mitä tälle avoliitolle oikein tekee?

[vaihteeks taas vaivaa mieltä]

tässä on jo pidemmän aikaa ollu kaikki ihan päin peetä. me ei olla tehty enää mitään kadestaan varmaan 3-vuoteen. me ei edes arkena olla juurikaan tekemisissä. jos me kerrankin satutaan olemaan kaikki kotona niin mies lähtee heti johonkin lasten kanssa. ja mä en jotenkin halua mennä mukaan koska jotenkin meillä ei vaan synkkaa perheenä ja mä tunnen itseni huonoksi ja ulkopuoliseksi. me ei puhuta mitään vaan jotain "onko jo ruokaa" tms olematonta. usein voi mennä muutamakin päivä ettei me vaihdeta kun vaan muutama lausetta. jos joskus yritän keksiä jotain että oltais kahden niin mies mieluummin tekee sitten jotain muuta joten mä en edes enää yritä. seksiäkin on harvoin. jos mä jotain otan puheeksi miten huonosti asiat on niin mies ei osaa reagoida asiaan mitenkään muutoin kun tekemällä aloitteen seksiin ja sehän ei auta mitään.

 

["viera"]

Järjestäkää kahdenkeskistä aikaa. Soita mummo vahtimaan lapsia viikonlopuksi ja ottakaa äkkilähtö viikonloppulomalle johonkin Eurooppaan.

Katsokaa löytyisikö sieltä se kipinä jälleen vai mitä tapahtuu.

 

[Jätkä]

Me ollaan käyty niin hirveä mankeli läpi parisuhteessa, ihan eroon asti, että yritetään ja tiedostetaan ettei parisuhde voi toimia kuvaimellasi tavalla. Päätettiin yhdessä pistää tämä toimimaan ja niin se toimiikin, keskustelua se vaatii paljon, kompromisseja puolin ja toisin ja sitä suhteen vaalimista.

 

[neppula]

tavallaan oma vikanne että suhteenne on tossa jamassa jokainen suhde kaipaa kahden keskistä aikaa.. sitä että siitä pidetään huolta.

joo ei meilläkään ole ollut lapset hoidossa montaa kertaa 5vuoden aikana.mutta pussataan paljon,aina kun toinen lähtee tai tulee, jutellaan..tehdään opikeastaan kaikki yhdessä!(ei katota telkkaria kun lapset nukkuu,vaan maataan vierekkäin,minä miehen kainalossa ja jutellaan niitä näitä, ulkona kävellään käsi kädessä, vieläkin lähes aina. ruokaa laitetaan yhdessä,joskus lapset mukana tai sit lapset kattoo piirrettyjä ja laitetaan kahdestaan ruokaa).

seksi on kuule hyvä keino etsiä läheisyyttä! koska silloin erittyy mielihyvä hormoneita, lisäksi kosketus tuottaa oksitosiinia mikä lisää kiintymystä!

Miehestä luultavasti tuntuu ettet rakastya häntä kun torjut hänet seksuaalisesti. Se mitä teidän pitää tehdä,on olla lähekkäin,karsia stressin aiheuttajia, koskettaa, vaikka rakastella.. ja tietysti jossain vaiheessa puhuakkin, mutta jos puhuminen ei auta niin luokaa ensin fyysinen läheisyys uudestaan. pariterapiakin olis kova sana

 

[ap.]

Me ollaan oltu yhdessä kohta 8-vuotta. Kertaakaan en ole torjunut miehen seksi aloitteita. Kyllä minä olen se joka tässä tunnen itseni ei rakastetuksi kun mies ei ikinä halaa/pussa tms.

 

[neppula]

niin mies ei osaa reagoida asiaan mitenkään muutoin kun tekemällä aloitteen seksiin ja sehän ei auta mitään.

Tästä saa sen kuvan että et ole siitä kovin mielissäsi. Oletko läsnä seksissä henkisesti?

me ollaan oltu yhdessä 6vuotta ja kuljetaan silti käsi kädessä. Joskus on hävinny tunne,mutta se on ollut kerran väsymyksen(uupumus) ansiota ja kerran johtu pitkään jatkuneesta ongelmasta.. mutta aina ne tunteen on palannut(joskus se on niin että ensin on rakkauden teot ja tunteet tulee perässä).

Onko mies muuttunut vai aina ollut vetäytyvä? jos on aina ollut niin ehdottomasti pariterapiaan!

 

[ap.]

Olen mukana seksissä. Fyysinen vetovoima sillä osastolla on aina ollut voimakas ja seksi on hyvää. Mutta mä olen sellainen että jos minusta tuntuu ettei toinen ole tunnepuolella asioissa täysillä mukana niin en kykene seksiin.

Ei mies ole aina ollut tällainen. Kaikki muuttui sen jälkeen kun rakennettiin talo ja samoihin aikoihin syntyi kuopus. Ihan kun koko mies olis aivan joku muu. Luulis että sitä jo reilu kahdessa vuodessa palautuis rakennus väsymyksestä jos sellainen olis...

 

[vvvv]

Ootko sanonut miehelle, että kaipaat muutakin läheisyyttä kuin seksiä?
Meillä oli parisuhde kriisissä ihan sen takia, että me ei puhutu toisillemme. Sitten kun viimein saatiin asiat puhuttua, on elämä alkanut taas maistua molemmille. Mies halaa ja pussaa. Tuo kaupasta suklaata jne. Kaikki vaikuttaa kaikkeen...

 

["hmm"]

Eipä tuossa kai muu auta, kuin ajan ottaminen. Pitää tehdä ihan tietoinen päätös, että nyt alan puhumaan muustakin kuin ruoasta. Ja jos ei omin voimin tilanne helpota, niin pariterapeutista vois olla apua.

 

[ap.]

Mä en vaan tiedä mistä mä puhuisin sille. meillä kun ei enää tunnu olevan mitään yhteistä, ei sitte mitään.

 

[Joxu]

Mä en vaan tiedä mistä mä puhuisin sille. meillä kun ei enää tunnu olevan mitään yhteistä, ei sitte mitään.

Meet vaan perheesi mukaan. Teet jotain, mitä et yleensä tee, etkä vatkaa noita ajatuksia päässäs. Voihan olla, että miehesi ihmettelee, että mikä sua vaivaa. Eli, meet perheen mukaan, juttelet jotain ja tai vaikka kiusottelet, halaat ja pidät miestäs hetken vaikka kädestä kiinni ja katsot silmiin hymyillen, niin kyllä varmasti saa miehessäsi aikaan samankaltasen reaktion ja helpotuksen, että kaikki on hyvin ja ootte toistenne rinnalla . Pieniä tekoja, mutta parisuhteen kannalta isoja ja merkittäviä, jotka luo yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Ei toi tilanne raukee, ellei jompi kumpi tee jotain, ootte vaan hetkeks kadottanu toisenne, mutta nyt on aika toimia ja tee sä se alote parempaan. Ei pidä lamaantua liikaa, kaikki selvii kyllä, kun luotat itsees ja kuuntelet itsees . Tsemppiä :hug:

 

["hmm"]

Sano sille alkuun vaikka, että olis kiva jutella yhdessä jostain.
Tai lue päivän lehteä ja ala jutella jostain sen aiheesta.
Tai kysy mieheltäsi, millaista unta hän näki. Tai mitä hän mietiskelee. Tai että onko hän lukenut viime aikoina yhtään hyvää kirjaa...

 

["katja"]

Väestöliiton nettisivuilla on tietoa parisuhteesta: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/