä taivasta ja Jumalaa välttämättä ole olemassa, vaikka niin uskoisittekin.

Itse olen ateisti, joten ei ole lapsellakaan hinkua taivaaseen, kun ei sellaisesta olla satuiltu. Toki olen kertonut, että kukaan ei voi täysin tietää mitä silloin tapahtuu ja, että monet ihmiset uskovat eri tavalla. Välillä olen harmitellut sitä, että ateistin kasvattamille lapsille kuolema on jotenkin lohduttomampaa kohdata, mutta oikeastaan parempi näin, sillä osaavat ainakin nauttia tästä elämästä niin kauan kuin sitä kestää.

Niinpä. Ja niin kauan kuin joku voi todistaa pitävästi muuta, saa jokainen uskoa mihin haluaa, ei sitä tarvitse ruveta kenenkään uskoa pilkkaamaan.

Ja tohon viimeiseen lauseeseen: kyllä uskovaistenkin lapset osaavat nauttia tästä elämästä, ei kuolemanjälkeinen elämä nyt tästä elämästä kenenkään riemua vie.

 

Sanot ettei se käy, koska siellä ei voi käydä ja tulla takaisin. Sanot, että Jumala päättää, milloin sinne otetaan, eikä sitä saa itse kiirehtiä. Kerrot, että Jumala on täällä meidän kanssa, joka puolella, joka päivä.

 

[QUOTE="juup";29413664]... vähän ahdistaa jutella tämmösistä. Olemme jutelleet hänen kanssaan, että sitten joskus kun kuollaan, mennään taivaaseen ja että hänkin menee joskus, mutta nyt me ollaan täällä elossa ja tehdään täällä kaikkea mukavaa yhdessä ja opitaan uusia asioita jne.. En tiiä, mitä sanoa.[/QUOTE]

Tätä se on kun pikkulapsille tuputetaan satuja sekä käännytetään lapsesta lähtien ja pakotetaan uskomaan moista hölynpölyä.

 

Ja kerro, että elämä on lahja. Siitä pitää nauttia ja se pitää elää.

 

Wikipedian mukaan jumala on tämän näköinen.

 

Kukka, jossa on ihmistä mukana? Kukkaihminen, vai ihmiskukka? On joo, paaaljon todennäköisempäähän se sun teorias on kuin tää mun. Kannattaa varmaan alkaa levittää tuota sun sanaa, tiedä vaikka teikäläisistä muutkin innostuis...

No katsos, oletko kuullut mullasta? Sellaiseksi ihminen muuttuu ja käsittääkseni siihen mullan pinnalle kasvaa kukkia, nurmea ja esim. puiden juuret menevät syvälle sinne multaan..

Onko sielu todistetusti olemassa?

 

Tässä nähdään mijhin uskonnon valheelliset lupaukset pahimmillaan johtavat. Ja vaikka vanhemmat eivät olisikaan tuputtaneet lapselle raamatun mielikuvitustarinoita totena, joku muu on niin tehnyt.

 

juttelee myös tarhassa moisia niin saavat tehdä ls-ilmon, kyllä liika on liikaa uskonnossakin huh huh, lapset pois tuollaisilta?:O
Kuulostaa ihan aivopestyltä?

 

Vai että ls-ilmoitus pitäisi tehdä jos lapsi pohtii kuolemaa.
Ehkä nyt ei kuitenkaan.
Annetaan lasten miettiä, puhua ja pohtia, ei se ole vaarallista eikä epänormaalia.

 

Vai että ls-ilmoitus pitäisi tehdä jos lapsi pohtii kuolemaa.
Ehkä nyt ei kuitenkaan.
Annetaan lasten miettiä, puhua ja pohtia, ei se ole vaarallista eikä epänormaalia.

Ei kuoleman pohtimisen, vaan uskonnon tuputtamisen takia..

 

Olen ateisti, mutta millaiseksi kuvittelen kristittyjen taivaan, on tietynlainen tunne: hetki juuri ennen nukahtamista lapsi sylissä, aurinkoinen kesäaamu maaseudulla, hiljainen hetki saunan portailla kun hämärä ja usva jo kiirii järven päällä. Olenko ihan hakoteillä? Jos oma lapseni puhuisi tuollaista, sanoisin ettei jumalaa ehkä voi varsinaisesti nähdä kukaan, mutta jos haluaa, voi ajatella että kaunis luonto ja kauniit hetket elämässä ovat vilaus hänestä ja hänen ihmeellisyydestä, tai että hän on luonut ne.

 

Minä sanoisin, että Jumala on kaikkialla mihin katsoo. Ihmisissä, eläimissä ja kasveissa. Ihmiset hän loi omaksi kuvakseen ja eläimet sekä kasvit on hänen maalauksensa Taivas ja maa on hänen kädenjälkensä.

 

[QUOTE="alkup.";29413866]En usko.[/QUOTE]

Miksi et sitten kerro (voisi kertoa) sitä lapselle että taivaasta ei voi tulla takaisin tähän elämään?

 

Minä sanoisin, että Jumala on kaikkialla mihin katsoo. Ihmisissä, eläimissä ja kasveissa. Ihmiset hän loi omaksi kuvakseen ja eläimet sekä kasvit on hänen maalauksensa Taivas ja maa on hänen kädenjälkensä.

lärpäti lää mikään jumala niitä luonut? Kaikkihan sen tietää, näytä se jumala sitten jos siihen uskot, noh missä se on? Mä nyt pihalle, käsket sen kurkkaamaan sieltä pilven reunalta, ja heiluttamaan vaikkapa viisi kertaa, niin moikkaan takas ja tulen uskoon, lähden nyt sinne ulos vartoomaan!!

 

Minä sanoisin, että Jumala on kaikkialla mihin katsoo. Ihmisissä, eläimissä ja kasveissa. Ihmiset hän loi omaksi kuvakseen ja eläimet sekä kasvit on hänen maalauksensa Taivas ja maa on hänen kädenjälkensä.

Miksi se sitten loi ihmisestä heikon verrattuna moniin eläimiin?

 

Kaikki lapset, jopa te vänkääjät, olette jossakin vaiheessa elämäänne miettineet kuoleman ja elämän kysymyksiä. Jollakin tavalla se sopu täytyy syntyä. Lapsille tulee ihan normaalisti 3-6 vuoden iässä mietintään mitä tapahtuu kun kuolee, joillekkin jopa aiemmin. Ja kukin vanhempi selittää sen sitten parhaampansa mukaan. Mitä siitä jos se menee sen uskonnon mukaan, mitä itse elää? Meilläkin lapsi sanoi 3-v, että haluaa kuolla ja syntyä koiraksi seuraavassa elämässä. Aika huolettavan kuuloista oli, ei lapsi oikeasti ymmärtänyt mitä tuo kuolemantoive tarkoitti.

Kukaanhan meistä ei tiedä varmaksi mitä tapahtuu, mutta lapselle on ihan hyvä selittää jotain mikä rauhoittaa mieltä. Oli meinaan aikamoisia unettomia öitä ukin maahanpanon jälkeen.

 

Miksi se sitten loi ihmisestä heikon verrattuna moniin eläimiin?

Siis millä ihmeen mitalla ihminen on heikompi kuin muut eläimet? Kaikista älykkäin, viisain, ovelin, voimakkain. Ja julmin tietysti.

 

Siis millä ihmeen mitalla ihminen on heikompi kuin muut eläimet? Kaikista älykkäin, viisain, ovelin, voimakkain. Ja julmin tietysti.

Laitetaan tiikeri ja ihminen samaan häkkiin, katsotaan kumpi tulee elävänä ulos, voit valita ihan minkä tahansa ihmisen maailamasta, semmosta ihmistä ei tältä planeetalta löydy joka tappaa tiikerin paljain käsin.

 

Siis millä ihmeen mitalla ihminen on heikompi kuin muut eläimet? Kaikista älykkäin, viisain, ovelin, voimakkain. Ja julmin tietysti.

Tästä voisi siis vetää sen johtopäätöksen, että Jumala on julma. Se kyllä selittäisi aika paljon maailmanmenosta...

Minä olen muuten kasvanut ateistiperheessä. Meillä ei koskaan puhuttu uskonnosta oikeastaan mitään, ei hyvää eikä pahaa. Olin isoisoisän hautajaisissa noin 5-vuotiaana, ei minulla tullut siitä mitään painajaisia enkä muista, että olisin erityisemmin kysellytkään. En muista, että minulla olisi ollut mitään "kuolemavaihetta". En muista edes mitä vanhempani ovat aiheesta sanoneet, mutta ei siitä ainakaan mitään traumoja jäänyt ja ymmärsin myös, että isoisoisä oli pois eikä kärsinyt mitenkään arkussa tms. Onkohan kuolema isompi juttu uskoville?

 

Jokin siinä vaan kolahtaa, kun ihmiset niin ärhäkkäästi sen kieltää tai sitten uskoo siihen.

Minä oon lapsesta asti uskonut ja jotenkin tiennyt, että Jumala on olemassa, vaikka kukaan ei sitä minulle tyrkyttänyt eikä minun vanhemmat ole ikinä olleet uskovaisia. Se toi toisaalta aikamoista turvaakin joskus elämään, että on joku joka oikeasti valvoo tätä maailmaa ja minua. Elin ihan normaalin lapsuuden.

Varsinaisesti uskoon tulin vasta täysi ikäisenä.

Että ei siinä ketään tarvita "satuilemaan", jotkut lapset on vaan herkkiä näkemään sellasia asioita, mitä vanhemmat ei enää näe.

 

Laitetaan tiikeri ja ihminen samaan häkkiin, katsotaan kumpi tulee elävänä ulos, voit valita ihan minkä tahansa ihmisen maailamasta, semmosta ihmistä ei tältä planeetalta löydy joka tappaa tiikerin paljain käsin.

Toki se tiikeri tappaa, jos ihminen sitä pelkää. Jos ei pelkää...voi olla että elävät sielä sitten sulassa sovussa.

 

Jokin siinä vaan kolahtaa, kun ihmiset niin ärhäkkäästi sen kieltää tai sitten uskoo siihen.

Minä oon lapsesta asti uskonut ja jotenkin tiennyt, että Jumala on olemassa, vaikka kukaan ei sitä minulle tyrkyttänyt eikä minun vanhemmat ole ikinä olleet uskovaisia. Se toi toisaalta aikamoista turvaakin joskus elämään, että on joku joka oikeasti valvoo tätä maailmaa ja minua. Elin ihan normaalin lapsuuden.

Varsinaisesti uskoon tulin vasta täysi ikäisenä.

Että ei siinä ketään tarvita "satuilemaan", jotkut lapset on vaan herkkiä näkemään sellasia asioita, mitä vanhemmat ei enää näe.

Oliko sulla onnellinen, tasapainoinen lapsuus? Eikö kukaan perheestäsi, lähipiiristäsi ollut uskossa?

 

[QUOTE="mie";29413697]ihan hyvin oot osannu vastata ja edelläkin tullut toimivia kommentteja.
Elä suotta ahdistu,nelivuotias ei vielä tajua kuinka lopullista kuolema on ja oikeasti voi kuvitella vaan 'käyvänsä kurkistamassa' milta taivaassa näyttää[/QUOTE]

Toisaalta ton ikästen masennus voi näkyä ton tapasina kuolemantoiveina, jotka saattavat kertovat muunlaisesta ahdistuksesta (johtuen väkivallasta, hyväksikäytöstä jne). Korostan, että vaikka juuri tässä ap:n tapauksessa/juuri nyt ei sellaisesta olisikaan kysymys, katso ap silti, ettei lapsi ahdistu/ hämmenny liikaa noista keloistaan ja tarvittaessa käänny ammattiauttajan puoleen.

Jos ei osaa kertoa lapselle kuolemasta, se on imho surullista; olisi hyvä olla jonkinlainen ymmärrys kuolemasta ja muista tärkeistä asioista ennen kuin itse luo elämää.

 

Onko joku uskovainen käynyt aivopesemässä lastasi?