S
Samassa veneessä
Vieras
Minua kiinnostaa, miten olette pärjänneet elämässänne? Miten selvisitte? Oletteko tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseesi?
Itsellä lapsuudessa alkoholisti isä, joka hakkasi äitiä ja satunnaisesti myös meitä lapsia. Eron jälkeen todella köyhää, aina ei rahaa ollut edes vessapaperiin.
Omien lasten syntymään asti olin sitä mieltä, että nuo kokemukset vain teki minusta vahvemman ym. liibalaabaa millä seltitin asioita kauniimmaksi. Olin kuitenkin opiskellut ammattikoulussa ammatin ja amk:ssa (viimeinen vuosi jäi lopulta kesken). Sain hyvän työpaikan.
Lasten syntymän jälkeen todellisuus läsähti vasten kasvoja ja tajusin kaikki lapsuuteni vääryydet. Molempien lasten jälkeen synnytyksen jälkeinen masennus, joka toisen jälkeen pitkittyi vuosiksi niin, etten voinut olla työelämässä ollenkaan. Lääkkeiden ja psykologin ja muutaman kuntoutuskurssin sekä mieheni avulla olen päässyt eteenpäin.
Tällä hetkellä olen naimisissa, 2 tervettä ihanaa lasta, omistusasunto ja aloitan uuden ammatin opiskelut tammikuussa. Henkisesti voin kohtuullisesti ja olen oppinut elämään menneisyyteni kanssa. Isoin murhe tällä hetkellä on ystävien puute ja kotiarki turruttaa. Toivottavasti opiskelut tuovat mielekkyyttä (ja uusia ihmissuhteita) elämääni.
Omille lapsilleni haluan tarjota turvallisen ja rakastavan kodin, mikä ei masennukseni vuoksi aina ole ollut ihan itsestäänselvää, mutta mielestäni olen siinä mieheni kanssa kuitenkin hyvin onnistunut.
Kiitos jos jaksoitte lukea
Kuulisin mielelläni myös muiden tarinoita.
Itsellä lapsuudessa alkoholisti isä, joka hakkasi äitiä ja satunnaisesti myös meitä lapsia. Eron jälkeen todella köyhää, aina ei rahaa ollut edes vessapaperiin.
Omien lasten syntymään asti olin sitä mieltä, että nuo kokemukset vain teki minusta vahvemman ym. liibalaabaa millä seltitin asioita kauniimmaksi. Olin kuitenkin opiskellut ammattikoulussa ammatin ja amk:ssa (viimeinen vuosi jäi lopulta kesken). Sain hyvän työpaikan.
Lasten syntymän jälkeen todellisuus läsähti vasten kasvoja ja tajusin kaikki lapsuuteni vääryydet. Molempien lasten jälkeen synnytyksen jälkeinen masennus, joka toisen jälkeen pitkittyi vuosiksi niin, etten voinut olla työelämässä ollenkaan. Lääkkeiden ja psykologin ja muutaman kuntoutuskurssin sekä mieheni avulla olen päässyt eteenpäin.
Tällä hetkellä olen naimisissa, 2 tervettä ihanaa lasta, omistusasunto ja aloitan uuden ammatin opiskelut tammikuussa. Henkisesti voin kohtuullisesti ja olen oppinut elämään menneisyyteni kanssa. Isoin murhe tällä hetkellä on ystävien puute ja kotiarki turruttaa. Toivottavasti opiskelut tuovat mielekkyyttä (ja uusia ihmissuhteita) elämääni.
Omille lapsilleni haluan tarjota turvallisen ja rakastavan kodin, mikä ei masennukseni vuoksi aina ole ollut ihan itsestäänselvää, mutta mielestäni olen siinä mieheni kanssa kuitenkin hyvin onnistunut.
Kiitos jos jaksoitte lukea