Polyamoria

Ei tarvitse kaivella peilejä. Jos polyamorian pitäis perustua tasa-arvoisuuteen, niin mitä tasa-arvoisuutta siinä on, jos vain toinen haluaa treffata muita? Ja toinen sitten sen sallii, kun ei halua erota. Kuulostaahan se toki hienommalta sanailla, että kun Maija nyt vaan sattui rakastumaan toiseen mieheen ja rakastaa tätä entistäkin ja nyt he kaikki rakastavat toisiaan (tapahtuuko tuota kovinkaan usein?) ja ovat polysuhteessa. Mitä kattelin kokemuksia, niin aika paljon tuntuu olevan juuri sitä, että vain se toinen osapuoli on rakastunut johonkin toiseen ihmiseen ja entinen kumppani sitten vaan sallii sen, ei se entinen kumppani kuitenkaan rakastu siihen uuteen kumppaniin, sen jo mieltäisinkin polysuhteeksi.

Summa summarum: vapaa suhde. Jos kumpikin ei sitten päätä rakastua samaan ihmiseen/samoihin ihmisiin ja saa vastarakkautta, kaikki yhdeskoos.

Se ei muuta polyamorian merkitystä ja määritelmää, miten yksittäiset ihmiset hoitaa oman suhteensa. Se ei myöskään tee immuuniksi täysin samoille ongelmille kuin muissakin suhdemuodoissa.

Ihmiset myös suostuu asioihin rakkauden/rahan/asunnon/himon takia, mihin ei pitäisi suostua. Sekään ei ole suhdemuodosta kiinni.

Nämä asiat on aika itsestäänselviä.

 

Ei tarvitse kaivella peilejä. Jos polyamorian pitäis perustua tasa-arvoisuuteen, niin mitä tasa-arvoisuutta siinä on, jos vain toinen haluaa treffata muita? Ja toinen sitten sen sallii, kun ei halua erota. Kuulostaahan se toki hienommalta sanailla, että kun Maija nyt vaan sattui rakastumaan toiseen mieheen ja rakastaa tätä entistäkin ja nyt he kaikki rakastavat toisiaan (tapahtuuko tuota kovinkaan usein?) ja ovat polysuhteessa. Mitä kattelin kokemuksia, niin aika paljon tuntuu olevan juuri sitä, että vain se toinen osapuoli on rakastunut johonkin toiseen ihmiseen ja entinen kumppani sitten vaan sallii sen, ei se entinen kumppani kuitenkaan rakastu siihen uuteen kumppaniin, sen jo mieltäisinkin polysuhteeksi.

Summa summarum: vapaa suhde. Jos kumpikin ei sitten päätä rakastua samaan ihmiseen/samoihin ihmisiin ja saa vastarakkautta, kaikki yhdeskoos.

Esimerkki tilanteita:
1. Nainen ja Mies ovat parisuhteessa ja kaipaavat vaihtelua. Päättävät yhdessä kutsua makuuhuoneeseensa ulkopuolisen Pimatsun tai Jätkän. Kaikki hoidetaan kolmistaan, mutta kyseessä on vain seksi. Tätä kutsuisin vain seikkailuksi.

2. Nainen ja Mies kutsuvat kotiinsa pariskunnan Akka & Ukko. Nainen nappaa Ukon ja Mies Akan ja seksiä harrastetaan näiden välillä. Tämä on parinvaihtoa.

3. Nainen ja Mies toteavat suhteensa väljähtäneen, mutteivät halua erota. Sopivat, että molemmat (tai toinen, jos vain toinen moista halua) voivat tahoillansa harrastaa seksiä kenen kanssa tahansa. TÄMÄ ON VAPAA SUHDE.

4. Nainen ja Mies ovat sitoutuneessa parisuhteessa. Yhdessä he tutustuvat Pimatsuun tai Jätkään ja kaikki ihastuvat toisiinsa. Alkaa tapailu ja ehkä seurustelusuhde (johon ei välttämättä alussa kuulu seksi ollenkaan, mutta jossain vaiheessa se astuu kuvaan). Tämä on polyamorinen triangelisuhde, jossa Naisen ja Miehen välinen suhde kuitenkin todennäköisesti on ensisijainen.

5. Nainen ja Mies ovat sitoutneessa parisuhteessa. He ovat yhdessä sopineet, että voivat tapailla myös muita. Tapailu ei tarkoita (pelkkää) seksiä, vaan kaikkea, mitä toisiaan tapailevat yksiavioisetkin ihmiset tekevät, esim ravintolassa tai leffassa käyminen. Nämä tapailtavat ovat tietosia tilanteesta, mutta eivät välttämättä ole tekemisissä pariskunnan toisen osapuolen kanssa. Tämäkin on polyamoriaa.

Tässä nyt vain muutama esimerkki.

 

Itseäni on aina kiehtonut polyandria eli suhde, jossa nainen elää kahden tai useamman miehen kanssa. Olen salaa aina halunnut sellaisen suhteen, mutta yhteiskunnan normit ja arvot yms yms. eivät ole oikein siihen "kannustaneet".

Olen lukenut monia kirjoituksia ihmisiltä, jotka ovat valinneet ko. elämäntyylin ja ovat todella onnellisia.

En kuitenkaan menisi niin pitkälle että esim. avioliitto-käsitettä lähdettäisiin laajentamaan polyamoristeihin tms, lienee niin marginaalijuttu ettei ole tarvettakaan?

 

Itseäni on aina kiehtonut polyandria eli suhde, jossa nainen elää kahden tai useamman miehen kanssa. Olen salaa aina halunnut sellaisen suhteen, mutta yhteiskunnan normit ja arvot yms yms. eivät ole oikein siihen "kannustaneet".

Olen lukenut monia kirjoituksia ihmisiltä, jotka ovat valinneet ko. elämäntyylin ja ovat todella onnellisia.

En kuitenkaan menisi niin pitkälle että esim. avioliitto-käsitettä lähdettäisiin laajentamaan polyamoristeihin tms, lienee niin marginaalijuttu ettei ole tarvettakaan?

Itse uskon, että jollekin juridiselle sopimusmahdollisudelle olisi paikkansa, mutta en ehkä avioliittoa sinne asti venyttäisi kuitenkaan. Joku suhteen rekisteröintimahdollisuus ehkä kuitenkin? Tai mahdollisuus olla naimisissa yhden kanssa, mutta tehdä joku "virallinen sitoutuminen" myös kolmanteen osapuoleen, jotta kaikken tulevaisuus olisi eron tai kuoleman sattuessa turvattu.

 

Minä olisin voinut yhden naisen ottaa meidän elämäämme. Rakastan miestäni yli kaiken mutta tykästyin kovasti tähän naiseen ja niin teki mieskin. Vietimme useita yhteisiä päiviä ja hetkiä lähes puoli vuotta ystävinä joilla raja ystävyyden ja ihastumisen välillä oli häilyvä. Pidimme kaikki kolme ristiin toisistamme, olimme lähekkäin, halailu ja pussailu keskenään tuntui luontevalta. En tuntenut tätä naista kohtaan mustasukkaisuutta vaikka muita naisia en ikinä aiemmin ole hyväksynyt niin läheiseksi mieheni kanssa.
Valitettavasti tämä nainen oli myös varattu ja hänen miehensä ei tähän joukkoon kuulunut samalla tavalla, oli etäinen hahmo jonka aikana emme olleet niin läheisiä.
Homma hiipui sitten ajan oloon, olisi mennyt paljon pilalle jos sitä olisi ruokittu enemmän. Mutta tuo kokemus avarsi kovasti näkemyksiäni rakkaudesta ja siitä ettei se todellakaan ole niin mustavalkoista.

 

Itseäni on aina kiehtonut polyandria eli suhde, jossa nainen elää kahden tai useamman miehen kanssa. Olen salaa aina halunnut sellaisen suhteen, mutta yhteiskunnan normit ja arvot yms yms. eivät ole oikein siihen "kannustaneet".

Olen lukenut monia kirjoituksia ihmisiltä, jotka ovat valinneet ko. elämäntyylin ja ovat todella onnellisia.

En kuitenkaan menisi niin pitkälle että esim. avioliitto-käsitettä lähdettäisiin laajentamaan polyamoristeihin tms, lienee niin marginaalijuttu ettei ole tarvettakaan?

Niin no, tuskin lehtien palstalle tai muuten esille hinkuvatkaan ne, joilla suhdekokeilut menee persiilleen

 

Minä olisin voinut yhden naisen ottaa meidän elämäämme. Rakastan miestäni yli kaiken mutta tykästyin kovasti tähän naiseen ja niin teki mieskin. Vietimme useita yhteisiä päiviä ja hetkiä lähes puoli vuotta ystävinä joilla raja ystävyyden ja ihastumisen välillä oli häilyvä. Pidimme kaikki kolme ristiin toisistamme, olimme lähekkäin, halailu ja pussailu keskenään tuntui luontevalta. En tuntenut tätä naista kohtaan mustasukkaisuutta vaikka muita naisia en ikinä aiemmin ole hyväksynyt niin läheiseksi mieheni kanssa.
Valitettavasti tämä nainen oli myös varattu ja hänen miehensä ei tähän joukkoon kuulunut samalla tavalla, oli etäinen hahmo jonka aikana emme olleet niin läheisiä.
Homma hiipui sitten ajan oloon, olisi mennyt paljon pilalle jos sitä olisi ruokittu enemmän. Mutta tuo kokemus avarsi kovasti näkemyksiäni rakkaudesta ja siitä ettei se todellakaan ole niin mustavalkoista.

Ei tuo ole polamoriaa vaan pettämistä? Jos olitte varatun naisen kanssa, joka petti miestään?

 

Yhden perheen tiedän. Siinä on kaksi jollei jopa kolme naista.
En sillä tavoin tunne että tietäisin heidän tunne-elämästään mitään, mutta arki tuntuu rullaavan äärimmäisen hienosti. Aina on joku joka kiikuttelee lapsia harrastuksiin etc. Luulen että helpompi arki, kun useampi vanhempi.

Todella kiehtovaa. Mä en paheksu yhtään. Voisin kuvitella että olisi hyvä jos perheessä olisi useampi nainen.:heart: Tuskin tälläistä asetelmaa pääsee koskaan kokeilemaan, mutta saahan sitä haaveilla.

Mulle kelpais useampi mies. Ja vois siinä yksi nainenkin olla.

 

[QUOTE="vierailija";29409614]Ei tuo ole polamoriaa vaan pettämistä? Jos olitte varatun naisen kanssa, joka petti miestään?[/QUOTE]

En ole tuo henkilö, mutta voin esittää arvauksen. Jos mies tiesi ja hyväksyi, ei kyseessä ole pettäminen. Toisaalta sain tuosta kirjoituksesta käsityksen, että kirjoittajan pointti oli siinä, että tuo kokemus avarsi hänen ajatusmaailmaansa ja että hän nyt ymmärtää polyamoriaa, ei siinä, että oliko se kokemus polyamoriaa vai ei ja minkä kriteerien mukaan. Saako tästä sepostuksesta mitään selkoa? Voin olla väärässäkin.

 

En ole tuo henkilö, mutta voin esittää arvauksen. Jos mies tiesi ja hyväksyi, ei kyseessä ole pettäminen. Toisaalta sain tuosta kirjoituksesta käsityksen, että kirjoittajan pointti oli siinä, että tuo kokemus avarsi hänen ajatusmaailmaansa ja että hän nyt ymmärtää polyamoriaa, ei siinä, että oliko se kokemus polyamoriaa vai ei ja minkä kriteerien mukaan. Saako tästä sepostuksesta mitään selkoa? Voin olla väärässäkin.

Sinä ymmärsit pointin. Tuon naisen mies ei tiennyt että meillä ihan niin läheiset välit olivat. Eikä nyt joku ystävien kesken pussailu varsinaista pettämistä näissä piireissä ole. Hulluttelun piikkiin meni siis.
Mutta tosiasiassa minä tuon yhden ja ainoan kerran totesin että voisin jopa hyväksyä toisen naisen mieheni kainaloon kunhan olisin samassa arvossa itsekin tuosta toisesta huolimatta. Olen melko mustasukkainen luonne kuitenkin pohjimmiltani mutta tuota naista kaipasin seuraamme ja nautin kolmestaan olemisesta. Tiedän että sekä tuo mies ja nainen tunsivat varmasti samoin. Ihan näin suoraan emme ole asiaa ilmaisseet mutta puhuimme asiasta useasti, tuntui kuin olisimme olleet kolmihenkinen pariskunta.
Tuo kokemus oli avartava, toi itsestäni ihan uusia puolia esiin ja laajensi käsityksiäni monista asioista. Ennen esim. ajattelin jyrkästi että pettäjä EI rakasta puolisoaan, mutta ei se niin ole. Kyllä voi pitää toisestakin vaikka rakastaa. Pettäminen ei ole oikein mutta avoimin kortein polyamoria voi toimia ihan oikeastikin.
Mutta uskon myös sen että silloin täytyy löytyä 100% natsaavat henkilöt, mustasukkaisuutta ei saa olla ja yhteenkuuluvuus pitää olla kaikkien osapuolten välillä. En ikinä olisi uskonut että sanoisin noin ennen tuohon naiseen tutustumista. Kaikki on mahdollista. Niin se elämä opettaa ja kasvattaa

 

Polyamoria on hieno nimike sille että haluaa naida useamman ihmisen kanssa. Rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Kun rakkaus astuu kuvioihin, tulee mustasukkaisuus, ja silloin polyamoria hajoaa. En tunne yhtäkään "polyamoristia" ts. polypanijaa (=amor viittaa rakkauteen, ja rakkaus ei siihen liity) jonka hieno suhdeviritelmä usean kanssa olisi kestänyt paria vuotta kauempaa. Outona sivupiirteenä polypanijoilla on myös antaa lehtihaastatteluja ja kalastella huomiota omalla tilanteellaan.

Kun kuherruskuukausi ja paneminen kaikkien kanssa alkaa kyllästyttää, kukaan ei enää kauhistele sitä, tapaa henkilön johon rakastuu, tms. polyttajat siirtyvät elämässä eteenpäin.

 

Sinä ymmärsit pointin. Tuon naisen mies ei tiennyt että meillä ihan niin läheiset välit olivat. Eikä nyt joku ystävien kesken pussailu varsinaista pettämistä näissä piireissä ole. Hulluttelun piikkiin meni siis.
Mutta tosiasiassa minä tuon yhden ja ainoan kerran totesin että voisin jopa hyväksyä toisen naisen mieheni kainaloon kunhan olisin samassa arvossa itsekin tuosta toisesta huolimatta. Olen melko mustasukkainen luonne kuitenkin pohjimmiltani mutta tuota naista kaipasin seuraamme ja nautin kolmestaan olemisesta. Tiedän että sekä tuo mies ja nainen tunsivat varmasti samoin. Ihan näin suoraan emme ole asiaa ilmaisseet mutta puhuimme asiasta useasti, tuntui kuin olisimme olleet kolmihenkinen pariskunta.
Tuo kokemus oli avartava, toi itsestäni ihan uusia puolia esiin ja laajensi käsityksiäni monista asioista. Ennen esim. ajattelin jyrkästi että pettäjä EI rakasta puolisoaan, mutta ei se niin ole. Kyllä voi pitää toisestakin vaikka rakastaa. Pettäminen ei ole oikein mutta avoimin kortein polyamoria voi toimia ihan oikeastikin.
Mutta uskon myös sen että silloin täytyy löytyä 100% natsaavat henkilöt, mustasukkaisuutta ei saa olla ja yhteenkuuluvuus pitää olla kaikkien osapuolten välillä. En ikinä olisi uskonut että sanoisin noin ennen tuohon naiseen tutustumista. Kaikki on mahdollista. Niin se elämä opettaa ja kasvattaa

Kuinka kauan olet ollut miehesi kanssa yhdessä? Oliko tämä nainen naimisissa ja onko onnellinen liitto?

 

Harmaa vakkari haaveiletko vielä polyamorisesta suhteesta? Teillä ei siis ollut seksiä tai seurustelua, lähinnä suutelua kolmistaan?

 

Esimerkki tilanteita:
1. Nainen ja Mies ovat parisuhteessa ja kaipaavat vaihtelua. Päättävät yhdessä kutsua makuuhuoneeseensa ulkopuolisen Pimatsun tai Jätkän. Kaikki hoidetaan kolmistaan, mutta kyseessä on vain seksi. Tätä kutsuisin vain seikkailuksi.

2. Nainen ja Mies kutsuvat kotiinsa pariskunnan Akka & Ukko. Nainen nappaa Ukon ja Mies Akan ja seksiä harrastetaan näiden välillä. Tämä on parinvaihtoa.

3. Nainen ja Mies toteavat suhteensa väljähtäneen, mutteivät halua erota. Sopivat, että molemmat (tai toinen, jos vain toinen moista halua) voivat tahoillansa harrastaa seksiä kenen kanssa tahansa. TÄMÄ ON VAPAA SUHDE.

4. Nainen ja Mies ovat sitoutuneessa parisuhteessa. Yhdessä he tutustuvat Pimatsuun tai Jätkään ja kaikki ihastuvat toisiinsa. Alkaa tapailu ja ehkä seurustelusuhde (johon ei välttämättä alussa kuulu seksi ollenkaan, mutta jossain vaiheessa se astuu kuvaan). Tämä on polyamorinen triangelisuhde, jossa Naisen ja Miehen välinen suhde kuitenkin todennäköisesti on ensisijainen.

5. Nainen ja Mies ovat sitoutneessa parisuhteessa. He ovat yhdessä sopineet, että voivat tapailla myös muita. Tapailu ei tarkoita (pelkkää) seksiä, vaan kaikkea, mitä toisiaan tapailevat yksiavioisetkin ihmiset tekevät, esim ravintolassa tai leffassa käyminen. Nämä tapailtavat ovat tietosia tilanteesta, mutta eivät välttämättä ole tekemisissä pariskunnan toisen osapuolen kanssa. Tämäkin on polyamoriaa.

Tässä nyt vain muutama esimerkki.

En kyllä vieläkään ymmärrä miksi 3 on vapaa suhde, mutta 5 ei. Tuo 4 minunkin mielestäni on polyamoriaa siihen asti, kunnes arvotetaan nämä suhteet eriarvoisiksi. Kukaan ei vieläkään vastannut tuohon viestini 44 kysymykseen.

 

[QUOTE="vierailija";29410500]Kuinka kauan olet ollut miehesi kanssa yhdessä? Oliko tämä nainen naimisissa ja onko onnellinen liitto?[/QUOTE]

Me olemme olleet yhdessä 9 vuotta. Naisen suhteesta en kommentoi mitään.

 

[QUOTE="vierailija";29410503]Harmaa vakkari haaveiletko vielä polyamorisesta suhteesta? Teillä ei siis ollut seksiä tai seurustelua, lähinnä suutelua kolmistaan?[/QUOTE]

En haaveile. Olen nyt ihan tyytyväinen että se homma meni tavallaan ohi. Oli se niin jännä viritelmä. Me emme varsinaisesti siis "seurustelleet" mutta vietimme useita viikkoja tiiviisti yhdessä ja pussailua oli muutaman kerran, lähinnä illanvietoissa.

En tiedä miten homma olisi toiminut pitkässä juoksussa, mutta kyllä uskon että 3 ihmistä voi keskenään kaikki rakastaa toisiaan vilpittömästi.
Tuo oli kaikin puolin todella opettavainen kokemus ja täytyy myöntää että jollain tapaa paransi minun ja miehenikin suhdetta, entistäkin avoimemmaksi ja rehellisemmäksi.
Kuitenkaan en ikinä toivoisi mieheni ihastuvan uudelleen kehenkään, varsinkaan koska minä tuskin enää toista "elämäni naista" löydän.
Näistä asioista ei tiedä kukaan muu, avaudun tästä asiasta ihan ensimmäistä kertaa nyt.

 

En haaveile. Olen nyt ihan tyytyväinen että se homma meni tavallaan ohi. Oli se niin jännä viritelmä. Me emme varsinaisesti siis "seurustelleet" mutta vietimme useita viikkoja tiiviisti yhdessä ja pussailua oli muutaman kerran, lähinnä illanvietoissa.

En tiedä miten homma olisi toiminut pitkässä juoksussa, mutta kyllä uskon että 3 ihmistä voi keskenään kaikki rakastaa toisiaan vilpittömästi.
Tuo oli kaikin puolin todella opettavainen kokemus ja täytyy myöntää että jollain tapaa paransi minun ja miehenikin suhdetta, entistäkin avoimemmaksi ja rehellisemmäksi.
Kuitenkaan en ikinä toivoisi mieheni ihastuvan uudelleen kehenkään, varsinkaan koska minä tuskin enää toista "elämäni naista" löydän.
Näistä asioista ei tiedä kukaan muu, avaudun tästä asiasta ihan ensimmäistä kertaa nyt.

En halua mitenkään kokemustasi väheksyä, mutta itsekin tuossa myönnät, että et tiedä miten olisi toiminut pitkässä juoksussa. Onhan tavallisessakin parisuhteessa ihastuminen aika kaukana vielä vakavasta parisuhteesta. Ja minusta tuo ei liity mitenkään siihen, voiko pettäjä oikeasti rakastaa puolisoaan. Toki hienoa, että asia pisti miettimään asioita uusiksi, mutta tämä sinun kokemuksesi ei kyllä saa minua vakuuttuneeksi polyamorian toimivuudesta. Mutta se ei varmaan ollut tarkoituksesikaan. Kiitos kuitenkin kommenteistasi.

 

Tämäkö oli se viesti, johon kiperästi kaipasit vastausta....?

Ja jos ajatellaan tätä vielä niin päin, että olisi kaksi ihmistä, joista kummallakaan ei ole mitään muita suhteita. Nämä henkilöt ovat hyviä ystäviä ja he harrastavat seksiä. Kuitenkin he ovat sopineet, etteivät koskaan hanki lapsia eivätkä muuta yhteen. He eivät myöskään ole luvanneet olla toisilleen uskollisia. Mikäli toinen saa työpaikan kaukaa, toinen ei muuta perässä. Kutsuisitko tällaista parisuhteeksi? Minä en.

Eli heillä ei ole muita suhteita tai säätöjä, mutta satunnaista seksiä muidenkin ihmisten kanssa? Kuinka sitoutuneita he ovat toisiinsa muuten? Miten usein tapaavat, kuinka paljon aikaa viettävät yhdessä? He eivät muuta yhteen, mutta viettävät oletettavasti paljon aikaa toistensa luona, koska ovat hyviä ystäviä, yöpyvätkin puolin ja toisin? Kertovatko he toisilleen niistä satunnaisista seksikumppaneista ja välittävätkö he toisen ajatuksista/tunteista niihin toisiin liittyen? Jätit aika paljon arvailun varaan.

Kaksi aikuista ihmistä ovat hyviä, läheisiä ystäviä ja viihtyvät hyvin yhdessä. Soittelevat/viestittelevtä päivittäin ja jakavat elämänsä tapahtumia toistensa kanssa, sekä ilot että surut. Tapaavat monta kertaa viikossa käyden kahvilla, ravintolassa, ulkoilemassa, leffassa. Yöpyvät toistensa luona puolin ja toisin, harrastavat seksiä. Muita suhteita heillä ei ole, mutta joskus harrastavat satunnaista irtoseksiä muiden ihmisten kanssa. Ei tuo ehkä perinteisin määritelmä parisuhteelle ole, mutta tärkeintä mielestäni on se, miten he itse asian kokevat. Jos he kokevat olevansa parisuhteessa/seurusteleva pari, ovat he sitä. Jokainenhan asettaa itse omat rajansa.

Minusta ulkopuolisen on mahdotonta määritellä, onko joku ihmissuhde parisuhde vai ei, kun kukaan muu, kuin suhteen osapuolet, ei tiedä niitä osapuolten välisiä tai henkilökohtaisia asioita/tunteita/kokemuksia.

Jokaisella meistä on käsityksemme siitä, mitä parisuhteeseen on sisällyttävä "tai muuten se ei ole parisuhde". Jokaisella on myös henkilökohtainen kokemus siitä, mikä EI parisuhteeseen kuulu, sovi tai käy ja mikä on se teko, joka ylittää rajan niin, että parisuhde sen seurauksena päättyy.

Käytän esimerkkinä itseäni: Minusta parisuhteeseen kuuluu ehdottomasti säännöllinen seksi. Sairastapaukset sitten erikseen, mutta "huvikseen" seksittömässä suhteessa en olisi. Toisen puolen kertaluontoinen hairahdus vieraaseen petiin taas ei kaataisi suhdetta. Väkivaltaa en sietäisi kertaakaan. Nuo ovat MINUN rajanai. Tiedän kuitenkin, että on ihmisiä, jotka elävät täysin seksittömissä parisuhteissa, jotkut siis omasta halustaan ja onnellisinakin. Minulle tuo on käsittämätöntä, mutta en silti väitä, että heidän suhteensa ei olisi parisuhde. En, vaikka minulle tuollainen olisi pelkkää ystävyyttä ja yhdessä asumista kämppiksinä. Ymmärrätkö, mitä ajan takaa?

 

Me olemme olleet yhdessä 9 vuotta. Naisen suhteesta en kommentoi mitään.

Onko miehesi vielä ihastunut siihen naiseen? Oletteko tekemisissä hänen kanssaan?

 

Ymmärrän mitä ajat takaa. Jos joku kokee olevansa parisuhteessa, eihän siihen ole kenelläkään mitään sanomista. Mutta noin yleensä parisuhde mielletään tietynlaiseksi. Jos ajatellaan esimerkiksi Anu Saagimia ja Ratiaa, aika monen mielestä heidän liittonsa ei ole "oikea" parisuhde vaikka miten hyvät ystävät muuten olisivatkin. He voivat toki kutsua liittoaan parisuhteeksi, mutta kyllähän se hölmöltä kuulostaa, jos osapuolet eivät ole vuoteen olleet tekemisissä eivätkä tiedä toistensa tekemisistä mitään. Voinhan minäkin olla tällä logiikalla parisuhteessa työkaverini kanssa, jos se on noin vain mahdollista itse määrittää.

Ja jos tosiaan määrittelyt ovat noin löysiä, niin miksi ehdoin tahdoin halutaan kutsua sitä omaa kuviota polyamoriseksi suhteeksi, jos toiset kutsuvat samaa käytäntöä vapaaksi suhteeksi. Jos joku tulisi minun parisuhteestani sanomaan, ettei se ole oikeanlainen parisuhde, koska x, niin hänen mittapuullaan se on sitten niin. Mikäs minä olen siihen vastaan sanomaan?

Jos minusta tuo on täysin verrattavissa vapaaseen suhteeseen, se, että sitä kutsutaan polyamorikseksi suhteeksi ei tee minun silmissäni siitä yhtään sen vakavampaa.

 

Säpäleelle,

Uskon, että se tuntuu loukkaavalta, jos itse kokee olevansa polyamorisessa suhteessa ja joku kutsuu sitä vapaaksi suhteeksi. Loukkaavalta siksi, koska vapaalla suhteella on monen korvissa ikävä klangi. Vapaata suhdetta pidetään kevyenä, välinpitämättömänä ja ehkä jopa vastuuttomana. Sitä ei polyamorinen suhde ole, yleensä ainakaan (poikkeushan vahvistaa säännön).

Pari- ja polysuhteista puhuttaessa on tärkeä ottaa huomioon myös tunteet ja aikomukset, ei pelkästään konkreettiset seikat, kuten käytännön toteutus. Ihminen on psykososiaalinen kokonaisuus, tämänhän me kaikki (?) opimme jo koulussa.

Polyamorisen ja vapaan suhteen ero voi päällisin puolin olla hiuksen hieno ja raja häilyvä, mutta "ilmiö" on niin paljon monimutkaisempi, kuin se, mitä silmä näkee. Sekin voi kuulostaa ensikuulemalta oudolta, että kaksi miestä voi olla onnellisessa parisuhteessa ja että tuo parisuhde on aivan yhtä validi, kuin joku miehen ja naisen välinenkin. Tämän on kuitenkin jo aika moni sisäistänyt ja hyväksynyt ja nyt kuulostaa (minusta ainakin) hassulta edes väittää, että moista suhdetta olisi joku joskus kyseenalaistanut (saati kieltänyt lailla).

 

Vapaan suhteen ero polyamoriseen suhteeseen on yleensä siinä, että polysuhteissa sallitaan myös ihastuminen/rakastuminen ja monesti se mahdollisuus, että sivusuhteista kehittyy jotain vakavempaakin eikä alkuperäinen suhde silti rikkoudu. Perinteisissä vapaissa suhteissa on usein pelkkä seksi sallittua, mutta ei rakkaussuhteet eikä välttämättä edes seksi ihmisen kanssa, johon on ihastunut tai rakastunut.

 

Jäin tässä vaan miettimään, että kun kerta ihmiset "aikojen alussa" elivät todennäköisesti ilman moraalisia sääntöjä, mitkä olisivat määrittäneet parisuhteita, mikä oikeasti oli historiassa se juttu, miksi sitoutunut miehen ja naisen välinen suhde tuli hyväksytyimmäksi muodoksi? Jossain historian vaiheessa se on ollut pitkään ainoa hyväksyttävä normi länsimaissa. Nyt suunta on taas rajojen venyttäminen yhä kauemmaksi. Jossain vaiheessa tulee kai historiassa taas piste, jossa "mennään liian pitkälle". Mitähän se sitten on? Ja sen jälkeen palataan taas tosi tiukkaan moraliseen määritelmään "oikeasta parisuhteesta" ja kaikki alkaa taas uudelleen, tulee vähitellen moraalisten rajojen venyttäminen jne. Se on jännä, että historia taitaa tässäkin asiassa toistaa itseään. Jotenkin ihmiskunta ei taida tunnistaa sitä pistettä, jossa olisi hyvä pysähtyä, ei ole moraalisesti liian ahdasta, mutta on olemassa turvalliset, ihmistä itseään suojelevat rajat.

 

Säpäleelle,

Uskon, että se tuntuu loukkaavalta, jos itse kokee olevansa polyamorisessa suhteessa ja joku kutsuu sitä vapaaksi suhteeksi. Loukkaavalta siksi, koska vapaalla suhteella on monen korvissa ikävä klangi. Vapaata suhdetta pidetään kevyenä, välinpitämättömänä ja ehkä jopa vastuuttomana. Sitä ei polyamorinen suhde ole, yleensä ainakaan (poikkeushan vahvistaa säännön).

Pari- ja polysuhteista puhuttaessa on tärkeä ottaa huomioon myös tunteet ja aikomukset, ei pelkästään konkreettiset seikat, kuten käytännön toteutus. Ihminen on psykososiaalinen kokonaisuus, tämänhän me kaikki (?) opimme jo koulussa.

Polyamorisen ja vapaan suhteen ero voi päällisin puolin olla hiuksen hieno ja raja häilyvä, mutta "ilmiö" on niin paljon monimutkaisempi, kuin se, mitä silmä näkee. Sekin voi kuulostaa ensikuulemalta oudolta, että kaksi miestä voi olla onnellisessa parisuhteessa ja että tuo parisuhde on aivan yhtä validi, kuin joku miehen ja naisen välinenkin. Tämän on kuitenkin jo aika moni sisäistänyt ja hyväksynyt ja nyt kuulostaa (minusta ainakin) hassulta edes väittää, että moista suhdetta olisi joku joskus kyseenalaistanut (saati kieltänyt lailla).

No niin, eli loppujen lopuksi onkin kysymys siitä, että vapaa suhde kuulostaa ikävältä, sisällöstä viis. Toki ymmärrän tämän, koska monien on vielä vapaita suhteita vaikeaa hyväksyä. Mutta mitäs sitten, kun polyamoria yleistyy käsitteenä ja väki huomaa, että siinä on pitkälti kyse samasta asiasta, kuin vapaassa suhteessa? Pitääkö keksiä joku uusi käsite?

Minusta kertoo kuitenkin suhteen pysyvyydestä ja laadusta paljon se, että on olemassa ensisijainen ja toissijainen suhde. Kyllähän tuo sekunda kuulostaa väistämättä epämääräisemmältä. Kutsuttiin tätä järjestelyä sitten millä nimellä tahansa.

Ja tuo keskimmäinen kappaleesi juuri on minun mielestäni olennaista. Juuri ne aikomukset ja tunteet. Tässäkin ketjuissa kerrottiin kokemuksesta, jonka ymmärrettiin olevan paras lopettaa eikä ollut käsittääkseni aikomustakaan tehdä siitä pysyvää järjestelyä. Leikittiin vain ajatuksella ja löydettiin uusia puolia itsestä. Ja jos useimmiten sekundasuhteiden ei ole tarkoituskaan johtaa yhteen muuttamiseen, perheen perustamiseen, en tajua, miksi sitä pitäisi kutsua jotenkin vakavaksi suhteeksi. Ehkä ymmärrän vakavan suhteen vähän liian perinteisellä tavalla, kun näen sen nimenomaan siten, että aikomuksena on jakaa arki (loppuelämän ajan) eikä vain viettää sellaista friends with benefits- aikaa.

 

Jäin tässä vaan miettimään, että kun kerta ihmiset "aikojen alussa" elivät todennäköisesti ilman moraalisia sääntöjä, mitkä olisivat määrittäneet parisuhteita, mikä oikeasti oli historiassa se juttu, miksi sitoutunut miehen ja naisen välinen suhde tuli hyväksytyimmäksi muodoksi? Jossain historian vaiheessa se on ollut pitkään ainoa hyväksyttävä normi länsimaissa. Nyt suunta on taas rajojen venyttäminen yhä kauemmaksi. Jossain vaiheessa tulee kai historiassa taas piste, jossa "mennään liian pitkälle". Mitähän se sitten on? Ja sen jälkeen palataan taas tosi tiukkaan moraliseen määritelmään "oikeasta parisuhteesta" ja kaikki alkaa taas uudelleen, tulee vähitellen moraalisten rajojen venyttäminen jne. Se on jännä, että historia taitaa tässäkin asiassa toistaa itseään. Jotenkin ihmiskunta ei taida tunnistaa sitä pistettä, jossa olisi hyvä pysähtyä, ei ole moraalisesti liian ahdasta, mutta on olemassa turvalliset, ihmistä itseään suojelevat rajat.

Minähän en mitään oikeasti tiedä, mutta veikkaisin, että kun heimo/laumaeläminen on loppunut, niin on ollut pakko muodostaa se perheyksikkö tiiviimmäksi, että turvallisuus säilyy. Jos on kokonainen lauma huolehtimassa toisistaan, ei yksittäisillä sidoksilla ole niin väliä.