"elli"
Olen normaalisti työssäkäyvä,33-vuotias kahden lapset äiti, jolla ei ole ystäviä. Työkavereita ja hyvänpäivän tuttuja on, mutta ystäviä kenen kanssa lähdetään elokuviin, syömään ja juhlimaan, ei ole. Minulla on siskoja 3, joista yksi erityisen läheinen. lisäksi yksi nainen johon tutustuin esikoiseni ollessa pieni. Näämme vuodessa 4x lasten synttäreillä. Lisäksi opiskeluaikainen koulukaveri, jota tosin en ole nähnyt aikoihin. Itse pidän aktiivisesti yhteyttä näihin ihmisiin, mutta olen väsynyt siihen että yhteydenpito on yksipuolista. Lapsena minulla oli kavereita, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähäisemmäksi joukko on pienentynyt.
Olen miettinyt mitä teen väärin ja minkälaiseksi minun pitäisi muuttua, sillä jotain vikaahan minussa on. En ehkä osaa luontevasti smalltalkia, mutta en ole tuppisuukaan. Olen omasta mielestäni reilu ja uskollinen kaveri.
Onko muita jotka painii tälläisen asian kanssa, vai olenko ainoa ihminen jolla on aikuisiällä tälläinen ongelma?
Olen miettinyt mitä teen väärin ja minkälaiseksi minun pitäisi muuttua, sillä jotain vikaahan minussa on. En ehkä osaa luontevasti smalltalkia, mutta en ole tuppisuukaan. Olen omasta mielestäni reilu ja uskollinen kaveri.
Onko muita jotka painii tälläisen asian kanssa, vai olenko ainoa ihminen jolla on aikuisiällä tälläinen ongelma?