Vihaan äitejä ketkä tuovat 1-2v. lapsiaan päivähoitoon.

Minä ymmärrän ap:n pointin. Minä olen ollut kotona lasten kanssa ja käymme kaikissa "ilmaisissa jutuissa" kuten perhekerhossa jne. Pienin on vähän reilu yksi vuotias ja huomaan kyllä miten hän parinkin tunnin aikana väsähtää ihan eri tavalla kuin kotona ollessa eli siis just se aktiviteetti, muut lapset ja meteli vaikuttaa lapseen ja tuohon vanhempaankin lapseen niin että ovat selkeästi väsyneempiä ja kiukkuisenpia. Olenkin miettinyt just tuota päiväkodin meininkiä että on se pienelle ihmiselle varmaan aika rankkaa. Kaikkeen tietysti sopeutuu mutta onko se hyväksi, on sitten jo ihan toinen tarina.
Minä kait kuulun tuohon keskituloiseen porukkaan ja töihin palaan kun palaan, mutta en suostu ottamaan mitään pummin viittaa harteilleni vaan sen takia että haluan hoitaa itse lapsiani.

Perhepäivähoito kuulostaa hyvältä mutta minä en sellaiseen halua viedä, koska siellä on usein kouluttamattomia ihmisiä jotka omien lasten kavereiksi haluavat jonkun hoitoon tai sitten joku ei vaan ole keksinyt muuta tekemistä. Mistä minä tiedän miten lasta kohdellaan jos kukaan ei ole kertomassa, kun muita hoitajia ei ole.

 

[QUOTE="a.p";29386645]Edelleenkään en vihaa työssäkäyviä äitejä - olenhan itsekin sellainen! Ja oma äitinikin ja suurin osa ystävistäni on. Samoin kollegoista. Ainoastaan en voi ymmärtää, miksi täytyy pukata lapsia maailmaan jos ei voi joustaa sen vertaa, että hoitaa lapsensa asianmukaisella tavalla.[/QUOTE]

Käsisydämmellä AP olisiko mielestäsi lastesi kannalta parempi jos kuitenkin olisit päivät kotona työssäkäynnin sijaan? Kun kouluikäiset pääsevät koulusta aikaisemmin olisit heitä aina vastassa, sinulla olisi aikaa saattaa vasta kymmeneen menevät koulutielle ja tarjota välipalaa jo yhdeltä koulusta pääsevälle. Alle kouluikäiset nyt totta kai hyötyvät kotona odottavasta äidistä, virikehoitoahan ei tarvita kuin muutama tunti päivässä.

Joku asia on saanut kuitenki sinutkin palaamaan töihin lastesi edun vastaisesti? En silti vihaa sinua.

Sinulla on kyky arvioida vain omaa tilannettasi ja omien lastesi asianmukaista hoitoa. Mikään asuinalue tai muut "tietämäsi faktat" päiväkotiesi äideistä ei tee sinusta mestaria arvioimaan heidän lastesi parasta. Toki jos tiedät itsesi vahingoittavan lapsia hoidollasi niin sitten tilanne on eri. Naapurini on töissä päiväkodissa ja siellä 3 hoitajaa jäi kuukauden sisään äitiyslomalle. Kaikki kolme ovat palaamassa takaisin töihin lasten ollessa 1 - 1 1/2 vuotiaita. Voisiko olla niin, että tarjoavat lapsille niin turvallisen ja hyvän ympäristön töissään, että voivat omatkin lapsensa siihen ympäristöön päästää.

 

Minkä takia teidän mielestänne perushoito on niin kauheaa? Alle yksivuotiaiden hoitohan on nimenomaan pitkälti perushoitoa, vai aamupiirissäkö ajattelit pieniä istuttaa ja laittaa askartelemaan isänpäiväkortteja?

Niin... ryhmässä on niitä muitakin lapsia?! Annapa sitten viisivuotiaalle tarvittavat eväät lähteä ensi vuonna esikouluun kun kaikki aika menee pienten perushoitoon? Isommille lapsille täytyy opettaa/ harjaannuttaa tietyt taidot jotka meiltä/ heiltä edellytetään. Saati jos joku lapsi tarvitsee enemmän tukea jossain mm. maahanmuuttaja. Ryhmiä on erilaisia, itse työskentelen 1-5 vuotiaiden ryhmässä. Ja todellakin pienet on aamupiirillä (huom 1v.->). Täytyyhän heillekin jotain muuta yrittää antaa kuin perushoitoa! Virikkeitä! Perushoito ei ole kamalaa, ollenkaan. Kunpa olisi siihen enemmän AIKAA ja käsiä. Mutta kun ei ole, eikä tule.

 

Käsisydämmellä AP olisiko mielestäsi lastesi kannalta parempi jos kuitenkin olisit päivät kotona työssäkäynnin sijaan? Kun kouluikäiset pääsevät koulusta aikaisemmin olisit heitä aina vastassa, sinulla olisi aikaa saattaa vasta kymmeneen menevät koulutielle ja tarjota välipalaa jo yhdeltä koulusta pääsevälle. Alle kouluikäiset nyt totta kai hyötyvät kotona odottavasta äidistä, virikehoitoahan ei tarvita kuin muutama tunti päivässä.

Joku asia on saanut kuitenki sinutkin palaamaan töihin lastesi edun vastaisesti? En silti vihaa sinua.

Sinulla on kyky arvioida vain omaa tilannettasi ja omien lastesi asianmukaista hoitoa. Mikään asuinalue tai muut "tietämäsi faktat" päiväkotiesi äideistä ei tee sinusta mestaria arvioimaan heidän lastesi parasta. Toki jos tiedät itsesi vahingoittavan lapsia hoidollasi niin sitten tilanne on eri. Naapurini on töissä päiväkodissa ja siellä 3 hoitajaa jäi kuukauden sisään äitiyslomalle. Kaikki kolme ovat palaamassa takaisin töihin lasten ollessa 1 - 1 1/2 vuotiaita. Voisiko olla niin, että tarjoavat lapsille niin turvallisen ja hyvän ympäristön töissään, että voivat omatkin lapsensa siihen ympäristöön päästää.

Esikoinen aloittaessaan koulun tulee menemään iltapäiväkerhoon tai mummolaan koulupäivien jälkeen. Yksin kotiin ei tarvitse tulla ja me vanhemmat tullaan sitten neljän-viiden aikoihin.

Voi tuo sinun viimeinen virkkeesi kertookin aika paljon sinusta itsestäsi Olen hyvä lto ja teen kaikkeni töissä lasten eteen niin kuin muutkin. Siksi tunnen valtavaa myötätuntoa heitä kohtaan kun he joutuvat kärsimään vanhempiensa valinnoista suoraan.

 

Käsisydämmellä AP olisiko mielestäsi lastesi kannalta parempi jos kuitenkin olisit päivät kotona työssäkäynnin sijaan? Kun kouluikäiset pääsevät koulusta aikaisemmin olisit heitä aina vastassa, sinulla olisi aikaa saattaa vasta kymmeneen menevät koulutielle ja tarjota välipalaa jo yhdeltä koulusta pääsevälle. Alle kouluikäiset nyt totta kai hyötyvät kotona odottavasta äidistä, virikehoitoahan ei tarvita kuin muutama tunti päivässä.

Joku asia on saanut kuitenki sinutkin palaamaan töihin lastesi edun vastaisesti? En silti vihaa sinua.

Sinulla on kyky arvioida vain omaa tilannettasi ja omien lastesi asianmukaista hoitoa. Mikään asuinalue tai muut "tietämäsi faktat" päiväkotiesi äideistä ei tee sinusta mestaria arvioimaan heidän lastesi parasta. Toki jos tiedät itsesi vahingoittavan lapsia hoidollasi niin sitten tilanne on eri. Naapurini on töissä päiväkodissa ja siellä 3 hoitajaa jäi kuukauden sisään äitiyslomalle. Kaikki kolme ovat palaamassa takaisin töihin lasten ollessa 1 - 1 1/2 vuotiaita. Voisiko olla niin, että tarjoavat lapsille niin turvallisen ja hyvän ympäristön töissään, että voivat omatkin lapsensa siihen ympäristöön päästää.

Hyvin sanottu.

 

Niin... ryhmässä on niitä muitakin lapsia?! Annapa sitten viisivuotiaalle tarvittavat eväät lähteä ensi vuonna esikouluun kun kaikki aika menee pienten perushoitoon? Isommille lapsille täytyy opettaa/ harjaannuttaa tietyt taidot jotka meiltä/ heiltä edellytetään. Saati jos joku lapsi tarvitsee enemmän tukea jossain mm. maahanmuuttaja. Ryhmiä on erilaisia, itse työskentelen 1-5 vuotiaiden ryhmässä. Ja todellakin pienet on aamupiirillä (huom 1v.->). Täytyyhän heillekin jotain muuta yrittää antaa kuin perushoitoa! Virikkeitä! Perushoito ei ole kamalaa, ollenkaan. Kunpa olisi siihen enemmän AIKAA ja käsiä. Mutta kun ei ole, eikä tule.

Ok, sulla siis sellainen tilanne. Meidän kaupungissa pienet (1-3-vuotiaat) ovat yleensä omissa ryhmissään ja hoito, kasvatus ja opetus ovat nimenomaan pieniä varten suunniteltuja.

Ryhmäjako muuten ei ole vanhempien vika vaan edelleenkin päättäjien. En ymmärrä miksi täällä syyllistetään vanhempia kun oikea osoite olisi päivähoidon resursseista ja ryhmäkoosta päättäjät. Tai ymmärrän kyllä, vanhempia on helppo osoittaa sormella, poliitikkoja vaikeaa...

 

Ok, sulla siis sellainen tilanne. Meidän kaupungissa pienet (1-3-vuotiaat) ovat yleensä omissa ryhmissään ja hoito, kasvatus ja opetus ovat nimenomaan pieniä varten suunniteltuja.

Ryhmäjako muuten ei ole vanhempien vika vaan edelleenkin päättäjien. En ymmärrä miksi täällä syyllistetään vanhempia kun oikea osoite olisi päivähoidon resursseista ja ryhmäkoosta päättäjät. Tai ymmärrän kyllä, vanhempia on helppo osoittaa sormella, poliitikkoja vaikeaa...

Eikä päiväkodin resurssit ja tilanne ole lasten vika, mutta he ovat niitä ketkä siitä kärsivät.

Erittäin hyvä viesti Vuodatukselta. Sillä ei ole väliä onko ryhmässä perushoitoa vaativia lapsia enemmän vai leikki-ikäisiä. Lapsi tarvitsee silti aikaa, huolenpitoa, turvaa ja syliä.

 

[QUOTE="a.p";29388714]Eikä päiväkodin resurssit ja tilanne ole lasten vika, mutta he ovat niitä ketkä siitä kärsivät.

Erittäin hyvä viesti Vuodatukselta. Sillä ei ole väliä onko ryhmässä perushoitoa vaativia lapsia enemmän vai leikki-ikäisiä. Lapsi tarvitsee silti aikaa, huolenpitoa, turvaa ja syliä.[/QUOTE]

Kyllähän sunkin aika omilta lapsilta on nyt viimeiset päivät menneet palstailuun, kandeisko alkaa lopettaa nää nettinotkumiset ja alkaa viettää aikaa lasten kanssa?

 

Kyllähän sunkin aika omilta lapsilta on nyt viimeiset päivät menneet palstailuun, kandeisko alkaa lopettaa nää nettinotkumiset ja alkaa viettää aikaa lasten kanssa?

Mummolassa tässä ollaan ja lapset touhuilee serkkujen ja isovanhempien kanssa Elä huoli.

 

onpas katkeroituneita uraäitejä paljon kun aihe on saanut mammat aivan sekaisin. Jospa taivaan porteilla tulee kohdattua viimeistään ne virheet,vaikia kieltää ne siinä vaiheessa.

 

Ok, sulla siis sellainen tilanne. Meidän kaupungissa pienet (1-3-vuotiaat) ovat yleensä omissa ryhmissään ja hoito, kasvatus ja opetus ovat nimenomaan pieniä varten suunniteltuja.

Ryhmäjako muuten ei ole vanhempien vika vaan edelleenkin päättäjien. En ymmärrä miksi täällä syyllistetään vanhempia kun oikea osoite olisi päivähoidon resursseista ja ryhmäkoosta päättäjät. Tai ymmärrän kyllä, vanhempia on helppo osoittaa sormella, poliitikkoja vaikeaa...

vittu kaikki on yhteiskunnan syytä jee jee, helvetin hienoa aikuisuutta.

 

[QUOTE="a.p";29375079]Niitä ei pysty mukamas maksamaan peruspäivärahalla? Onpas kallista peruselämistä, jos ei rahat riitä olevinaan ruokaan jne.![/QUOTE]

Se sana on kotihoidontuki. Jos on työpaikka/virka odottamassa, niin kotona lasten (mulla 3 kpl) saa 300e/kk

 

miksi syytätte lainoja siitä että pakko mennä töihin kun lapsi 1v ikänen? Pitääkö sitä lainaa ottaa niin paljon että ei pärjää toisen palkalla ja khh tuella tai miksette hae lyhennysvapaata esim. 1-2vuotta! Pelkkien korkojen maksulla 2v kyllä pystyy olla kotihoidontuella kotona.

On meilläkin asuntolainaa mutta sitten otetaan lyhennysvapaata, se 1-2vuoden lyhennysvapaa jossain 20v lainassa ei tunnu oikein missään. Mitä sitten jos sitä lainaa maksetaan pari vuotta pidempään. Mielestäni tärkeämpi olla lapsen kanssa alkuvuodet kotona.

Meilläkin kun 3 v aloitti päivähoidon pienten ryhmässä 1-3v siellä on niin pieniä vauvoja että ei mitään järkeä heidän olla hoidossa.Itkevät aamusta kun jätetään ja vielä tarhapäivän aikana jatkuvasti. Isompien jalkoihin jäävät.. Aina jollain kakka housussa ja sitähän ei todellakaan olla heti vaihtamassa vaan vasta sitten kun on sopiva hetki. Siinähän ovat lapset kakat housussa vaikka koko aamupiirin tai ulkoilun ajan. Jaa mistäkö tiedän tuli 2vkoa seurattua tarha-arkea kun lapseni aloitti päiväkodissa. Kyllä siinä näki että vanhemmille valehdellaan että hyvin lapsi pärjää eikä itke kuin viedessä vaikka todellisuus oli toista..

 

Herranjumala mitä katkeruutta kotimammojen puolelta, menkää tekin töihin.

 

miksi syytätte lainoja siitä että pakko mennä töihin kun lapsi 1v ikänen? Pitääkö sitä lainaa ottaa niin paljon että ei pärjää toisen palkalla ja khh tuella tai miksette hae lyhennysvapaata esim. 1-2vuotta! Pelkkien korkojen maksulla 2v kyllä pystyy olla kotihoidontuella kotona.

On meilläkin asuntolainaa mutta sitten otetaan lyhennysvapaata, se 1-2vuoden lyhennysvapaa jossain 20v lainassa ei tunnu oikein missään. Mitä sitten jos sitä lainaa maksetaan pari vuotta pidempään. Mielestäni tärkeämpi olla lapsen kanssa alkuvuodet kotona.

Meilläkin kun 3 v aloitti päivähoidon pienten ryhmässä 1-3v siellä on niin pieniä vauvoja että ei mitään järkeä heidän olla hoidossa.Itkevät aamusta kun jätetään ja vielä tarhapäivän aikana jatkuvasti. Isompien jalkoihin jäävät.. Aina jollain kakka housussa ja sitähän ei todellakaan olla heti vaihtamassa vaan vasta sitten kun on sopiva hetki. Siinähän ovat lapset kakat housussa vaikka koko aamupiirin tai ulkoilun ajan. Jaa mistäkö tiedän tuli 2vkoa seurattua tarha-arkea kun lapseni aloitti päiväkodissa. Kyllä siinä näki että vanhemmille valehdellaan että hyvin lapsi pärjää eikä itke kuin viedessä vaikka todellisuus oli toista..

Peesi, tuota se on. Valehteleminen ei kyllä pidä paikkaansa, vaikka toki jokainen hoitajana kokee ja tulkitsee tilanteet omalla tavallaan. Silti jokainen pureminen, pään iskeytyminen lattiaan, runsas itku jne. on kerrottava. Subjektiivisia kokemuksia kuten "minusta tuntuu ettei lapsesi täällä viihdy" emme voi sanoa.

 

En tiedä kuvastaako sana eläintarha pineten ryhmää päiväkodeissa, mutta näin olen kuullut siellä työskentelevien hoitsutätien kuvailevan päiväkotien pienten ryhmien arkea ainakin pk-seudulla. Ryhmässä on joskus 16 lasta ja neljä hoitajaa ja aina on välillä joku sairaana tai oma lapsi sairaana. Sijaista ei tule heti tai sitten joku tulee isojen ryhmästä tuuraamaan hetkeksi. Varsinkin iltapäivät ovat kaoottisia, kun aamuun tulevan vuoro loppuu kahdelta ja pienet itkevät unilta herättyään. Pukeminen on myös kuulemani mukaan varsinainen rumba ja eteisessä odottavat tuskaisen kiukuttelevat naperot. Lapset sairastelevat paljon, pienet lapset kerran kuussa ja antibioottikuureja saman verran. Myöskään leikkiminen ei yleensa suju 1-2 vuotiailta vaan se on lähinnä lelujen repimistä toisten käsistä ja jatkuvaa huutoa ja kiukkua. Lapset eivät siis leiki vaan puuhaavat jotain itsekseen ajan tappamiseksi. Kuulemani mukaan pienten hoito on pelkkää säilytystä ja ei todellakaan edistä lapsen kehitystä erityisellä tavalla. Osalle voi tulla jopa kehitysviivästymiä koettujen stressitilojen takia. Ei tietenkään koske kuin pientä osaa lapsia.

Vein aikanaan 2,5 -veen ryhmikseen ja helppoa ei ollut sekää hoidon aloitus. Selvästikään lapsi ei ollut vielä kypsä ryhmään. Leikki ei alusa sujunut vaan neiti repi leluja toisten käsistä eikä malttanut istua ruokapöydässä. Sängyssä pompittiin ja muutenkin alku oli itkun, uhman ja raivareiden sävyttämää. Varmaan aika raskas tapaus hoitajille ja aiheutti ryhmään levottomuutta. Jotenkin käy sääliksi niitä pieniä, jotka siellä päikyn pihalla nenä aidassa kiinni ja tietty nokka räässä surkeana iltapäivällä puoli viisi itkevät äitiä. Se näky pitäisi kuvata videolle ja näyttää näille vanhemmille, jotka niin innolla hehkuttavat päivähoidon puolesta vuosikkaille. Sitten tietäisivät totuuksia.

 

En tiedä kuvastaako sana eläintarha pineten ryhmää päiväkodeissa, mutta näin olen kuullut siellä työskentelevien hoitsutätien kuvailevan päiväkotien pienten ryhmien arkea ainakin pk-seudulla. Ryhmässä on joskus 16 lasta ja neljä hoitajaa ja aina on välillä joku sairaana tai oma lapsi sairaana. Sijaista ei tule heti tai sitten joku tulee isojen ryhmästä tuuraamaan hetkeksi. Varsinkin iltapäivät ovat kaoottisia, kun aamuun tulevan vuoro loppuu kahdelta ja pienet itkevät unilta herättyään. Pukeminen on myös kuulemani mukaan varsinainen rumba ja eteisessä odottavat tuskaisen kiukuttelevat naperot. Lapset sairastelevat paljon, pienet lapset kerran kuussa ja antibioottikuureja saman verran. Myöskään leikkiminen ei yleensa suju 1-2 vuotiailta vaan se on lähinnä lelujen repimistä toisten käsistä ja jatkuvaa huutoa ja kiukkua. Lapset eivät siis leiki vaan puuhaavat jotain itsekseen ajan tappamiseksi. Kuulemani mukaan pienten hoito on pelkkää säilytystä ja ei todellakaan edistä lapsen kehitystä erityisellä tavalla. Osalle voi tulla jopa kehitysviivästymiä koettujen stressitilojen takia. Ei tietenkään koske kuin pientä osaa lapsia.

Vein aikanaan 2,5 -veen ryhmikseen ja helppoa ei ollut sekää hoidon aloitus. Selvästikään lapsi ei ollut vielä kypsä ryhmään. Leikki ei alusa sujunut vaan neiti repi leluja toisten käsistä eikä malttanut istua ruokapöydässä. Sängyssä pompittiin ja muutenkin alku oli itkun, uhman ja raivareiden sävyttämää. Varmaan aika raskas tapaus hoitajille ja aiheutti ryhmään levottomuutta. Jotenkin käy sääliksi niitä pieniä, jotka siellä päikyn pihalla nenä aidassa kiinni ja tietty nokka räässä surkeana iltapäivällä puoli viisi itkevät äitiä. Se näky pitäisi kuvata videolle ja näyttää näille vanhemmille, jotka niin innolla hehkuttavat päivähoidon puolesta vuosikkaille. Sitten tietäisivät totuuksia.

Nyyhkytarinan vastapainoksi toisenlainen kuvaus:

Esikoinen meni 1v7kk iässä päiväkotiin, koska palasin töihin. En tee uraa, en rakasta työntekoa, mutta rahaa on talouteen tuotava, koska hoitovapaata varten säästetyt rahat oli käytetty loppuun. Lapsi puhui silloin jo monisanaisia lauseita kahdella kielellä ja ymmärsi puhetta hienosti. Tutustumiset menivät niin reippaasti, ettei huomannut meidän edes olevan läsnä, ei tullut kertaakaan kylkeen kiehnäämään, vaan tutki paikkoja ja leluja ja jutteli kaikkien kanssa. Koskaan, ei kertaakaan itkenyt hoitoon jäädessään ja aina, ihan joka kerta tultiin hakemaan "liian aikaisin", koska aina piti päästä laskemaan vielä kerran, kiikkumaan vielä vähän, juoksemaan vielä tuon kaverin luokse ja sitä rataa.

Ehkä osasyynä viihtymiseen olivat lyhyemmät päivät ja arkivapaat, joita pystyn työvalinnoillani lapselle mahdollistamaan

 

miksi syytätte lainoja siitä että pakko mennä töihin kun lapsi 1v ikänen? Pitääkö sitä lainaa ottaa niin paljon että ei pärjää toisen palkalla ja khh tuella tai miksette hae lyhennysvapaata esim. 1-2vuotta! Pelkkien korkojen maksulla 2v kyllä pystyy olla kotihoidontuella kotona.

On meilläkin asuntolainaa mutta sitten otetaan lyhennysvapaata, se 1-2vuoden lyhennysvapaa jossain 20v lainassa ei tunnu oikein missään. Mitä sitten jos sitä lainaa maksetaan pari vuotta pidempään. Mielestäni tärkeämpi olla lapsen kanssa alkuvuodet kotona.

Meilläkin kun 3 v aloitti päivähoidon pienten ryhmässä 1-3v siellä on niin pieniä vauvoja että ei mitään järkeä heidän olla hoidossa.Itkevät aamusta kun jätetään ja vielä tarhapäivän aikana jatkuvasti. Isompien jalkoihin jäävät.. Aina jollain kakka housussa ja sitähän ei todellakaan olla heti vaihtamassa vaan vasta sitten kun on sopiva hetki. Siinähän ovat lapset kakat housussa vaikka koko aamupiirin tai ulkoilun ajan. Jaa mistäkö tiedän tuli 2vkoa seurattua tarha-arkea kun lapseni aloitti päiväkodissa. Kyllä siinä näki että vanhemmille valehdellaan että hyvin lapsi pärjää eikä itke kuin viedessä vaikka todellisuus oli toista..

No kun se laina on maksettava, kaikki ei niitä lyhennysvapaita saa ja kaikilla ei ole sitä toista puoliskoa, joka toisi rahaa taloon. Meillä tuli ero kun odotin toista lasta ja minä jäin omakotitaloon asumaan ja mies lähti. Lainaa ei ole mitenkään järisyttävän paljon, mutta sen verran paljon, että töissä on käytävä. Vähän sain venytettyä hoitoonmenoa ja kuopus siis oli 1,5v kun meni hoitoon. Oma lapseni ei ole itkenyt aamuisin hoitoon mennessä kuin kerran tai kaksi, yleensä menee ihan reippaasti hoitoon ja ei noissa päiväkodeissa, joissa mun lapset ovat, joudu lapset olemaan kakoissaan pitkiä aikoja, ne vaihdetaan heti kun huomataan ja hajustahan sen yleensä huomaa nopeasti. Aika paljon olen kanssa seurannut tuon päiväkodin arkea kun olen tuonut ja vienyt lapsia hoitoon, etenkin tossa hakemistilanteessa olen usein ollut pitempäänkin, niin olen hieman päässyt seuraamaan tilannetta.

 

Joku tuolla aikasemmin väitti että mun lapsella on jotenki kehno tulevaisuus kun äiti on niin suvaitsematon. Mä en ite näe semmosessa vanhemmassa vikaa joka laittaa tosi pienen lapsen päiväkotiin koska on oikeesti pakko, mutta sitä mä en ymmärrä jos auto pitää saada vaihtaa välttämättä uuteen just tänä vuonna ja sinne töihin kiirehditään sen takia vaikka muuten oliskin varaa olla kotona. Samoin, jos löytää hyvän perhepäivähoidon, pystyy tekemään lyhennettyä työpäivää tai -viikkoo, isovanhemmat auttaa lastenhoidossa jne., niin asia voi olla toinen. Mutta vuoden ikäinen isossa päiväkotiryhmässä viitenä päivänä viikossa ja täyden päivän kerrallaan, ihan vaan siks että vanhemmat /vanhempi saa rauhassa olla kotona, töiden jälkeen harrastaa ja käydä shoppailemassa, tehä mieluummin töitä pitkää päivää kun duunissa viihtyy paremmin kuin oman lapsen kanssa jne., niin sitä mä en ymmärrä. Mutta ei mun lapseni sitä tiedä. On tässä maailmassa paljon muitaki asioita mistä mä en pidä, mutta ei se sitä tarkota että mä niitä lapselleni luettelisin tai että lapsi edes tietäis minkälaisia ihmisiä ja tapoja on ylipäätään olemassa. Sitäpaitsi mä oon muutenki sitä mieltä, ettei kaikkia asioita tartte hyväksyä, edes sen takia että "se nyt on vaan toisen perheen oma valinta".

Ja joku mainitsi siitä että köyhyys aiheuttaa köyhyyttä ja syrjäytymistä. Totta sekin, enkä mä kannusta ihan hirmuseen kituuttamiseen, mutta kyllä aika moni (ei läheskään kaikki) semmonenki laittaa pienen lapsen päiväkotiin täydeks päiväks, kenellä olis varaa valita, mutta ei sitä tee, koska oma napa on tärkeempi kuin lapsi.

 

Joku tuolla aikasemmin sano, että yhen lapsen kotihoito 2-3 -vuotiaaksi vielä menee, muttei 2-3 lapsen kohdalla. Minusta aikuiset ihmiset päättää itse lapsen teosta ja jos ei ole varaa hoitaa niitä kunnolla niin pakkoko niitä on tehdä niin monta? Vai onko vanhemmalla oikeus päättää lapsiluvusta ja siitä miten lapset hoidetaan, ajattelematta lapsen parasta? Toki yllättäviä elämäntilanteita voi tulla, mutta jos lapsia tehdessä tietää, että päiväkotiin saavat kymmenkuisina mennä mutta so what, niin onko sekään ihan reilua lasta kohtaan?

Muistaakseni sama henkilö valitti sitäkin, että miksei isät hoida lapsiaan enemmän kun hoitovastuu on vaan äideillä jotka nekin haluais töihin. Tavallaan mä ymmärrän ton, ja varmaan moni lapsi tykkäis ja hyötyis siitä ittä isä hoitais välillä, mutta eikö se sitten oo perheen oma asia että kuka sinne kotiin jää tai kuka lyhentää työpäivää? Minusta näistä asioista kannattais jutella ja sopia vanhempien keskenään jo etukäteen että miten se lapsenhoito sitte tulevaisuudessa järjestetään. Mä en ite ainakaan alkais edes tehä lapsia semmosen ihmisen kanssa, ketä ei lasten hoito ja hyvinvointi kiinnostais ollenkaan. Jos vanhemmista kumpikaan ei halua hoitaa lapsia, niin minusta on ihan aiheellinen kysymys, että kannattaako niitä sitten tehdä, kovin montaa ainakaan.

Ja mikä tulee siihen vauvojen ja pienten ryhmiin ja niiden tarpeellisuuteen, niin tottakai niitä tarvitaan. Olis kuitenki hyvä, että niitä käyttäis ne ketkä sitä TARVII, ei ne ketkä vaan haluaa jättää lapsensa sinne että ite saa tehdä jotain kivempaa. Vapautuis ehkä päiväkodilla resursseja hoitaa paremmin niitä hoidossa olevia lapsia.

 

[QUOTE="Hömelö";29392453]Joku tuolla aikasemmin sano, että yhen lapsen kotihoito 2-3 -vuotiaaksi vielä menee, muttei 2-3 lapsen kohdalla. Minusta aikuiset ihmiset päättää itse lapsen teosta ja jos ei ole varaa hoitaa niitä kunnolla niin pakkoko niitä on tehdä niin monta? Vai onko vanhemmalla oikeus päättää lapsiluvusta ja siitä miten lapset hoidetaan, ajattelematta lapsen parasta? Toki yllättäviä elämäntilanteita voi tulla, mutta jos lapsia tehdessä tietää, että päiväkotiin saavat kymmenkuisina mennä mutta so what, niin onko sekään ihan reilua lasta kohtaan?

Muistaakseni sama henkilö valitti sitäkin, että miksei isät hoida lapsiaan enemmän kun hoitovastuu on vaan äideillä jotka nekin haluais töihin. Tavallaan mä ymmärrän ton, ja varmaan moni lapsi tykkäis ja hyötyis siitä ittä isä hoitais välillä, mutta eikö se sitten oo perheen oma asia että kuka sinne kotiin jää tai kuka lyhentää työpäivää? Minusta näistä asioista kannattais jutella ja sopia vanhempien keskenään jo etukäteen että miten se lapsenhoito sitte tulevaisuudessa järjestetään. Mä en ite ainakaan alkais edes tehä lapsia semmosen ihmisen kanssa, ketä ei lasten hoito ja hyvinvointi kiinnostais ollenkaan. Jos vanhemmista kumpikaan ei halua hoitaa lapsia, niin minusta on ihan aiheellinen kysymys, että kannattaako niitä sitten tehdä, kovin montaa ainakaan.

Ja mikä tulee siihen vauvojen ja pienten ryhmiin ja niiden tarpeellisuuteen, niin tottakai niitä tarvitaan. Olis kuitenki hyvä, että niitä käyttäis ne ketkä sitä TARVII, ei ne ketkä vaan haluaa jättää lapsensa sinne että ite saa tehdä jotain kivempaa. Vapautuis ehkä päiväkodilla resursseja hoitaa paremmin niitä hoidossa olevia lapsia.[/QUOTE]

Mikä on kunnolla hoitamista?

 

Mitä pidemmälle tätä keskustelua lukee, niin sitä koomisemmaks menee kun pienten päiväkotihoidon puolustajat ei keksi millä puolustais kantaansa ja lopputuloksena on näitä tosi järkeviä kommentteja ap:lle kuten "idiootti", "hakeudu hoitoon", "voi vittu, pidä pääs kiinni ääliö", "vaihda alaa". Olihan toi alotus melkosen provosoiva, mutta minusta se kerto melkosesta turhautumisesta tiettyyn osaan pienten lasten vanhemmista, mitä päiväkodissa työskentelevä ei voi sanoa töissä ääneen. Enkä nyt puutu siihen, onko ap todellisuudessa päiväkodissa töissä vai ei, sekään ei minusta ole asian pointti, vaan sivuseikka mihin parempien argumenttien puutteessa tartutaan.

 

Kunnolla hoitamista on esimerkiks se että käsipareja ja sylejä olis vähän enemmän kuin minimimäärä.