"Pakko mennä töihin, että saadaan rahaa - ostettiin just uus auto" Vuoden ikäinen VAUVA menee tarhaan.

Olen kyllä täysin samaa mieltä siitä, etten ymmärrä jos lapsi viedään hoitoon sen vuoksi, ettei ole varaa esimerkiksi siihen uuteen (turhaan) autoon, jos toinen vanhemmista on lapsen kanssa kotona.
Ei kannata vetää talouttaan liian tiukalle, etenkään lasten kustannuksella.

 

Musta tuntuu ettei moni täällä oikein ymmärrä, että syyllä on merkitystä. Niinku monessa muussakin asiassa. Jos jää saikulle töistä, koska on kipee, asia ok. Jos jää saikulle, koska ei huvita mennä töihin, joutais saada potkut.

 

[QUOTE="Hömelö";29231821]Musta tuntuu ettei moni täällä oikein ymmärrä, että syyllä on merkitystä. Niinku monessa muussakin asiassa. Jos jää saikulle töistä, koska on kipee, asia ok. Jos jää saikulle, koska ei huvita mennä töihin, joutais saada potkut.[/QUOTE]

Minusta taas tuntuu, ettei moni ymmärrä, että ne todelliset syyt usein salataan naapureilta ja jopa lähisukulaisiltakin. Pikkulapsiaika on ihanaa ja intensiivistä, mutta moni äiti ja isä kärsii esim. mielenterveysongelmista.

 

Todellako meillä on massiivinen määrä työssä käyviä mt-potilaita..?

 

Sitä en epäile, etteikö jaksamis- ja mielenterveysongelmia olis ja myös ihan työssäkäyvillä, mutta päiväkodissa olevien tosi pienten lasten perusteella niitä pitäis olla toooodella paljon jos se olis pääasiallinen syy laittaa taapero tai vauva päiväkotiin täydeks päiväks.

 

Patalaiska? Hoidan kodin, lapsen ja pidän miehen tyytyväisenä. Kyllä se töissä käyminen olisi paljon helpompaa ja aivoille vaihtelua. Kun sen viidennen kerran kuuraat lattiaa taaperon harjoitellessa syömistä, tulee tunne "oikeeeesti!!?

Sä siis vaan hoidat kotia päivät pitkät eli kuuraat ja puunaat, jotta viihtyisit siellä? Kuka leikkii lapsesi kanssa, kun heilut harjan varressa viidennen kerran? Päiväkodeissa ja perhepäivähoitajalla lapsella on sentään kavereita ja aikuisia seurana.

 

Minusta tuli ainakin parempi äiti, kun vein sen juuri vuoden täyttäneen lapsen hoitoon. Olen osapäiväisesti töissä. Lapsi on tyytyväinen. Äiti on tyytyväinen. Minua vitutti olla himassa. Tehdä ruokaa. Siivota paskoja. Pestä pyykkiä. ymymym. Nyt se on ihan kivaa, kun saa välillä käydä töissä lepäämässä.

 

Mitä jos äiti haluaa jatkaa opintojaan tai varmistaa, että töitä on jatkossakin? Eikä tartte tulla sitten 15 vuoden päästä palstalle kysymään otsikolla 15v kotiäitinä, mistä töitä... Ja jos isä ei työnsä puolesta voi jäädä kotiin... Niin onko se nyt sitten niin kamalaa...?

Mulle ainakin on tärkeää kaikkien perheenjäsenten hyvinvointi. Ei äidin tarvitse uhrautua ja hylätä uraansa ja olla 3 vuotta kotona joka lapsen kanssa. Voi hankkia lapsia ja töitä.

 

Olenkohan jotenkin päästäni vialla, kun vaikka mulla on täällä reilu 2,5 vuotias ja 6kk lapset kotona hoidossa, ei mun tarvitse sitä harva se päivä huudella vauvapalstoilla. En myöskään linkittele faboa täyteen "lapsen paikka on kotona" -tyyppisiä tutkimuksia ilkkuakseni työssäkäyville äitikavereilleni enkä ehdi leiriytyä maantien varteen kyyläämään, että kuka lähiseudun äideistä kurvaa tarhan pihasta töihin eikä takaisin kotiin

Tämä ei ole myöskään työtä. Kotia pidetään siistinä, tiskejä tiskataan, pyykkiä pestään, kaupassa käydään, ulkoillaan, kyläillään ja valmistetaan ruokaa, vaikka molemmat vanhemmat oltaisiin työelämässä. Miksi se, että tuohon yllämainittuun on aikaa parin tunnin sijasta koko päivä, tekee siitä jotenkin erinomaista ja mainostettavaa? Musta työssäkäyvät pienten lasten vanhemmat on niitä arjen sankareita, kun selviävät mun päivittäisistä hommista parissa tunnissa ja antavat siinä sivussa vielä lapsillekin aikaa

 

Onneksi maailma ei ole niin mustavalkoinen kuin täällä kaikenmaailman huutelijat esittää...

Meillä on omakotitalo ja kaksi autoa (hui kamalaa) ja lapsi meni hoitoon 1v 2kk iässä. Ei sen takia, ettäkö rahapulan takia olisi ollut pakko, vaan koska minä en jaksanut enää olla kotona.

Tosin lapseni ei ole itkenyt nälissään, yksinäisenä ja väsyneenä missään päiväkodin isossa ryhmässä päivääkään, hohhoijaa.. Se ei tosiaankaan ole se ainut vaihtoehto. Meillä on oikein mukava yksityinen pph, itse valitsimme, pieni ryhmä jossa tutut kaverit, aina sama hoitaja. Hyvin on taapero viihtynyt alusta asti.

Sitä paitsi 1v ei ole enää vauva. Oma muksu ainakin käveli jo ihan reippaasti siinä iässä ja söi itse lusikalla. Puhetta ei tullut, mutta 1,5v alkoi sitten jo puhuakin jonkun verran.

 

[QUOTE="hmm";29232001]Mitä jos äiti haluaa jatkaa opintojaan tai varmistaa, että töitä on jatkossakin? Eikä tartte tulla sitten 15 vuoden päästä palstalle kysymään otsikolla 15v kotiäitinä, mistä töitä... Ja jos isä ei työnsä puolesta voi jäädä kotiin... Niin onko se nyt sitten niin kamalaa...?

Mulle ainakin on tärkeää kaikkien perheenjäsenten hyvinvointi. Ei äidin tarvitse uhrautua ja hylätä uraansa ja olla 3 vuotta kotona joka lapsen kanssa. Voi hankkia lapsia ja töitä.[/QUOTE]

Juuri näin. Antakaa oikeasti muiden olla rauhassa!
t työtön jonka toinen vietiin aikaisin ja toinen myöhään hoitoon.

 

Tuosta laiskuudesta:

Kotona pikkulasten kanssa on ihanaa, rauhallista ja leppoisaa - nauretaan, hassutellaan ja tavataan tuttuja ja uusia ihmisiä, mutta välillä rankkaa, hermoja raastavaa ja muutenkin ihan hanurista - kaikki valittaa ja narisee ja joutuu siivoamaan muiden sotkuja.

Töissä on on ihanaa, rauhallista ja leppoisaa - nauretaan, hassutellaan ja tavataan tuttuja ja uusia ihmisiä, mutta välillä rankkaa, hermoja raastavaa ja muutenkin ihan hanurista - kaikki valittaa ja narisee ja joutuu siivoamaan muiden sotkuja.

Valitse siitä sitten

 

Jos joku haluaa viedä lapsensa hoitoon että saa rahaa ja uuden auton se on hänen oma valintansa. Jokainen tehkööt niin kuin parhaaksi näkee. Kunhan sitten ei vanhainkodissa kadu! Niin pitäisi asiat hoitaa. Jollekkin se auto voi olla tärkeä juttu, ja ei tarkoita etteikö lapsestansa välittäisi. Joku haluaa olla lastensa kanssa 24h vuorokaudessa. Niin monta tapaa toimia ja tehdä asioita on kuin on perheitäkin!

 

Itse jouduin laittamaan 2,5 v lapsemme hoitoon saadessani yllättäen töitä, ja hirvitti kyllä. Edelleenkin harmittaa että jouduin laittamaan niin pienen hoitoon.

Seuraavan kohdalla olemme kotona niin kauan kuin mahdollista, sillä edelleen olen sitä mieltä että alle 3-vuotiaan paikka on kotona. Ne työt & lapsen "SOSIAALISET KONTAKTIT" voivat kyllä odottaa <3

 

Ai, kaikki vuoden ikäisenä viedyt hoitoon viedyt lapset ovat mt-ongelmaisten perheestä? Ei se hoitoon vieminen muuta vanhempia yhtäkkiä mt-ongelmaisiksi ja "selitä" hoitoon viemistä. Kun puhutaan normaaleista ihmisistä argumenttina ei toimi mt-ongelmat, sitten kun puhutaan mt-ongelmaisista niin silloin asiaan liittyy olennaisesti mt-ongelmat. Normaalien ihmisten kohdalla on turha verrata johonkin, joka ei asiaan liity. Varmasti hoitoon vuoden ikäisenä viety lapsi on onnellisempi kuin Afrikassa nälkään kuolemassa oleva lapsi, mutta se tuskin tuo mitään lisää keskusteluun.

Sulla taitaa olla joku ymmärtämisongelma? Sanoin, että kotonahoidetut mt-ongelmaisten lapset. Tai mt-ongelmaisten kotonahoidetut. En sanonut, että työssäkäyvät ja lapsensa hoitoonvievät mt-ongelmaiset. Niin.

Itse vein vuoden ikäisenä lapseni päiväkotiin, mitään negatiivista sanottavaa en ratkaisustani löydä.

 

Täällä myös lastentarhanopettaja joka on samaa mieltä.

Et sitten taida kovin arvostaa työpanostasi.

 

On luonnotonta, että toinen vanhempi on aina kotona lapsen kanssa - Jani Kaaron kolumnit - Tiede - Helsingin Sanomat

 

Jos se halus vaan älyllistä toimintaa elämäänsä. Tuo varattomuus tuntuu olevan vain hyvä syy jonka "saa sanoa". Täällä kun nainen (ja aina vain nainen) ei saa sanoa, ettei jaksa sitä mammaelämää vuodesta toiseen. Isää ei kukaan syyllistele. Sankari isi painaa töitä.

 

Et sitten taida kovin arvostaa työpanostasi.

Ei tässä ole kyse siitä, etteikö lto arvostaisi työpanostaan, vaan siitä, että hän näkee asiasta sen toisen puolen ja totuuden, mikä on usein vanhemmilta pimennossa.
Hän näkee sen asian lapsen kehityksen kannalta.

 

No voi kyynel, minähän en ole tätä(kään) ketjua avannut, joten niitä murheita on kyllä jollain ihan muulla kuin minulla.

Lapsi ei tule ymmärretyksi... Voi jeesus, siellä päiväkodissa on kuule ihan ammattilaisia duunissa, jotka ymmärtävät lapsen tarpeet huomattavasti keskimääräistä palstamammaa paremmin. Ne päiväkodin työntekijät viettävät täällä palstallakin huomattavasti vähemmän aikaa kuin te...

No kerropas sitten yhtälö miten 3 hoitajaa ehtii päivän aikana tarpeeksi sylittelemään 10 alle 2-vuotiasta lasta, kun sitä ymmärrystä ja syliä tarvitsevat ne kaikki. Oletko koskaan edes käynyt päiväkodissa seuraamassa millaista on lasten olot siellä ahtaissa päiväkodeissa, kun ne pikkutaaperot räkä poskella yrittävät vain joten kuten selvitä päivästä? Oma vanhempi joka viettää lapsensa kanssa päivittäin aikaa ymmärtää taatusti lasta paremmin kuin hoitaja joka ehtii ehkä 5 minuuttia tunnissa paneutua juuri sen yhden lapsen hoitamiseen.

 

No, päivähoito ei välttämättä alle vuoden ikäselle ole ideaalipaikka näillä resursseilla, mitä kunnissa nyt on, mutta se ei ole äidin/perheen vika. Kaikilla ei ole varaa valita, elämä ei ole mustavalkoista, eikä se mikä sopii meille sovi välttämättä teille. Tärkeää on kyllä sekin, että työhönkin mennään, varsinkin jos työpaikka on jotenkin uhassa menettää. Tutkimusten mukaan lapsiperheen köyhyys ja työttömyys tuo lapselle suurta stressiä vuosikausia. Ja itse vein lapseni vasta 3 vee hoitoon, olin onnekas.

 

Mistäköhän johtuu, että ystäväni (lto työskentelee päiväkodissa) sanoo ettei koskaan veisi omaa 1-2v. (kolmevuotiaskin siinä & siinä) lastaan päiväkotiin. Ei kuulemma ole niin pienen paikka - paikka on kotona. Ihan ilman sarvia ja hampaita aloitin tämän ketjun. Alkaa niin sapettamaan nämä selittelijä-äidit!

NÄIN JUURI!

Itselläni on 3 ystävää, jotka toimivat lto:na päiväkodissa, kukin heistä eri päiväkodissa ja jokainen heistä on lapsensa hoitanut kotona 3-vuotiaaksi (kituuttaneet pienillä tuloilla). Kyllähän se jo jotain kertoo!! He kaikki ovat kertoneet, että päiväkoti ei ole pienten lasten paikka ja jos on pakko laittaa päiväkotiin, niin mieluummin yli 2-vuotiaana kuin 1-vuotiaana. He itse myöntävät sen, että resursseja näin pienten lasten hoitamiselle ei ole, ei ole aikaa pitää tarpeeksi sylissä ja pienet lapset itkevät paljon (sattuu kaatumisia ja haavereita) syliin ei välttämättä juuri silloin pääse, jos toinen hoitajista on vaikka pukemassa juuri lapsia ja kolmas vaihtamassa vaippoja ja itsellään on juuri yksi itkevä pieni sylissä. Hoitajat saattavat myös vaihtua tiuhaan sairastelukauden alkaessa, sijaisia palkataan lyhyiksi jaksoiksi, mikä ei tosiaankaan ole hyväksi pienelle lapselle, jolle tuttu hoitaja on ensisijaisen tärkeä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta mitä se hyödyttää? Kultalusikka suussa syntyneet äidit roudaavat silti pieniään hoitoon jo 1-vuotiaana (ja alle), näin ollut jo iät ajat. Ymmärrän pienituloiset, opiskelijat ja mt-potilaat, joiden lasten on pakko päästä päivähoitoon, mutten näitä "Oli pakko laittaa lapsi hoitoon, että saatiin ostettua uusi Bemari -tyyppejä".
Onneksi omalta osaltani olen voinut vaikuttaa siihen, ettei minun ole tarvinnut jättää 1-vuotiasta itkemään perääni vaan olen saanut kasvattaa kaikki lapseni kotona 2-3-vuotiaiksi asti, vaikka pelkällä kotihoidontuella olinkin. Ne on ne valinnat...

 

[QUOTE="mie";29232806]NÄIN JUURI!

Itselläni on 3 ystävää, jotka toimivat lto:na päiväkodissa, kukin heistä eri päiväkodissa ja jokainen heistä on lapsensa hoitanut kotona 3-vuotiaaksi (kituuttaneet pienillä tuloilla). Kyllähän se jo jotain kertoo!! He kaikki ovat kertoneet, että päiväkoti ei ole pienten lasten paikka ja jos on pakko laittaa päiväkotiin, niin mieluummin yli 2-vuotiaana kuin 1-vuotiaana. He itse myöntävät sen, että resursseja näin pienten lasten hoitamiselle ei ole, ei ole aikaa pitää tarpeeksi sylissä ja pienet lapset itkevät paljon (sattuu kaatumisia ja haavereita) syliin ei välttämättä juuri silloin pääse, jos toinen hoitajista on vaikka pukemassa juuri lapsia ja kolmas vaihtamassa vaippoja ja itsellään on juuri yksi itkevä pieni sylissä. Hoitajat saattavat myös vaihtua tiuhaan sairastelukauden alkaessa, sijaisia palkataan lyhyiksi jaksoiksi, mikä ei tosiaankaan ole hyväksi pienelle lapselle, jolle tuttu hoitaja on ensisijaisen tärkeä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta mitä se hyödyttää? Kultalusikka suussa syntyneet äidit roudaavat silti pieniään hoitoon jo 1-vuotiaana (ja alle), näin ollut jo iät ajat. Ymmärrän pienituloiset, opiskelijat ja mt-potilaat, joiden lasten on pakko päästä päivähoitoon, mutten näitä "Oli pakko laittaa lapsi hoitoon, että saatiin ostettua uusi Bemari -tyyppejä".
Onneksi omalta osaltani olen voinut vaikuttaa siihen, ettei minun ole tarvinnut jättää 1-vuotiasta itkemään perääni vaan olen saanut kasvattaa kaikki lapseni kotona 2-3-vuotiaiksi asti, vaikka pelkällä kotihoidontuella olinkin. Ne on ne valinnat...[/QUOTE]

Kyllähän se kertoo vain siitä, että niiden palkat on sen verran pienet, että kotona on sama kituutella hoitamassa omia lapsia kun vaihtoehto on hoitaa toisten.. eihän silloin saisi olla kotona laiskottelemassa.

 

No mä olen sitten super huono äiti. Esikoinen meni tarhaan 11kk vanhana, keskimmäinen 9,5 kk vanhana ja nuorin 1v1kk. Ai miksi? Koska minä kävin työssä ja isä opiskeli. Haluttiin lapset mutta myös tulla toimeen. Lapset on jo 17-20v vanhoja ( kuten huomaatte, eivät olleet piotkään tarhassa ennen kuin jäätiin taas kotiin) ja koulussa ja yhteiskunnassa hyvin pärjänneitä, ei mt-ongelmia tai muita. Olisi tietysti ollut luksusta olla kotona pidempään, mutta nyt ei ollut mahdoillista. Ja ei ollut autoa eikä omistusasuntoa silloin.

 

Lisään vielä, että oikeasti lapset olivat viikossa yleensä 4 päivää hoidossa, kun tein vuoroja ma-su välillä ja oli arkivapaita. isä hoiti työviikonloppuina tietysti. Mutta meillä tehtiin paljon arjen asioita yhdessä ja niiden lomassa loruteltiin, laulettiin jne. Yhdessä olo oli siis ns laatuaikaa, lasten ehdoilla. Siis tavis arkea, johon lapset otettiin mukaan ja yhdessä touhuttiin, eikä ne lapset olleet rasite.. Olen nähnyt niitäkin kotivanhempia, jotka kyllä ovat kotona mutta ärjyvät lapsilleen jatkuvasti ja möllöttävät telkun ääressä.