Sitä ei vaan tunnu kukaan tajuavan ettei kaikki halua elää.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja näin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

näin

Vieras
Tulee mieleen vaan tuosta Julia Tukiaisen kuolemasta että kaikki ei vaan halua elää. Jos hänellä olisi ollut elämänhalua hän varmasti olisi lopettanut alkoholin käytön,hoitanut diabetesta yms.

Itse olen 50kg ylipainoinen ja tiedän että pistäisi laihduttaa kun lukuisia sairauksiakin löytyy mutta eipä vaan huvita kun ei ole elämänhalua eikä siihen auta se vaikka minulla perhe onkin koska monet muut asiat ovat huonosti.
 
[QUOTE="elo";29343829]Etkö usko, että sullakin vois vielä asiat olla hyvin? Mikä siihen on esteenä?[/QUOTE]

En usko vuosien ajan olen yrittänyt saada asioita kuntoon eikä se tule ikinä onnistumaan niin en näe järkeä siinä että joutuisin elämään pitkän elämän.
 
[QUOTE="elo";29343854]Ei asiat voi olla niin, että niitä ei selviksi saa, ei saa antaa periksi. Puhutko pelkästään ylipainosta vai jostain muusta?[/QUOTE]

En ylipainosta vaan muista asioista.
 
En siltikään vielä usko, että asiaa ei saisi selvitettyä, oli se sitten mitä tahansa. Mihin se liittyy?

Ihmisillä on vain yksi elämä, joiltakin se otetaan pois tahtomattaan.
 
[QUOTE="elo";29343871]En siltikään vielä usko, että asiaa ei saisi selvitettyä, oli se sitten mitä tahansa. Mihin se liittyy?

Ihmisillä on vain yksi elämä, joiltakin se otetaan pois tahtomattaan.[/QUOTE]

No ei saa selvitetty, sitä on kyllä niin paljon yritetty selvittää.
 
Jos se elämänhalun puute onkin oire jostain johon olisi apua olemassa? Vaikeampi kausi, jonka läpi käydään ja sitten helpottaa edes vähän.
Sillä oletuksella moni pysyy hengissä niiden vaikeidenkin kausien ajan (minäkin). Tietysti on tilanteita, joissa toivoa paremmasta ei ole olemassakaan. Moni sinnittelee sellaistakin elämää jos vaan on riittävä tuki taustalla.
Toivon ap, että elämä ja toivo voittaa sinulla.
 
Oon sitä mieltä että kaikki hitaasti kuolemaa tekevät eivät tajua miten loukkaava se on läheisiä kohtaan. On kamalaa katsoa kun rakas ihminen ei pysty saamaan omaa elämäänsä hallintaan, kidutusta suorastaan.
 
No voisko sen asian sit vaan unohtaa ja hankkia elämään jotain muuta tai vaikka lähteä jonnekin kauas pois tai jotain muuta radikaalia.

Onhan niitäkin, jotka ei oo halunnut elää, niinkuin sinä nyt, mutta jotka sitten myöhemmin ovat tosiaan kiitollisia, että ovat kuitenkin jaksaneet vaikeiden aikojen läpi, kun elämä onkin muuttunut paremmaksi.
 
[QUOTE="elo";29343889]No voisko sen asian sit vaan unohtaa ja hankkia elämään jotain muuta tai vaikka lähteä jonnekin kauas pois tai jotain muuta radikaalia.

Onhan niitäkin, jotka ei oo halunnut elää, niinkuin sinä nyt, mutta jotka sitten myöhemmin ovat tosiaan kiitollisia, että ovat kuitenkin jaksaneet vaikeiden aikojen läpi, kun elämä onkin muuttunut paremmaksi.[/QUOTE]

No tuo juttu kulkee aina mukana ja aiheuttaa katkeruutta eikä siihen auta terapiat,psykologit tms ja tein radikaalin elämänmuutoksen 8v sitten mutta ei sekään auttanut.
 
Entä jos yrität etsiä lisää keinoja käsitellä sitä katkeruutta, päästä sen yli, koska tuo katkeruus vaikeuttaa vaan sun elämää, ei sen joka sitä katkeruutta on sulle aiheuttanut. Ja jos annat periksi tuo katkeruus ja sen aiheuttaja on tavallaan voittanut?
 
[QUOTE="elo";29343908]Entä jos yrität etsiä lisää keinoja käsitellä sitä katkeruutta, päästä sen yli, koska tuo katkeruus vaikeuttaa vaan sun elämää, ei sen joka sitä katkeruutta on sulle aiheuttanut. Ja jos annat periksi tuo katkeruus ja sen aiheuttaja on tavallaan voittanut?[/QUOTE]

Eipä se auta. Onneksi mies varmasti selviää jos ja kun jää yksin.
 
[QUOTE="elo";29343939]No eihän sitä voi tietää selviääkö jos jää yksin. Sä et sitä tuu ksokaan tietämään. Eiks sulla o olapsia?[/QUOTE]

On mutta uskon mieheni melko nopeaan uuden vaimon löytävän ja uuden perheen vielä perustavan.
 
No, mutta voihan olla että olet väärässä. Ehkä ei koskaan selviä sun kuolemasta (jos vielä itse aiheutettua) ja miettii lopun ikäänsä voisiko tehdä jotain toisin. Samoin voi miettiä lapsesikin.
 
[QUOTE="elo";29343976]No, mutta voihan olla että olet väärässä. Ehkä ei koskaan selviä sun kuolemasta (jos vielä itse aiheutettua) ja miettii lopun ikäänsä voisiko tehdä jotain toisin. Samoin voi miettiä lapsesikin.[/QUOTE]

No sitten miettii jos miettii vaikka en siihen uskokaan.
 
Selvä se sitten, kun olet päätöksesi tehnyt ja siinä pysyt. Ei ihminen varmaan ymmärrä itse, varsinkin jos on masentunut/ahdistunut, olevansa t-o-d-e-l-l-a itsekäs. Se on sitten sairaus.
 
[QUOTE="elo";29344003]Selvä se sitten, kun olet päätöksesi tehnyt ja siinä pysyt. Ei ihminen varmaan ymmärrä itse, varsinkin jos on masentunut/ahdistunut, olevansa t-o-d-e-l-l-a itsekäs. Se on sitten sairaus.[/QUOTE]

En ole masentunut. Tämä on päätökseni ja siinä pysyn.
 
Varmaan vie tämänpäiväinen uutinen Julia Tukiaisen täysin turhasta kuolemasta monenkin ajatukset kohti omaa elämää ja sen pulmia.
Surullinen kuolemahan se oli kuin mikä mutta kannattaa muistaa että hänen kohtalonsa ei ole mikään tavoiteltava eikä etenkään esimerkiksi kenellekään. Käsittääkseni hän oli tietoisena tilanteestaan kerta toisensa perään jättänyt itsensä hoitamatta.
Sellaista kohtaloa en toivo kenellekään, enkä etenkään toivo kenellekään sitä suremaan jäävien omaisten kohtaloa.

Ei leikitä kuolemanvakavilla asioilla, jooko.
 

Yhteistyössä