viaras
Juu nuori haluaisi laitossijoitukseen ja sinä saat käydä sossussa selittelemässä, et "kyllä mää oon hyvä äiti"Siinähän se varmaan sitten saisi samalla apua itselleenkin omaan elämänhallintaansa.
Juu nuori haluaisi laitossijoitukseen ja sinä saat käydä sossussa selittelemässä, et "kyllä mää oon hyvä äiti"Siinähän se varmaan sitten saisi samalla apua itselleenkin omaan elämänhallintaansa.
Eli sä et pidä hyvänä äitiä joka antaa huostaan lapsensa jonka kanssa ei pärjää, mutta ´pidät sen sijaan hyvänä äitiä joka nostaa kätensä ylös ja sanoo "no semmosta se sitten on.." kun lapsi ilmoittaa esiintyvänsä pornoleffassa?Juu nuori haluaisi laitossijoitukseen ja sinä saat käydä sossussa selittelemässä, et "kyllä mää oon hyvä äiti"
Niin. Lapsethan ovat kuin valkoisia paperiarkkeja, joille vanhemmat kirjoittavat haluamansa asiat.Ei siihen oikeasti paljoa vaadita että kasvattaa lapsensa ajattelemaan että pornotähteys ei ehkä ole maailman fiksuin valinta.
Nääh, itse suosisin mielummin teinin kanssa juttelemista, ja erityisesti hänen kuuntelemistaan. Lisäksi pyrkisin koko lapsen eliniän vakuuttamaan kaikin keinoin että muhun voi luottaa, vaikeissakin asioissa. Jos lapsi pelkää diktaattorivanhempia niin ei varmasti kerro mistään ongelmistaan kun pelkää heidän suuttuvan. Kaikkeen oireiluun on kuitenkin aina olemassa joku syy, ja jos teini luottaisi vanhempaansa, voisivat he yhdessä koittaa niitä ongelmia ratkoa, vaikka sitten virheitä olisikin jo tehty.Hyvä pointti. Mutta siinä vaiheessa jos jo lähtee käsistä niin se jyräys taitaa olla ainoa keino.
Miten sä nyt tuon noin väänsit? Mä ymmärsin että henkilö jolle vastasit, tarkoitti tilannetta jossa teini oisi keksinyt haluavansa laitokseen kun siellä on cooleja tyyppejä tms., ilman mitään perusteita siis, ja sen myötä äiti sais todistella kuinka oikeasti on hyvä äiti ja että lapsi valehtelee saadakseen tahtonsa läpi.Eli sä et pidä hyvänä äitiä joka antaa huostaan lapsensa jonka kanssa ei pärjää, mutta ´pidät sen sijaan hyvänä äitiä joka nostaa kätensä ylös ja sanoo "no semmosta se sitten on.." kun lapsi ilmoittaa esiintyvänsä pornoleffassa?
Nyt mä alakin vähän ymmärtää tätä hyökkäystä.
Joo olet oikeassa, keskustelu on aina se eka vaihtoehto. Ja tuo kaikki mitä sä puhut on juuri sitä mitä mä olen yrittänyt hakea tässä keskustelussa. Onnistumatta kuten huomaat...Nääh, itse suosisin mielummin teinin kanssa juttelemista, ja erityisesti hänen kuuntelemistaan. Lisäksi pyrkisin koko lapsen eliniän vakuuttamaan kaikin keinoin että muhun voi luottaa, vaikeissakin asioissa. Jos lapsi pelkää diktaattorivanhempia niin ei varmasti kerro mistään ongelmistaan kun pelkää heidän suuttuvan. Kaikkeen oireiluun on kuitenkin aina olemassa joku syy, ja jos teini luottaisi vanhempaansa, voisivat he yhdessä koittaa niitä ongelmia ratkoa, vaikka sitten virheitä olisikin jo tehty.
Aa, okei. Ymmärsin väärin. Mutta onhan näitäkin tapauksia pilvin pimein ja sossut ovat tottuneet näihinkin. EIkä pahemmin sitä vanhemmuutta tarvitse todistella niissä tapauksissa kun on selvää että lapsi valehtelee. Ei se tosin varmasti kivaa ole.Miten sä nyt tuon noin väänsit? Mä ymmärsin että henkilö jolle vastasit, tarkoitti tilannetta jossa teini oisi keksinyt haluavansa laitokseen kun siellä on cooleja tyyppejä tms., ilman mitään perusteita siis, ja sen myötä äiti sais todistella kuinka oikeasti on hyvä äiti ja että lapsi valehtelee saadakseen tahtonsa läpi.
Ai kauhee, kuin sä huomasit!blue ja veeärrrä on sama ihminen
Riippuu varmaan teinistä ja sen persoonasta sekä vanhemmista. Mulla itsellä eikä mun kaveripiirillä ole ollut kovin kummoista tarvetta kaivaa omista vanhemmistamme pelkoja esiin. Me aika hyvin jo alunperin tiedettiin minkälaisissa porukoissa kannattaa liikkua ja minkälaisissa ei. Me siis ei tunnettu vetoa mihinkään "päihdepiireihin" vaan pyörittiin ihan eri porukoissa kilttien poikien kanssaSallinet mun olla eri mieltä. Teinihän kapinoidessaan tekee just niitä juttuja joista tietää vanhempiensa ja muiden auktoriteettien eniten pillastuvan. Teineillä on sisäsyntyinen taito kaivaa vanhemmistaan ne pahimmat pelot ja arimmat paikat esiin ja iskeä niihin, tavalla tai toisella. Sen takia teineihin kannattaa mielummin suhtautua ihan toisella tavalla kuin tyrannimaisesti määräilemällä.
Mä kirjoitin jo alussa että on lapsia jotka tulevat lähtemään käsistä vaikka kasvuolosuhteet ovat mitä tahansa. Mutta näistä näkee sen yleensä jo aikaisin. Suurin osa lapsista on kuitenkin ihan sopeutuvaista porukkaa jolle saa järkeä päähän siitä mikä kannattaa ja mikä ei.Riippuu varmaan teinistä ja sen persoonasta sekä vanhemmista. Mulla itsellä eikä mun kaveripiirillä ole ollut kovin kummoista tarvetta kaivaa omista vanhemmistamme pelkoja esiin. Me aika hyvin jo alunperin tiedettiin minkälaisissa porukoissa kannattaa liikkua ja minkälaisissa ei. Me siis ei tunnettu vetoa mihinkään "päihdepiireihin" vaan pyörittiin ihan eri porukoissa kilttien poikien kanssa
Toisekseen meidän tyttöporukalla oli aikasta hyvät vanhemmat. Rajat oli olemassa ja jos niitä rikkoi tuli satikutia, mutta sitten taas tuli myös tukea kun esim. tarvittiin kyytiä tai paikkaa missä hengailla.
Yleensä... siis ei kuitenkaan ihan aina?Mä kirjoitin jo alussa että on lapsia jotka tulevat lähtemään käsistä vaikka kasvuolosuhteet ovat mitä tahansa. Mutta näistä näkee sen yleensä jo aikaisin.
Niin, tässä on Saritan äidin haukkumista, jo viestissä numero 2. Siitähän tämä lähti sitten, kiitos ken gurun ja sinun. Että onneksi olkoon vaan.Hyvin vähän tässä ketjussa loppujen lopuksi oli sitä Saritan leimaamista ja haukkumista. Kyllä tää (onneksi) lähti ihan muille urille tämä ketju.
Näin minäkin sen näen. Ja uskon että se mikä tepsii yhteen, ei tepsi toiseen. Eli jokaisen lasen kohdalla, samankin perheen sisällä pitäisi kyetä toteuttamaan erilaista kasvatustapaa. Eihän se helppoa ole.Nääh, itse suosisin mielummin teinin kanssa juttelemista, ja erityisesti hänen kuuntelemistaan. Lisäksi pyrkisin koko lapsen eliniän vakuuttamaan kaikin keinoin että muhun voi luottaa, vaikeissakin asioissa. Jos lapsi pelkää diktaattorivanhempia niin ei varmasti kerro mistään ongelmistaan kun pelkää heidän suuttuvan. Kaikkeen oireiluun on kuitenkin aina olemassa joku syy, ja jos teini luottaisi vanhempaansa, voisivat he yhdessä koittaa niitä ongelmia ratkoa, vaikka sitten virheitä olisikin jo tehty.