M
meillä
Vieras
Tehdään asioita kun ollaan yhteisten lasten kanssa. Mies jotenkin jumittuu kun vanhin lapsistaan tulee eikä osaa lähestyä lasta kovin aktiivisesti. Olen kannustanut miestä tekemään kaksin jotain mutta huomaan että heillä on aina ollut etäinen suhde ja mies myöntänyt ettei ole koskaan osannut olla kaksin lapsen kanssa luontevasti. Olen ehdottanut myös yhteistä tekemistä mutta sekin tuntuu olevan hankalaa kun esim. Ulkoilu hetket menee helposti valitus ja tappelu virreksi , jostain syystä tätä ei tapahdu nuorempien kesken. Komentaminen on miehelle myös hankalaa, isompaa sietää kuulema parhaiten vaikka säännöllisesti valehtelee ja murjottaa. Minusta on näyttänyt ettei vaan jaksa/uskalla pitää kunnon sääntöjä. Komentaminen kyllä onnistuu pienempien kanssa ja ärähteleekin niille niin kuin aikuiset joskus tekee kun hermot menee. Tarvitseevat aina jonkun heidän kanssaan, lapsen, sukulaisen, mutta kaksin olo näyttää jotenkin hankalalle. Ymmärrän että kaikkien lasten kanssa ei välttämättä kemiat kohtaa niin hyvin kun toisten. Tästä vaan aiheutuu se että mies jättää muutkin lapset huomiotta, kun ei osaa yhden kanssa tehdä asioita niin ei tee muidenkaan ettei tule pahamieli. Koen että tilanne on myrkyllinen kun pienemmät ei ymmärrä miksi isä on välillä touhukas ja yhtäkkiä vetäytyy pois. Miehelle käy että lapset leikkii keskenään päiväkausia, nähdään vain syödessä ja ennen nukkumaan menoa. Mä en kestä että päivittäin viikon välein lasten näkeminen ja laatuaika on poissa. Isoin osaa jo hyödyntää isä epävarmuutta vanhempana tietää ettei isältä saa kauheasti reaktiota vaikka tekisikin pöljästi. Pienemmät kuulevat kyllä, ja kasvatusta täytyykin olla, mutta kaikilla iän mukaisesti.